Kirjailija, filologi, Japaniin perehtynyt historioitsija ja kääntäjä
Boris Akuninin (1956) oikea nimi on Grigori Tšhartišvili. Hän on kirjoittanut
neljätoista Erast Fandorin -romaania,
joista neljä on ilmestynyt suomeksi vuosina 2001-2003 (WSOY) ja tämä Erikoistehtäviä on viides. Erikoistehtäviä sisältää kaksi
kertomusta: Patasotilas, jossa eletään
vuotta 1886 ja Somistaja, joka kertoo
vuodesta 1889. Patasotilas on
ilmestynyt myös itsenäisenä kertomuksena vuonna 2003 (WSOY). Akuninin kirjoja
on käännetty 35 eri kielelle ja niitä on myyty maailmanlaajuisesti yli 25
miljoonaa.
Valitsin Akuninin dekkarin luettavakseni uteliaisuudesta. Venäläinen
dekkari vaikutti eksoottiselle, jollaista en ole lukenut aiemmin. Odotin jotain
hitaasti etenevää, dostojevskilaista tarinaa, jollainen Patasotilas onkin.
Akuninin kirjojen pääosassa on ruhtinaan erikoistehtävistä vastaava
virkamies, hovineuvos Erast Petrovitš Fandorin. Hänen tehtävänään on toimia
kenraalikuvernööri Dolgorukoin kaikkialle näkevänä silmänä santarmikunnan ja
poliisin tekemissä tutkimuksissa. Kirjaan sisään pääsyä haittaa henkilöiden nimien monimuotoisuus, sillä esimerkiksi
Fandorinistä käytetään vuoroin nimiä hovineuvos, Fandorin tai Erast Petrovitš. Henkilön yhdistäminen yhdeksi ja samaksi ottaa aikansa. Tämä koskee
kaikkia muitakin kirjassa esiintyviä nimiä (ruhtinas, kenraalikuvernööri ja
Dolgorukoi ovat sama henkilö).
Ei ollut koko maailmassa ketään yhtä onnetonta kuin Anisi Tjulpanov. Ellei sitten jossain pimeimmässä Afrikassa tai Patagoniassa, mutta tuskinpa missään likempänä… Anisi lähtee töihin ennen aamunkoittoa… Mutta mitä Kaikkien Surevien kirkon valkoisen ristin päällä näkyi?
Valkoinen kyyhkynen! Äitivainaa, joka oli ollut varsinainen ennusmerkkien tuntija, olisi heti sanonut että valkoinen kyyhkynen ristin päällä tietää onnea ja iloista yllätystä.. Muka mikä ihmeen onni häntä oikein voisi kohdata?
Patasotilaan alussa lähetti Anisi Tjulpanov
santarmihallinnosta saapuu tuomaan viestiä Fandorinille. Kesken kaiken Fandorin
kutsutaan kenraalikuvernöörin luokse ja hän ottaa Anisin mukaansa. Ruhtinaan
luona selviää, että englantilaiselta lordilta on huijattu asuntokaupassa
100 000 ruplaa. Tästä alkaa Momuksen eli Patasotilaan etsiminen. Patasotilaan
petokset saavat jalosukuiset ylimykset naurunalaisiksi ja siksi vaaditaan
nopeita toimia. Fandorin palkkaa saamattomaksi kuvatun Anisin avustajakseen,
joka kohoaa kertomuksen myötä hänen jalosukuisuutensa kollegireistraattori
Anisi Pitirimovitš Tjulpanoviksi.
Patasotilas on Maurice Leblancin Arsene Lupin –tyylinen veijaritarina ja hyvin
kelpoa luettavaa. Akuninin Japanin sidoksista kertoo ehkä se, että
Fanodorinilla on japanilainen palvelija Masa, jonka kanssa hän puhuu japania ja
harjoittelee itämaisia taistelulajeja.
Koristeellinen tammiovi lennähti auki. Kynnyksellä seisoi lyhyt ja vanttera aasialainen, jolla oli pienet vinot silmät, paksut posket ja tuuheat harjastukaksi leikatut hiukset. Palvelija tuijotti vierasta äkäinen ilme kasvoillaan ja kysyi: ”Mitä sinä harua?”
Toisessa tarinassa Somistaja
mennään aivan eri tunnelmiin, sarjamurhaajan maailmaan. Fandorin ja Anisi
joutuvat etsimään raakaa sarjamurhaajaa, Somistajaa, joka jatkaa Moskovassa
Lontoossa aloittamaansa Viiltäjä-Jackin uraa.
Urakka osoittautui ikäväksi, paljon pahemmaksi kuin edellisenä päivänä. Ennen pakkasten alkua haudatut ruumiit olivat mädäntyneet pahasti, ja niiden katsominen oli täysin epäinhimillinen tehtävä, puhumattakaan niiden saastuttaman ilman hengittämisestä. Pari kertaa Anisinkin oli pakko oksentaa, sille ei voinut mitään.
Nimiasiaa ei helpota, että tässä tarinassa Fandorinin titteli on
kollegineuvos, 6. virkaluokan virkamies ja Anisi kuvernementtisihteeri. Toisin kuin
Patasotilas niin Somistaja on raaka ja
inhottava. Tarina on sinänsä ihan hyvä, juonenkäänteitä riittää, ehkä liikaakin.
Tarinan ensimmäisen kappaleen nimi on Inhottava
alku ja viimeisen Inhottavan tarinan
inhottava loppu. Pidin Patasotilasta
erittäin hyvänä ja aion jatkaa kirjailijan parissa. Somistaja on kovempi tarina ns. kovaksi keitettyä. Somistaja
on tarinana enemmän pohjoismaalaisempi.
Boris Akunin Erikoistehtäviä
Into 2015. Kustantajalta.
Kiitoksin
Osobyje porutšenija (1999)
Suomennos Anton Nikkilä