Porvoon kirkonmäki, pappila, hautausmaa
Tehdään kierros keskiaikaiseen kaupunkiin. En
tarjoile kahviloita, ruokaa, kojuja, en edes merta. Unohdetaan raha ja
kulinaariset nautinnot, sillä niitä on missä vain. Katsotaan asioita
vuosisatojen takaisesta näkökulmasta. Kirkonmäki, Vanha kaupunki, Porvoonjoki
ja Vanha Kuninkaantie kuvastavat yhä keskiaikaista kaupunkimaisemaa.
Keskiajan lopulla kaupungin alue rajoittui kirkkotorin ympäristöön. Jokikatua
ja Välikatua pidetään keskiaikaisina. Suuri Rantatie eli Kuninkaantie
ylitti joen kirkon länsipuolelta yhdistäen Turun ja Viipurin. Porvoosta oli
meritie Tallinnaan ja maa- ja jokireitti Hämeeseen. Suuri Rantatie kohoaa
Sillanmäki-nimisenä, jyrkkänä mukulakivenä kirkkotorille.
Tuomiokirkko on ainoa kaupungin keskiaikainen rakennus, mutta sekin on palanut viidesti, joten vain kivimuurit ovat keskiaikaista. Kirkkotorin lounaiskulman Flensborgintörmää pitkin laskeudutaan kohti maallista valtaa Raatihuoneentalolle. Vastaavasti sitä kivutaan ylös kohti hengellisen vallan temppeliä, ja kohdataan ensimmäisenä kirkon eteläfasadin neliapilakomero.
KIRKONMÄELLÄ JA KIRKKOTARHAN
MUKULAKIVISELLÄ PIHALLA
Kivikirkkoa on
edeltänyt useampi puukirkkosukupolvi, joista ensimmäinen rakennettiin
1200-luvun puolivälissä ehkä jo tuolloin nykyiselle paikalle (Hiekkanen 2007).
Kirkko kuuluu samaan sarjaan Pernajan, Pyhtään, Sipoon vanhan ja Vantaan Pyhän
Laurin kirkkojen kanssa. Monien keskiaikaisten kivikirkkojen kellotapuli
sijaitsee erillään kirkosta, mutta Porvoossa sekin mahtuu pihaan. Kirkon ja
tapulin vieressä oleva puinen Pikkukirkko palveli suomenkielistä seurakuntaa
1920-luvulle asti, jolloin Porvoossa myös suomi hyväksyttiin viralliseksi
kieleksi. (Käytännössä ei ehkä vieläkään kaikilta osin.)
Porvoon piskuinen kirkkotarha on kivimuurin ympäröimä.
Selén (1989) kuvaa kirkonmäen soveltuneen huonosti hautausmaaksi ahtaana,
kivisenä, epätasaisena, jyrkkärinteisenä ja niukkamultaisena. Kevättulvat
huuhtoivat mullan pois arkkujen ympäriltä kuljettaen luita kaduille.
Perinteisesti keskiaikaisen kirkon hautausmaa on kirkon yhteydessä, mutta
edellä mainituista syistä Porvoon hautausmaa perustettiin jo varhain
erillisenä.
Kuuliainen sanankuulija menossa kirkonmenoihin sunnuntaina. Minut tunteva tietää heikkouteni punaisiin kissoihin. Tuo oli varsin yrmeä ja itsetietoinen otus, joka käveli kirkon pihalla muiden mukana. Mahdollisesti katin esi-isä on tallentanut tassunjälkensä kirkon lattiaan parvella, mutta minulle ei ole koskaan tuuria että opas olisi ne etsinyt, vaikka näin kerrotaan olevan.
PAPPILAN PUUTARHASSA, PAPPILAN NIITYLLÄ JA LINNANMÄELLÄ
Tuomiokirkon pappila saattanee sijaita keskiaikaisella paikallaan, sillä vanhimmassa Porvoon säilyneessä kartassa vuodelta 1652 sijainti on suunnilleen sama. Nykyisin se toimii Porvoon ruotsinkielisen seurakunnan pappilana. Pappilan piha on hyvin tylsä, vihreää asfalttia. Pappilan niitty on mielenkiintoinen, sen rinne versoaa rohtosuopayrttiä ja nuokkukohokkia.
PORVOONJOKI
PORVOON VANHIN SILTA
Keskiaikaisen
kaupungin luoteispuolella, Porvoonjoen itärannalla Pappilan
vieressä kohoaa Iso Linnamäki, joka 1300-luvulla (mahdollisesti jo 800-luvulla)
on toiminut linnavuorena. Hakanpään ym. (2008) mukaan Linnamäeksi (Borgbacken)
kutsuttu, kolmisenkymmentä metriä korkea moreeniharjanne sijaitsee jokisuun
kapeikossa. Mäen laki on kahden suuren vallihaudan ympäröimä.
Linnoitusvarusteet ovat olleet hirsistä.
Linnan lisäksi muinaisjäännöskokonaisuuteen
kuuluu varhaiseen rautakauteen ajoittuva Pikkulinnanmäen kalmisto. Lönnqvist
& Lönnqvist (2009) mainitsevat, että ns. tarhakalmisto ajoittuu
ajanlaskumme alkuun. Hautaustapana on käytetty polttamatonta ruumishautausta,
ja joissakin haudoissa vainajat oli peitetty tuohilla.
Kirkosta
luoteeseen on Maarin (Maren) lahdelma eli Maarin muinaissatama ja Maarinniitty.
Vielä 1100-luvulla se oli osa Porvoonjoen leveää suuta ja 1700-luvulla
Porvoonjokeen avautuva satamana käytetty lahti. Hitaasti madaltuva ja umpeutuva
lahti on kasvillisuudeltaan arvokas.
PORVOON NÄSINMÄEN HAUTAUSMAA
Vainajat haudattiin perinteisesti kirkonmäelle, mahtiväki hautaholveihin
kirkon lattian alle ja muu väki kirkon ympärille, kunnes kirkkoon
hautaaminen kiellettiin. Näsinmäki toimi 1700-luvun alussa
ruttoon kuolleiden hautapaikkana ja sotilaiden hautausmaana, mutta Näsinmäen
hautausmaa vihittiin vuonna 1789.
Hautausmaan luoteislaidan valkoiseksi rapatut Jackarbyn, Stensbölen, Boen ja
Drägsbyn kartanoiden hautakappelit ovat seudun säätyläiskulttuurin
muistomerkkejä.
Ihania kuvia viihtyisästä Porvoosta. Kirkko on kaunis ja sillä on traaginen menneisyys. Olen käppäillyt noilla mukulakivillä ja pikku kujilla...
VastaaPoistaSe on uskomatonta, mihin ihmismieli voi johtaa. Aina tuolta löytää uuden kuvakulman. Tuossa katti lumosi minut.
PoistaHienoja kuvia ja hieno postaus minulle rakkaasta kaupungista. Olen syntyjäni porvoolainen ja siellä puolet elämästäni asunut, ja vaikka olen asunut muualla jo pian parikymmentä vuotta, koen edelleen olevani Porvoon tyttöjä enemmän kuin mitään muuta. Ikävä kotiin on kova.
VastaaPoistaKyllä se porvoolaisuus säilyy. Kyllä minä tunnen olevani yhä Stadilainen, missä syntynyt ja kasvanut, ydinkeskustassa..
PoistaKauniita, ihania kuvia! Porvoo on tosi kaunis kaupunki. Olis kiva päästä käymään. Olisikohan enemmän talvimatkailukohde? Sulla oli joskus aiemmin tosi kaunis talvikuva.
VastaaPoistaVarmaan tämä sopii kumpaankin, jouluinen Porvoo on kaunis ja toisaalta Runebergin koti avautuu kauniina kesällä. Olen kuvannut paljon kirkon ympäristöä, koska olen kiertänyt maamme keskiaikaiset kivikirkot. (kasvien takia). Linnanmäki (linnavuori) ja Maari (muinaissaatama) ovat keskeisiä kohteita.
Poista