Kirjan tekijä on tšekkiläisen filologian dosentti Helena Lehečková (1952). Hän on valmistunut Prahan yliopistosta pääaineina suomi ja tšekki. Hän on toiminut Helsingin yliopistossa vuodesta 1986 tšekin kielen ja kulttuurin lehtorina. Kirjan käännöksestä vastasivat tšekin kielen opiskelijat Marjo Kauppinen, Tanja Kielinen, Elli Kulmala ja Ilona Pallasvuo Helena Lehečkován johdolla. Kirjan on kuvittanut Anu Turunen.
Tšekkiläisiä satuja kuvataan hauskoiksi. Niissä kohtaa niin todellinen kuin fantasiamainen maailma. Hahmot ovat satuolentoja, ihmisiä ja faabelimaisia eläinhahmoja. Hahmoissa on aimo annos inhimillisyyttä. Kirjan takakansi kuvaa, että nämä sadut tihkuvat elämäniloa, leikkimielisyyttä ja taikaa, jonka tuon lukija todella aistii.
Kirjassa on seitsemän satua. Saduilla on jonkinlainen sidos toisiinsa eli järjestyksessä lukeminen on eduksi. Satujen niminä on kussakin sadussa esiintyvä päähahmo, kuten Pikkuhitsi Tulihäntä, Kääpiö Turvetorvi, Vesihiisi Uppouikku, Vedenneito Virvatuli, Metsänkeiju Kalliokielo, Kummitus Kuukunen sekä Lohikäärme Kierokaula.
Kääntäjät ovat saaneet käyttää kekseliäisyyttään hahmojen nimien suomentamisessa. Potterimainen maailma kuvastuu nimistössä. Kummitus Kuukunen on hyvin oivaltava nimi sienten maailmasta. Mikä sitten on Hitsi vieköön? Pikkuhitsi on Tulihäntä, itse Manalan apuri, raukkaparka, joka ei osaa lukea tai kirjoittaa. Vätykselän kuningas on kuningas Vätys KenTietääKuinkaMones. Ihan ongelmitta kasvien nimet eivät tekstissä taivu, sillä pihatatarin kuulostaa hassulle eli siihen vaatisi kaksi t-kirjainta. Emme halua lukea Kuukkusesta. Jos kerran käytetään selvästi oikeita kasvien ja sienten nimiä, niin taivutus pitäisi huomioida. Tattaret vain taipuu tavallaan. Lause hitsin vietyä sivulla 59 ei aukene minulle, vaikka se viitannee kuivuuteen, jonka Pikkuhitsi Tulihäntä loihti surkeilla käskyillään.
Ja niin oli Kalliokielon tanssit tanssittu ja puutarhat hoidettu. Sillä aikaa kun hänen ystävättärensä huolettomina tanssivat kuutamolla, hän vanhana eukkona poimi, kuivasi ja keitteli myrkyllisiä yrttejä. Ja kun keijut nauttivat makeista päivänokosista, hän nökötti paikallaan kasvina.
Tulihännän ja Kuukusen jutustelu on älykkään leikkisää.
"No olkoon, pelataan ensiksi erä ristiseiskaa, pistetään jotain poskeemme ja vasta sitten palaan Manalaan. jos se sinua piristäisi."
"Ristiseiskaa en osaa ja minulle käyvät ravinnoksi vain harhanäyt. Mutta voimme kyllä alkaa piilosta."
Hitsi vieköön! on jännä satukirja lapsille, elämäniloinen ja hauska. Erilainen ja elämyksellinen lukukokemus. En osaa kammoksua Tulihännän roolia, sillä kyllä Raul Roineenkin kansansaduissa on niin noitaa kuin pirua. Kirjan aitous vetosi minuun. Hitsi vieköön! ei ole minkään teollisen formaatin tuotos.
Helena Lehečková Hitsi vieköön!
Lurra Editions 2011. Kustantajalta. Kiitokseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahduta minua kommentilla!