sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Mark Helprin Talvinen tarina











Mark Helprin Talvinen tarina

Suuri kaupunki on vain muotokuva itsestään, mutta kaiken kaikkiaan sen lukemattomat näkymät ja kuvat ovat osa syvästi liikuttavaa suunnitelmaa. Kirjana josta lukea tätä suunnitelmaa, New York on ylittämätön.

Talvinen tarina on kirja, joka monen mielestä tulisi lukea talvella. Entä, jos inhoan talvea, lunta, kylmyyttä ja jäätä? Olen alkukevään lapsi, joka saa voimansa kevään heräämisestä, uudesta alusta? Minä luin siis tämän kirjan heinäkuun parhaimmilla helteillä ulkona. Kaiken lisäksi tälle kirjalle on vain yksi oikea kansi. Minun on pokkari, joka saa palvella minua, kunnes löydän omani. Olen lukenut kirjan aiemmin kovakantisena, mutta nyt tämä pokkari löysi minut.

Winter's Tale ilmestyi 1983 ja ensimmäinen suomenkielinen painos ilmestyi jo 1985. Suomenkielinen käännös on Eva Siikarlan. En voi ymmärtää, miksi tekijän muita teoksia ei ole suomennettu.

Valkoinen hevonen oli liikkeellä hiljaisena talviaamuna, kun lumi oli hiljalleen peittänyt kadut mutta ei ollut syvää, ja taivas oli täynnä kimaltelevia tähtiä, paitsi idässä, missä aamu alkoi sarastaa vaaleansinisenä valomerenä.

En minä aio kertoa Talvisen tarinan juonta, sillä sen kertominen ei vain onnistu, vaikka moni on sitä yrittänyt kirjan ilmestymisestä lähtien. Tämä kirja on jokaisen itse luettava. Voin vain todeta, että tämä on yksi parhaimpia lukemiani kirjoja, rakastan tätä tarinaa. Tämän kirjan lukee lumottuna joka kerta. Tämä kirjaa saa uskomaan, että seison ihmisvilinässä jouluisessa New Yorkissa. Jouluna luen yleensä Dickensin Joululaulun, Jouluaaton jossakin muodossa. Usein luen tämänkin kirjan joulun seutuna. Kirjan sivumäärä on huikeat 891, mutta ne katoavat illuusioon ja unelmiin. Katsoin nyt myös kirjasta tehdyn DVD:n. Eihän siinä ole kuin murto-osa tarinaa, mutta olen minä nähnyt huonompiakin elokuvia. Elokuvassa henkilögalleria on typistetty ja Athansorin osuus rajattu. Olen niitä, jotka katsovat kiltisti Potterit, Indiana Jonesit ja Bondit, en nyt vapaaehtoisesti...mutta olosuhteiden pakosta katson. Upside Down tuli myös eilen mieleeni elokuvan aikana.


Peter Lake oli täynnä pelkoa, kun hän vähän ennen joulua lähti valkoisen hevosen kanssa (Athansorin) Pennien talolle, joka seisoi korkealla pilvisen puiston luoteisrinteellä.
Talvisen tarinan miljöönä on myyttinen New York ja sen lähiympäristö ja aikakautena 1900-luvun alku ja loppu. Viktoriaaninen aikakausi ja teollistumisen alkaminen. Talvinen tarina on illuusiota, maagista realismia, lentäviä hevosia, demoneja, kuolemisia ja ikuista elämää. Talvinen tähtitaivas ja sille uudet syntyvät, säkenöivät tähdet. Jos kirjaa vertaisi johonkin, niin Alice Hoffmanin Punaisessa puutarhassa on hitusen samaa. Ainakin tämä kirja edellyttää fantasiageenin, kyvyn astua satujen maailmaan ja lumikristallien kimmellykseen. Kirjan lumovoima saa talven tuntumaan täydelliselle, ainakin jos todellisuus on kesän kuumimmassa helteessä kirjaa lukiessa. Aikuisten satu, sitähän tämä on.

Maailman haudat kulkivat hänen ohitseen hypnoottisella vauhdilla, kuin kontrarytmit joita viuhuvan pyörän puolista sinkoaa. Hän ei ollut järkyttynyt, eikä hän tuntenut sääliä, sillä hän oli aivan liian kiireinen ja hänen katseensa välähteli liian nopeasti. Tekemistä oli paljon.

Mitätön mekaanikko ja taskuvaras, Peter Lake tapaa ryöstöretkellään Upper West Sidella kartanon tyttären, kuolemansairaan Beverly Pennin. Beverly on näkijä, joka näkee ja tuntee universumin. Kirja on näiden kahden rakkaustarina, mutta samalla kertaa se kertoo sivujuonien ja erillisten tarinoiden loppumattomien tulvan. Hyvän ja pahan taistelu kilvoittelee tässä taas kerran. Valkoinen hevonen, Athansor on Peter Laken suojelusenkeli, joka katsoo syvälle ihmisen sisimpään. Athansor ilmaantuu jo kirjan ensimmäisillä sivulla, tosin tuolloin vielä nimettömänä. Coheeriesjärvi on paikka, jota ei ole kartoissa, jonne on vaikea löytää.

Tätä kirjaa ei unohda koskaan sen luettuaan. Tämän kirjan lukemisen jälkeen tulee tyhjä olo. Seuraava kirja kärsii, sillä se ei saa ansaitsemaansa huomiota. Talvisen tarina on täydellinen kirja ja huikea lukuelämys.


Mark Helprin Talvinen tarina
Tammi. Kotikirjasto.


Osallistun tällä kirjalla Opuscolon Keltainen kesä haasteeseen.

Talvinen tarina on luettu myös Lumiomenassa ja Taikakirjaimissa.

2 kommenttia:

  1. Minäkin pidin Talvisesta tarinasta (ja minulla on juuri tuo divarista ostettu kovakantinen, jossa on alemman kuvan hieno kansi). Punaisen puutarhankin olen lukenut, mutta se jäi minulla aika keskinkertaiseksi lukukokemukseksi. Talvinen tarina taasen tekisi mieli taas lukea uudestaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivoisin löytäväni tuon oikean painoksen. Olen nähnyt vastaavan myös englanninkielisessä kirjassa. Pokkarin kansi on elokuvan. Jokin tuossa kirjassa vetää ja mykistää minut. Tulen lukemaan myös Punaisen puutarhan uudestaan.

      Poista

Ilahduta minua kommentilla!