Parinoush Saniee Kohtalon kirja

"Kun ne, joiden ajattelin olevan läheisimpiä, joiden luulin rakastavan minua ja jotka olen kasvattanut omin käsin, puhuvat minusta ja Saidista sillä tavalla, niin kuvittelepa vain, mitä muut sanovat. Kuvittele, miten meidät vedetään lokaan."

Iranilainen Parinoush Saniee on sosiologi ja psykologi. Hän on kirjoittanut useita romaaneja. Kohtalon kirja on ensimmäinen vapautunut, sillä muut odottavat sensuurista vapautumista

Aikaisemmin keväällä luin vaikuttavan Sahar Delijanin kirjan Jakarandapuun lapset. Jos odotin samanlaista, niin erehdyin. Kohtalon kirja otti minut heti mukaansa. Kirjassa on 609 sivua, mutta tekstin määrä ei vaivaa missään vaiheessa. Olin sivulla kuusitoista, kun tajusin löytäneeni helmen. Aluksi kauhistuin kirjan alussa olevaa henkilögalleriaa ja haikailin Haruki Murakamin Norwegian Woodsin ja Jhumpa Lahirin Tulvaniityn perään. Tuokin osoittautui turhaksi epäilyksi. Kirjan on suomentanut Anna Lönnroth englanninkielisestä käännöksestä The Book of Fate. Kirjan alkuperäisteos Sahme man ilmestyi jo vuonna 2003.

Tarinan kertoja ja päähenkilö on Masume, teheranilainen koulutyttö, jonka vaiheita seurataan viisikymmentä vuotta. Kirjan teema on tarina kielletystä rakkaudesta, pakkoavioliitosta ja yhteisön julmuudesta hyvin suljetussa yhteiskunnassa, jota säätelee tiukat normit. Masume haluaisi käydä kouluja, mutta naisen kouluttautuminen ei ole itsestään selvää, jopa omat veljet vastustavat sitä.

Ahmad ja Mahmud vastustivat kumpainenkin minun koulutusta, ja äiti uskoi, että ompelutunnit olivat paljon tärkeämpiä.

Masume kulkee koulumatkaa ystävänsä Parvane Ahmadin kanssa ja ihastuu apteekin apulaiseen ja jää kiinni katseista. Said Zarei on tri Atain apulaisfarmaseutti, mutta sääntöjen ja normien takia nuoret eivät voi kohdata. Masumen perhe löytää Saidin lähettämät viestit. Perhe syyttää Masumea perheen häpäisemisestä ja pyrkii löytämään aviomiehen pikaisesti. Veli pahoinpitelee Masumen.

Vanhemmat järjestävät avioliiton ennestään tuntemattoman miehen, Hamid Soltanin kanssa. Hamid osoittautuu vastarintaliikkeen jäseneksi, toisinajattelijaksi, jonka toiminta luo jatkossa voimakkaat painotteet myös perhe-elämään. Liitto Hamidin kanssa on osin modernin vapaa ja toisaalta yhteiskunnan vaatimusten sävyttämä. Myöhemmin Masume huomaa, että naisten toimistotyökin kohtaa ennakkoluuloisuutta. Masume alkaa opiskella iranilaista kirjallisuutta Teheranin yliopistossa ja opiskelu kulkee hänen elämässään pitkään mukana.

Masume joutuu aikanaan ottamaan yksin vastuun elämästä, kasvattamaan lapset ja hänellä on monta roolia: äiti, kotirouva, toimistotyöntekijä, yliopisto-opiskelija ja vaimo. Viimeistä roolia voisi korostaa liitteellä, mutta jätän sen tekemättä. Masumen opiskelu jää aina kesken ja kirjassa toistuva termi, että teidät on puhdistettu ja erotettu on erikoinen.

Silloin tajusin, että kykenemme paljon enempään kuin uskomme. Jonkin ajan päästä totumme elämäämme ja rytmimme sopeutuu tehtäviemme määrään. Olin kuin juoksija elämän kilparadalla.

Masume rakastaa lapsiaan ja haluaa näiden menestystä. Lasten itsekkyys korostuu kirjassa käsittämättömänä. Niin hänen poikansa Siamak, Masud kuin tytärkin Ŝirin vaativat äidiltä ymmärrystä suomatta sitä osaltaan vastineeksi. Kirjan loppu on Masumen ratkaisu. Uhrautuva ratkaisu, kun hän viimein olisi voinut saavuttaa osansa. Ehkä loppu on kulttuuritaustaan sitoutunut. Masume toimii kuitenkin niin rohkein ajatuksin, että hänet asettaa liian eurooppalaiseen ajatuskehykseen. Parinoush Sanieen Kohtalon kirja on upea lukuromaani, aito ja vapisuttava, ja lukijan omaksi ottava. Masume jää ajatuksiin vielä lukemisenkin jälkeen. Saniee välittää todentuntuista ajankuvaa iranilaisesta yhteiskunnasta, rikkomattomista tabuista, poliittisen toiminnan roolista ja vahvan uskonnollisen vaikutuksen sävyttämästä elämänpiiristä.

Parinoush Saniee Kohtalon kirja
Tammi 2014.