lauantai 31. tammikuuta 2015

Opaskirja elämää varten, Hyvä yö, Temppelin hämärästä Matsurin vilinään





Elämisen oppaita on paljon tarjolla, joten hyvän löytäminen on sattumaa. Minuun vetosi kirjan yksinkertainen nimi. En voinut vastustaa tätä, vaan mietin, että mitä ihmettä tämä pitää sisällään. Kuun alussa perehdyimme Terveelliseen elämään täällä. Nyt paneudumme mielen hyvinvointiin muutaman kirjan verran. Aluksi tutustumme Joe Vitalen teokseen Opaskirja elämään ja sitten Björn Hedensjön kirjaan Hyvä yö – Mitä uni on ja miten sitä saa? Kumpikin kirja on hyvin yksinkertainen ja mielenkiintoinen. Itse ainakin tunnen, että minun yössä olisi paljon parantamisen varaa.

Joe Vitale tarjoaa oivalluksia ja elämän oppitunteja menestymiseen. Opaskirja elämää varten on yksinkertainen ja helppotajuinen opas, joka tarjoaa suuria viisauksia ja avaa huonosti omaksuttuja salaisuuksia elää parempaa elämää. Vitale kutsuu lukijan elämän oppitunneille, jossa opetellaan miten elämänpolkua voitaisiin kulkea helpommin ja joutuisammin. Luettuaan useimmat meistä sanovat, että he olisivat halunneet omaksua nämä yksinkertaiset opit jo paljon aikaisemmin.
Se mikä vaikuttaa tuholta ja tuomiopäivältä on usein vain tiedotusvälineiden uutisointia. Gandhi sanoi kerran: ”Kun vaivun ahdistukseen, muistan, että kaikkina historian aikoina totuus ja rakkaus ovat aina voittaneet. On ollut tyranneja ja murhaajia ja hetken ajan he saattavatkin vaikuttaa voittamattomilta, mutta lopulta he aina luhistuvat. Ajattele sitä… aina.”

Johdannon lisäksi kirjassa on seitsemän erillistä osiota, jotka jakautuvat vajaan tai korkeintaan muutaman sivun pituisiin kappaleisiin sekä esimerkkeihin ja pieniin harjoituksiin. Useat eri henkisen alan kirjoittajat ja luennoitsijat antavat ohjaustaan. Kaiken lähtökohtana on, että lukijat voivat hallita elämäänsä, voittaa kaikki esteet ja löytää elämälleen oman tarkoituksen, juuri hänelle sovitetun merkityksen. Jokainen oppitunti on selitetty esimerkein.

Opaskirja elämän varten ei saarnaa, vaan se on täynnä harvinaislaatuista viisautta, jota sävyttää kepeä huumori ja myötäeläminen. Se auttaa lukijoita kehittämään luottamusta omiin mahdollisuuksiin, suunnittelemaan omaa elämää, etenemään uralla, rakentamaan ihmissuhteita sekä löytämään mahdollisuuksia. Kukaan ei voi lukea tätä syvällistä käsikirjaa puolestasi, vaan tämä avautuu jokaiselle eri tavoin, sen mukaan, minkälainen kunkin oma elämänreppu on

Useat kasvuvuosistamme kuluvat sääntöjen oppimiseen: kielioppisääntöjen, käytöstapojen, kohteliaiden sosiaalisten tapojen ja menestyksen ja onnellisuuden lainalaisuuksien omaksumiseen. Vasta vuosien opiskelun ja henkilökohtaisen analysoinnin jälkeen opin todellisen totuuden säännöistä. Niitä ei ole olemassakaan. Voittajille ei ole olemassa sääntöjä.
Lukijat oppivat elämään täysillä, kun he huomaavat, miten:
* Sinä – onnittelut elämäsi johdosta: Osuudessa lukija johdatetaan omaan asenteesi ja rooliisi, miten näet elämän.

* Sisäiset ominaisuudet – Oman elämäsi mahdollisuuksien ymmärtäminen: Omien mahdollisuuksien kartoittamisen kautta sinun on tiedostettava, mitä todella haluat. Ainoa asia, joka sinua estää saamasta haluamaasi, olet sinä itse.

* Ulkoiset liitännät – Toisista välittäminen omassa elämässäsi: Tarjoaa kaikkein tärkeimmän ohjenuoran. Kohtele muita niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan. Me kaikki pidämme mukavista ihmisistä – tarkoittaen miellyttäviä, hymyileviä. lähestyttäviä ja ystävällisiä ihmisiä.

* Vianmääritys - Itsestä huolehtiminen: Osassa keskitytään hetkeen, joka on ja joka ei palaa. Jos pidät tästä hetkestä, viivyttele siinä, koska se on kohta ohi. Jos et pidä tästä hetkestä, rentoudu, koska se on kohta ohi.

* Optimaalinen suorituskyky – Paras irti elämästäsi: Opettaa, että voit motivoida itsesi muutokselle päättämällä ja takaamalla onnistumisesi. Luo itsellesi myönteinen tilanne, jossa tiedät ettet voi epäonnistua, koska olet polttanut siltasi takanasi. Oppitunnin viestinä on, että työnnät itsesi ulos siltä mukavuusalueelta, jolla ehkä elät. Tulet silloin alueelle, jolla suurimmat henkilökohtaiset ja ammatilliset onnistumisesi alkavat.

* Tekniset tiedot – Mitä sinun tulee tietää muista: Oppitunnin opetus on, että kukaan meistä ei ole tyytyväinen aikaan, jossa olemme ja elämme kaiken stressin keskellä ja silti pelkäämme tulevaisuutta. Ihmisten perustarpeet ovat aina olleet samanlaisia pohjimmiltaan, vaikka ne ovat näyttäytyneet erilaisina.


* Oikea käyttö – Elämäntehtävän määritteleminen: Oppitunnin opetuksena on, että odotuksemme vaikuttavat siihen, mitä saamme maailmassa.

* Kokoamisohjeet – Tulevaisuutesi luominen: Me kaikki luonnollisestikin uskomme elävämme pitkän elämän, jossa meillä on paljon aikaa saavuttaa haluamamme, mutta todellisuus voi olla melko erilainen.

Opaskirja elämää varten on inspiroiva ja sen sisällön yksinkertaisuus hämmentää. Huomasin, kuinka olin jumissa työsuunnitelmani kanssa, mutta työstin sen uudelleen ja olin hämmentynyt, kuinka olin kulkenut aivan väärää polkua. Joskus emme osaa lukea tienviittoja ja joudumme harhaan. Saatamme surra tehtyä työtä, hukattua aikaa ja turhaa uupumista. Joskus on vain palattava takaisin ja otettava uudet metodit käyttöön. Järjestelin työni uudelleen ja huomasin palasten sopivan eri tavallakin yhteen. Vitalen kirjan yksinkertaiset neuvot tuntuivat itsestäänselvyyksille, mutta jonkun piti ne osoittaa. Ongelmien ei tarvitse olla suuria, mutta uudelleen järjesteltynä niillä voi olla merkittäviä vaikutuksia yksilön elämään. Esimerkiksi oman työtilan siivoaminen ja järjestäminen voi avata täydellisen jumiutumisen. Oma kiusallinen piirteeni on papereiden ja tiedon etsiminen, jota ruokkii vielä hyvä muisti, joka etsityttää minulla alati jotain tarvitsemaani. Muutos käynnistyy pienistä teoista, päätöksistä ja ryhtymisistä. Anne te Velde-Luoman teos Kaaoksen kesyttäjä (Avain 2010) on uskomattoman hyvä apu kenelle tahansa tavarahamsterille.
Asian ydin on, että elämässä on aina ylämäkensä ja alamäkensä. Salaisuus piilee siinä, että pitää pyrkiä ratsastamaan aallonharjalla parhaan kykynsä mukaan.

Joe Vitale Opaskirja elämää varten
Taivaankaari 2012. Kustantajalta. Kiitoksin.





Björn Hedensjö Hyvä yö Mitä uni on ja miten sitä saa?

Ensimmäistä nukkumisjaksoa sanottiin joskus ”kuolleeksi uneksi” tai vastaavaksi. Nimi viittasi siihen, että ensimmäisessä jaksossa nukuttiin sikeämmin kuin toisessa. Nykyiset unitutkimukset ovatkin vahvistaneet tämän käsityksen. Yön ensimmäinen puolisko on tärkeä palautumisen kannalta, kun taas toisella puoliskolla uni on pinnallisempaa.

Käytän tekstissäni kirjasta nimeä Hyvä yö. Unikirjoja on paljon, mutta innostuin kirjasta nimeltä Hyvä yö. En ole kiinnostunut unen vaiheista, fysiologiasta, unitutkimuksista ja kaikkein vähiten unien selityksestä. Sen sijaan minua kiinnostaa hyvä yö.


Hyvä yö –kirjaan (En perfekt natt: varför du sover och hur du gör det bättre? 2013) on koottu maailman johtavien unitutkijoiden kertomuksia, siitä miten eri tavoin eri ihmiset nukkuvat, miten uni muuttuu iän myötä ja mikä kaikki vaikuttaa nukkumiseen. Huom. Olen korjannut alkuperäisen nimen oikein, sillä kirjassa on oltava virhe. Kirjan on suomentanut Veli-Pekka Ketola.


Hyvä yö käsittelee nukkumista, miten vietämme hyvän yön. Hyvän ruokavalion ja riittävän liikunnan lisäksi ihminen tarvitsee unta. Joskus tuntuu, että ihmiset haluaisivat kilpailla nukkumisessakin, kuinka vähän ne nukkuvat, kuinka vähän he tarvitsevat unta. He haluavat välittää näin toisille olevansa parempia ja tehokkaampia. Toiset saattavat tuntea itsensä huonommiksi tunnustaessaan tarvitsevansa enemmän unta. Kuitenkin jokaisella ihmisellä on oma sisäinen kello sekä yksilöllinen luontainen unirytmi.

Hehkulampun keksijä Edison oli oikeassa yhdessä suhteessa. Valo, varsinkin keinovalo, vaikuttaa ratkaisevasti nukkumiseen. Valaistuksen muutos ei tapahtunut hetkessä, Vaikka hehkulampun saapuminen koteihin ja julkisiin tiloihin pani vauhtia valon vallankumoukseen, keinovalo oli levinnyt hiljalleen jo pitkään. Monia suurkaupunkeja valaistiin muilla keinoilla kuin sähköllä satoja vuosia aikaisemmin – esimerkiksi Lontoon kaduilla oli 5000 öljylamppua vuonna 1736, ja määrä oli kasvanut lähes 40 000:een vuonna 1823, paljon ennen hehkulamppua.


Hyvä yö pohtii, miten omaa unta voi parantaa, miten unen saa. Ihmiset nukkuvat eri tavoin, unen tarve vaihtelee eri ikävaiheissa ja uneen vaikuttavat monet erilaiset asiat. Unella on monenlaisia merkityksiä ihmisen arkeen ja siitä selviytymiseen. Mihin unta tarvitaan ja mitä unessa tapahtuu?


Melkein kaikki parit haluavat nukkua yhdessä, vaikka toinen kuorsaa tai hänellä on levottomat jalat. Kun kyse on pienen pinta-alan jakamisesta kolmasosalla vuorokaudesta, kannattaa selvittää sellaisen vuoteen hankkimista, jossa kumpikin nukahtaa vaikeuksitta ja nukkuu sikeästi.

Kirja alkaa unen historiallisella katsauksella: Evoluutio, Kadotettu rytmi sekä Biologinen kello ja sosiaalinen aikaero. Perinteisempiä kappaleita ovat unen fysiologiset tekijät. Erityisen tärkeä osuus käsittelee unen puutetta ja vastustuskykyä, unettomuudesta eroon pääsyä, pienten lasten unta. Hyvää yötä kokoaa yhteenvedon unen tärkeydestä ja sen yksilöllisistä tarpeista. Lopussa on kiitokset ja varsin pitkä lähdeluettelo.


Gilliam Flynn on kirjoittanut kirjassaan Kiltti tyttö: Uni on kuin kissa: se tulee vain jos siihen ei kiinnitä mitään huomiota.

Unettomuutta potevan tärkeimmät ohjeet:

- Vältä nikotiinia ja kofeiinia kuusi tuntia ennen nukkumaanmenoa.

Virkistävän kofeiinin puoliintumisaika kehossa on jopa viisi tuntia ja tupakoivilla on kaksi kertaa enemmän unihäiriöitä kuin muilla.


- Vältä alkoholia neljä tuntia ennen nukkumaanmenoa.

Alkolin suurempi kulutus häiritsee REM-unta ja varsinkin aamuyön heräilemiset ovat tavanomaisia.


- Liiku säännöllisesti, mutta ei myöhemmin kuin kolme tuntia ennen nukkumaanmenoa.

Virkistäytyminen johtuu ihmisen kehityshistoriasta: muinoin äkillisestä rasituksesta oli kyse eloonjäämisestä, pakenemisesta tai puolustautumisesta.

- Lepää, mutta vältä nokosia.

Tämä on itsestään selvää.

- Älä vilkuile kelloa yön aikana.

Tieto ajan kulumisesta voi panna aivojen koneiston käyntiin, se voi tuoda ainaisen velvoituksen olla ajoissa.

- Himmennä valot, vaienna äänet ja laske lämpötila mahdollisimman alas.

Pimeys ja hiljaisuus rauhoittavat. Makuuhuoneen ihannelämpötila on 16-19 astetta, mutta nukkumiselle tärkeintä on ihon lämpötila, joka eri-ikäisillä ja -kuntoisilla ihmisillä vaihtelee, mikä saattaa johtaa univaikeuksiin.

- Kirjoita ennen nukkumaan menoa ylös asioita, joiden arvioit häiritsevän nukkumista.

Tämän tarkoituksena on järjestellä virkeyttä aiheuttavia ajatuksia.

- Rauhoitu tuntia ennen nukkumaanmenoa, vältä televisiota tai Internettiä.

Nykyaikaiset näytöt säteilevät samankaltaista sinisävyistä valoa kuin aurinko, mikä hidastaa melatoniinin eritystä.

- Tee rentoutumisharjoituksia.

- Erota työ ja vapaa-aika.

- Vietä vähintään tunti päivänvalossa joka päivä.

- Nouse joka aamu samaan aikaan, myös vapaapäivinä.

Monet unettomat kuluttavat ainakin puolet vuoteessa viettämästään ajasta muuhun kuin pitäisi - siis nukkumiseen. Seksi on suositeltavaa, samoin lukeminen, koska se on tavanomainen rentoutumisrutiini, joka tietokoneista ja puhelimista poiketen tosiaan auttaa nukahtamaan. Nykyään on tavanomaista lukea kirjaa taulutietokoneella, mutta jos sinulla on nukahtamisvaikeuksia, sinun kannattaa muistaa sinertävän valon vaikutus ja se vaara, että rupeat kokeilemaan taulutietokoneen vuorovaikutteisia toimintatapoja.

Björn Hedensjö Hyvä yö - Mitä uni on ja miten sitä saa?

Art House 2014. Kustantajalta. Kiitoksin.




Raisa Porrasmaa & Petri Artturi Asikainen Temppelin hämärästä Matsurin vilinään - Nojatuolimatka Japanin kulttuurihistoriaan

Atena 2014. Kustantajalta. Kiitoksin.


Raisa Porrasmaa on japanologi, joka on opettanut japania, pitänyt luentoja maan kulttuurista ja kirjoittanut Japanista juttuja. Hänen väitöskirjansa käsittelee Japanin klassista kirjallisuutta. Hän on myös kääntänyt Haruki Murakamin teokset Värittömän miehen vaellusvuodet ja Maailmanloppu ja ihmemaa suoraan japanista. Petri Artturi Asikainen on Tokiossa asuva vapaa valokuvaaja, joka on kuvannut Japanissa erilaisille projekteille, lehdille ja kuvatoimistoille.

Japanin historiaa on usein hahmotettu länsimaisen mallin mukaan, ja länsimaisen lukijan on hyvä tiedostaa, että historiantutkimuksen terminologia ei sovellu kaikilta osin sellaisenaan japanilaisen historian tarkasteluun. Puhutaan esimerkiksi keskiajasta, kun viitataan 1100-luvulta alkaneeseen 500 vuotta kestäneeseen ajanjaksoon.

Temppelin hämärästä Matsurin vilinään vie lukijansa nojatuolimatkalle Japanin menneisiin vuosisatoihin ja alkuun onkin koottu yhdelle sivulle Japanin historialliset kaudet. Teos jakautuu 15 keskeiseen lukuun.


1. Luvussa Izuma Taisha ja Ise Jingū, Lukemattomien jumalten maa tutustutaan Japanin kansanuskona tunnettuun shintolaisuuteen, muinaista Japania koskeviin myytteihin ja varhaiseen Yamatona tunnettuun valtioon.

2. Fujisan ja Fushimi Inari Taisha, Fuji vuori ja Inarin jumalan kettulähetit tutustuttaa meidät kahteen nyky-Japanin pyhään vuoreen, joiden tarinoissa menneisyys ja nykyisyys punoutuvat yhteen kiehtovalla tavalla.

3. Nara, Buddhalaisuus saapuu Japanin saarille. Buddhala isuus on Japanissa samoin kuin muualla Aasiassa kytkeytynyt tiiviisti valtaan ja valtaa pitäviin. Keisarit ja aristokraatit ovat rakennuttaneet esi-isiensä sieluille pyhitettyjä upeita temppeleitä, joihin myös heidän omat maalliset jäännöksensä aikanaan pyhitettiin.

4. Kioto, Tyynen rauhan pääkaupunki ja fujiwarojen mahti. Heian-kausi muodostaa Japanin historiassa myöhempien sotaisten vuosisatojen vastaparin: ”tyynen rauhan” aikakauden. Fujiwara merkitsee kirjaimellisesti visteria eli sinisadeniittyä.

5. Hieizan ja Kōyasan, Soturimunkkeja ja valtion suojelijoita. Kioton viereinen Hiei-vuori oli alun perin kansakunnan pyhä vuori. Monet Japanin buddhalaisuuden suurista opettajista ovat opiskelleet vuorella, jolla sijaitsi yksi maailman suurimmista komplekseista tuhansine rakennuksineen..

6. Tenmangū, Oppineisuuden jumalan traaginen tarina. Tenjin-jumala tunnetaan myös historiallisella nimellään Sugawara no Michizane. 900-luvun alussa pääkaupunkia koettelivat onnettomuudet, joiden syyksi aikalaisten mielestä selvisi, että Michizanen henki kaipasi lepytystä.

7. Luvun otsikko kertoo mitä tässä käsitellään: Ninnaji, Ninnajin hilpeät munkit ja Heian-ylimysten elämä.

8. Kamon pyhäköt, Huvitteleva hoviväki, vallasta vetäytyvät keisarit tutustuttaa Aoi matsuriin eli festivaaliin, Kamon pyhäköihin ja Heian-kauden aatelisten vapaa-ajanviettotapoihin.

9. Heiken tarinat, Orastava sotilashallinto ja Heiken suvun tarina. Samuraiden aikakausi koitti, kun sotilasvalta vahvistui.

10. Kamakura, Kävelykierros sotilashallinnon pääkaupungissa kertoo Kamakuran sotilashallinnosta.

11. Zen-temppelit, Zen-buddhalaisuus vahvistuu Japanissa tutustuttaa Japanin keskiaikaiseen buddhalaisuuteen. Nykyään zen-buddhalaisuutena tunnettu suuntaus juonsi juurensa Kiinasta Japaniin rantautuneesta traditiosta nimeltä chan.

12. Tenryūji ja Ginkanuji, sotilashallinnosta sisällissotien jatkumoon. Taivaallisen lohikäärmeen temppelin puutarha on Kioton ihanimpia. Luvussa kerrotaan temppelin rakentamista edeltävästä ajasta, jolloin keisari ja sotilassuvut ottivat yhteen sekä Muromachi-kauden loppupuolesta.

13. Linnat ja teetaide. Linnojen lumoissa, teen tiellä kertoo miten tokugawat onnistuivat rauhoittamaan sotien runteleman maan. Japanin keskiajan loppu, sotivien maakuntien aikakauden jälkeen koittanut Azuchi-Momoyama-kausi (1573–1603), tunnetaan linna-arkkitehtuurin kukoistuskautena. Pitkään jatkuneiden levottomuuksien ja sisällissotien vuoksi linnoituksia on kohonnut lähes joka niemeen ja nyppylään.

14. Edon linna ja Hamarikyū, Tokugawat, uusi pääkaupunki Edo ja rauhan aika. Luvussa tutustutaan Edon (nykyään Tokio) kaupungin syntyyn ja maantieteeseen sekä Edo-kauden talouteen ja yhteiskuntaan. Tokugawa Ieyasua on usein luonnehdittu todelliseksi valtiomieheksi kiivaina ja äkkipikaisina kuvattuihin Oda Nobunagaan ja Toyotomi Hideyoshiin verrattuna.

Rauhan vihdoin vallitessa vuosisatoja maata repineiden taistelujen jälkeen alkunsa sai monimuotoinen kaupunkikulttuuri. Kaupungistumisen myötä yhä useampi japanilainen asusti kaupungissa. Erään arvion mukaan vuoden 1700 tienoilla jopa 10 prosenttia väestöstä oli kaupunkilaisia. Urbanisaation uskotaan sittemmin edesauttaneen Meiji-kaudella äkkirysäyksellä edennyttä modernisaatiota.

Kolme suurta kaupunkia, itäinen pääkaupunki ja sotilashallinnon tukikohta Edo, lännessä keisarillinen pääkaupunki Kioto ja kauppiaiden kaupunkina tunnettu Ōsaka, muodostivat niin sanotut ”kolme suurta metropolia” (santo), joista kuhunkin kehittyi omaleimainen kaupunkikulttuurinsa. Kioto ja Ōsaka eli niin sanottu ”Kamigatan” alue oli Japanin valtion syntypaikka ja vanhastaan ikivanha kulttuurikeskittymä.

15. Elämää Edo-kaudella, arkea ja juhlaa Edo-kauden japanissa. Tämä luku kurkistaa kansanmiesten ja -naisten arkeen ja juhlaan kaupungeissa ja niiden ulkopuolella.

Paljon vanhaa on kätketty modernin ulkokuoren alle. Menneisyys elää ja hengittää Japanissa, jos vain malttaa pysähtyä sitä ihmettelemään. Kirjan kuvitus on upea, ja siinä aistii värien riemun, temppelien hiljaisuuden sekä loppumattomien hajujen ja makujen kirjon. Teoksessa historiaa katsotaan nykyisyyden näkökulmasta. Teos tarjoaa upean nojatuolimatkan vieraaseen kulttuuriin. Teos on upea lahja japanin kävelijöille ja japanista kiinnostuneille.

Temppelin hämärästä matsurin vilinään on huikean upea teos Japanin kiehtovaan historian.


tiistai 27. tammikuuta 2015

John Williams Stoner



John Williams (1922) oli amerikkalainen kirjailija sekä yliopisto-opettaja ja tutkija. John Williamsin Stoner ilmestyi alun perin vuonna 1965. Kirja sai kuitenkin uuden elämän ilmestyessään uutena painoksena vuonna 2006, jolloin sitä myös käännettiin useille kielille. Stoner on tavoittanut niin lukijat kuin kriitikot. Kirjan on suomentanut Ilkka Rekiaro. Myös Williamsin romaani Butcher’s Crossing suomennetaan.

Stoner  on hyvin erikoinen kirja ilmestymishistoriansa takia. Kirjoissa on usein kustantajien korulauseita edistämässä myyntiä, mutta tässä kirjassa niille pystyi vain nyökyttelemään hyväksyntää. Ian McEwan kiteyttää ajatuksensa näin: ”Olen ihmeissäni, että näin hyvä romaani jäi ilman laajaa huomiota niin pitkäksi aikaa.”  Stoner on luettava aikansa kehyksissä useammastakin syystä. 



Stonerin miljöö on yliopisto, joka on konservatiivinen ja moniin tapoihin kangistunut instituutio ja vielä vanhoillisempi yliopistosta riippuen.  Valtataisteluiden konfliktit siirtävät syrjään ihmisiä vallan mahdilla, jossa heikompi syrjäytyy. Willliams välittää tuon instituution karikot, ainaisen kilpailun ja hierarkkisen elämän. Tapahtumien aikakehys alkaa vuodesta 1910, johon myös sota antaa sävynsä. Lukija, joka tuntee Jane Austenin maailman ja Virginia Woolfin kulissit, lukee kirjan nauttien.



Stonerin teemat ovat rakkaus, rakastamisen vaikeus ja epäonnistumisten taakka. Kirjassa on selkeä juoni eli ihmisen tarina, joka kulkee aikajanaa uskollisesti seuraten. Se ei ole vaikeatajuinen, ei edes hidassoutuinen. Tarinassa on surullinen perusvire, kun elämä kulkee tapahtumasta toiseen ja epäonnistumisesta toiseen. Kirjan kanssa on pakko hengähtää.  En kuvaisi siltikään kirjaa ankeaksi, vaan sanoisin rohkeasti, että William Stoner elää hyvän elämän. Ei hänen elämä ole edes huono akateemisen mittapuun mukaan, sillä apulaisprofessuuri on hyvä meriitti. Stoner on ihmisenä hieman naiivi, hyväuskoinen ja ylitoiveikas. Ennen kaikkea hän toivoo avioliitoltakin niin paljon, jopa sentimentaalisin odotuksin.  


Stoner oli nyt elämäntilanteessa, jossa hänen mieleensä nousi yhä useammin niin kauhistuttavan yksinkertainen kysymys, ettei hänellä ollut edellytyksiä kohdata sitä. Hän mietti, oliko hänen elämänsä elämisen arvoista, oliko se milloinkaan ollut.


Kirjan kertoja on William Stoner, jonka elämää kuvataan nuoresta opiskelijapojasta eläkeikään. William Stoner varttuu vaatimattoman maalaistilan poikana ja lähtee opiskelemaan yhdeksäntoistavuotiaana maataloutta, mutta vaihtaa myöhemmin englannin kieleen ja kirjallisuuteen. Valmistuttuaan Stoner palkataan opettajan virkaan yliopistolle. Hän menee naimisiin Edith Bostwickin kanssa. He saavat lapsen, Gracen. Edith on vain liian voimaton huolehtimaan kodista niin ennen raskauttaan kuin jälkeenkin, joten Stonerin vastuulle jää paljon, mukaan lukien Gracen kasvatus.

William Stoner on lojaali työlleen, mutta elämä tuottaa vain pettymyksiä vuosikymmenestä toiseen.  Hänen ainoat intohimot ovat rakkaus ja opiskelu, mutta hän tuntee epäonnistuneensa molemmissa. Williams  on tunteiden ja empatian välittämisen tulkki. Lukija tuntee olevansa läsnä Stonerin työhuoneissa kirjojen ja paperien keskellä jakaen hänen intohimonsa sen eri alueilla.
Hän oli tavalla tai toisella suhtautunut intohimoisesti elämänsä jokaiseen hetkeen ja kenties varauksettomammin juuri silloin kun ei ollut edes tiennyt tekevänsä niin. Se oli intohimoa, mutta ei hengen eikä lihan intohimoa vaan voima, joka käsitti ne molemmat kuin ne olisivat olleet yhtä rakkauden materiaa, ainetta josta rakkaus muodostuu, Tuo intohimo sanoi naiselle tai runolle mutkattomasti: Katso! Minä elän.


Stoner on ensimmäinen tänä vuonna lukemani 2015 ilmestynyt kaunokirja. Luin maaliskuun alussa 2014 Michele Lesbren Punaisen sohvan ja tiesin heti sen sijoittuvan kolmen parhaimman joukkoon omissani. Sain Stonerista ennakkokappaleen viime perjantaina ja luin sen välittömästi.  Stonerin uusintapainosta mainostettiin näin: the must-read novel of 2013. Kirja on todellakin lukemisen arvoinen. Olen vakuuttunut, että rankkaan tämän kirjan vuoden parhaana sijoille 1-5, vaikka en ole edes muita lukenut!  
Liitän mukaan englanninkielisen kirjan asun, joka on hyvin onnistunut.  Kirja ilmestyy 26.2, mutta kirjassa ei ole embargoa, joten blogitekstin saa tehdä jo nyt. Jokin tuossa tekstin viereisessä kannessa ihastuttaa minua, sillä en saa silmiäni siitä irti.

John Williams Stoner
Bazar 2015. Ennakkokappale. Kiitollisena.

JK. Huomiothan, että Image 1/2015 helmikuu esittelee myös tämän kirjan s. 77 Juha Itkonen.  Artikkeli on erinomainen.

Erin Hunter Etsijät 4 – Viimeinen erämaa ja Vuosi kuvina Tammikuu




Viimeinen erämaa (Seekers: The Last Wilderness 2008) jatkaa pseudonyymi Erin Hunterin Etsijät-sarjaa jo neljännellä osalla. Alkuperäinen sarja ilmestyi jo 2008-2011 välisenä aikana kuusiosaisena. Sarjan viides osa ilmestyy meillä keväällä 2015 ja päätösosa syksyllä 2015.


Victoria Holmes on kertonut, että kun Soturikissat-sarjan innoittamana haettiin uutta eläinjoukkoa seikkailemaan, mietittiin ensin koiria, mutta niitä pidettiin elintavoiltaan liian samanlaisina kuin kissoja eli Soturikissat-sarjaa (sittemmin koirat on kuitenkin otettu käyttöön). Mietittiin hevosia, saukkoja ja delphiinejä, mutta näitä kaikkia pidettiin liian ”kesyinä” taistelemaan ja luomaan jännittäviä kohtauksia. Karhujen mukana saatiin Victoria Holmesin omat ympäristönsuojeluintressit, kierrätys ja halu pelastaa maapallo. Holmes on myös saanut vaikutteita alkuperäiskansojen kielestä ja kulttuurista. Esimerkiksi muotoaan muuttamaan pystyvän Ujurakin innoittajana on ollut shamaanit, joiden on oletetaan pystyvän muuntumaan toisiksi eläimiksi. Karhut ovat erivärisiä ja rasismi nostaa päätään ja erivärisillä karhuilla on erilaiset taustat ja uskomukset, jotka aiheuttavat kahnauksia.


Alun perin orvoksi jääneet Toklo, Kallik, Lusa ja Ujurak kohtasivat sarjan aiemmissa osissa ja lähtivät Ujurakin johdolla etsimään Viimeistä suurta erämaata. Lusalla oli suojattu elämä eläintarhassa, mutta vapauden hinku sai hänet karkaamaan lattanaamojen ja tulipetojen maailmaan. Pitkän taipaleen ja erilaisten vaarojen jälkeen joukkio löytää vihdoin etsimänsä. Vihdoinkin ruokaa on tarjolla yllin kyllin.


Kallik on suuri valkoinen jääkarhu, joka tuntee jään kutsun, Toklo on harmaakarhu, jonka tekee mieli lähteä merkkaamaan reviiriään puihin, Lusa on pieni mustakarhun pentu, joka ei tahdo pysyä muiden kyydissä ja jota muut eivät kuuntele, kun hän haluaisi olla villi mustakarhu, asua metsässä ja kiipeillä puissa, mutta ei haluaisi eroon ystävistään. Ujurakin päässä kuuluu kuitenkin: Tämä ei ole vielä tässä.

Hanheksi muuntautunut Ujurak nielaisee uistimen ja on menehtyä. Ystävykset kantavat lattanaamaksi muuntuneen Ujurakin parantaja Tiinchuun majan eteen ja toivovat parasta.

”Se on ohi”, Tiinchuu vakuutti. ”Annoin sinulle lutukkaa verenvuotoon ja auringonhattua tulehdukseen.”


”Juo tätä”, parantaja sanoi istuutuen vuoteen reunalle. ”Se on tehty lamosalalin marjoista. Se helpottaa kipua ja auttaa nukkumaan. Siinä on myös seljaa laskemaan kuumetta.”

Hänet viedään kuitenkin läheiseen kaupunkiin sairaalaan ja toiset huolestuvat. Tällä välin Toklo ryhtyy elämään oikean harmaakarhun tavoin, mutta saa huomata, että oman reviirin valtaaminen ei olekaan niin yksinkertaista. Kallik ja Lusa lähtevät pelastamaan Ujurakia ja kuinka ollakaan nöyryytetty Toklo yhyttää heidät kaupungin rajalla. Sairaalamatkalla Ujurakille kuitenkin selviää, mikä on ongelma.


”Mitä täällä on tapahtunut?” Ujurak kysyi tyrmistyneenä.
”Tämä on Propkinin öljykenttä”, hoitaja selitti. ”Tuolla tavoin öljyä saadaan maasta.” Hän pörrötti hymyillen Ujurakin hiuksia.

Lumivalkoisin siivin ilmassa liitävä Ujurak rääkäisi epätoivoissaan. Hänen painajaisnäyssään karhuja ei enää ollut, eikä liioin karibuja, hanhia eikä kettujakaan – vain putkia ja melua ja katkun pilaamaa ilmaa niin kauas kuin silmä kantoi. Saaste oli levinnyt jopa merelle: jäässä nousi esiin mustia seiniä, aaltoihin vyöryi jätteitä. Pakopaikkaa ei ollut.

Viimeinen erämaa on Hunterin kuvaus pohjoisen haavoittuvasta luonnosta öljykenttien uhatessa levitä viimeisiinkin erämaihin. Tarina on hyvin mukaansatempaava ja sen lukee mielellään aikuisempikin lukija. Totta kai luin nuo lääkekasvien käytön tarkemmin ja oikein ne olivat. Viimeinen erämaa on eläinfantasiaa ja arvostan sen ekologista aspektia. Biologina näen siinä paljon hyvää ja fantasian lukijana pystyn astumaan sen maailmaan, vaikka karhut eivät olisi juuri niin lajityypillisiä tapoineen.


Erin Hunter Etsijät 4 – Viimeinen erämaa

The Last Wilderness 2008

Suomentaja Mika Renvall.

Jalava 2014. Kustantajalta. Kiitoksin.

Vuosi kuvina tammikuu


Huomaatko näiden kuvien välisen eron? Nuo langat pimentävät pienenkin myrskyn  jälkeen kotimme.



Lunta ei ole paljon. Tuon sentään sietää.

maanantai 26. tammikuuta 2015

Ullan ehdokkaat Blogistaniaan

Blogistanian Finlandia 2014 on kilpailu, jossa nostetaan esiin bloggaajien arvostamia kotimaisia kirjoja. Kilpailu koskee vuonna 2014 Suomessa julkaistua suomen-, ruotsin- ja saamenkielistä kaunokirjallisuutta. Ehdolle saa asettaa romaaneja, novellikokoelmia ja runokokoelmia sekä sarjakuvia.  
 
Blogistanian Kategoriat ovat nämä ja näistä
 linkeistä pääset kuhunkin emäntäblogiin, joihin kootaan myös tulokset.

Blogistanian Finlandia

Blogistanian Globalia
Blogistanian Kuopus
Blogistanian Tieto

Bloggaajat julkaisevat antamansa äänet blogeissaan maanantaina 26.1.2015 klo 10. Tulokset
 
julkaistaan emäntäblogeissa tiistaina 27.1.2015 klo 10.




1. Anni Kytömäki: Kultarinta (Gummerus 2014): 3 pistettä
2. Katja Kaukonen: Kohina (WSOY 2014): 2 pistettä
3. Paula Havaste: Tuulen vihat (Gummerus 2014): 1 pistettä

 
 
1. Kate Atkinson: Elämä elämältä (Schilds & Söderströms 2014): 3 pistettä
2. Ljudmila Ulitskaja: Vihreän teltan alla (Siltala 2014): 2 pistettä
3. Michéle Lesbre: Punainen sohva (LURRA Editions 2014): 1 pistettä

 

 

 
1. Jenna Kostet: Lautturi (Robustos 2014): 3 pistettä
2. Anne Leinonen: Ilottomien ihmisten kylä (WSOY 2014): 2 pistettä
3. Maria Turtschaninoff: Maresi  - Punaisen luostarin kronikoita (Tammi 2014): 1 pistettä
 
 
 
1. Marita Söderström, Sanna Kupila & Jenna Kostet: Kukkien lumoa (Turun Museokeskus 2014): 3 pistettä
2. Risto Pulkkinen: Suomalainen kansanusko – Samaaneista saunatonttuihin (Gaudeamus 2014): 2 pistettä

3, John Bradshaw: Kissan mieli - ymmärrä lemmikkisi käytöstä (Docendo 2014): 1 pistettä

Tämä oli minulle hankalin kategoria, sillä en ehtinyt blogata näitä lukemiani tietokirjoja. Mukaan olisi pitänyt voida valita Ympäristömytologia, Naisia Venäjän kulttuurihistoriassa, Temppelin hämärästä matsurin vilinään tai Suomalaisten pyhiinvaellukset keskiajalla. Kaikki ykköstilan arvoisia. Mietin eilen, jos olisin yhden ehtinyt kirjoittaa, mutta tutkimussuunnitelman teko ei antanut periksi. Tämä oli myös vaikein kategoria, koska suhtaudun siihen kriittisimmin. Omat suosikkini tiedossa eivät ole kovin populaarisia tai suuren yleisön suosikkeja.
 
JK. Täältä näet Blogistanian tulokset. Tulos on hyvin mielenkiintoinen, koska pisteyttäjät ovat kirjallisuuden harrastajia. Teokset on luettu koko lukuvuoden aikana. Itselläni on lukematta tuo kolmanneksi sijoittunut, vaikka ostin sen ennen joulua. Neljäntienristeys risteys teki minuun suuren vaikutuksen.
Yli kymmenen ääntä keräsivät seuraavat kirjat:
Anni Kytömäki: Kultarinta (53)
Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys (37)
Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia (21)
Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät (15)

torstai 22. tammikuuta 2015

Antonio Muñoz Molina Täysikuu ja Espanja-Portugali



Hän etsi kasvoja, silmiä jotka olivat piilossa lymyävän sielun peili, tyhjä peili joka ei heijastanut mitään, ei katumusta eikä sääliä, ei ehkä edes poliisin pelkoa.

Antonio Muñoz Molina (1956) on espanjalainen kirjailija. Häneltä on suomennettu mm. Öinen ratsumies, Talvi Lissabonissa, Sefarad ja Madridin mysteeri. Kirjan alkuperäisteos Plenilunio ilmestyi Espanjassa vuonna 1997. Kirjan on suomentanut Tarja Härkönen.

Täysikuu on ensimmäinen lukemani teos Antonio Muñoz Molinalta. Luen tänä vuonna erityisesti espanjalaisten ja portugalilaisten kirjailijoiden teoksia tai näistä maista kertovia teoksia kuten Pascal Mercierin Yöjuna Lissaboniin, jonka luin jo viime vuoden lopulla. Sain tänään yhden vuoden odotetuimmista kirjoista eli Rufinin Vaellus Santiago de Compostelan kulkijat, joka sekin sopii tähän teemaan. Olen saanut erinomaisia vinkkejä Mari A:n kirjablogista. sillä hänellä on samanlainen projekti Espanjan osalta. Odotan vain hetkeä, että saan luettua Javier Mariasin Rakastumisia.
Täysikuu on psykologinen rikosromaani, joka käsittelee rikoksen ja syyllisyyden teemaa dostojevskiläiseen tyyliin. Kirjan keskeisin henkilö on kokenut, eläkeikää lähentelevä rikosylikomisario. Muñoz Molina kuvaa ihmisten tunteita eri osapuolien tuntemuksina, joten lukija pääsee niin rikostutkijan, naisopettajan kuin nuoren rikoksentekijän ajatuksiin.

Rikosylikomisario saa siirron eteläisempään maakuntakaupunkiin. Hän tulee Baskimaan Bilbaosta, missä hän on jahdannut terroristeja ja saanut pelätä jokaista askeltaan ETA:n takia. Kertojamme elää raskaassa elämänvaiheessa, kun vaimo on sairaalassa luhistuttuaan pelon vuosista. Kukin henkilöistä kantaa omaa taakkansa, ja jokaiselle menneisyys on risti. Rikosylikomisarion työpaineiden vuodet, vaimon vuosien syövyttämä pelko, murhaajan eletty, karu elämä, opettajan kariutuneen avioliiton pettymys sekä papin väärät liittymät – painavat näitä jokaista.  Kukaan heistä ei ole vapaa.

Ja oli mahdollista, että jo silloin kun alkoi antaa periksi pelolle ja hiljaisuudelle, siis ennen lopullista romahdustaan ja sairaalaan joutumistaan, vaimo oli päättänyt ettei ymmärtäisi enää mitään, ei edes yrittäisi, ei kysyisi enää mitään eikä haluaisi enää mitään muuta kuin istua hiljaa huoneessaan rautaristikot peittäviä kukkaverhoja katsellen, ojentaa käsivartensa kun piikin aika koitti, niellä kiltisti nunnan tuomat tabletit ja puristaa sen jälkeen huulet yhteen ja painaa päänsä kuin ehtoollisen jälkeen.

Rikosylitarkastaja selvittää kaupungissa tapahtunutta kammottavaa ja raakaa pikkutytön, Fatiman, murhaa. Tapaus on monimutkainen, vaikka poliisilla on murhaajan sormenjäljet ja verinäyte, niin silti syyllistä ei löydy rekistereistä.  Rikosylikomisario pohtii, minkälainen voisi olla murhaajan katse?  Hän kulkee ihmisjoukoissa ja etsii paljastavaa katsetta. Jesuiittakoulun opettaja, isä Orduña oli opettanut hänelle nuorena, että silmät ovat sielun peili. Hän on yhä kuin isähahmo tarkastajalle.

Rikosylikomisario etsi silmiä jotka olivat nähneet jotain niin hirveää, ettei sen muisto voisi koskaan haaleta tai häipyä pois, katsetta johon oli täytynyt jäädä jokin jälki tai seuraus rikoksesta, silmäteriä joista syyllisyys paistaa heti kun niihin katsoo, kuten lääkäri löytää pupilleista sairauden merkit kohdistaessaan niihin pienen taskulamppunsa.

Muñoz Molina tunkeutuu murhaajasurkimuksen ajatuksiin ja kuvaa onnettoman taustan ja surkean elämäntilanteen, mistä kaikesta murhaaja syyttää vain muita. Murhaaja hakee tekoonsa oikeutusta omista lähtökohdistaan. Toisessa tapauksessa hän tunaroi ja pikkuinen Paula pakenee kivuissaan yrittäen sulkea suutaan.

Muñoz Molinan tarinassa korostuu voimakkaasti se, että keskiössä ovat miehet, rikosylitarkastaja, isät ja murhaaja. Ainoa nainen on opettaja, Susana Greyn. Hänen ja rikosylikomisarion välille kehkeytyy rakkaustarina. Rakkaus on toivoa tulevaisuuteen. Täysikuu kuvaa myös pikkukaupungin arkea ja nykypäivää eri ympäristöissä.

Muñoz Molinan kerronta on sujuvaa sekä helppolukuista. Lauseet ovat välimerkkien loputonta jatkumoa, jossa alkaa kaivata pisteen armollisuutta. Lausetta joutuu kuljettamaan sivunkin verran. Täysikuu on surullinen ja kammottava tarina eritteineen, mutta Muñoz Molina hallitsee psykologisen kerronnan niin uskomattomalla tavalla, vaikka lukija voisi voida pahoin, niin hän ei voi. Lukija ymmärtää kammottavien tapahtumien välittämän merkityksen. Kirjailija kuvaa ihmiskohtaloita hetkissä, joihin ihminen ei ole ikinä valmistautunut, joihin hän on tahtomattaan ajautunut, joista ei ole ulospääsyä. Rikosylikomisarion vaimon kuva piirtyy hauraana taustalla, sillä hän elää omaa eristettyä elämää, tyhjyyttä täynnä olevassa tilassa sairaalan arjessa. Paulan isän tuska on läsnä raadollisena, ja rikosylitarkastaja turhautuu syyllisjahdissa.  Rikosromaaneissa loppu tulee aina hetkessä ja lässäyttää kertomuksen liian usein. Muñoz Molina testaa lukijaa ja pitää hänet otteessaan loppuun asti ja sen jälkeenkin. Ainakin tiedän haluavani lukea kirjailijan suomennetun tuotannon.

Antonio Muñoz Molina Täysikuu
Tammi 2003. Kotikirjasto.



Toivotan kaikille ihanaa viikonloppua, sillä itse aion hautautua apurahaviidakoiden suojiin ja sammalten kirjomaan, vuosatoja vanhaan kivimuurikuvaan. Kuvan tekeminen sinänsä ei ole ihmeellistä, mutta minulla on yksi pieni ongelma tunnustettavana, että olen hukannut ystäväni tekemät lajimääritykset. Näen, kuinka muurissa juoksisi lattarit koko sivun kuvassa. Hmm...


 Espanjalainen ja portugalilainen kirjallisuus


Aloitin tämän projekti jo viime vuonna ja jatkan toistaiseksi. Hyväksyn myös näihin maisemiin sijoitetun kirjallisuuden. Olen tutkinut kirjahyllyjäni, lukion äidinkielen kirjaa, ja kerännyt kirjojen nimiä Mari A:n kirjablogista ja Sonjan lukuhetkestä. Painotan nykykirjallisuutta. Ei, minä en aio lukea Aikamme lasta, vaikka se onkin kirjahyllyssä. Sain lukiossa tarpeekseni tuosta kirjasta. Listani muokkautuu ajan mukaan. Projekti ei pääty tähän vuoteen edes.

Koska kieli tai kansalaisuus ei ratkaise lukemaani, niin mukana on Pascal Mercier Yöjuna Lissaboniin, C. J. Sansom Talvi Madridissa, George Sand Talvi Mallorcassa, Antonio Tabucchi Kertoo Perereira jne. Otamme mielelläni vastaan vinkkejä kirjoista, joiden tapahtumapaikkana on esim. Madrid, Malaga, Lissabon, Barcelona, Espanjan aurinkorannikko, aito miljöö paikallisine väreineen.
Lisäilen  kk- merkinnät ehtiessäni. (kk keltainen kirjasto).

ESPANJA

Mercedes Abad  - Veri

Bernardo Atxaga - Obabakoak, Yksinäinen, Tuolla taivaalla kk
Alicia Giménez Bartlett - Petra Delicado ja merkityt tytöt
Maite Carranza –Noitien taistelu trilogia: Susiemon klaani, Jään valtakunta Odin taistelu
Camilo José Cela – Pascual Duarten perhe, Mehiläispesä, Masurkka kahdelle kuolemalle
Javier Cercas - Salamiin soturit, Valon nopeus
Albert Espinosa  - Pyydä luokse sun Tämän olen lukenut ja blogannut
Ildefonso Falcones - Fatiman käsi, Meren katedraali Tämä historiafiktio ei vain suju minulta.
Laura Gallego García - Idhunin kronikat
Adelaida García Morales - Etelä, Seireenien hiljaisuus, Vampyyrin logiikka
Belén Gopegui  - Aukko kartalla
Baltasar Gracián  - Maallisen viisauden käsikirja

Antonio Hill - Kuolleiden lelujen kesä, Kauniit kuolemat

Alicia Giménez Bartlett  - Petra Delicado ja merkityt tytöt

Juan Gómez-Jurado – Taivaspaikka, Kuolinkellot, Petturin merkki

Antonio Hill - Kuolleiden lelujen kesä

Eduardo Mendoza  - Kissatappelu, Ihmeiden kaupunki, Tulvan vuosi

Francesc Mirallesin & Álex Roviran - Lopullinen vastaus

Enrique Moriel - Ajattoman kaupungin varjot

Antonio Muñoz Molina -  Öinen ratsumies, Täysikuu, Sefarad, Talvi Lissabonissa

Elena Quiroga - Kastanjapuu

Arturo Pérez-Reverte - Flaamilainen taulu, Yhdeksäs portti vai Taistelumaalari Mikä on siedettävin?

Juan Manuel de  Prada - Myrsky

Nerea Riesco - Ars Magica

Manuel Rivas  - Timpurinkynä

Albert Sánchez Piñolin - Kylmä iho

Jorge Semprun - Kirjoittaminen tai elämä, Hyvästi kesiemme aurinko

Pablo Tusset -  Parasta mitä voisarvelle voi tapahtua, Nauravat vainajat, Sian nimeen

Manuel Vazquez Montalban - Etelän kutsu, Kuolema keskuskomiteassa, Tatuoitu, Jumalten peli, Aleksandrian ruusu

Manuel Vicent - Jalokivisilmäinen tonnikala, Matissen morsian

Carlos Ruiz Zafón - Tuulen varjo, Enkelipeli, Taivasten vanki. Marina


PORTUGALI

Mariana Alcoforado Sisar Mariana rakkauskirjeet

José Luís Peixoto - Tyhjä taivas

José Rodrigues dos Santos -Einstein-koodi

José Saramago - Elefantin matka, Kertomus näkevistä, Toinen minä, Luola, Kaikkien nimet,
Jeesuksen Kristuksen evankeliumi, Kertomus sokeudesta,  Kivinen lautta,  Baltasar ja Blimunda


ESPANJAAN JA PORTUGALIIN SIJOITETUT TARINAT

Pascal Mercier -Yöjuna Lissaboniin
C. J. Sansom -Talvi Madridissa
George Sand -Talvi Mallorcassa,
Antonio Tabucchi -Kertoo Pereira 
Joel Haahtela -Tule risteykseen seitsemältä
George Orwell - Katalonia, Katalonia