André Gide Pastoraalisinfonia

André Paul Guillaume Gide oli ranskalainen kirjailija ja runoilija. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1947. Hänen aforisminsa ja ajatelmansa ovat yhä suosittuja. Lukemani kirja on omasta kotikirjastosta 2. painos vuodelta 1948. Ranskankielinen alkuperäisteos La Symphonie pastorale ilmestyi vuonna 1919. Teoksen on suomentanut Reino Hakamies. Teos on ilmestynyt myöhemmin myös Delfiini-sarjassa. Olen lukenut kirjan aiemmin lukiossa. Minulla oli jonkinlainen muistikuva kirjan tarinasta, mutta olin unohtanut lopun ja pastorin pojan roolin.

Pastoraalisinfonia on koskettava ja traaginen kertomus. Kertomuksen teemana pidetään Gidelle ominaisesti itsepetosta. Sveitsiläinen pappi elää yhteisönsä esikuvana, epitafimaisesti, edustaen kaikkea hyvää ja esikuvallista kristittyä. Kristilliseen ammattietikkaan nojautuen hän ottaa suojatikseen orvon, sokean tytön, jonka hän ristii Gertrudeksi. Hän opettaa tytön puhumaan ja ylipäänsä saamaan kontaktin toiseen ihmiseen. Tyttö on elänyt hirveissä oloissa puhumatta tai pääsemättä ulos. Pastorin vaimo ei ilahdu Gertruden tulosta. Amelie syyttää miestään, että tämä uhraa suojatilleen enemmän aikaa kuin omille lapsilleen.

Hänen takiaan sinä teet sellaista, mitä et koskaan olisi tehnyt omien lapsiesi vuoksi.

Pian pastorin tunteet muuttuvat maalliseksi rakkaudeksi ja vuosien kuluessa hän tulee mustasukkaiseksi omalle pojalleen, sillä teologiaa opiskeleva Jacques rakastuu myös tyttöön. Kirjan läpi kulkee kaksinaismoraalisuuden teema. Tilanne kärjistyy tytön näkökyvyn saamisen myötä. Gertrude kohtaa maailman, joka ei olekaan niin kaunis ja puhdas kuin hän oli kuvitellut. Eikä rakkauskaan luvallista ja puhdasta, vaan vaimolle surua tuottavaa. Silti hän tuntee velvollisuudekseen uskollisuuden. Kirjan nimi tulee Beethovenin Pastoraalisinfoniasta, jota pastori vie tytön kuuntelemaan. Musiikin kautta pastori opettaa tytölle värien maailmaa.

Pastori ohjaile Gertrudea eroon pojastaan.

- Jacques aikoi pyytää sinun kättäsi.

- Saanko minä puhua hänen kanssaan ennen hänen lähtöään? Haluaisin saada hänet ymmärtämään, että hänen on lakattava rakastamasta minua. Pastori, eikö olekin niin, etten minä voi mennä naimisiin kenenkään kanssa? Saanhan minä puhua hänen kanssaan? Saanhan?

Kirjan loppu on uskomattoman hieno, traaginen. Pastorin pojan ratkaisu on vaikuttava, siteiden katkaisu ja oman tien kulkeminen. Giden tekstejä on usein verrattu Yourcenarin teksteihin. Giden on sanottu olleen keskeinen hahmo 1900-luvun kirjallisuudessa. Häntä on rinnastettu symbolismiin ja avangardismiin, jotka voivat luoda käsityksen vaikeaselkoisuudesta, jota Gide ei ole. Hänen kielensä on selkeää, helppolukuista, paikoin pateettista. Hän käsittelee teoksissaan uskontoa, homoseksuaalisuutta ja symboliikkaa. Hänen tekstinsä on vanhahtavaa, runollista ja ihmisen tuntojen syvällistä kuvausta.

André Gide Pastoraalisinfonia
Otava 1948. Kotikirjasto.

Pastoraalisinfonia on luettu myös Morren maailmassa.
sekä Kirja-aitassa

Osallistun tällä kirjalla 14 nobelia eli 14 nobelistin teosta-haasteeseen. Jokken kirjanurkassa.