Löysin oikeastaan aika ihanat kirjat ja muuta tarpeellista. Ottaen huomioon pikkukaupungin piskuisen Suomalaisen. Mukin muodon korvaa blogi-idea.
Mitä sinun mukaasi tarttui?
Helena Waris Vuori
Helena Warikselta on aiemmin ilmestynyt fantasiatrilogia Uniin piirretty polku, Sudenlapset ja Talviverinen. Vuori on kuitenkin itsenäinen kirja eikä ole tarkoitettu jatkettavaksi.
Vuoren kertojana on 19-vuotias Lif, joka on menettänyt vanhempansa pari vuotta aiemmin lento-onnettomuudessa. Hän elää Norjan rannikolla saarnikaupungissa, jota hallitsee ”vuori”, jonka huippu on ainaisen pilvikerroksen peitossa. Huhutaan, että vuoren rinteellä on hotelli. Kukaan ei ole koskaan kiivennyt vuoren huipulle, eikä tiedetä mitä pilvipeitteen yläpuolella on. Tämä on tarinan alku fantasiakertomukselle.
Eräänä aamuna Lifin ovelta kuuluu määrätietoinen koputus. Sähköt ovat katkenneet ja naapurissa asuva rockmuusikko työntyy puoliväkisin Lifin luokse aamiaiselle, kun saa kuulla, että tällä on retkikeitin. Lif on epäsosiaalinen, kaikkea epäilevä nuori nainen, joka ei pidä tilanteesta.
Inhoan vieraita, kutsuttujakin. Sitä paitsi en ole pukeutunut, pessyt naamaani tai kammannut tukkaani. On liian aikaista mihinkään.
Mennessään myöhemmin päivällä työpaikalleen katakombeihin hän saa kuulla johtajattarelta, että hän saa potkut ja että hänen on lähdettävä pikimmiten kiipeämään vuorelle niin ylös kuin mahdollista. Katakombien huhutaan sisältävän pelottavia salaisuuksia.
Vähitellen hänelle selviää, että muutkin Lif-nimiset tyttöt sekä Leif-nimiset pojat ovat saaneet samantapaiset ohjeet ja vain kaksi heistä lopulta selviää raknarökistä. Kehen voi lopulta luottaa, kuka on kenenkin pari? Tarina tuo heti mieleen Suzanne Collinsin Nälkäpelin Katnissin, johon löytyy yhtymäkohtia, mutta Vuoren juoni on kuitenkin luotu Skandinaaviseen mytologiaan pohjautuen. Henkilöiden todellinen olemus paljastuu vasta vähitellen. Viikinkien taruston parempi tuntemus avaisi kirjaa varmaan enemmän.
Vuori on fantasiaa parhaimmillaan. Viikinkien jumaltarustoa on hyödynnetty nykyajassa. Kännykkä piippaa tekstiviestiä vielä kaiken jälkeenkin.
Sinä tarvitset puhelimen. Eikä mikä tahansa luuri kelpaa… Vidar, muistatko mihin pistin sen kännykän? Vanhus alkaa touhuta kirjoituspöytänsä laatikoiden kimpussa.
Emme kuule pientä piippausta yläpuolellamme. Emme näe, kun takin taskussa vihertävä näyttö syttyy eloon.
Helena Wariksen aiempi tuotanto on minulle tuntematon, mutta tämän jälkeen jatkan siihen tutustumista. Vuori on vaikuttava lukukokemus. Waris ei kerää turhia juonen sivukiemuroita mukaan. Tarina olisi saanut olla laajempikin. Kirja sopii kaiken ikäisille. Suosittelen. Nautin tästä huikeasta tarinasta.
Helena Waris Vuori
Otava 2014.
Kirjablogistien joululahja toiselta toiselle. Kiitos Joanna von Scarlett.
