Koivunen & Regårdh Kaunis mökkipiha ja Kirjahyllyn I ja J

Taina Koivunen &  Elina Regårdh Kaunis mökkipiha

Metsäkustannus 2016. Kustantajalta. Kiitoksin

Puutarha-agronomi ja tietokirjailija Taina Koivunen on opettanut koristekasvien viljelyä toiminut tutkijana Helsingin yliopistossa. MMM Elina Regårdh toimii maisemansuunnittelun lehtorina ammattikorkeakoulussa.

Heidän kirjansa Kaunis mökkipiha opastaa monimuotoisen ja maisemaan sopivan pihapiirin luomisessa. Kesämökkihän on rentoutumis- ja virkistyspaikka. Laatimalla selkeät perusrakenteet ja valitsemalla kasvit huolella voi nauttia mökkeilyn rauhasta ja kauneudesta vähällä vaivalla.

Tyypillinen suomalainen kesämökki vaikuttaa olevan syvästi yksilöllinen paikka, jonka asukkaat toteuttavat itseään. Pihaa ei hoideta tyylipisteiden keräämiseksi, vaan omaksi ja ystävien iloksi ja ajanvietteeksi sopusoinnussa ympäröivän luonnon kanssa.

…

Helppohoitoisen pihan kasvit on valittu kasvupaikan ehdoilla. Ilmasto, maaston muodot sekä tarjolla oleva maaperä ja valo-olot antavat rajat etenkin monivuotisten kasvien valintaan. Rajoitteet eivät estä tekemästä mökkipihasta monimuotoista, mielenkiintoista ja kodikasta. Monilajisessa ja kerroksellisessa pihassa viihtyvät myös linnut, siilit ja muut eläimet.

Kaunis mökkipiha jakautuu seitsemään suurempaan osioon ja hakemistoon. Hakemistossa on erikseen kasvihakemisto, johon suomenkielisen nimen rinnalle on lisätty myös kasvin tieteellinen nimi. Varsinaisessa tekstissä ei tieteellisiä nimiä käytetä kuin taulukoissa. Tieteelliset nimet ovat oikein ja kirjoitustapaa on käytetty oikein kuten koristekaali, Brassica oleracea Sabellica-Ryhmä ja risteymissä on jopa käytetty kertomerkkiä oikein. En tosin odottanutkaan muuta kirjan tekijät huomioiden.

1. Suunnitellen hyväkin piha paranee osiossa piha kartoitetaan, kerätään kehitysideoita ja kokemuksia ja kerrotaan miten huvilasta tuli jokamiehen mökki.

2. Pihan tarkentuva kuva menee kohti käytäntöä. Mietitään miten pihalle saavutaan, tie, autopaikka, käytävät ja polut sekä niiden päällysteet. Valitaan oleskelupaikka, leikkipaikka, näkymät ja mietitään tarvitaanko muureja tai aitoja. Miten tarpeellista on perustaa mökkipihaan nurmikko? Mitkä materiaalit sopivat parhaiten mökille? Minua ihastuttavat eniten kirjan luonnonmukaisimmat polut ja sisääntulot.

 3. Puutarha asettuu mökkipihaan. Tässä osiossa puhutaan maaperän laadusta, viljavuudesta, vuodenajoista, kasvillisuusvyöhykkeistä sekä varsin laajasti kasvien valitsemisesta puista kevään sipulikukkiin. Jopa ilmaston lämpenemistä mietitään.  Neljän vuodenajan huomioiminen luo mukavuutta mökillä oleskeluun. Kirjassa käytetään perinteistä Solantien jakoa, jossa Suomi jaetaan kahdeksaan menestymisvyöhykkeeseen (I-VIII). Puutarha ei ole vain kukkasia varten, sillä puut ja pensaat ovat kasvillisuuden runko. Ainavihannat lajit ovat läsnä talvipuutarhassakin, joten havuja ei sovi unohtaa.

Kirjassa mainitaan leveälatvuksisia puita, kuten japaninjalopähkinä ja japaninsiipipähkinä, jotka vaativat todella suuren tontin. Usein nämä ovat puistopuita leveytensä takia. Pensaissa ja köynnöksissä on useita lajeja, jotka menestyvät vain lounaisimmassa Suomessa ja esimerkiksi mustaseljasta on todella vaikea löytää menestyvää kantaa. Perennamaiset kasvit ovat hyvin valittuja. Koristeheinät ovat viime vuosien uutuutta. Minullakin on oma suosikkiheinä, jonka hankin viime vuonna. Otasukapää Cynosurus cristatus on erittäin viehättävä lisä puutarhaani. Heinissä mainitaan esimerkiksi unkarinhöyhenheinä, josta on vaikea löytää Suomessa talvehtivaa kantaa. Kirjassa esitellään hyvin erilaisten paikkojen kasveja, sillä varjon perennat eivät menesty paahteessa.

4. Teemapuutarhoja ja istutusideoita esittelee alppiruusuja, kärhöjä, ruusuja, koristelua, rakenteita, sammal- ja sadepuutarhan sekä lammikoita. Näistä osa on kovastikin hoitoa ja työtä vaativia, joten niitä perustettaessa kannattaa miettiä omaa ajankäyttöä ennen kuin istuttaa mökille esimerkiksi rosarion.

5. Sopii syötäväksi esittelee syötäviä luonnonkasveja, kesäkasveja, yksivuotisia ja monivuotisia yrttejä ja muita hyötykasveja. Lopuksi rakennetaan komposti. Raparperi on uskomattoman monikäyttöinen ja menestyvä kasvi. Emme  itse pidä vihannestarhaa, mutta yrtit ovat ahkerassa kasvatuksessa. Sen sijaan värikkäät mangoldit, chilit ja kurpitsat viehättävät puolisoani.

6. Hyvät ja harmilliset kertoo hyönteishotellista, perhosbaarista, linnuista ja nisäkkäistä, mutta myös näiden karkottamisesta. Myyrät, citykanit, rusakot tai peurat voivat tehdä paljonkin tuhoa. Kasveissa ongelmia voivat aiheuttaa rikkaruohot, myrkylliset kasvit tai haitalliset vieraslajit.

 7. Hoitoakin tarvitaan. Hoitamista tarvitaan puutarhassa kasteluun, lannoitukseen, leikkaamiseen, tukemiseen, talvisuojaukseen, torjuntaan (rikkaskasvit, kotilot ym.) ja esimerkiksi oksien ja kaatuneiden puiden hävittämiseen. Mitä enemmän sinne istutat alkuperäisten kasvien lisäksi koristekasveja, sitä enemmän aiheutat työtä itsellesi.

Käytännössä Koivunen ja Regårdh tarjoavat hengästyttävän paljon tekemistä mökkipihaan.  He käsittelevät aihetta monipuolisesti ja laajasti, mutta tuo takakannen ja johdannon mainitsema helppohoitoisuus unohtuu hieman kirjan edetessä. Toisaalta tämä kirja on erinomainen haja-asutusalueen omakotitalossa asuvalle, jossa rakenteilla luodaan viihtyvyyttä ja monikäyttöisyyttä. Itse miellän mökkipuutarhan luonnonympäristöön soveltuvaksi ilman ylimääräisiä rakenteita. Toisaalta ihmiset haluavat uurastaa kaiken vapaan ajan pihamaalla, joten siihen tämä kirja on erinomainen apu. Itse saatan olla onnellisin pihassani lukiessani ja nauttiessani kasveista, joten  helppohoitoinen piha sopii minulle parhaiten. Kaunis mökkipiha on erinomainen kirja. Olen kyllästynyt pelkkiin kuvakirjoihin ja arvostan tämän tietopuolista sisältöä.

Kirjahyllyni I ja J eivät oikein innosta minua. Mainitsen vain joitakin kirjoja, jotka merkitsevät minulle eniten. Miten nämä I ja J -kirjaimet  voivatkin ottaa näin koville?

Dekkaritkaan eivät innosta, vaikka tähän kirjaimeen kuuluvat mieluisimmat dekkaristit Jungstedtin ja Janssonin tavoin. Jungstedt on erityinen suosikkini ruotsalaisissa dekkareissa.

Idström, Annika

Idström on minulle tärkeä kotimainen naiskirjailija. Isäni rakkaani on kirja, joka kannattaa lukea. Muistan aina, kun luin tuon ensimmäisen kerran. Minulla oli aikaa lukea ilta ja yö, joita haittasi pikkujoulun vietto.

Irving, John

Minulla lienee hyllyssä Irvingin koko suomennettu tuotanto. Mainitsen nyt tärkeimmiltä tuntuvat teokset.  Irving on yksi monien joukossa, mutta ei sen enempää. Leski vuoden verran on myös elokuvana varsin typerällä nimellä Oven takana. Kaiken lisäksi elokuva käsittää vain piskuisen osan kirjaa. Silti tuo elokuva on täydellinen.

Eniten olen pitänyt seuraavista Irvingin kirjoista: Kaikki isäni hotellit, Kunnes löydän sinut, Leski vuoden verran, Minä olen monta, Oman elämänsä sankari, Viimeinen yö Twisted Riverillä, Välisarjan avioliitto ja Ystäväni Owen Meany.

Ishiguro, Kazuo

Luen parhaillaan Ishiguron uusinta Haudattua jättiläistä. En osaa sanoa siitä sen enempää. En ehkä myöhemminkään? Usein sanotaan, että kirja on parempi kuin siitä tehty elokuva, mutta en ole varma kirjan Ole luonani aina kohdalla. Elokuva Never let me go on upea.

Issakainen, Helmi

En huomioi kirjahyllyn kirjoissa Lanua, mutta tämän kohdalla teen poikkeuksen. Tämä Ihmeelliset helmet  on elämäni kirjoja.

Itäranta, Emmi

Ihastuin Itärannan Teemestarin kirjaan. Se oli täydellinen rakastuminen kirjaan. Pidin kovasti myös Kudottujien kujien kaupungista.

Ivey, Eowyn

Lumilapsi on upea kirja. Jos et ole lukenut, niin varaa se lukupinoosi. Se maistuu kesälläkin.

Jones, Sadie

Löysin kirjailijan viime vuonna. Ehkä rakkaus oli totta on ehkä näistä parempi, mutta kummatkin ovat upeita kirjoja. Kotiinpaluu on tummempi tarinaltaan, mutta häikäisevä.

Joyce, James

Tutustumiseni kirjailijaan on varsin kesken.  Taiteilijan omakuvaa on kaksikin suomennosta. James Joycen Dublinilaisia (Dubliners) on novellikokoelma. Pidän sen tarinoista ja tunnelmasta.

Joyce, Rachel                    

Nämä kaksi (Harold Fryn odottamaton toivioretki ja Miss Queenie Hennessyn rakkauslaulu)

rinnakkaisteosta muodostavan hienon kokonaisuuden, yhden tarinan rakkaudesta.

Sami & Kasper Garam Keittiö mökillä

Isä ja poika, Sami ja Kasper Garam toteuttivat yhteisen haaveen Lammilla tehden ja kuvaten ruokia ja ruoka-annoksia. Monissa resepteissä on käytetty pihalta tai metsästä löytyneitä raaka-aineita. Reseptit on järjestetty aikajärjestykseen alkaen pääsiäisen karitsanpotkasta päättyen syksyyn vuohenjuusto-omena krunitseihin.

Sami Garam on TV-kokki ja ravintoloitsija ja Kasper intohimoinen valokuvaaja. Heidän mottonsa on, että mikään ei ole liian hyvää, mutta vaatimatonkin voi olla loistavaa.

Kirja on ennen kaikkea ruokakirja, mutta mukana on myös ripaus maalaisnostalgiaa, vinkkejä kesäkeittiön valmistusvälineistä, jokunen kesäinen juoma. Kirjan tarkoitus on olla herkullinen ja houkutteleva. sen tehtävä on tarjota kaikille lukijoilleen uutta intoa kesäiseen kokkailuun ja ainakin antaa idea siitä, mitä tällä kertaa laittaisi. Se vie kokkailijan läpi koko pitkän ja valoisan kesän.

Kirja alkaa pääsiäisen aikaan, kun talvi-kevät 2014 oli leuto ja aikainen ja mökkikausi saattoi alkaa jo pääsiäisenä. Tässä ensimmäisessä osuudessa laitetaan lammasta, parsaa ja tehdään lohikeittoa.

Seuraavaksi tulee kevät-alkukesä: Alkukesä ei lunastanut lomailijan toiveita. Kesäkuussa satoi rakeita ja räntää. Yöt olivat hyytäviä. Into grillin äärellä ehkä hiipui ja leivinuuni oli lämpimänä enemmän kuin monena aiempana kesänä yhteensä. Tässä osuudessa laitetaan kuusenkerkkiä, marinoituja kesävihanneksia viinimarjanlehdessä ja tsatsikilla täytettyä kurkkua.

Juhannus oli kylmin 30 vuoteen ja lämpötila oli melkein sama kuin edellisenä jouluaattona. Kauden ykkösjuhlan perinteet liittyvät syömiseen, juomiseen ja yhdessäoloon. Tässä jaksossa tehdään lohirullia, paistetaan kantarelleja, rosvopaistia, porsaan niskaa ja muurinpohjalettuja. Lisäksi luodaan katsaus mökkikeittiön vempaimiin, jotka voivat olla huippumodernista vaatimattomaan nuotiopaikkaan.

Keskikesä-loppukesä on sadonkorjuun juhlakautta ja kasvimaa pullistelee raaka-aineksia. Yltäkylläisyydellä ei ole rajaa. Tosin kannattaa pitää mielessä, että lämmössä ajatukset eivät mene juomisen puolelle. Tällä jaksolla nautimme tartarpihvejä, hiillosahvenia, margaritoja, siikaa, kiuasmakkaraa ja kanaa eri muodoissa.

Viimeisen sadonkorjuun aikaan, kun kasvimaalta on jo suuri osa kerätty, löytyy luonnosta superfoodia: metsämarjoja ja sieniä. Viimeiset juurekset korjataan, omenat kypsyvät ja rapukausi on alkanut. Sadonkorjuun juhlakausi on alkanut. Tarjotaan possun- tai naudanfileetä, savumuikkuja, karitsan maksaa ja pihlajanmarjoja, karitsan kylkiluita, suppilovahverotimbaalia…

Ja lopuksi todetaan ”Omena päivässä pitää kokin vauhdissa”.

Suosittelen kokeilijalle ja sellaiselle, joka pystyy muuntamaan ohjeet ”omikseen” olosuhteiden ja mahdollisuuksien mukaan. Esimerkiksi horsman versot ja kantarellit tahtovat olla parhaimmillaan eri aikataulun mukaan. Keittiö mökillä on tekemisen riemua äijämäisellä asenteella.

Sami & Kasper Garam Keittiö mökillä

Metsäkustannus 2015. Kustantajalta. Kiitoksin.

Villikeittiö – Ruokaa luonnosta vuoden ympäri

Villissä keittiössä yrttien tuntija Lisen Sundgren esittelee parhaimmat luonnonyrtit ja mestarikokki Rune Kalf-Hansen kertoo niistä parhaat ohjeet keittoihin, salaatteihin, kala- ja liharuokiin sekä juomiin. Tätä samaa kaivattiin Suomessakin, että joku huippukokki tarttuisi yrtti- tai sieniruokiin ja uudistaisi ne nykyaikaan.  Sami Tallbergin on loihtinut villiyrtit meillä uuteen uskoon.

Kirjan teemana on, että luonto tarjoaa ilmaista ja varmasti ekologista syötävää vuoden ympäri. Kunkin osion alussa esitellään kunkin kauden kasvit hyvin ja näitä esittelyitä seuraa houkuttelevia ruokaohjeita.

Anna luonnon päättää ruokalista on tekijöiden alkusanat aiheeseen. Ei tarvitse kuin opetella, mitkä kasvit ovat syötäviä, ja löytää aikaa luonnon ruokakomerolla vierailuun.

Luonnon ruokakomerossa lähdetään ulos keräämään ja säilötään sato talteen. Aloita! Vaikeaa se ei ole – tämä tietämys kuuluu kaikille.

Keväällä

Kevät on kiireistä, sillä tiettyjen kasvien kanssa niiden kausi on lyhyt.   Rune tarjoaa ruokaohjeet, kuin myös seuraavissa osioissa.

Alkukesällä on vielä villiyrttien aikaa.

Satokausien huippukohdissa muutaman kerran vuodessa saa tosiaan olla tarkkana. Tiettyjä kasveja on vain silloin – jos ei pysy tahdissa, joutuu odottamaan kiltisti seuraavaan vuoteen, sillä useimpia kasveja ei voi muina vuodenaikoina ostaa kaupasta tai maahantuoda muualta.. Kasvien ilmestyminen samaan aikaan on myös haasteellista.

Keskikesällä  

Keskikesällä saadaan syötäviä kukkia ruokien koristeiksi ja saadaan talteen mesiangervonkukat. Tässä osuudessa olisi voinut olla kantarelli, sillä sen sato alkaa juhannuksen tienoilla.

 Loppukesällä

Kaikki loputkin kypsyvät poimittavaksi niin metsässä kuin puutarhassa. Sienikausi saapuu varkain.  Intohimoinen sienestäjä odottaa herkkutatin muutaman viikon kestävää satokautta.

Syksy on haltuun ottamisen aikaa, on aika kuivata, pakastaa, suolata, säilöä…

Talvella pienet asiat ilahduttavat. On kuivattuja nokkosen siemeniä, suolaa maustettuna ruusulla ym. kesän ja syksyn kasveilla. Sieniä säilötään eri tavoin.

Villikeittiö on ollut käytössäni jo ruotsinkielisenä, mutta ilahduin saadessani kirjan suomeksi.  Yritin toteuttaa ohjetta briejuustoa, vuohenputkea, jalavan hedelmiä, lehmuksen lehtiä ja inkivääriraparperia. Eli joskus ohje ei onnistu, kun ajoitus on pielessä. Minun jalavani ei kuki vielä.

Villikeittiössä on paljon ansioita. Arvostan kirjan kunnianhimoista panostusta monipuoliseen lajien hyödyntämiseen sekä sekaravinnon suosimiseen. Ruokaohjeiden lajirunsaus on hallittua, sillä liian usein villiyrtti-kirjoissa sorrutaan kuriositeetteihin. Liian usein ikään kuin liuetaan aiheesta lääkekasveihin ja lajeihin, joiden syöminen on kyseenalaista. Itse en suosisi esikkoa, kurjenpolven kukkia tai kallioimarretta. Villiyrttejä on lähestytty perinteisesti enemmän vegaanien kautta.  Me muutkin haluamme nauttia villiyrttejä, saada silti kulinaarisia ja trendikkäitä makunautintoja.  Eli ohjeita, jotka elävät tässä ajassa.

Villikeittiössä nautitaan seitiä, metsäkauriinjauhelihaa, ahvenia, hummeria, kuhaa, villisikaa, sinisimpukoita. Edellisestä iloitsen eniten. Viime aikoina ruokakirjoissa on tarjottu vain lohta ja siikaa. Tarveaineissa sen sijaan voisi huomioida enemmän vaihtoehtoisempia valintoja sokereissa, suolassa, vehnäjauhoissa sekä öljyissä.

Villikeittiö on innostava ja inspiroiva opus villiyrttien käyttöön. Suosittelen.

Rune Kalf-Hansen & Lisen Sundgren Villikeittiö – Ruokaa luonnosta vuoden ympäri

Metsäkustannus 2015. Kustantajalta. Kiitoksin

Kokeilin kirjasta ohjeen uunikuhaa, karhunlaukkaa ja kukkakaalia. Lisään ohjeen illan mittaan. Tiedätkös, mikä ohjeessa oli vaikeinta? Sielua riisti, kun otin karhunlaukkaa kukkapenkistä. Kuvauksessa käytin persiljaa, sillä en minä hennonut repiä karhunlaukkaa enempää. Minulla on ihana kasvusto karhunlaukkaa. Lisäksi ostin eilen juuri uuden taimen.  Karhunlaukka kukkii parhaillaan.