Hilary Boyd Täydellinen avioliitto ja Simona Ahrnstedt Skandaalinkäryä

Hilary Boyd Täydellinen avioliitto
Alkuteos A Most Desirable Marriage
Suomentaja Auli Hurme-Keränen 
Karisto 2015. Kustantajalta. Kiitoksin.

Hilary Boyd on englantilainen kirjailija. Täydellinen avioliitto on hänen kolmas romaani ja toinen suomennettu. Boydin aiempi suomennettu romaani on Torstaisin puistossa (2013).

Boydin brändinä voidaan pitää iäkkäämpää naista, sillä hänen päähenkilö on usein +60, joten hänen kirjoja on luokiteltu gran-litin alle. Kirjailijasta tulee eniten mieleen Maeve Binchy, mutta Boyd ei kerro niinkään mummouden kautta kuusikymppisistä, vaan nämä naiset ovat toimijoiden roolissa eli rakastavat, rakastuvat jne. Maggie O'Farrellin Varoitus tukalasta helteestä nousi mieleeni lukiessani Täydellistä avioliittoa.

Lawrencen ja Joannan avioliitto on kestänyt kolmenkymmenenseitsemän vuoden ajan. Viime aikoina Jo on havainnut miehessään outoa etäisyyttä ja poissaolevuutta. Jo on tulkinnut miehensä vaitonaisuuden eläkkeelle jäämisen peloksi.  Lawrence on jäämässä eläkkeelle kahdenkymmenenyhdeksän vuoden jälkeen työstään Lontoon yliopistolla kuusikymmentäkolmevuotiaana. Jo ymmärtää miehensä paineen luopua työstä, kollegoista ja arkirutiineista.  Juhlaillallisten jälkeen Lawrence tunnustaa, että hänellä on toinen.  Jo ymmärtää olevansa mahdottomassa tilanteessa, että hänestä ei ole kilpailijaksi.  Tilanne on liian mahdoton.

Jo työnsi auki koko keittiön levyisen lasioven, joka taittui seinää vasten toisessa päässä. He olivat asennuttaneet sen edellisenä vuonna saadakseen huoneeseen lisää valoa. Hän meni ulos kiviterassille ja hengitti painostavaa yöilmaa helpottuneena. Hän oli pelännyt tätä iltaa, mutta nyt se oli ohi ja he voisivat aloittaa seuraavan elämänvaiheensa yhdessä. Toki häntä hermostutti – hän oli aina viihtynyt omissa oloissaan eikä osannut kuvitella kuinka selviytyisi aviomiehen ollessa kotona kaiket päivät.

Lawrencen ja Joannan lapsista Cassie on valinnut miehekseen ekofanaatikon, joka ei siedä turhuuksia, ei edes jääkaappia. Näyttelijäpoika Nicky selvittelee omia ongelmia Amberin kanssa. Joannan tuki ja turva on työ ja naapurin Donna. Joanna on kirjailija, joka työstää uutta käsikirjoitusta.

Ja tänään Jo oli nauttinut viilettäessään eteenpäin kuin teinityttö käsi toisen miehen kädessä. Muuta siinä ei ollut. Vain se ja asia, jota hän ei olisi halunnut myöntää: hän oli yksinäinen. Travis olisi voinut olla kuka tahansa mies, Jo vakuutti itselleen, ja olisin silti pitänyt häntä puoleensavetävänä.

Joannan oma suhde isäänsä ja äitiinsä ohittuu liian nopeasti.  Toisaalta en osaa sanoa pidinkö loppuratkaisusta vai en. Lukiessani en tiennyt, kuinka olisin halunnut tarinan etenevän loppua kohden.  Toisenlainenkin loppu olisi voinut olla.  Ainakin loppuratkaisu tuli liian pian ja liian ehdoitta. Joannassa olisi ollut enempäänkin.

Hilary Boydin romaani on raikas kurkistus kuusikymppisten nykynaisten elämään. Täydellinen avioliitto kuvaa naisen elämää mielenkiintoisesti ja trendikkäästi.  Kuusikymppinen nainen voi omata oman elämän ja omat halunsa. Hän ei ole vain vaimoke, äiti tai isoäiti ja valmiina aina toisten tarpeisiin.

Simona Ahrnstedt Skandaalinkäryä

Alkuteos De Skandalösa (2013)
Suomentaja Auli Hurme-Keränen
Karisto Julkaisuvuosi 2015 

Simona Ahrnstedt on syntyjään tsekkiläinen, mutta nykyisin hän asuu Tukholmassa. Unelmia ja yllätyksiä oli hänen esikoisromaaninsa. 

Simona Ahrnstedtin romaanissa Skandaalinkäryä on niin romantiikkaa, huumoria, erotiikkaa kuin valloittavia ihmiskohtaloita. Ihmiset käyttäytyvät säätynsä mukaan, vaikka paikoin tarina tuntuu hieman liiankin modernilta. Nuoret naiset etsivät rakkautta ylellisten puitteiden ympäröimänä.

Tapahtumien miljöönä on Wadenstiernan linna Uplannissa vuonna 1685. Magdalena Swärd on naimaton hieman liiankin sivistynyt ja sanavalmis, mutta köyhä 26-vuotias vanhapiika. Storsnäsin vapaaherratar lähestyy Magdalenaa pyynnöllä, että tämä suostuisi toimimaan tyttärensä seuraneitinä kreivi Gabriel Gripklon kartanossa, jossa on muutaman viikon kestävät kesäjuhlat.   Magdalena näkee tilaisuuden edullisena, sillä siten hänellä on varaa maksaa oman palvelustyttönsä Beatan palkka.  

Ehkä Beata inhosi työtä hänen palveluksessaan yhtä paljon kuin Magdalena itse inhosi ajatusta palveluspaikan ottamisesta vapaaherrattarelta? Se oli lähes sietämätön ajatus.

Ylhäissyntyinen kreivi Gabriel Gripklon on tietenkin kaikkea, mitä nainen voi vain toivoa.  Jotain tasa-arvomaistakin ilmenee heti alussa hänen jalosukuisuutensa suhteen. Kreivin kuvauksessa kerrotaan, että hän on sateesta läpimärkä. Siispä sade ei tee eroa ylhäisten tai alhaisten välillä.

Vapaaherratar Venus Dag och Natt on kerrassaan ihastuttava aatelisneito, ja tulee esitellyksi heti Magdalenalle jo Wadenstiernan linnan pihamaalla.  Kreivi on palannut äskettäin meriltä, ja hänen elämässä on tapahtunut jotain onnetonta, jonka takia välit äitiin ovat riitaisat. Nyt äidissä on puhtia, sillä viimeinkin pojalle on sopivia neitoja linna pullollaan, erityisesti Venus Dag och Natt on äidin mieleen.

Vanessan kauhea kuolema oli katkaissut viimeisetkin langat perhekudoksesta. Ja sitten he kaikki, äiti, isä ja veljet, olivat empimättä uhranneet Gabrielin perheen kunnian tähden. Syyllisyys oli kokonaan sälytetty hänen hartioilleen…. Toisinaan Gabriel ajatteli, että hänen sielunsa oli varmaan kuollut yhdessä Vanessan ja syntymättömän lapsen kanssa. Kaikkina merillä viettäminään vuosina hän oli tuntenut olevansa kuollut.

Kreivi näkee Magdalenassa ynseän naisihmisen, jonka ominaisuuksia hän ei arvosta, mutta onneton vedonlyönti Joel Skyhielmin kanssa saattaa kreivin tietenkin satimeen. Magdalenan kauhuksi myös Peter Cronstedtin ilmoitetaan saapuvan paikalle morsiamensa kera. Tämä mies oli ollut Magdalenan kihlattu joskus aiemmin, mutta hän oli särkenyt Magdalenan sydämen. Magdalena joutuu pakokauhun valtaan, joten hänen ensimmäinen aikeensa on pako, jotta hän saisi vältettyä kiusallisen ja häpeällisen kohtaamisen. Tiedemies Ossian Bergman kertoo kreivin vedonlyönnistä, jonka hän todisti läsnäolijana.  Tarinaan mahtuu seurustelua, oleilua, naamiaishuveja, kipinöivää sananvaihtoa, kilpakosijoita, tanssiaisia sekä pakahduttavia tunteita.

Onhan tässä tarinaa kerrassaan, vaatteiden lumoa ja tapainkuvausta, mutta ei tämä minua kiinnostanut. Eroottisuus on yllättävän rohkeanlaisesti. Tartu kirjaan, jos kaipaat romanttista viihdykettä. Mitä jää jäljelle kulissien romahtaessa, kun katsotaan naamion taakse? Voisihan tarinassa nähdä itsellisen naisen valintoja, saneltuja suhteita sekä sukusalaisuuksia pönkittämässä perhekuvaa. 

Kyllähän tämän voisi lukea lomalla Suomen suvessa!

 
 

Simona Ahrnstedt Sitoumuksia

 Minä en muuta teekään, Illiana ajatteli katkerana. Tottelen milloin yhtä, milloin toista miestä. Kuin ruoko, joka huojuu tuulessa edestakaisin eri tahtojen välillä.

Simona Ahrnstedt (1967) on tšekkiläinen, nykyään Tukholmassa asuva psykologi ja kirjailija. Hän on kirjoittanut kolme historiallista viihderomaania, joista ensimmäinen, Unelmia ja yllätyksiä, ilmestyi suomeksi vuonna 2013. Hänen romaanejaan on käännetty eri kielille, ja ne ovat saaneet hyvän vastaanoton. Sitoumuksia (Betvingade, 2012) on Auli Hurme-Keräsen suomentama.

Kirjan tapahtumien miljöönä on 1300-luvun Ruotsi. Tarina alkaa Itägöötanmaalla, jonne Markus Järn, kuninkaan lojaali ritari  ja neuvonantaja on majoittunut sotajoukkoineen. Järn lähettää nuoren sotilaan noutamaan itselleen naista yöseuraksi, mutta yksinkertainen Philippe tuokin ilkosillaan kylpeneen, kihlajaisiinsa valmistautuvan Illiana Henrikintyttären. Markus tajuaa, että tätä neitoa hän ei voi käyttää viihdykkeenään, ja lähtee palauttamaan pelkkään viittaan käärimäänsä tyttöä. Illianan maine on kuitenkin jo ryvettynyt. Pelastamaan tullut Illianan kaksoisveli Joar hyökkää Markuksen kimppuun, mutta putoaa hevosen selästä ja taittaa niskansa (kirjan takakannen tekstissä puhutaan velipuolesta (Falke), jonka osaksi kuolema tulee vasta myöhemmin). Tästä alkutilanteesta asiat lähtevät kehittymään. Kuningas päättää rankaista Markusta naittamalla hänet nuoren Illianan kanssa.

Markus Järn joutuu taisteluidensa kovimpaan paikkaan kohdatessaan nuoren Illianan raivokkuuden. Illiana esittää tavoittamatonta ja Markus on kömpelö soturi, joka tekee kaiken väärin nuorikkonsa suhteen ja saa asiat mutkistumaan entisestään. Kirjan puoliväli on täytetty erilaisilla tapahtumilla, jotka kaikki eivät välttämättä tue kirjan juonta. Kirjan loppupuolella saavutaan Markuksen kuninkaalta saamaan linnaan, jonka hän aivan lopussa nimeää Wadenstiernaksi. Siellä tapahtumat saavan monien käänteiden jälkeen aah niin  ihanan loppunsa.

Miehellä, joka elätti itsensä tappamalla, täytyi olla kärsivällisyyttä. Markuksen kärsivällisyys oli enimmäkseen rajatonta kuin ilma, aurinko ja sade.
Nyt hän oli kuitenkin luovuttanut.

Illiana on nuoresta iästään huolimatta perehtynyt kasveihin, mutta rosmariinin ja laventelin kasvaminen Ruotsissa lampaiden ruoaksi asti tuntuu hieman liioittelulta. Sen sijaan myrkyllisen vaarallinen ukonhattu osoittautuu kirjassa monessa kohtaa tärkeäksi kasviksi.

”Ole varovainen”, Illiana sanoi. Hän ei ollut koskaan nähnyt sellaista myrkkymäärää. Hän kääntyi kohti luisevaa naista. ”Sinun ei pitäisi pitää tuota pussia esillä”, hän sanoi kiivaasti. ”Etkö tiedä kuinka vaarallista se on?

”Mutta jo kauan ennen kuin kristityt tulivat pohjolaan merkityksettömine jumalineen ja valkoisine taikoineen, minun kansani tunsi sekä tämän, että muita myrkkyjä. Metsästäjämme käyttävät tätä pyytäessään petoeläimiä. He kastavat nuolensa ja puukkonsa tähän myrkkyyn. Se nimittäin tappaa armotta ja suurin tuskin.”

Sitoumuksia on harlekiinimainen rakkausromaani, keskiaikaan sijoittuva ritariromaani parhaimmillaan.  Sitoumuksia antaa silotellun kuvan keskiajasta ja ajankuva jää hyvin ohueksi. Siinä kuvataan lähinnä ihmisiä, mutta ympäristö ja ajankuva jäävät vieraiksi. Esimerkiksi Kuningas Maunu Eerikinpoika sekä kuningatar Blanka ovat läsnä, mutta siitä huolimatta ajankuva jää hyvin vajavaisiksi eli enemmän olisi voinut ammentaa tuon ajan historiallisesta kontekstista. Taustatyö historiaan olisi saanut korostua ja näkyä enemmän.

Tätä kirjan kohtaa hieman ihmettelin lähinnä paino tuolla käsittämättömän sanalla:

Oli käynyt ilmi, että Markus omisti käsittämättömän määrän kirjoja. Illiana oli nähnyt kaikkea mahdollista värikkäin kuvin varustetuista eläinkirjoista, latinankielisistä lakikirjoista ja lääketieteellisistä opuksista aina moniin muihin aarteisiin saakka.

Verrattuna Milja Kauniston (Kalmantanssi ja Synnintekijä) rehevään ja suorasanaiseen kerrontaan, on Sitoumuksia aika pliisua tekstiä. Esimerkiksi Kauniston tekstissä Pariisin lähestymisen voi aistia jo kaukaa jätteiden löyhkästä. Samoin Kauniston seksikohtaukset ovat miltei pornoa verrattuna Ahrnstedtin pehmoeroottiseen kuvaelmaan. Ahrnstedtin teksti myös johdattelee liikaa ja esimerkiksi loppukohtaus johdatteluineen on aivan liian helppo arvata etukäteen. Mistä tulee kirjan suomenkielinen nimi Sitoumuksia?

Aivan lopussa (s. 435) tulee myös mukaan ”näkyjä”, jotka vievät uskottavuutta, kun alttaritaulu alkaa puhua akonitiinista eli ukonhatusta saatavasta klassisesta myrkystä. Nämä salavoimat tulevat niin yhtäkillisesti esille.

Anna, Markuksen kuollut äiti nuhteli häntä hiljaa luovuttamisesta. Epäoikeudenmukainen syytös kirveli.
Sinäkin luovutit hänet. Jätit hänet.
Mutta minulle ei ollut tietämystä, joka sinulla on, ääni vastasi. Se oli lempeä, mutta haastava.

Simona Ahrnstedtin Sitoumuksia tarjoaa kevyen ja viihdyttävän lukuhetken historiallisen viihderomaanin parissa. Petyin hieman kulisseiksi jäävästä miljööstä ja ajankuvasta. Tapahtumat ovat jokseenkin ennakoitavissa, mutta pahimmat Barbara Cartlandin karikot tämä kirja välttää.  Ja loppu on hyvin kliseemäinen. 

Simona Ahrnstedt Sitoumuksia
Karisto 2104. Kustantajalta kiitoksin.

Kirja on luettu myös blogissa Kirjan ja toisenkin