keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Mila Teräs Perhosen varjo






Mila Teräs (1975) on Orimattilassa asuva kirjailija. Hän on kirjoittanut erityisesti lasten- ja nuortenkirjallisuutta. Hän on valmistunut Tampereen yliopistosta filosofian maisteriksi pääaineenaan kotimainen kirjallisuus.

Pian neljätoista täyttävä Linnea asuu äidin ja tämän uuden kumppanin Kammo-Kimmon kanssa. Pikkuveli on poissa, sillä Lauri asuu isän ja tämän uuden Tiina vaimon kanssa. Äiti on taivaanrannanmaalari, joka on illat mitä erilaisimmilla kursseilla kehittämässä itseään tai ohjaamassa kaltaisiaan.

Linnea kasvukipuilee oman identiteetin ja murrosiän ongelmissa. Linnea haluaa olla laiha, hän juoksee, karttaa syömistä, laskee kaloreita, sillä vain laiha on kaunis. Hän haluaa hennoksi keijun tavoin. Vanhempien avioeron takia Linnea kokee olevansa yksin, että hän on näkymätön. Hän voi pahoin. Perhosen varjo on nuoren tytön kasvukertomus, jossa on mukana fantasian elementit, sillä toinen todellisuus elää suvun salaisuuksissa. Tämä kirja on tehty lehmuksenkukkateestä, hunajakakuista, kanelikorpuista, kartanopuutarhasta, kukkakellosta, perhoskasveista, salaisuuksista ja unelmista.

Palassa pannukakkua on noin 200 kilokaloria. Osaan ulkoa lähes kaikkien ruokien kalorimäärät. Tiedän, mitkä luvut täsmäävät esimerkiksi kiisseleihin, vanukkaisiin, hilloihin…

Isoäiti, Maria Florensia, asuu Usvalan kartanossa taloudenhoitajansa, Hedvigin kanssa. Aulis hoitaa kartanon puutarhaa, ja Mikael on Auliksen saksofonia torilla soittava poika.  Linnea ei kutsu isoäitiään kuin tämän oikealla nimellä. Kasvinimet kulkevat suvussa. Florensia ja Hedvig valmistavat hajuvesiä ja kukkavoiteita. Isoäiti pyytää Linnean kesäksi luokseen. Linnea päättääkin lähteä kesälomalla maalle Usvalaan, vaikka häntä hirvittää tylsistyminen, sillä miten ihmeessä siellä voi saada ajan kulumaan.  Linnea tutustuu myös Valeriaan kylällä asuvaan tyttöön.

Yö on himmeä kuin vanha peili. On se hetki keskiyöstä, kun kaikki on rauhoittunut hetkeksi, usva tiivistyy ja kaste virtaa maahan, kun hetken on viileää ja kummallisen hiljaista ennen aamun ensimmäistä lintua.

Maria Florensia huomaa Linnean lapaluussa suvun merkin. Luomi on kuin liekki tai siipi, se on kohtalon ratkaisijan merkki. Linnea sukeltaa syvälle sukunsa erikoisiin vaiheisiin. Linnea yrittää selvittää Maria Florensian salaisuutta, mihin tämä katoaa muurin luona, kenen kanssa hän puhuu ja laulaa. Kylällä kuiskitaan, että isoäidin on oltava valtavan vanha, mutta Linnea ei tiedä ikää. Linnea joutuu valinnan eteen.

Vastaako hän usvan kansan kutsuun metsänkeijuna?

                                                                                       
Kesäpäivänseisaus on aina ollut isoäidilleni vuoden suurin juhla. Ja tänä vuonna siihen valmistaudutaan Usvalassa entistäkin huolellisemmin, sillä samalla vietetään minun 14-vuotissyntymäpäivääni.

Teräksen kieli on hyvin kaunista, sanat korumaisen kauniita, mutta tavoittavat lukijan. Liian unenomainen teksti karkottaa lukijan ja sitä tämä ei tee. Taianomaiset elementit yhdistettynä nuoren arkeen tekee kirjasta herkän ja koskettavan. Tämä kirja herätti uteliaisuuteni tekijän tuotantoon.

Mila Teräs Perhosen varjo
Otava 2012. Kotikirjasto.
Perhosen varjon kanssa ovat kulkeneet myös Kirjakaapin avain Saraseeni, Hemuli, Cilla, Sara,

maanantai 28. syyskuuta 2015

Emilia Karjula (toim.) Kirjoittamisen taide & taito









Olen lukenut joitakin kirjoittamisen oppaita. Viimeksi luin Pepi Reinikaisen Elämänkaarikirjoitus ja ihmisen vuodenajat. Toinen mieleeni jäänyt on Heli Hulmin Kuoleman horisontti. Tuon luin vahingossa, sillä en etsinyt kirjoittamisen opasta, vaan luin sen kuoleman kontekstin kautta, mutta kirja vei minut mukanaan. Ei minussa synkkyyttä ole, mutta seulon keskiaikaa, hautatapoja jne. Viime vuonna luin myös Merete Mazzarellan kirjan Elämäsanoiksi, mutta sen luin kirjailijan takia, sillä olen kerännyt hänen kirjansa ja pidän hänen teksteistä.

Kirjoittamisen taide ja taito on Turun yliopiston luovan kirjoittamisen oppiaineen ensimmäinen oma julkaisu, joka tuo oppiaineen omaleimaiset ja monipuoliset sisällöt laajemman lukija- ja kirjoittajakunnan ulottuville. Kirjoittamisen taide & taito –kirjan artikkelit jakavat Turun yliopiston luovan kirjoittamisen oppiaineeseen kertynyttä taitoa ja osaamista.

Kirjan kahdessatoista artikkelissa luovan kirjoittamisen eri puolia lähestytään sekä teoreettisista että käytännöllisistä näkökulmista. Kirjoittamisen taidon huojentavana sanomana on, että kirjoittamista voi opetella ja harjoitella. Kirja jakautuu neljään osioon Avauksia, Karttoja, Kirjoittajat maailmoissaan sekä Kirjailija työssään.

Avauksia on johdanto ja avausartikkelissa Turun yliopiston yleisen kirjallisuustieteen professori Liisa Steinby korostaa, että kirjoittajakoulutuksen oppiaineessa ei keskitytä pelkästään kaunokirjallisuuden teksteihin, vaan ohjelman lähtökohtana oli palvella koko yliopistoa. Kirjoitustaito on tärkeä humanisteille ja monien muidenkin alojen ihmisille. Kirjoittamisen taitoa tarvitaan harjoitustöissä, opinnäytteissä, esitelmissä, esseevastauksissa, raporteissa, julkaisuissa, tietokirjoittamisessa sekä tieteen popularisoinnissa.

Meidän on hyväksyttävä se, että kirjoittaminen sisältää – kuten ihmisen maailmassa olemisen kokemus – lukemattomia tekijöitä, jotka ovat niin monimutkaisissa vuorovaikutussuhteissa keskenään, että emme pysty teoreettisesti tai käsitteellisesti selvittämään, mistä kaikesta hyvä kirjoittaminen koostuu. Jotkut ihmiset pystyvät tuottamaan hyvää kirjallisuutta ja vielä paljon useammat pystyvät tunnistamaan sellaisen lukiessaan, ilman että kumpikaan ryhmä pystyisi tyhjentävästi selittämään, mistä tekijöistä se rakentuu.

Toisessa osuudessa kaksi historiallista romaania (Isänmaan tähden 2011 sekä Malmi 1917) kirjoittanut Jenni Linturi käsittelee aineiston käyttöä ja hankintaa romaanin kirjoittamisessa.  Hän nimeää kolme käsikirjoittamisen vaihetta, jotka ovat taustatutkimus, rajaaminen ja syventäminen. Ensimmäisessä vaiheessa aineistoa kerätään laajasti ja mielivaltaisesti, toisessa rajataan ja kolmannessa syvennetään. Taustatyön tekeminen on tutkimista, lukemista ja tiedonhakua.   Iida Rauma lähestyy aihetta romaanin rakenteen kautta, koska kaikilla teksteillä on jonkinlainen rakenne, ja kaikki tekstit ovat jonkinlaisen kertojan näkökulmasta kirjoitettuja. Mitä teoksen rakenne sitten tarkoittaa? Yksinkertaisimmillaan tekstin rakenne koostuu siitä, missä järjestyksessä ja miten teksti päätetään esittää.

Timo Harju ja Iida Rauma käsittelevät osiossa Kohtaa minut! proosan ja runouden erilaisia kertojaratkaisuja.  Rauma ja Harju esittelevät keskeiset kertojatyypit minäkertojasta kaikkitietävään kertojaan. Tästä tekijät jatkavat kertojaratkaisuiden vaikutukseen, lukijan ja tekstin kohtaamiseen sekä runojen ja lukijan kohtaavuuteen. 

Kirjallisuustieteen dosentti, kirjallisuusterapiapohjaaja Päivi Kosonen selvittää artikkelissaan Luova omaelämäkerrallinen kirjoittaminen  kirjoittamisen monimuotoisuutta. Kosonen taustoittaa omaelämäkerrallinen kirjoittamisen historiaa antiikista myöhäismoderniin nykyaikaan. Omaelämäkerrallinen kirjoittaminen on suosittua meidän ajassa. Tänä päivänä tallennamme sitä huomaamatta Facebook-päivityksinä ja Instagram-kuvina. Se on myös terapeuttista sekä itsensä tuntemusta lisäävää. Kosonen ottaa esiin myös  elämäntarina- ja muisteluryhmät esim. ikääntyneiden keskuudessa, joita edustavat esimerkiksi Leonie Hohenthal-Antinin kirjat  Muistot näkyviksi ja Muistellaan.

Omien kokemusten ymmärretään kuitenkin usein edelleen muodostavan vain raaka-ainetta tai materiaalia, jota hyvän kirjoittajan on opeteltava ottamaan haltuun jalostaakseen siitä fiktiota, lyhyttä tai pitkää.


 Lena Gottelier tarkastelee teemaa nimellä Matkalla kohti kulkijaa.  Hän korostaa alussa palautteen ja arvostelun eroa.  Arvioinnin kohteena on yleensä kirjoitusprosessin jo läpikäynyt valmis teksti, kun taas palaute kohdistuu keskeneräiseen tekstiin. Luovan kirjoittamisen opiskelijoiden kirjoittajaidentiteettiä tutkinut kasvatustieteilijä Kalle Vainio pohtii artikkelissaan Palautumista vertaispalautteesta vertaispalautteen merkitystä kirjoittajalle. Kirjoittajayhteisössä saadaan palautetta vertaiskirjoittajilta Vainio tuo esiin, että ilman niitä ei voi kehittyä kirjoittajana.  Palautteen vastaanottaminen vaatii sekin harjaantumista, koska oma teksti on liian henkilökohtaista. Kirjoittajaidentiteetti on itsensä hyväksymistä ja tunnistamista kirjoittajana. Emilia Karjula tarkastelee osuudessaan Muusat kirjoittajan tukena  tapoja, joilla tutkimus ja tutkimuksellinen asenne voivat toimia kirjoittajan muusina eli hänen työnsä innoittajina ja rikastuttajina. 


Yhteiskuntatieteen tohtori Katja Keisala pohtii artikkelissaan  Miten kirjoittaa heistä, jotka eivät ole meitä? Pystymmekö näkemään muut ihmiset niin kuin he ovat ja kuvaamaan heitä totuudenmukaisesti?  Kuka päättää, millaisia jonkin ihmisryhmän tai kulttuurin jäsenet ovat ja miten heidät saa esittää.  Artikkeli haastaa lukijat pohtimaan, missä määrin he osaavat kuvata maailmaa ja sen ilmiöitä, tekoja ja ihmisiä niin, että he eivät huomaamattaan esitä niitä itsestään selvänä pidetyllä tavalla.


Taina Kuuskorven artikkelissa Yhdessä luovuuksissa käsitellään yhdessä kirjoittamista, luovuuden avaimia, luovuuden vuorovaikutusta sekä monitekijäisyyden problematiikkaa, moniäänisyyttä, tekemisen tekniikoita, omien ideoiden rajallisuutta.  Yhteisöllisyyttä voidaan ammentaa myös voimavarana.

Kun kaksi tai useampi kirjoittaja saumaa yhteen erillisinä tehtyjä tekstin osia, mielipiteet lopputuloksen saumattomuuden tarpeesta vaihtelevat. Yhteisteosten arvosteluissa otetaan helposti kantaa tyylin yhtenevyyteen. Lähtöoletuksena tuntuu olevan, että yhteisteos on onnistunut silloin, kun tekijöiden tekstit ovat sulautuneet yhteen ” kolmanneksi ääneksi”.

Kari Levola kirjoittaa artikkelissaan Kohti kirjallista kenttää kirjailijan yksinäisyydestä, käsikirjoituksen matkasta kirjaksi ja kustantamojen roolista, kuinka he odottavat valmiita käsikirjoituksia. Julkaisupäätökset ovat makuasioita ja julkaistutkin kirjat saattavat saada toiselta kriitikolta kehuja ja toinen taas voi latistaa tyystin saman tekstin.  Niina Repo kirjoittaa artikkelissaan Kirjailijan elämästä kirjailijan asemasta, kirjailijan toimeentulosta ja apurahoista. Revon teksti kuvaa kirjailijan arkea ilman kaunistelua.

Kirjoittamisen taide & taito on innostava opas, jonka sisältö on myös lohdullinen. Itseäni kiinnostaa luova kirjoittaminen sekä tietokirjoittamisen erilaiset toteutustavat. Tämä kirja ei ole nopealukuinen, vaan kirjoittajan käsissä kuluva työväline. Luova kirjoittaminen on taitoa ja sinnikkyyttä, mutta myös taidetta. Huomasin jälleen, kuinka en viihdy koneen äärellä lukemassa, vaan paperinen kirja on minun juttuni.

Emilia Karjula (toim.) Kirjoittamisen taide & taito
Atena 2014. Kustantajan pdf. Kiitoksin. 
Tämän ovat lukeneet myös mm.  Kirjojen kamari.

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

1001 böcker du måste läsa innan du dör






Hdcanis sai minut havahtumaan tähän opukseen. Lainasin kirjan, sillä sehän ei tässä kaupungissa ollut vaikeaa: ). En haluaisi tätä opusta suomeksi, koska Boxallin ja Häggin versiot esittelevät enemmän minun lukemaa kirjallisuutta. Kirja on vuodelta 2009 eli paljon, paljon jää pois. Uusi painos tulisi tarpeeseen.
Tein Peter Boxallin 1001 Books You Must Read Before You Die – kirjasta esittelyn tänne ja koko kirjalistan tänne. Nyt otan esiin enimmäkseen kirjoja, jotka täydentävät tuota toista. 

Kummassakin kirjassa on useita samoja kuvia sekä hyvin paljon samoja kirjoja.   En löytänyt netistä koko listaa. Adlibriksen kautta kirjaa ei ole myynnissä. Ruotsalainen lista sisältää huomattavasti ”kevyempää” materiaalia. Toisaalta mukana on kovin paljon vanhaa ruotsalaista materiaalia naftaliinistä kaivettuna. Suomalaisia kirjailijoita on sangen niukasti mukana.


Ennen 1700 ja 1700-luku

Lao Tzu Tao te ching 
William Shakespeare Romeo ja Julia

1800 -luku


Honoré de Balzac Taikatalja
Jane Austen Ylpeys ja ennakkoluulo
Hans Christian Andersenin sadut
Charles Dickens Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit
Nikolai Gogol Kuolleet sielut
Henrik Ibsen Nukkekoti
August Strindberg Neiti Julie
 Oscar Wilde Doria Grayn muotokuva
Selma Lagerlöf, Gösta Berlingin taru
Lewis Carroll Liisa Ihmemaassa
Leo Tolstoi Anna Karenina 
Fjodor Dostojevski Karamazovin veljekset


1900-luku





Thomas Mann Buddenbrookit
Joseph Conrad Pimeyden sydän
Kenneth Grahame Kaislikossa suhisee
 Edith Södergran Syyskuun lyyra
Andre Gide Pastoraalisinfonia
Johan Huizinga Keskiajan syksy
 A. Milne Nalle Puh
E.M. Remarque Länsirintamalta ei mitään uutta
Robert Musil Mies vailla ominaisuuksia
John Steinbeck Hiiriä ja ihmisiä
Lin Yutang Maallinen onni
Karen Blixen Eurooppalaisena Afrikassa
M. Bulgakov Saatana saapuu Moskovaan
Daphne Du Maurier Rebecca
John Dickson Carr Vääntynyt sarana
Graham Greene Kiveä kovempi
Agatha Christie Kymmenen pientä neekeripoikaa
 Raymond Chandler  Syvä uni
Gösta Knutsson Pekka Töpöhännän seikkailut
Jean-Paul Sartre Muuri
 Albert Camus Sivullinen
 Anne Frank Anne Frankin päiväkirjat
Evelyn Waugh Mennyt maailma
Alberto Moravia Roomatar
Norman Mailer Alastomat ja kuolleet
 Isac Asimo Säätiö
Willy Kyrklund Solange
Italo Calvino Halkaistu varakreivi
Ray Bradbury Fahrenheit 451
 J. R. R. Tolkien Taru sormusten herrasta
Harry Martinson Aniara
Agatha Christie Paddingtonista klo 16.50
 Boris Pasternak Tohtori Zivago
Heinrich Böll Katharina Blumin menetetty maine
Aksel Sandemose Ihmissusi
Saul Bellow Sadekuningas
Günter Grass Peltirumpu
Stanislaw Lem Solaris
John Fowles Neitoperho
Gabriel García Márquez Sadan vuoden yksinäisyys
Helene Hanff Rakas vanha kirja
Christer Kihlman Ihminen joka järkkyi
Nigel Nicholson Erään avioliiton muotokuva
Elias Canetti Pelastunut kieli
Marilyn French Naistenhuone
Mario Vargas Llosan Julia-täti ja käsikirjoittaja
John Irving Garpin maailma
José Saramagon Baltasar ja Blimunda
Antti Tuuri Pohjanmaa
Göran Tunström Jouluoratorio
Patrick Süskind Parfyymi - Erään murhaajan tarina
Ingmar Bergman Laterna magica
Paulo Coelho Alkemisti
Kerstin Ekman Tapahtui veden äärellä
Emmanuèle Bernheim Hänen vaimonsa eli toinen nainen
Susanna Tamaro Kulje sydämesi tietä
Antonio Tabucchi Kertoo Pereira
Marianne Fredriksson Anna, Hanna ja Johanna
Monika Fagerholm Ihanat naiset rannalla
Donna Leon Kuolema tekee tiliä
Peter Høeg Nainen ja apina
Henning Mankell Viides nainen
P. D. James Oikeus on sokea
Håkan Nesser Kim Novak ei uinut Genesaretin järvessä
Orhan Pamuk Nimeni on Punainen

2000 -luku


Joyce Carol Oates Blondi
Niccolò Ammaniti Minä en pelkää
Bengt Jangfeldt Axel Munthe - tie Caprin huvilalle
Stieg Larsson Miehet jotka vihaavat naisia
Jonas Hassen Khemiri Ajatussulttaani