Margot Lee Shetterley Hidden Figures – Varjoon jääneet

Margot Lee Shetterley Hidden Figures – Varjoon jääneet

Alkuteos Hidden Figures (2016)

Suomentaja Virpi Kuusela

HarperCollinsNordic 2017. Arvostelukappale kustantajalta. Kiitoksin.

Isän opetus – ”Et ole muita parempi, eivätkä muut ole sinua parempia” – sai hänet näkemään elämän koettelemukset kohtalona, joka oli kaikille yhteinen, ja hyvää onneaan ansaitsemattomana siunauksena.

Margot Lee Shetterley kasvoi Virginian Hamptonissa. Siellä hän tutustui useisiin kirjassa esiintyviin Langleyn mustiin laskijanaisiin. Shetterley punoo yhteen Dorothy Vaughanin, Mary Jacksonin, Katherine Johnsonin, Christinna Dardenin ja monien muiden afroamerikkalaisten naisten tarinat aina siitä asti, kun NACA alkoi palkata värillisiä ja muita kansalaisuuksia olevia vuonna 1943 toisen maailmansodan ollessa kiivaimmillaan ja puute laskentataitoisista työntekijöistä oli valtava. Syntyi nk. ”länsilaskijoiden ryhmä”, jonka johtajaksi Dorothy Vaughan nimitettiin huhtikuussa 1949.

Aluksi mitä monimutkaisimmat laskentatehtävät liittyivät sotateollisuuden lentokoneiden paranteluun. Sodan loputtua tehtävät jatkuivat rahti- ja matkustajakoneiden kehittelyllä, Korean sodan aiheuttamalla kriisillä, kunnes vuonna 1957, kylmän sodan ollessa pahimmillaan, Neuvostoliitto laukaisi maata kiertävälle radalle ensimmäisenä Sputnik-satelliitin, jolloin kilpavarustelu avaruuden valloituksesta todella alkoi. Liittovaltion hallitus lakkautti NACA:n ja perusti samoille pohjille ja suurin piirtein samoilla työntekijöillä vielä tänäkin päivänä merkittävän ilmailu- ja avaruushallintoviraston, joka sai nimekseen NASA. Salaperäisestä ja tuntemattomasta Virginian rannikolla sijainneesta laboratoriosta tuli yhdessä yössä koko maailman tuntema. Samaan aikaan vielä uusi keksintö televisio lisäsi reaaliaikaista uutistarjontaa ympäri maailman.

Yksikään Langleyn työntekijä ei koskaan unohtanut vuotta 1958. Lähtiessään töistä 30. syyskuuta he hyvästelivät ilmailun tutkimuskeskusten verkoston NACA:n, salaperäisen laitoksen, joka oli neljänkymmenenkolmen vuoden ajan vaivihkaa valvonut ja ohjannut ilmailualan vallankumousta, heittivät hyvästit entiselle Langleyn ilmailualan laboratoriolle. Lokakuun 1. päivänä entiset nacalaiset saapuivat Langleyn tutkimuskeskukseen NASA:aan, jonka synnyn oli käynnistänyt taivaalla kiitävä neuvostoliittolaispallo.

Katherine Johnson (Goble) kuvasi ja laati laskelmat Yhdysvaltojen (John Glenn) ensimmäiselle miehitetylle maata kiertävälle lentoradalle 20.2.1962. Hänen vuoden 1959 raporttinsa laskelmat olivat tyylikkäät ja suurelliset. Kaksikymmentäkaksi pääyhtälöä, yhdeksän virheyhtälöä, kaksi laukaisutapatutkielmaa jne. Alun alkaen yhtälöissä oli lukemattomia tuntemattomia tekijöitä ja ne saattoivat olla sivujen pituisia. Kunnioitettava suoritus matemaatikolta ennen tietokoneiden varsinaista aikakautta. NASA:lla oli tuossa vaiheessa käytössä huoneen kokoinen masiina, jota voidaan kutsua esihistorialliseksi tietokoneeksi.

Mutta vuonna 1943 elettiin vielä rotuerottelun Amerikassa. Integraatiosta ei ollut vielä tietoakaan. Naiset eivät päässeet insinööreiksi tai toimintatapakokouksiin, mustilla ja valkoisilla oli erilliset kunnalliset koulut, colleget ja yliopistot, samoin kirkot. Busseissa takaosa oli varattu värillisille ja paikan piti luovuttaa, jos valkoinen sitä vaati. Jopa Langleyn laboratoriossa tilattiin kyltit kanttiiniin ja vessojen oviin: VÄRILLISET TYTÖT. Oltiin vielä ikuisuuden päässä Martin Luther King Jr:n puheesta ”I Have a Dream” Lincolnin muistomerkin portailla.

Pahaksi onneksi Langley sijaitsi Virginiassa, Yhdysvaltojen kaikista takapajuisemmassa osavaltiossa. Vaikka liittovaltion korkein oikeus oli poistanut rotuerottelun kunnallisissa kouluissa jo vuonna 1954, niin Virginia lakkautti kunnalliset koulut ja ohjasi verovaroja ainoastaan valkoisille tarkoitetuille yksityiskouluille. Oli miltei mahdotonta poistaa järjestelmää, joka oli määritellyt ja rajoittanut kaiken valkoisen ja ei-valkoisen välillä tapahtuvan vuorovaikutuksen. Periaatteellinen tasa-arvo saavutettiin vasta 1960-luvulla.

Oli olemassa mustien töitä, ja oli olemassa hyviä mustien töitä. Pyykin lajittelu, vuoteiden sijaaminen valkoisten kodeissa, lehtiruotien poistaminen tupakanlehdistä tupakkatehtaalla – ne olivat mustien töitä. Parturiliikkeen tai hautausliikkeen omistaminen, postitoimistossa työskenteleminen tai vaunupalvelijan työ rautateillä – ne olivat hyviä mustien töitä. Opettaja, pappi, lääkäri, lakimies – ne olivat erittäin hyviä mustien töitä, jotka toivat vakautta ja arvostusta koulutuksen saaneille… Työ ilmailualan laboratoriossa oli jotain uutta, jotain niin poikkeuksellista, ettei siitä ollut osattu haaveillakaan. Hänen opettajan palkkansa yli kaksinkertaistui: 850 dollarista 2000 dollariin vuodessa.

NASA: n perustaminen poisti Langleyn vessojen ovilta ”värillisille tytöille”-kyltit. NASA:n afroamerikkalaiset työntekijät oppivat luovimaan avaruushallintoviraston insinöörikulttuurissa, ja heidän menestyksensä puolestaan tarjosi heidän lapsilleen aiemmin täysin mahdottomana pidetyn pääsyn amerikkalaiseen yhteiskuntaan.

Hidden Figures –elokuva tuli teattereihin maaliskuussa 2017 ja se varmaan on paljon sujuvampi kuin kirja, jossa sinällään ei ole mitään vikaa. Shetterley käyttää kuitenkin niin paljon sivuja teknisiin yksityiskohtiin, joita ymmärtääkseen pitäisi olla ilmailualan insinööri. Samoin hän mainitsee sadoittain henkilönimiä ja -luetteloita, jotka eivät sano edes tavalliselle amerikkalaiselle mitään.

Valmistelutyö oli tarkkaa hänen käyttäessään abstraktia kolmiulotteista karteesista koordinaatistoa hyväkseen valmistellessaan avaruusteknologialuentoja.

Transoonisella nopeusalueella suurin turbulenssi tapahtui kohdassa, jossa pienoismallin siivet kiinnittyivät runkoon. Kun koneen runkoa painettiin sisäänpäin liitoskohdissa, vastus väheni merkittävästi ja koneen vauhti lisääntyi jopa 25 prosenttia samalla teholla (nimitys tuli  siitä, että kaava ennusti koneen siiven ja sen rungossa olevan kiinnityskohdan poikkileikkauksen oikean suhteen)...

Hidden Figures on tosikertomus mustien ”länsilaskijoiden” nousukaudesta toisen maailmansodan paineesta astronauttien kuulentoihin. Shetterleyn kerronta on lavertelevaa, sotkuista ja poukkoilevaa naisesta toiseen ja sitten taas takaisin. Kerronta on kuin amerikkalaista koripalloselostusta katselisi, vain tehdyt korit näytetään eli kaikki on niin positiivista ja onnistuvaa. Pitkiä henkilönimiluetteloita ja teknisiä yksityiskohtia olisi voinut vähän siistiä. Suomenkielisen asun toteutus on huolimaton. Tekstissä on runsaasti kirjoitus- ja taivutusvirheitä. Lisäksi esimerkiksi Davis muuttuu Davidiksi kesken kappaleen, samoin Johnson muuttuu Smithiksi ja sitten taas takaisin Johnsoniksi.

Hidden Figures on erittäin mielenkiintoista luettavaa, jos jaksaa sen kaikki tekniset yksityiskohdat, vaikkei ymmärtäisi niistä yhtikäs mitään.