Kate Morton Salaisuuden kantaja

Kate Morton Salaisuuden kantaja

The Secret Keeper 2012
Suomentaja Hilkka Pekkanen
Bazar. Arvostelukappale. Kiitoksin.

 Ihastuin Kate Mortonin kirjaan Paluu Rivertoniin. Sen jälkeen Mortonin kirjojen sivumäärä on kasvanut huomattavasti. Hylätty puutarha on erinomainen lukuromaani, mutta Kaukaiset hetket uuvutti minut. Ihan käytännön syistä Mortonin kirjojen lukeminen pitäisi ajoittaa kesään ja lomaan, sillä hektisessä arjessa ne vaativat liikaa aikaa.

Englannin maaseutu,  maatalo luonnon keskellä, kesäpäivä 1960-luvun alussa.  Ristikkorakenteinen talo on vaatimaton: valkoinen maali on lohkeillut hiukan länsiseinältä, jonka rappauspinnalla kiipeilee metsäköynnös.

Salaisuuden kantaja tapahtuu eri aikatasoilla, nykypäivästä (2011) 1960-luvulle ja siitä aina vuoteen 1930 asti. Tarinan keskiössä on tytär Laurel Nicholson ja äiti Dorothy Nicholson. Tarinaan mahtuu perinteiset teemat niin rakkaus, kosto, murha, petollisuus kuin perhesalaisuudet.

Kirjan alussa vietetään helteistä kesäpäivää Suffolkissa vuonna 1961. Kuusitoistavuotiasvuotias Laurel on vetäytynyt lapsuutensa puumajaan muun perheen nauttiessa piknikistä puron rannalla. Laurel haaveilee pojasta nimeltä Billy, muutosta Lontooseen ja valoisasta tulevaisuudesta. Jokin kumminkin särkee kesäisen iltapäivän idyllin, sillä jokin keskeyttää tytön haaveilut. Laurel huomaa vieraan miehen saapumisen ja seuraa järkyttävän tapahtuman.

Dolly piteli kirjettä tiukasti kädessään, nyökkäsi vielä viimeisen kerran päättäväisesti ja lähti kohti uutta elämäänsä tietämättä lainkaan, mitä tulevaisuus toisi tullessaan, mutta äkillisen päättäväisyyden vallassa hän aikoi kohdata sen kaikesta huolimatta.

Toisaalla kirjassa kulkee nykyaika, jossa eletään vuotta 2011. Järkyttävästä tapahtumasta on kulunut aikaa, viisikymmentä vuotta. Laurel on saavuttanut haaveensa ja luonut uran menestyneenä näyttelijänä. Hän suunnittelee huonokuntoisen äitinsä Dorothyn 90-vuotissyntymäpäiviä, mutta yhä useammin hän palaa mietteissään tuohon kesäpäivään. Laurel kyselee mielessään, Kuka sinä olet Dorothy? Kuka on kuvan salaperäinen Vivien? Miksi Henrylle kävi niin kuin kävi? Miksi hänen elämänsä päättyi kostoon? Tapahtuneesta ei puhuttu koskaan perheessä, mutta Laurel haluaa tietää totuuden.

Laurel ja hänen sisarensa ymmärtävät, että äidin loppu lähenee. Eletään viimeisiä hetkiä salaisuuden avaamisessa. Laurel huomaa, että ei tunne äitinsä menneisyyttä. Mietin, mitä tarinasta voi kertoa. Viimeiseksi kertoisin Laurelin näkemän tapahtuman, joten lue tämä tarina jonain viikonloppuna tai säästä kesään. 

Mortonin vuolas sanavirta väsyttää lukijan. Olisin halunnut kohdata sen kaltaisen lukuelämyksen kuin Paluu Rivertoniin tarjosi. Lue Lumiomenan ajatukset tästä kirjasta, sillä hän kiteyttää monia ajatuksia, joille voin vain nyökytellä. Myös Kirja vieköön! tuskastelee lukuromaanin sivumäärää ja pikkutarkkuutta.  Sen sijaan Lukutoukan kulttuuriblogin Krista on pitänyt kaikista Mortonin kirjoista paljon.

Olen usein maininnut Carlos Fuentesin teoksen Inezin, sillä sen käyttämä sivumäärä on 175 ja silti se kertoo rakkaustarinan täydellisesti. Yhtä hyvä esimerkki on John Galsworthyn Omenapuu, jossa on 112 sivua. Minua ei kyllästytä rakkausromaani, mutta tiiliskiven lukeminen vie voimani. Tämä olisi erinomainen lukuromaani, jos tästä karsittaisiin kolmannes. Toisaalta ehkä ns. lukuromaani on minun painajaiseni, ehkä minusta ei ole sellaiseen. Kuitenkin Sarah Watersin kirjoissa on sivuja riittämiin, mutta silti luen ne nautiskellen. Luulen, että oikealle lukijalle tämä on täydellinen kirja. Luin joskus aikojen alussa Danielle Steelen kirja Ikuisesti sinun. Omistan tuon kirjan yhä. Pidin siitä valtavasti. En ole lukenut muita kirjailijan teoksia ja en edes omista muitakaan. Salaisuuksien kantaja on salaisuuksien, rakastamisen ja muistojen runsaudensarvi.
 

Blogeissa toisaalla: Lumiomena,  Krista  ja  Kirja vieköön!

Paulo Coelho Vakooja

Paulo Coelho Vakooja

Alkuteos: A Espiã 2016

Suomentajat: Jarna Piippo ja Sanna Pernu

Bazar 2016. Kustantajalta. Kiitoksin.

Olen nainen, joka syntyi vääränä aikakautena, eikä sitä voi mikään korjata. En tiedä muistetaanko minut joskus tulevaisuudessa, mutta jos niin käy, en halua että minua koskaan pidetään uhrina vaan ihmisenä, joka astui ihmisenä eteenpäin ja maksoi siitä vaaditun hinnan pelotta.

Brasilialainen Paulo Coelho (s. 1947) on yksi maailman suosituimmista kirjailijoista, mutta hän herättää lukijoissa monenlaisia tunteita, hänestä pidetään tai sitten ei. Olen esitellyt blogissani aiemmin Coelhon kirjan Uskottomuus.

Vakooja edustaa hieman erilaista kirjailijan tuotantoa, sillä se ei ole perinteinen, coelhomainen elämäntapaopas.  Coelho on kuitenkin hyvin monipuolinen. Lukupinossani odottelee lukemista Coelhon teos Voittaja  on yksin, jonka pitäisi olla dekkari. En ylenkatso kirjailijan teoksia, sillä hänen Valonsoturin käsikirja on minulle rakas, sillä se palautti minulle fyysisiä voimia, kun tarvitsin niitä. Käytän usein Coelhosta puhuessani terijoensalavaa vertauksena.  Tuota puuta kukaan itseään kunnioittava puutarhafriikki ei istuta pihalleen, sillä näin ajattelevat ovat vakuuttuneita, että Kehä III:n ulkopuolella ei ole puutarhoja tai ainakin ne loppuvat sateenvarjojalavan menestymisvyöhykkeen rajalla…

Uudessa teoksessaan Paulo Coelho kertoo historian kuuluisimman vakoojan Mata Harin (1876–1917)  tarinan. Oikealta nimeltään Mata Hari oli Margaretha Zelle.  Tarina perustuu tositapahtumiin. Mata Harin eksoottinen elämä selittyy osin sillä, että Mata Harin äiti oli jaavalaista syntyperää.  Coelho ei pyri kirjoittamaan elämäkertaa, vaan hän korostaa tarinan fiktiivisuutta. Coelho kertoo loppusanoissa, että kirjan tapahtumat ovat totta, mutta hän on joutunut luomaan dialogit, sulattamaan joitakin kohtauksia yhteen, muuttamaan tapahtumien järjestystä ja poistamaan kaiken sellaisen, jolla ei ole merkitystä tarinan kannalta.

Mata Hari oli minulle nimenä tuttu, mutta toisaalta en tiennyt paljoakaan tuosta naisesta. Hänen sanotaan olleen näyttelijä, tanssija, kurtisaani ja Pariisin elegantein nainen.  Hän etsi omaa totuuttaan rikkoen sovinnaisuuden rajoja. Hän sai paljon osakseen niin hyvää kuin pahaa, mutta hän ei alistunut aikalaisnaisen muottiin.

Silloin nimeni on jo unohdettu. En kuitenkaan kirjoita tullakseni muistetuksi, vaan ymmärtäneeksi omaa kohtaloani. Kuinka ihminen, joka vuosikaudet sai mitä tahtoi, saatettiin tuomita kuolemaan niin vähästä?

Coelho aloittaa tarinan voimakkaasti, sillä ensimmäinen luku päättyy traagiseen kuolemaan. Mata Hari haettiin aamun sarastaessa pariisilaisen naisvankilan sellistä 15. lokakuuta 1917, ja hänet vietiin Vincennesin kasarmin teloituspaikalle. Viimeiseen asti Mata Hari odotti armahdusta, mutta hän ei pelännyt kuoleman kohtaamista, sillä Coelho kirjoittaa yleisestä uskomuksesta, että Mata Hari olisi ollut erityisen rauhallinen ja kieltäytynyt silmiensä sitomisesta. Hän katseli näennäisen tyynenä teloittajiaan, kun pappi, nunnat ja asianajaja lähtivät kävelemään poispäin.

 Hän veti päälleen mustat silkkisukat – hiukan groteskit niissä olosuhteissa – ja korkeakantaiset, silkkirusetein koristellut kengät. Sitten hän nousi sängyltä ja otti ripustimesta sellin nurkasta melkein maahan asti ulottuvan turkin, jonka hihansuita ja kaulusta somisti toisenlainen turkis, ehkä kettua. Hän puki turkin yöpaitana käyttämänsä raskaan silkkikimonon päälle.                 

Mata Hari herätti eläessään pahennusta, kateutta ja mustasukkaisuutta ranskalaisen ylimystön piirissä. Hän eli aikansa kuuluisuuksien parissa ja tapasi niin Sigmund Freudin, Pablo Picasson kuin Amadeo Modiglianin. Varakkaat ja hyvässä asemassa olevat miehet lahjoittivat kilvan huomiotaan ja koruja kauniille naiselle, jolta toivoivat palveluja. Mata Hari eli maailmanäyttelyn ja ensimmäisen maailmansodan aikana. Näyttelyn monumentti oli tarkoitus purkaa, mutta Eiffel-torni jäi pysyväksi. Mata Harille Pariisi oli maailman kaunein kaupunki: se oli kuitenkin ainoa kiintopiste, ainoa kaupunki, jossa tunsin olevani inhimillinen olento sanan täydessä merkityksessä, kokien kaiken luvallisen ja luvattoman.

”Tässä on Pablo Picasso, taiteilija josta kerroin sinulle.” Esittelyhetkestä lähtien mies unohti muut vieraat ja yritti koko ajan pitää yllä keskustelua minun kanssani. Hän puhui kauneudestani, pyysi minua mallikseen, sanoi että minun pitäisi lähteä hänen kanssaan Málagaan, edes viikoksi pakoon Pariisin hullunmyllyä. Hänellä oli yksi ainoa tavoite, eikä sitä tarvinnut ääneen mainita: saada minut sänkyyn.

Vakooja on nopealukuinen ja vaikuttava teos naisesta, joka eli väärään aikaan.  Viihdyin Coelhon seurassa hyvin.

Stefan Tegenfalk Pianonvirittäjä

Stefan Tegenfalk Pianonvirittäjä

Alkuteos: Pianostämmaren

Suomentaja Laura Bäck

Bazar. 2016. Arvostelukappale. Kustantajalta kiitoksin.

Stefan Tegelfalk on ruotsalainen dekkaristi ja häneltä on suomennettu Vihan aika, Koston vanki ja Pahan kasvot ennen Pianonvirittäjää. En ole lukenut aiempia teoksia, joten kirjailija on minulle uusi tuttavuus. Minun onneni on, että Pianonvirittäjä on itsenäinen osa hänen aiemmin suomennettuun sarjaan.

Pianonvirittäjän tutkijapari Walter Gröhn ja Jonna de Brugge ovat minulle siis ennestään vieraita, mutta pääsin tarinaan helpolla mukaan. Tämä vaikuttaa hyvin perinteiselle ruotsalaiselle dekkarille, jonka lukeminen on ilo. Jonna de Brugge kuvataan mielenkiintoiseksi hahmoksi, sillä yksityiselämässään hän selvittää omaa adoptiotaustaansa. Tarina ei etene myöskään pelkästään ajallisessa järjestyksessä, vaan myös takaumien avulla. Lukija joutuu miettimään murhaajaa, mutta hän on myös avuton uhrin henkilöllisyyden kanssa. 

Toinen tarinalinja seuraa menneellä aikatasolla alkaen luvulla Kaksikymmentäyhdeksän päivää aikaisemmin. Siinä kerrotaan lahjakkaasta Linnea Hansenista, joka soittaa viulua. Hän on myös rajusti koulukiusattu. Hän on yksin, kukaan aikuinen ei ole läsnä. Linnean painajaisia ovat Adriana, Erica ja Felicia. Netissä on ainoa ystävä, sillä Daniellan kanssa voi chattailla. Itsetuhoinen Linnea hakee helpotusta viiltelystä, edes hetkeksi. Koulupäivän kiroja ovat välitunnit, ruokatauot ja koulumatkat. Takaumien takia lukija saa arvuutella uhrin nimeä, sillä Tukholman  Brommasta löytyy kuusitoistavuotias kuolleena Mälaren rannalta. Lukija pohtii, että onko tuo tyttö Linnea? 

Sillä Linnealla on ilmeisesti paljon ongelmia. Ymmärrän kyllä, jos muut lapset asettuvat häntä vastaan.

Linnea on hyvän perheen tytär. Isä on Kuninkaallisen Filharmoniaorkesterin pääkapellimestari ja äiti vientipäällikkö sellutehtaassa, jolla on sivukonttori kymmenessä maassa. Kumpikin matkustaa työn takia pitkin maailmaa, äiti isää enemmän. Linnea on saanut pärjätä vaihtuvien lastenhoitajien ja kotiapulaisten varassa.  Tämänhetkinen virolainen Maarja puhuu huonoa englantia ja vielä huonompaa ruotsia. Siitä huolimatta hän on ehtinyt saada poikaystävän, vaikka on ollut maassa vasta kolme viikkoa. Erään kerran Linnean kotiovelle saapuu omalaatuinen mies, pianonvirittäjä Hermann Vogel.

Ehkä he kilpailivat siitä, kumpi oli enemmän poissa kotoa, mistä Linnea sen tiesi. Kuka tahansa saattoi kuitenkin ymmärtää että he laiminlöivät Linneaa.

Pianonsoittaja on vakuuttava tarina ja sen käsittelemät teemat tärkeitä, sillä moni kärsii koulupäivänsä. Nykyään se ei pääty edes koulupäivään, vaan tunkeutuu netin lonkeroiden kautta kotiin. Jonna de Bruggen ja Walter Gröhnin ovat rikostutkintaryhmän työpari. Jonnan henkilöhahmo välittyy selvempänä kuin Walterin, joka voi johtua siitä, että en ole lukenut sarjan aiempia kirjoja. Jonna on 27-vuotias nuori sinkkunainen ja uransa alussa, kun taas Walter on kuudenkymmenen ja työuraa jäljellä enää joitakin vuosia. Jonnan yksityiselämä on myös esillä, orastavana ja lupailevana. Kiinnostuin kirjailijasta ja aion etsiä aiemmat osat käsiini.

Katy Birchall It girl, Zoe Sugg Girl Online, Syysarvonnan tulos

Katy Birchall IT girl

Alkuteos: The IT Girl

Suomentaja Eija Hirvonen

Bazar 2016. Kustantajalta. Kiitoksin

Katy Birchall asuu Brixtonissa Englannissa. Hän on opiskellut Englannin kieltä ja kirjallisuutta ja työskentelee nykyään Country Life -lehden toimittajana.  It girl – Suosituksi yhdessä päivässä on kirjailijan esikoisteos. Käytän kirjasta jatkossa tekstissäni nimeä It girl.

It girlin päähenkilö on Anna Huntley, joka on 14-vuotias nörttityttö. Annan vanhemmat ovat eronneet ja Anna on muuttanut Lontooseen isänsä kanssa, sillä isän työ freelance-toimittajana edellyttiää asumista siellä missä tapahtuu. Äiti viettää matkailutoimittajan reissuelämää. Annan elämä kokee kuitenkin melkoisen mullistuksen  isän kihlautuessa kuuluisan filmitähden Helena Montainen kanssa.  Oikeastaan vauhdikkuus alkaa jo kemian labrassa ihan omin avuin, kun Anna onnistuu käräyttämään luokan suosituimman tytön, Josie Grahamin, hiusten latvat.

Loppu taitaakin sitten olla minun syytäni. Minun olisi pitänyt odottaa, että meille annetaan lupa sytyttää kaasupolttimet, mutta minäpä väänsin laitteen heti päälle.

 Isän kihlauksen myötä Anna pääsee parrasvaloihin ja hänen kiinnostavuutensa herää myös   koulukavereiden silmissä. Aiemmin Annan vain kaksi uskollista ystävää, Jess ja Danny, sekä tietenkin oma labradorinnoutaja Dogi. Kaiken lisäksi Anna saa sisarpuolen tähden 19-vuotiaasta tyttärestä Mariannesta, joka on tottunut jo parrasvaloihin. Kaiken huipuksi koulun kevättanssiaiset lähestyvät ja niihin tarvitaan pari, sillä koira parina ei oikein  jaksa innostaa.

Kun myöhemmin iltapäivällä istuin ranskan tunnilla, Beatus-tanssit pyörivät päässäni jatkuvasti. Mitä tapahtuisi, jos minua ei päästettäisi sisään siksi, ettei minulla ole tanssipartneria.

Se oli täysin surrealistista. Täysin yllättäen seisoa jökötin olohuoneessamme yhdessä Helena ja Marianne Montainen kanssa.  Ja voin kertoa , että sillä hetkellä, kun silmien edessä seisoo Hollywoodin filmitähti ja brittiläinen julkkistyttö sitä tulee äärimmäisen tietoiseksi siitä, miten sopimatonta on mennä joka päivä ihmisten ilmoille sen näköisenä kuin minä.

Tarinassa on rutkasti tilannekomiikkaa, sillä Anna joutuu helposti kaikenlaisiin noloihin tilanteisiin, joten It Girl on hulvattoman hauska ja nopealukuinen kirja. Tarinaa kuljettavat sähköpostit, tekstiviestit ja to do- ja diy-listat. Kirjalla on myös vakavaa sanottavaa, sillä se kertoo tarinaa myös niin suosittuna olemisesta kuin syrjittynä olemisesta, koulukiusaamisesta kuin uusioperheen arjesta.  It girl on nuorille suunnattua YA:ta, mutta kaikesta huolimatta tämä on kepeä välipala kenelle tahansa. Suosittelen.

Blogeissa toisaalla: Krista

 

Zoe Sugg Girl Online

Suomentaja Inka Parpola

WSOY. Oma ostos.

Zoe Sugg (s.1990) eli Zoella on suosittu bloggari, jonka blogilla ja videoilla on miljoonia seuraajia. Girl Online -kirjan oikeuksia on myyty rivakasti.  Ja mikä parasta jatkoa on tulossa nimellä Girl Online: On Tour.

Minulla oli joitakin kommelluksia kirjan lukemisessa. Jouduin tyytymään käännöskirjaan. Käännös on varmasti hyvä, mutta olisin nauttinut enemmän englannista. Ostin suomeksi, kun käännöksen saanti olisi kestänyt jopa Hesassa. Luin netistä, että kirjan tekijä on todellisuudessa haamukirjailija, jonka ilmitulo hämmensi lukijoiden mieliä. Etukäteisinformaatio markkinoinnin yhteydessä olisi palvellut paremmin lukijoita.  Alkuperäinen kieli ja alkuperäisen sanat olisivat miellyttäneet minua enemmän. Kommellukset jatkuivat myöhemmin etsiessäni tätä blogitekstiä - turhaan. Sen takia yhdistämän nämä samaan, sillä olen deletoinut tekstin vahingossa.

Luen mielelläni YA:ta, sillä nollaan itseni mieluummin sillä itseni kuin väkivaltaisella dekkarilla tai chick lit-kirjalla. Olen lukenut jonkin verran Young Adult –kirjallisuutta tänä keväänä eli tämä ei ole mikään ylläri minulta. Jos vertaisin tätä johonkin lukemaani, niin eniten tästä tuli mieleeni Jennifer E. Smithin Tilastollinen todennäköisyys kohdata se oikea, jonka rinnalla Girl Online jää kakkoseksi. Rainbow Rowellin Eleanor & Park peittoaa myös tämän, sillä se on paras lukemani YA tänä vuonna. Sen sijaan Katy Birchallin It girl on hyvin samanoloinen kuin Girl online, joten siksi niputankin nämä samaan postaukseen.

Koputan seinään viisi kertaa – koodi kysymykselle Oletko hereillä? Elliot koputtaa saman tien kolme kertaa – Voinko tulla teille? Koputan takaisin kaksi kertaa ilmoittaakseni, että se käy. Nyt koko ruumiini tuntuu virnistelevän. Kaikki menee hyvin. Paniikkikohtaukset päättyvät, kunhan onnettomuuden aiheuttama sokki laantuu. Pian minulla on taas normaali olo. Ja sillä välin syödään ”Lauantaiaamiainen”!

Girl Onlinen päähenkilö on tavallinen, brightonilainen teinityttö Penny, joka pitää vblogia  nimimerkillä Girl Online. Pennyn vanhemmat pitävät hääjuhlapalvelua. He saavat mahtavan pestin New Yorkiin juuri ennen joulua. Myös naapurin Eliot pääsee reissuun mukaan, mutta tätä en tajunnut, miksi Eliotkin piti raahata mukaan.  Pennyn veli ei lähde mukaan, koska hänen tyttöystävä on palaamassa kotiin, sillä Melanie on opiskellut lukukauden Ranskassa, joten ikävä koettelee. Tietysti Penny tapaa ihanan rokkipojan Noahin, jota hän ei tietenkään tunnista. Penny on ollut äskettäin auto-onnettomuudessa ja kärsii paniikkikohtauksista, jotka muodostavat ajoittain tukalan olon arjessa.

Puristan silmäni tiukasti kiinni ja pitelen kouristuksenomaisesti istuimesta. Kyyneleet valuvat hehkuvilla kasvoillani, ja minun tekee mieli ulvoa epätoivosta. Miksei tämä lopu? Miksi näin käy jatkuvasti? Miksen minä pääse onnettomuuden ylitse?

Blogi toimii jonkinlaisena kehyskertomuksena tarinassa.  Tarinassa blogikommentit ja tekstiviestit sinkoilevat eri suuntiin, mutta pohjimmiltaan kirjan tarina kertoo ihastumisesta ihan livenä. Blogipostausten perusteella blogin suosio tuntuu oudolle, koska niiden sisällöllinen anti on aika köykäinen ja blogi tuntuu lähinnä kylkiäiseltä. Tarina itsessään tempaa minut hyvin mukaan.

Mutta outoa kyllä, minä en tunne itseäni onnekkaaksi. Sen sijaan niskaani kuumottaa ja käteni nihkeytyvät. New Yorkiin lähteminen tarkoittaa lentokoneella matkustamista, ja juuri nyt pelkkä ajatus autoonkin nousemisesta saa minut kauhun valtaan. En halua lähteä minnekään. Haluan vain tavallisen, mukavan perhejoulun kotona.

Salaisuuksilla on tapana pyrkiä julki. Väärinkäsityksiä, noloja tilanteita ja marenkisia kuorrutuksia riittää. Ehkä se on nuoruuden hulluus, joka tekee tästä niin suloisen. Kun asiat menevät sotkuun, niin miltä se mahtaakaan tuntua globaalisella tasolla lumipalloefektin myötä? Kirjan rakennetta olisin muuttanut siten, että alun johdattelu olisi jäänyt minimiin ja sitten vauhdikkaasti New Yorkin vilinään.

Syysarvonnan tulos 28.9.

Arvonnan teki puolisoni Villan tiukassa valvonnassa.

Kiitos osallistuneille.

Pyydän osoitteet sähköpostiini arrhenia@gmail.com

Seuraa sivuani, sillä laitan lokakuun alussa arvonnan, jossa on pääosin 2015 ja 2016 ilmestyneitä kirjoja.

1. Emma Chase: Torjuttu (Bazar 2016) Marja-Liisa

2. Jean Kwok: Käännöksiä (Bazar 2011) Aila

3. Ian McEwan: Lapsen oikeus (Otava 2015) Kirsi

4. Romain Puértolas: Tyttö joka nielaisi Eiffel-tornin kokoisen pilven (Otava 2016) Nea

5. Anne Rice: Kuinka prinsessa Ruusunen vapautetaan (Basam Books 2015, nidottu) MarikaOksa 

6. Nippu. Tämä nippu lähtee yhdelle tässä kokoonpanossa vain ja ainoastaan. Esther Helmiä Huom. Esther tarvitsen sinun isän kännykkänr, ilmoitus tulee siihen.

                           Nina Hurma: Yönpunainen höyhen (Gummerus 2014, nidottu)

                           Yasunari Kawabata: Kioto (Otava 1972)

                           Heidi Köngäs: Hertta (Otava 2015, nidottu)

Ian McEwan: Rannalla (Otava 2007)

Hannu Raittila: Terminaali (Siltala 2014, 3. painos, nidottu)

                           Taina Sampakoski: Ikoni (Tammi 2006, 2. painos)

Carol Shields: Sattumankauppaa (Loisto-pokkari 2006)

Zadie Smith: Valkoiset hampaat (Loisto-pokkari 2003)

                           Evelyn Waugh: Mennyt maailma (Suuri suomalainen kirjakerho 1983)