Otan osaa Elämäkertahaasteen toiseen
minihaasteeseen. Säännöt voit lukea täältä, mutta lyhyesti ilmaistuna
haasteeseen luetaan kaksi elämäkertaa ihmisistä, joista toisen on oltava nainen,
toisen mies, toisen on oltava suomalainen ja toisen ulkomaalainen ja toisen
on oltava elossa ja toisen kuollut. Jos toinen edustaa taidepiirejä, niin toisen on
oltava muuta. Minun osalta tämä teki haasteen hankalaksi, sillä en ole missään
määrin kiinnostunut kotimaisista populaarielämäkerroista ja toisaalta en
löytänyt tieteen saralta mielenkiintoista henkilöä ja kotimaisen politiikan saralta en
lukisi missään tilanteessa, sillä vähempää aihepiiri ei voisi ketään kiinnostaa
kuin minua. Haastetta vaikeutti myös, se
että halusin kirjan löytyvän omasta kirjahyllystäni lukemattomana. Lisäksi
hyvin pian minulle raamittui kenen ulkomaisen miehen elämäkerran luen, joten se sitten saneli toisen vaihtoehdot.
Valitsin Maini Askolinin elämäkerran suomalaiseksi
ja toista en paljasta vielä. Maini Askolinin elämäkerran kaivoin
jostain muistini syövereistä, sillä olen hankkinut sen kerran maakuntakirjaston
kotiseutukokoelmaan. Henkilön liittyminen Porvooseen on täysin tahaton sattuma.
Lauri Heiman on kirjoittanut perijättärestä
ja kartanonomistaja Maini Askolinistä elämäkerran. Maini Askolin syntyi 22.8.1890 Porvoossa rikkaan
kauppaneuvos Johannes Askolinin ja Rosa Askolinin ainoaksi tyttäreksi. Johannes
Askolin oli tullut Pornaisista Porvooseen köyhänä sepänpoikana. Johannes
aloitti uransa puotipoikana kauppias Henrik Vilhelm Hjorthin kauppahuoneessa,
joka myöhemmin siirtyi Johannes Askolinin nimiin. Askolin loi onnistuneella liiketoiminnallaan
suunnattoman omaisuuden. Isä oli
kärsinyt eläessään puutteesta, joten hän halusi, että tytär saisi kaiken
mahdollisen, että häneltä ei puuttuisi mitään, vaikka isää syyteltiin joskus tyttärensä
hemmottelusta.
Maini Askolille
palkattiin aluksi kotiopettaja, mutta hän kävi myös kouluja Porvoossa, mutta ei jatkanut
ylioppilasluokille Helsinkiin tai Hämeenlinnaan, vaan harjoitti kieliopintoja
yksityisesti Helsingin Katajanokalla, josta hänelle hankittiin oma asunto. Kauppaneuvos
jätti kuollessaan kaiken omaisuutensa yksin Mainille perintönä, joka teki tästä
maan rikkaimman naisen.
Maini Askolin sisusti
kartanoitaan, keräsi taidetta, matkusteli ulkomailla ja harjoitti
hyväntekeväisyyttä ja vietti iloista elämää pääkaupungin eliitin riennoissa.
Hän teki matkoja Ranskaan, Englantiin ja Italiaan, jossa sai soveltaa
kieliopintojaan käytännössä.
Maini
Askolin meni naimisiin ensimmäisen kerran 30.3.1911 varatuomari William
Thuringin kanssa. Mainin kolmatta avioliitotta pidettiin onnellisimpana, mutta
varatuomari Ilmanen menehtyi lento-onnettomuudessa Ranskassa vuonna 1923.
Avioliitto ehti kestää kaksi ja puoli vuotta. Maini
oli viidesti naimisissa, ja avioliitot kestivät lyhyen aikaa. Viidennen
avioliittonsa Maini solmi eversti Fredrik Hjalmar Ingelbergin kanssa. Hän ei
saanut koskaan omaa lasta. Hänen pääperillinen oli Procopen aikana adoptoitu Carl-Johan
Nils Anders Askolin. C-.J.N.A. Askolin-Ingelberg oli Maini
Askolin-Ingelbergin adoptoitu ruotsalainen poika. Maini
Askolin menehtyi varsin nuorena, sillä hän kuoli syöpään 15.1.1929 39-vuotiaana.
Hänen hautakappelinsa on Forsbyn linnan puistossa
Lauri Heiman
on kulkenut Mainin jalanjälkiä. Mainin ajasta on kulunut jo puoli vuosisataa, mutta
hänet muistetaan yhä. Forsbyn linnassa elettiin myös iloista elämää juhlien ja linnanrouva
eli loisteliaan elämän kaiken kaikkiaan.
Lauri Heimanin
teos sisältää myös kuvauksen myös Forsbyn linnasta sekä kesäasuntona
toimineesta Sjögårdin kartanosta.
Lauri Heiman
Maini - Koskenkyläntytär Maini Johanna Askolin
2. painos
1981. Kotikirjasto.Otan tällä kirjalla osaa Elämäkerta haasteen toiseen minihaasteeseen.
Jännä haaste. Kirjabloggarit keksivät vaikka mitä kivaa :)
VastaaPoistaTämä on kiva haaste. Luen todella vähän elämäkertoja. Ainakin niiden tulee liittyä kirjallisuuteen tai taiteeseen. Omistan tosi vähän elämäkertoja. Enemmän sitten kirjailijoiden omat muistelmat kiinnostavat.
Poista