Lena Andersson Vailla henkilökohtaista vastuuta

Lena Anderssonin Vailla henkilökohtaista vastuuta on itsenäinen jatko viime vuonna suomennetulle kirjalle Omavaltaista menettelyä.  Alkuperäisteos on Utan personligt ansvar. Kirjan on suomentanut Sanna Manninen. En osannut edes ajatella, että tarina jatkuisi, joten tämä oli mieluinen yllätys.  Omavaltaisessa menettelyssä Ester Nilsson ihastui Hugo Raskiin.  Ester jahtasi Hugoa kaikin tavoin. Toisen silmitön ihastuminen ruokki narsistista Hugoa. Esterin läheisriippuvuus tuntui jopa kiusalliselta hänen pakkomielteisessä rakkaudessa.  Voit lukea blogitekstini täältä.

Edellisestä on kulunut viisi vuotta, kun Ester tapaa näyttelijä Olof Stenin ensimmäisen näytelmänsä Kolmen kesken lukuharjoituksissa. Ja jo ensi kohtaamisessa Ester kokee, että hän on rakastumassa päätä pahkaa. Suojellakseen itseään Olof Sten kertoo olevansa varattu mies, naimisissa. Hän korostaa jatkuvasti Esterille, että heillä ei ole suhdetta, eikä hänellä ole edes tarkoitus jättää vaimoaan Ebbaa.  

Esterin ja Olofin suhde etenee, he päätyvät sänkyyn. Esterin ystävät varoittelevat suhteesta. Erona edelliseen kirjaan, niin tässä ystävät ovat nimettyjä, kun edellisessä teoksessa nämä olivat kollektiiviin puettu ystäväkuoro. Esterkin tajuaa itsekin, että kaikki ei ole hyvin. Ester on älykäs runoilija ja esseisti, mutta tunteiden palo on voimakas. Olisi naiivia ajatella, että hän tahallaan etsisi epäonnistumaan tuomittuja suhteita. Tässäkin hän  toivoo Olofin hylkäävän vaimonsa. Esteri on kuitenkin lähellä neljäkymmentä, ja biologinen kello raksuttaa.  Lähimmäisriippuvuus ei ole tässä se ydin, vaikka sillä oli merkittävä rooli edellisessä kirjassa.

Toisaalta voisi sanoa, ettei hän ollut tullut kyyniseksi, että häntä vaivasi erikoinen naiivi ennakkoluulottomuus: jokainen tilanne ja ihminen oli uusi ja piti arvioida puhtaalta pöydältä ja omilla ansioillaan, piti olla mahdollisuus vastustaa luonnon sanelua ja toimia oikein.

Ester Nilssonista on tullut rakastajatar, mutta toisen naisen osa ei tyydytä häntä. Hän tekee irtiottoja, pari eroaa tapaamisissaan riitaisesti. Ester poistaa toisen numeron puhelimestaan. Toinen tai toinen tekee aina uuden aloitteen. Olof on suhteessa mukana siinä kuin Ester. Tosin Olof manipuloi halujaan vierittäen aktiivisuuden Esterin harteille.  Että Ester on aloitteellisempi, vaikka tavoite olisi lähtöisin Olofista. Edellisen kirjan painostus ja ahdistavuus ovat poissa, mutta siitä huolimatta Ester elää murusilla suree ja kärsi. Voidaan kysyä, eikö Ester opi ikinä?  Toisaalta ihminen kohtaa polkuja, joita ei ole suunnitellut, mutta kohdalle osuessaan, nekin on kokeiltava.

En vain ymmärrä, miksi suostut näihin ehtoihin. Sinä ansaitset parempaa.

Anna sitten minule paremmat ehdot.

Minulla on tämä tilanne. Mutta onhan muita.

Mutta? Noin huonostiko sinä minut tunnet ?

Tämä on väärin, Olof sanoi selin Esteriin. – Minä kohtelen sinua kaltoin.

Olof halajaa Esteriä siinä kuin Ester häntä. Ester tulkitsee merkkejä oman etunsa mukaisesti ja hänessä elää toivo, että Olof jättäisi vaimonsa. Ester hankkii jopa auton voidakseen ajaa Olofia ympäri maata teatteriesityksiin ja kahdenkeskisiin rakkaustuokioihin.   Kesät, juhlapyhät ovat Esterille kidutusta, sillä kesällä naimisissa olevat miehet seurustelevat vaimojensa kanssa. Tapaaminenkin voi peruuntua yhtäkkiä, kun Ebba ilmoittaakin tulostaan. Miten kolmiodraaman käy, jos kaikki osapuolet saavat tietää? Yli kolme vuotta kestänyt suhde ei ole yhden yön juttu. Entä, kun rinnakkaissuhteesta tulee taakka?

 Lena Andersson tarkastelee parisuhteen käsitettä, käsityksiä rakkaudesta, rakastajattaren roolia ja avioliiton ulkopuolisia suhteita. Vailla henkilökohtaista vastuuta on hyvin erilainen tunnelmaltaan kuin edellinen. Tämä on iloisempi. Jos Ester voi huonosti, niin kaksi muutakin kolmiodraaman osakasta saattavat voida myös huonosti. Halusi Olof myöntää tai ei, niin hän hakeutuu aktiivisesti Esterin lähelle. Hän haluaa vaimon sekä rakastajattaren.

Henkilökuvauksessa Olof jää epäselvemmäksi kuin Hugo. Olofin suhteen tilaa tai hänen motiiveja ei avata. Anderssonin romaani on erinomainen kuvaus toisen naisen roolista ja sokeasta rakkaudesta. Mielelläni minä tapasin Esterin uudelleen ja jäin miettimään, että kohtaammeko vielä uudestaan?

Lena Andersson Vailla henkilökohtaista vastuuta

Siltala 2015. Arvostelukappale. Kiitoksin

Osallistun tällä kirjalla Annamin haasteeseen Kirjallinen retki Pohjoismaissa -haaste