Pekka Hiltunen Onni
WSOY 2016. Arvostelukappale kustantajalta.
Kiitoksin.
Pekka Hiltunen (s. 1966) on Oulusta
kotoisin oleva toimittaja ja kirjailija, jonka esikoisteos Vilpittömästi sinun
(2011) voitti Vuoden johtolanka -palkinnon, Kirjakauppojen Laila Hirvisaari
-palkinnon ja Kaarlen kirjallisuuspalkinnon. En ole aiemmin lukenut Hiltusen
kirjoja, joten päätin kokeilla. Joitakin Hiltusen kirjoja omistan, mutta en ole ehtinyt lukea niitä.
Puran myös joulu-tammikuussa kertynyttä lukusumaa, joka yllätti minut toden
teolla. Tätä laajemmin ei aio asiaan
pureutua. Mutta lukemistani on turha kenenkään kadehtia...
Teoksen päähenkilö on Oskari Silta, nelikymppinen
Viesti Oy:n toimittaja. Hän hakeutuu työhaastatteluun edetäkseen toimituspäällikön tehtävään. Kirjan seurassa kuljettava aikajänne on 1990-luvulta
tähän päivään. Työhaastattelijana toimii
Wallberg-Procyn psykologi Emma Lappo.
Emma Lappo ei ollut vain oman ammattinsa huippuosaaja, hän näytti myös siltä. Hemmetin viehättävä. Tummien housujen ja valkoisen puseron, huumaavan avokaulaisen puseron alla oli vartalo, jonka kiinteys oli vaatinut häneltä uurastusta. Valkeiden hiusten alla silmäkulmissa oli ripaus jotakin eksoottista, merkki sukujuurista, jotka kurottivat Suomen ulkopuolelle.
Media ei niinkään myy
journalismia, vaan mainostilan valtaa ilmoittajien tarpeet lukijoiden tarpeiden sijaan. Kirjassa kulkee
keskeisteemana journalismi ja seksuaalivähemmistöjen asema. Työkenttää
luonnehtivat työntekijän muuttuminen roolista toiseen sekä arkinen tiimityö,
yt-neuvottelut, elinikäinen koulutus, tietojen ja oman osaamisen päivitys ja
mediakritiikki. Mietin lukiessani jaksaako lukija loputtomasti tietyn alan ammatillisen
itsereflektion, mutta todellisuudessa teos on varsin mielenkiintoinen ja monen alan huomioiva.
Emma loksautti tietokoneensa kiinni ja katseli minua, Mitä haluat tehdä? kysyin. Mä tahtoisin jatkaa tätä. Tätä mikä meillä nyt on. Haluan kysyä vielä vaikka mitä. Anna tulla vaan. Miksi susta tuli tällainen työpsykologi?
Muuttuva työnkuva säätelee työntekijää monin tavoin. Työhaastattelussa Oskari rakastaa toimittajan
työtään mutta vihaa ammattinsa kurjistumista. Työhaastattelu käynnistyy hyvin,
mutta sitten haastattelun edetessä Oskarin vastaukset muuttuvat
paljastuksiksi.
Työn rakastaminen on oikeastaan aika hirveää, sanoin Emmalle. Koska silloin työnantaja omistaa jotakin, mitä ihminen voi haluta palavasti. Monia töitä voi tietysti tehdä yksin, mutta silloin joutuu yleensä raatamaan kahta kauheammin jotta pääsisi tekemään sitä rakkauttaan
Totuuksia media-alasta, kertomuksia ex-tyttöystävä Tuulikista alias Tuhannen
Mulkun Tuulikista, joka päätti nuorena pelastaa kaikki Suomen homot - ja
koulutoveri Aaposta eli Roady Runnerista, joka muusikkona kiiti pikamatkalla supertähteyteen.
Meiän luola oli Rovaniemen Setan kellaritila, Rollon keskustassa, ja kellarin yläpuolella oli yksi kaupungin rempseimmistä juottoloista, ikuisesti oluthuuruinen Pub Tupsu.
Teos on hyvä aikalaisromaani, joka
on monen työn osalta tänään yhtä totta, joten teksti ei vaadi media-alan työnsarkaa.
Hiltusen käyttämä kieli on myös slangina
soljuvaa. Ajankuva pysyy otteessa niin musiikissa kuin muissa konteksteissä.
Blogeissa toisaalla: Krista,
Kulttuuri kukoistaa, Kirja vieköön, Kirjasähkökäyrä, Yksi pieni lukupäiväkirja,Tekstiluola, Karvakasan alta löytyi kirja, Mari A.
