Federico Axat Viimeinen mahdollisuus

Federico Axat Viimeinen mahdollisuus

Alkuperäisteos La última salida (2016)

Suomentanut Taina Helkamo

Aula & Co. Kustantajalta. Kiitoksin.

Ted McKay on hyvin menestyvä, rikas liikemies. Hän on nero, jolla on valokuvamuisti. Nuorempana hän pelasi šakkia ja hänellä on muistissaan kaikki kuuluisat aloitustavat. Yliopistosta hän selvisi muistinsa varassa juurikaan käymättä luennoilla. Hänellä on kuitenkin vakava aivokasvain, jota ei voi leikata.

Ted McKay oli juuri aikeissa ampua kuulan kalloonsa, kun ovikello soi vaativasti.

Hän odotti hetken. Ei hän voinut painaa liipaisinta, kun joku oli oven takana.

Painu tiehesi, kuka oletkin.

Ovikello soi uudestaan, minkä jälkeen miesääni huusi:

- Avatkaa ovi! Tiedän että kuulette!

Ääni kuului työhuoneeseen saakka niin hämmentävän selvästi, että hetken Ted ehti jo epäillä sen todellisuutta.

Tämän episodin aikana Ted huomaa työpöydällään kaksin kerroin taitetun paperin, samanlaisen kuin hän on jättänyt Hollylle. Näky saa hänet jähmettymään, sillä hän ei muista kirjoittaneensa omalla käsialallaan kirjoitettuja lauseita.

AVAA OVI

SE ON VIIMEINEN MAHDOLLISUUTESI

Ted havahtuu seitsemän kuukautta myöhemmin  Bostonin Lavender Memorialin psykiatrisen sairaalan C-osastolla,  johon on sijoitettu vaarallisia potilaita. Hän ei muista kuluneesta ajasta mitään, eikä sitä, miksi hänet on suljettu sinne. Vähitellen hänen terapeuttinsa, tohtori Laura Hill, saa purettua Tedin mielestä kuoren kerrallaan auki. Ja aina kun lukija luulee päässeensä juonesta kiinni, kaikki onkin toisin. Lähdetään taas alusta, jossa Tedillä on Browning ohimollaan…  Kirjailija johdattelee lukijaa koko ajan väärille raiteille ja totuutta ei pysty arvaamaan etukäteen. Lopullinen totuus selviää vasta kirjan viimeisillä sivuilla. Jokaisella pienimmälläkin yksityiskohdalla on merkitystä, eli kirja pitää lukea huolellisesti alusta loppuun. Lopussa on epilogi, jossa haastatellaan psykiatria, joka on kirjoittanut tapauksesta kirjan.

Hän oli nuori ja karismaattinen juontaja ja mikä tärkeintä: Hän hallitsi erinomaisesti niin yleisön kiinnostuksen ylläpitämisen kuin kaikki karmean tarinan sairaat piirteet ja tekniset yksityiskohdat.

Tarinan päähenkilö on Ted ja alkuosa kirjaa mennäänkin hänen mukanaan. Kirjan loppuosassa pääosaan astuu hänen terapeuttinsa Laura. Seuraava kirjan alkupuolelle esitetty Lauran kysymys osoittautuu kirjan juonen kannelta varsin tärkeäksi, mutta saa vastauksen vasta aivan lopussa.

- Ted, meidän on puhuttava siitä, mitä silloin tapahtui. Sinun täytyy kertoa minulle, miksi päätit yhtäkkiä lopettaa šakin, vaikka olit niin huomattavan lahjakas. Etkö ole pelannut enää koskaan sen jälkeen?

Argentiinalaisen Frederico Axatin neljäs ja ensimmäinen suomennettu kirja sijoittuu Massachussetsiin normaaliin amerikkalaiseen ympäristöön, normiperheisiin, mitä tavallisimpaan arkeen. Kirja luokitellaan psykologiseksi trilleriksi, mutta oikean trillerin jännite siitä puuttuu. Kansikuvan opossumi jää hieman mystiseksi! Kirja on koukuttava ja pituudestaan (503 sivua) huolimatta hyvin nopealukuinen. Kerronta on sujuvaa ja kirjailija osaa pitää otteessaan koko ajan sekoamatta itse juonensa koukeroissa.

Shari Lapena Hyvä naapuri

Shari Lapena Hyvä naapuri

Alkuperäisteos The couple next door

Suomentanut Oona Nyström

Otava. Ennakkokappale. Ilm. tammikuussa 2017.

Ihanaa saada aloittaa vuoden 2017 kirjat  ihanalla trillerillä. Kiitos kustantajalle.  

Pariskunta Anne ja Marco Conti on menossa naapuriin päivällisille, kun heidän lapsenvahtinsa peruuttaa tulonsa. Anne ja Marco päättävät käydä katsomassa vauvaansa puolen tunnin välein ja ottavat itkuhälyttimen mukaansa Cynthian ja Grahamin luo. Pariskunnan palatessa kotiin vauva on kadonnut jäljettömiin päivälliskutsujen aikana. Coran tyhjän kehdon löytäminen on kammottava kokemus.

Anne näkee, että Marco soimaa jo itse itseään. Anne tietää, ettei selviä omin voimin. Hän kääntyy Marcon puoleen ja vajoaa nyyhkyttämään tämän rintaa vasten. Marco nostaa kätensä hänen ympärilleen ja halaa häntä lujasti. Anne huomaa, että Marco tärisee, hän aistii tämän sydämen raskaan sykkeen. Hän tolkuttaa itselleen, että he kyllä  selviävät tästä yhdessä. Poliisi löytää Coran. He saavat tyttärensä takaisin.

Anne ja Marco soittavat poliisit paikalle, mutta joutuvatkin pian itse pääepäillyiksi. Rikostutkija Rasbach pyrkii tekemään tutkimuksiaan, mutta hänenkään osa ei ole se helpoin, sillä tapaus on varsin sotkuinen.

Rasbach on tietoinen myös siitä, että lapsi on saattanut kadota jo ennen illalliskutsuja. Hän ei ole vielä kysellyt vanhemmilta tarkemmin edellisen päivän kulusta, ei ole vielä ottanut selville, kuka muu on nähnyt lapsen viimeksi elossa. Mutta hän ottaa sen selville. Ehkä perheellä on joku, joka auttaa silloin tällöin lastenhoidossa, tai sitten löytyy siivooja, tai naapuri – joku, joka on nähnyt lapsen elossa ja hyvissä voimissa aiemmin päivällä.

Noin puolessa välissä kirjaa tarina saa jonkinlaisen selityksen, mutta lukijaparka saa lukea viimeisenkin sivun tästä trilleristä ennen kuin tarina on kerrottu kokonaan. Anne kärsii synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, joka tekee hänestä epävarman. Hän tekee ikävän erehdyksen heti alussa, sillä hän kertoo väärän värin vauvalla olleeseen bodyyn. Tarina on hyvin petollinen, kun edes itseen ei voi luottaa. Edes itsestä ei voi olla varma. Oikeastaan viattomia ovat vain vauva ja yksi mies.

Lääkäri painoi kätensä yhteen, katsoi Annea keskittyneesti ja kysyi äidiltä: ”onko hän kokenut jonkinlaisia traumoja elämänsä aikana”.

Anne on varakkaasta kodista, hänen isäpuolensa on valmis maksamaan miljoonien lunnaat, kunhan vain vauva saadaan takaisin. Marcon yritys on saanut rahoitusta appiukoltaan, mutta lisärahoitukselle olisi käyttöä. Marco on vaatimattomista oloista kotoisin, joten appivanhemmat eivät ole tähän kovin ihastuneet. Marco on maksanut itse samat opinnot samassa paikassa kuin Anne, mutta se ei tee hänestä hyväksyttyä.

Tarina tuo mieleen Madeleinen ja Portugalin joitakin vuosia sitten. Ihmiset syyllistivät  lääkärivanhempia. Hekin olivat menneet syömään ystäviensä seurassa. Illan päätös oli surullinen, sillä Madeleinea ei ole löydetty näihin päiviin mennessä.

Tutkimusten edetessä niin nuorenparin kuin heidän naapureidensa on vuorollaan paljastettava oma roolinsa. Hyvä naapuri on ovela ja koukuttava tarina, joka pitää otteessaan viimeisille riveille asti. Kenenkään asema ei ole suojattu. Ketään ei voi vapauttaa syytöksiltä.  Hyvä naapuri pitää huolen ajankäytöstäsi, muu jää sivuun!

Jessica Schiefauer Ester & Isak ja Pitkäkangas Kuura

Jessica Schiefauer Ester & Isak
Suomenantaja: Säde Loponen

Alkuteos När hundarna kommer

Karisto. 2016. Kustantajalta. Kiitoksin.

Kirjailija Jessica Schiefauer on voittanut Ruotsin arvostetuimman lasten- ja nuortenkirjapalkinnon Augustin historiallisesti kahdesti. Ester & Isak palkittiin syksyllä 2015. Pidän alkuperäisteoksen nimeä När hundarna kommer parempana.

Ester & Isak on vähäeleinen, silti intensiivinen ja kaunistelematon kuvaus nuorten arjesta. Schiefauer kuvaa taitavasti, miten mitättömistä syistä rajukin väkivalta voi saada alkunsa ja mihin se voi johtaa.

Ihan kuin hänestä näkyisi päällepäin, että hän ei tiedä mitään rakkaudesta, ikään kuin hänen otsaansa olisi kirjoitettu, ettei hän koskaan ole tuntenut niitä suuria tunteita, joita kirjat ja elokuvat kaikin voimin pyrkivät välittämään. Päivät ja viikot ja kuukaudet kuluivat, ja joka päivä kaipuu sen toisen, sen oikean puoleen käy yhä epätoivoisemmaksi.

Ester on Veronican kaveri, mutta Isakin kanssa Ester viettää yhä enemmän aikaa.  Veronican kanssa juodaan teetä baareissa ja kulutetaan joutoaikaa. Tarina alkaa huhtikuusta ja kulkee seuraavaan maaliskuuhun. Sinä kesänä Ester ja Isak rakastavat toisiaan järjettömästi, nuorten ehdottomana rakkautena. Nuoret saavat elää toistensa luona vapaasti, jopa yöpyä vaikka on arki ja koulupäivä.  Kesän aikana heidän rakkaustarinassa tapahtuu jotakin. Pikkuveli Anton jää sivuun veljen leikeistä ja ajasta. Isak on jotenkin erilainen kuin ennen.  Pojat saa olla vapaasti, sillä äiti tekee yötyötä ja isä vuorotyötä, mutta kotiintuloajoista pyritään silti pitämään kiinni

Hänen kätensä olivat rautavanne, pakkopaita Esterin rintakehän ympärillä. Tunne oli ristiriitainen, oudon nautinnollinen ja oudon painostava, hän halusi riistäytyä vapaaksi eikä koskaan enää olla vapaa, ja sitten vaunu sukelsi taas ja huuto täytti kehon voimallaan.

 Isak antaa lahjana sydämenpuolikkaat, jotka voi taittaa kahtia. Toisella ei ole aikanaan antaa omaa puolikastaan takaisin.  Isak ja Anton viettävät kahden viikon loman vanhempiensa kanssa Mallorcalla. Ester matkustaa Tanskaan  perheensä kanssa. Isak tulee kesän aikana ajatuksiin, että ystävänä olisi parempi jatkaa.

Ester aukaisee varovasti lukon. Valkealla pumpulialustalla on hopeasydän. Sitä halkoo siksakjuova, jonka kohdalla sydämen voi taittaa kahtia ja saada kaksi täsmälleen yhteensopivaa puolikasta. Isak ottaa sydämen rasiasta ja halkaisee sen kevyellä käden liikkeellä. Kumpikin puolikas roikkuu hopeaketjussa.

Tuona kesänä rannalla pahoinpidellään kuoliaaksi poika. Ja Isakin pikkuveli Anton kantaa vastuunsa.  Tapahtuma heijastuu koko perheessä. Isakin äiti linnoittautuu kotiin, mutta vie Esterin eräänä päivänä Simonin haudalle. Esterin koulumenestys kärsii poissaoloista. Hän ei katoa perheen vaikeuksien myötä, vaan hän on Isakin tukena.

Jostain syövereistä mieleeni tunkee Hans-Eric Hellbergin teos Hellyys, joka käsittelee aikuistumista ja seksuaalisuutta. Tuon lukemisesta on kumminkin iäisyys. Isak ja Ester on hyvä YA, joka kannattaa lukea.  Ester ja Isak on tummasävyinen tarina, joka antaa ajatuksia.

Elina Pitkäkangas Kuura

Myllylahti 2016. Kustantajalta. Kiitoksin.

Kuura on Elina Pitkäkankaan esikoisteos, trilogian aloitus. Huomasin trilogian toisen osan mainoksen, joten minulle tuli hieman kiirus lukea aloitusosa. Luen fantasiaa epäsäännöllisen säännöllisinä välipaloina.

Kuura  yhdistää urbaania fantasiaa ja paranormaalia romantiikkaa. Nykypäivän Suomeen ja kaupunkimiljööseen sijoittuvassa tarinassa pedon ja ihmisen kahtiajako on kuin veteen piirretty viiva. Tapahtumien miljöönä on Turun kupeessa sijaitseva, muurin ympäröimä Kuurankeron pikkukaupunki, jossa asuvat myös lukiolaiset Inka ja Aaron. Muurit tuovat turvallisuutta kaupunkilaisten elämään. Jahti-järjestö suojaa kaupunkilaisia myös. Läpi kirjan Aaron on perinteisempi nuortenkirjan sankari kuin Inka, joka on varsin aikaansaava ja eläväinen tapaus. Inka ja ihmissusi-Leo vartijana kohtaavat jo tarinan  alussa. Inkan ja Leon ikäero näkyy tarinassa, sillä kolmekymppisen kokemusmaailma on vain erilainen.

Kuurankeron kaupungissa oletetaan, että ihmissusiin törmää enää vain uutisissa tai historiankirjoissa, mutta kirjan mukaan asia ei ole ihan näin, sillä ihmissudet eli hukat ovat hyvinkin tosia. Dialogissa ei ole Turun murretta, vaan enemmänkin kieli on hyvin stadin slangia. Tarinan kerronnassa vuorottelevat Inkan ja Aaronin näkökulmat. 

Tuntui hyvältä päästä takaisin arkeen. Hullua, että vaikka olin ollut poissa koulusta vasta yhden päivän, menetetty aika tuntui viikolta. Ei. Kuukaudelta. Huomasin kaipaavani sitä kaikkea: Aaronia ja Samua, koulun nurmikkopihaa, kaappeja ja kapeita käytäviä – jopa puuduttavia asioita, kuten lukion ykkösen kikattavia tyttöjä, äikkää ja pakkoruotsia. Ikävöin sitä kaikkea, koska se tuntui oikealta. Normaalilta.

Tarinassa on romantiikkaa mukana, mutta en olisi välttämättä kaivannut sitä. Inkan ja Aaronin suhde ei ole romanttinen, toisin kuin Aaronin ja Matleenan tai Inkan ja Leon. Hieman miettisin, että tarvitaanko jatkossa tietynlaisia sanoja, sillä niitä vilahteli yllättävän usein. Sen sijaan rakkauskohtaukset ovat kuvattu hyvin, asiallisesti. Eikö alla oleva kohtaus ole suloinen?

"Inka mulla on suden hajuaisti. Mä tiedän, että sä oot vetänyt mun rommia just äsken."

 "No vähän otin, mitä sitten? Mä oon kahdeksantoista."

 Leo tuhahti laskiessaan avaimet eteisen pöydälle. Sitten hän käveli luokseni ja käänsi minut ympäri. Katse kulki hävyttömän hitaasti päästä varpaisiini, aivan kuin hän olisi skannannut jokaisen pienen yksityiskohdan ulkonäöstäni.
    "Uskaltaako sua edes suudella?"
"Joo, jos sua ei haittaa saada huulikiiltoa naamaan."
    Mies virnisti laiskasti. "Sano, että se maistuu mansikalta." 

Inkan pikkuveli joutuu vakavaan onnettomuuteen ja päätyy sairaalaan hengityskoneeseen. Pelko rakkaan veljen menettämisestä pakottaa Inkan etsimään apua muurin varjoisalta puolelta, kylmästä susien yöstä. Teko repii auki salaisuuden, jonka seuraamuksilta edes Aaron ei voi välttyä, kun mukaan vedetään suloinen, pedontuoksuinen Matleena. Lykantropia ja siitä seuraavan ihmissudeksi muuttumisen käsite  tulee myös opetelluksi.

Hänen sanansa palauttivat minut maan pinnalle. Muistin jälleen syyn, joka oli alun perin ajanut minut muurin tälle puolen. Suuri pala nousi kurkkuuni. Nyökkäsin.

Kävelimme sanaakaan sanomatta seuraavan tunnin ajan.

Ihmissudet ovat aiheena ihan mieluinen vaihtoehto. Kotimaisista olen lukenut mm. Elina Rouhiaisen neliosaisen Susirajan. Sen tapahtumat sijoittuvat luonnollisempaan kolkkaan rajan pinnassa susien kannalta, mutta eihän sillä ole merkitystä. Itseäni kiinnosti Rouhiaisen päähenkilön kuvaus, koska hän sijoitti sen etelässä itselleni tuttuun ympäristöön.  Ulkomaisista Twilight on tietenkin tuttu ja olen blogannut myös Stiefvaterin trilogian aloituksen Väristys. Nuoremmille suosittelisin mieluummin edellistä ja enemmän teineille Pitkäkankaan trilogiaa. Tokihan sitä hakee Edwardin ja Bellan tarinan Antonista ja Matleenasta - turhaan. Kuura ammentaa tiivistunnelmaisen ja hieman kauhunsekaisen tarinansa klassisista ihmissusimyyteistä. Odotan jatkoa eli Kajoa ja miljöön vaihtumista Lahteen.

 Pidän Pitkäkankaan kielestä ja kerronnasta sekä tarinan omaperäisyydestä.  Karin Niemen suunnittelema Kuuran kansi viehätti minua erityisesti. Se on livenä jopa kauniimpi kuin netissä tai painetussa formaatissa.