Tuomas Mustikainen Kielletty kansa – Elämää palestiinalaisalueilla

Tuomas Mustikainen on työskennellyt Lähi-idässä toimittajana ja mediakasvattajana.

Israelin hallituksen johdonmukainen palestiinalaispolitiikka on jakanut ihmisten mielipiteet vuosikymmenten ajan samoin kuin palestiinalaisten toimet. Edelleenkin useat israelilaispoliitikot pitävät oikeutettuna ajatusta juutalaisvaltiosta, joka ulottuisi Välimereltä Jordanjoelle.

Holokaustin varjo tuntuu pitävän juutalaisia edelleen otteessaan. Mutta kaikki oikeastaan alkoi jo vuonna 712 eKr., kun assyrialaiset tuhosivat pohjoisen kuningaskunnan ja josta lähtien suurin osa juutalaisista on joutunut elämään diaporassa. Sionismin oppi-isä Theodore Herzlin (s. 1860) ajatusten mukaan juutalaisten suvaitsevaisuuden pitäisi taata muiden uskontojen tai muuta kansallista alkuperää olevien ihmisten yhdenvertaisuus perustettavassa Israelissa. Toisin kävi. Israelissa aloitettiin heti etniset puhdistukset, joissa tapettiin ihmisiä ja kierre ei tunnu pysähtyvän.

Lodenius selvittää kirjassaan, millainen yhteiskunta Turkki on, mikä on mielenosoitusten tausta ja mitä mahdollisuuksia demokratian kehittymiselle on ja mitkä ovat yhteiskunnan keskeisiä ongelmia.

Kirja jakautuu 13 lukuun:

1. Tankkeja, pommeja, raketteja, kiviä. Israel Lähi-idän ainoana demokratiana kuulostaa hyvin epäuskottavalta. Käymällä palestiinalaisten pakolaisleireissä voi havaita, minkä arvoinen palestiinalaisten ihmisarvo on israelilaisille. Heillä on hädin tuskin vettä, ruokaa niukasti ja ihmisiä niin taajassa, että sitä on vaikea tajuta.

2. Mies Hamasin takana. Hamasin ensimmäisenä ideologisena ja hengellisenä johtajana voidaan pitää Ahmed Yasinia. Tulevan Hamasin johtohahmot tapasivat Yasinin joulukuussa 1987, jolloin perustettiin islamilainen vastarintaliike, jonka tarkoituksena oli vastustaa Israelin siirtokuntarakentamista ja rohkaista palestiinalaisia.

3. Palestiinan lippu ei riitä. Itä-Jerusalemissa Punaisen risti tiloissa piileskelleet Hamas-miehet syyttivät Punaista ristiä epäoikeudenmukaiseksi, vaikka Punaisen ristin edustajat olivat selittäneet, että järjestöllä ei ole diplomaattista koskemattomuutta. Ja niin tammikuussa 2012 Israelin poliisit tulivat sisään pidättämään jäljellä olevat kaksikon.

4. Äiti on itsemurhapommittaja. Hamasin ensimmäinen nainen itsemurhapommittaja oli Rim al-Riyashi, kahden lapsen äiti, joka teki iskunsa tammikuussa 2004. Hänen motiiviaan toimia itsemurhapommittajana ei ole koskaan saatu selvitettyä.

5. Viholliskansat samassa maassa. Entinen sotilas Gil Hilel purkaa tuntojaan haluamalla katsoa miehitystä suoraan silmiin ja sanoa, että ihmisten pitäisi tietää, mitä alueella tapahtuu. Hilel puhuu pelon ilmapiiristä, jonka avulla Israel voi jatkaa miehitystä.

6. Olematon sananvapaus. Riipumattoman Palestinian News Networksin entinen päätoimittaja Abu Saada: ”Sananvapautta ei ole siinä määrin kuin sitä pitäisi olla, ei edes Israelissa.”

7. Lähi-idän totuuksien kirjo. ”Näemmekö me juutalaisia, jotka ovat sionismia vastaan? Ei, vaan näemme siirtokuntalaiset ja sotilaat. Mutta täällä on myös juutalaisia, joiden kanssa palestiinalaiset pärjäävät.

8. Avustuslaivalla kohti Gazaa. Estellellä olleet aktivistit pidätettiin ja vietiin poliisiasemalle kuulusteltaviksi. Aktivistit joutuivat useisiin turvatarkastuksiin ja kuulusteluihin. Lopulta he joutuivat vankilaan, jossa kuulustelut jatkuivat. Pian heidät karkotettiin Israelista. (Henning Mankell oli mukana).

9. ”Olemme tottuneet pommeihin”. ”Pommeista ja tästä muusta sekasorrosta on tullut normaalia. Näemme sitä joka päivä, olemme syntyneet sekasorron keskellä.”

10. Israelilainen rauhanrakentajana. Gideon Loewy on ensimmäisen polven maahanmuuttajien poika. Hän rakastaa isänmaatansa, vaikka kritisoi kovasti Israelia, sillä hän ei ymmärrä Israelin palestiinalaispolitiikkaa.

11. Toisenlainen avovankila. Palestiina on miehitetty valtio, jonka sisäpuolella asuu omilta mailtaan häädettyjä pakolaisia. Niillä, joilla ei ole passia, ei ole mahdollista lähteä pois. Heitä on paljon!

12. Sateenkaarilipussa ei ole Palestiinan värejä. Vaikka palestiinalaiset homot yrittävät kamppailla ihmisoikeuksistaan, he ovat pelinappuloita konfliktin keskellä. Kun palestiinalainen homo kyllästyy ainaiseen turvattomuuden tunteeseen ja päättää paeta Israeliin, hänestä tulee petturi, joka ei ajattele isänmaansa parasta.

13. Länsirannan muurin varrella. Monet ovat sanoneet, etteivät he ole tienneet, mitä Israel tekee palestiinalaisalueilla. Aina ei ole kyse välinpitämättömyydestä, he eivät oikeasti tiedä.

Palestiinalaisten tekemät terroriteot ovat järkyttäviä, ja jokainen isku on liikaa. Mustikainen toteaa, etä hän  ei hyväksy terroria, mutta yrittää ymmärtää ihmisiä, jotka elävät vuodesta toiseen miehityksen ja Israelin sotilaallisten toimien armoilla. Miehitystilanne ruokkii ääriajattelua.


Mutikaisen kirja Kielletty kansa on eriomainen ja monipuolinen sekä ajankohtainen tietoteos.Teos kertoo arjesta, jossa ihmiset ovat eläneet pitkään ja elävät yhä edelleen. Kirjassa näkökulman painopiste on kuitenkin nykyhetkessä. Viimeaikaiset tapahtumat ovat aiheuttaneet kuitenkin epävakautta, joka heijastuu entistä laajemmalle.

Tuomas Mustikainen Kielletty kansa – Elämää palestiinalaisalueilla
Atena 2014. Kustantajalta. Kiitoksin


Peter Lodenius Turkki pintaa syvemmältä – Johdatus politiikkaan, lähihistoriaan ja Istanbuliin 

Peter Lodenius on lehtimies, kirjailija ja päätoimittaja. Hän on kirjoittanut erityisesti ulkomaita koskevia juttuja ja kirjoja. Turkki pintaa syvemmältä kertoo Istanbulin kuohuntojen taustoista. On syntymässä uusi demokraattisempi ja eurooppalaisempi Turkki, jossa kurdeilla ja muilla vähemmistöillä on enemmän sananvaltaa.


Suositut matkaopaskirjat eivät kuitenkaan tyydytä kaikkien Turkista kiinnostuneiden tiedonjanoa, varsinkin kun media näyttää kuvia valtavista mielenosoituksista, syyrialaisista pakolaisista ja kurdikysymyksestä. Millainen Turkin yhteiskunta todella on? Mistä mielenosoitukset johtuvat? Asukasluvun jatkuva kasvu tuo mukaansa vakavia ongelmia, samoin valtavat kehityshankkeet. Kaupunginsuunnittelijat, arkkitehdit ja luonnonsuojelijat ovat halunneet hiljentää vauhtia, mutta Istanbulin kasvattaminen globaaliksi keskukseksi on ollut pääministeri Recep Tayyip Erdoganin ykkösasia. Tämä ristiriita johti kesän 2013 alussa valtavaan mielenosoitusaaltoon ja kiristyneeseen yhteiskunnalliseen ilmastoon.


Turkissa on vetovoimaa, joka vetää matkailijoita, mutta myös uusia asukkaita – ja kansainvälistä pääomaa. Eurooppalaisia matkailijoita kiinnostaa vanha kulttuuri ja orientin häivähdys, joten maahan tunnetaan mielenkiintoa tavallisia turistinäkymiä syvemmin. Turkki näyttäytyy myös vaihtoehtona Espanjan aurinkorannikolle, sillä se tarjoaa vastaavanlaisia eläkeläisasuntoja työuransa päättäneille.

Turkki pintaa syvemmältä jakautuu kuuteentoista kappaleeseen ja jälkikirjoitukseen:

Turkki ja demokratia osiossa keskitytään hallintoon ja demokratiaan. Turkki on aina ollut yksinvaltiaiden maa. Keski-Aasiasta tulleilla osmaanien sulttaaneilla oli rajoittamaton uskonnollinen ja poliittinen valta. Kenraali Mustafa Kemal piti itsellään koko poliittisen vallan.

Maailman suurin hallitsijan palatsi. Kritiikki on kohdistunut palatsin rakennus- ja ylläpitokustanuksiin. Palatsi olisi nimittäin monta kertaa suurempi kuin Buckingham Palace, Elysée-palatsi tai Valkoinen talo.

Salainen talousjärjestelmä. TOKI kieltäytyy antamassa tietoa Ak Sarayn suunnitelmista. Asiat eivät liity summien korkeuteen?

Gezi-puisto: Turkin kolmas tuleminen. Gezi-puistosta lähtenyt valtava mielenosoitusaalto keväällä 2013 merkitsi uuden sukupolven nousua yhteiskunnalliseksi voimaksi Turkissa.

Ketkä olivat Gezin valtaajat. Puiston valtaus oli alun perin kaupunkiaktivistien ja luonnonsuojelijoiden hanke, joka ei ollut improvisoitu vaan pitkään valmisteltu.

Hallituksen kosto. Poliisi hajotti mielenosoituksen vesitykein, kyynel- ja sinappikaasulla ja suoralla väkivallalla. Mielenosoituksen kohdistuivat miltei yksinomaan pääministeri Erdoğanin vallankäyttöön tukahduttaa protestit väkivaltaisesti. Hän ei kuitenkaan yrittänytkään rajoittaa toimintaansa, vaan pikemminkin käytti valtaansa tehokkaammin.

Mustavalkoinen kansallismielisyys. Turkin politiikka on varsin omalaatuista eikä avaudu kovin helposti pohjoismaalaisille. Yhteiskuntatieteilijä Zeki Ergas on selittänyt, että yksi tekijä, joka tähän vaikuttaa on manikealaisuus, jossa ihminen näkee kaiken mustana tai valkoisena, hyvänä tai pahana. Hän joko rakastaa tai vihaa eli jos et ole puolellani olet automaattisesti minua vastaan.

Nykyaikaistamisen maailmanennätysaalto. Turkin nykyaikaistamista voidaan pitää vapaaehtoisen kulttuurinvaihdon radikaalimpana esimerkkinä. Uusi aika löi itsensä kuitenkin läpi niin nopeasti yhteiskunnan huipulla, että tavallinen kansa ei pysynyt vauhdissa mukana. Ei välitetty takapajulaisista, vaan annettiin välimatkan kasvaa. Demokratia ei siis ollut olennaninen tavoite.

Kansallismielisyys: vanha ja uusi. Kansallismielisyys on Turkissa ideologinen perusvire, jonka vaihtoehdoksi on tullut uuskansanmielisyys. Todellisuudessa molemmat ryhmät ovat samaa mieltä turkkilaisten etnisestä ylemmyydestä kurdeihin nähden. Suhtautuminen uskonnollisiin vähemmistöihin on yhä pidättyvää, vaikka EU:n vuoksi siitä vaietaan.

Vahvistuva uskonto. Erdoğan antaa mielellään vaikutelman, että hän on ensisijaisesti Jumalan valitsema johtaja. Suuri ongelma Turkin kannalta on Isis: mikä on Turkin osuus liikkeen synnyssä? Nykyisen väkivallan katsotaan olevan vuoden 2003 Irakin sodan seurausta ja tällaiset ääriliikkeet ovat lännen kannalta syntyneet vahingossa.

Vähemmistöuskonnon kapina. Erdoğan on harras sunnimuslimi ja tämä näkyy hänen suhtautumisessaan muihin muslimisuuntauksiin. Alevit muodostavat Turkin suurimman uskonnollisen vähemmistön. Heillä ei ole kuitenkaan virallista asemaa ja he ovatkin nousseet kapinaan ja alkaneet vaatia oikeuksiaan.

Hrant Dinkin kansalaisrohkeus. Armenialaiset muodostavat Turkin suurimman kristittyjen ryhmän. Hän otti kantaa perustamassaan aikakauslehdessä armenialaisten asemaan kuin myös muihinkin yhteiskunnan kipupisteisiin. Hänet murhattiin vuonna 2007 salaliiton toimesta, mitä ei kuitenkaan pystytty oikeudessa todistamaan.

Turkki yksinvallasta toiseen. Turkissa näyttää siltä, että Erdoğan näyttää tuntevan halua käyttää valtaa Mustafa Kemal Atatürkin tapaan ilman demokraattisia krumeluureja. Sitä helpommin sen onnistuu, mitä poliittisesti jakautuneempi maa on.

Joulukuun pommit. Joulukuun 17. päivänä vuonna 2013 syyttäjä ilmoitti vakavista lahjontatapauksista, jotka kohdistuivat Erdoğanin lähipiiriin. Pian tämän jälkeen Erdoğan vaihtoi keskeisiä syyttäjiä ja poliisipäälliköitä estääkseen syytösten jatkokäsittelyn ja mahdollisten uusien syytösten esilletulon.

Vallan välineet. Kun AKP:n hallituksen asema on turvattu, armeija tehty vaarattomaksi ja oikeuslaitos normalisoitu voi presidentiksi valittu Erdoğan unohtaa demokratian ja toteuttaa omat halunsa.

Kolmas leiri. Turkin teollistuessa ja yleisen tulotason parantuessa on syntynyt nuori sukupolvi, joka ei enää välitä vanhempien polvien jäykistä kuvioista, vaan haluaa ajatella ja päättää itse.

Tämä ehkä näkyi parlamenttivaaleissa 7.6.2015, jolloin hallituspuolue AKP sai vain 40.9 % äänistä. Turkki siirtyi yllättäen yksinvaltaan johtavalta tieltä kohti demokratiaa.  Ajankohtaisen teoksen ongelmana on sen päättäminen sekä erilaisten lähteiden painottaminen ja valitseminen. Tilanne elää koko ajan  ja kaikki muuttuu hektisesti, jolloin kirjoitushetkellä kuvattu tilanne on pian historiaa ja mennyttä aikaa, kuten syksyiset tapahtumat osoittavat. Lukija saa Turkista  ja sen yhteiskunnasta monipuolisen kuvan verrattuna siihen, kuinka tavallinen turisti kokee maan lomakohteiden kautta.


Peter Lodenius Turkki pintaa syvemmältä – Johdatus politiikkaan, lähihistoriaan ja Istanbuliin

Into 2015. Kustantajalta. Kiitoksin.

Pariisitar – missä ja milloin vain

Ilostuin huomatessani Siltalan suomentaneen tämän ihanan kirjan. Olin tilaamassa kirjan englanniksi. Uskon kuitenkin suomenkielisen kirjan tavoittavan meillä enemmän lukijoita helpon saatavuuden takia. Oletko tutustunut Kaisa Haatasen kirjaan Meikkipussin pohjalta? Haatanen kutsuu genreään turkey-litiksi eli kalkkunakirjallisuudeksi.

Totta puhuen pariisitar pitää vihreistä niityistä ainoastaan tauluissa, jotka hän on tottunut näkemään vanhempiensa olohuoneessa. Enempää hän ei tarvitsekaan.

Pariisitar on chick-litiä siis kaikessa hyvässä, sillä tämä on 30+ naisten ilottelu. Toivoisin, että jokainen nainen, jolla on vielä virtaa suonissa, lukisi nämä kummatkin. Pariisitar ei ole korkeakirjallisuutta, eikä se tarjoa taide-elämystä, mutta ehkä se tarjoaa jotain enemmän. Nauti lasi punaviiniä ja ota mukava asento ja anna tekstien ja kuvien viedä!

Pariisittaren kirjahylly kertoo, että hänellä on mm. poikaystävän rikosromaaneja, joita hän vähän häpeää, taidekirjoja, joista pitää oikeasti ja jotka hän on itse ostanut sekä paljon kirjoja, joiden kuuluu olla kirjahyllyssä ja jotka yhdessä muodostavat konkreettisen todisteen siitä, että on lukenut nainen. Myös pariisittaren kolikossa on kaksi puolta. Sitten on kirjoja, jotka olet lukenut, joista pidät ja joista on tullut osa sinun tarinaasi: Sivullinen (Albert Camus), Alkeishiukkanen (Michel Houellebecq), Rakkaani, valittuni (Albert Cohen), Tervetuloa ikävä (Fraçoise Sagan), Madame Bovary (Gustave Flaubert), Päivien kuohu (Boris Vian), Lolita (Vladimir Nabokov), Niin kauas kuin yötä riittää (Louis-Ferdinand Céline), Pahan kukkia (Charles Baudelaire) sekä Swannin tie (Marcel Proust).

Tiesitkö, että vähemmän on enemmän? Naisen ei kannata kilpailla joulukuusen kanssa. Tämä pätee myös koruihin. Kädet ovat hillityt, käytettävillä koruilla on tarina ja tunne-arvoa, joka peittoaa hintalapun.

Neljä ranskatarta (Anne Berest, Audrey Diwan, Caroline de Maigret ja Sophie Mas) kertovat hauskasti naisen elämästä, naiseudesta, kliseistä sekä myyttisestä pariisittaresta. Kirjojen huumori puree minuun harvoin, etenkään kotimainen. En myöskään harrasta huuhaa self-help oppaiden lukua. Pariisitar – missä ja milloin vain toimii. Aina ei tarvitse olla niin pinkeä kuin viulunkieli. Relaa. Katsele matkakuviasi Seinen rannalta, kahviloista, ja etsi lomakuvista vyölaukkuja, polvisukkia, crockseja. 

Vaikka pariisittaren vaatekaapista löytyy pelkkää mustaa väriä, ei se tarkoita sitä, että hänellä olisi suruaika. Päinvastoin: pariisittaren musta on juhlan väri, päättymättömien öiden väri, sellaisten tyttöjen väri, jotka kieltäytyvät aamunkoitosta vetämällä verhot kiinni.

Pariisitarta tuskin voisi kirjoittaa ilman Simonea. Itselleni Simone on Simone de Beauvoir. Pariisitar koetaan naisen tunnuskuvaksi ja naiseuden ikoniksi.  Myyttinen pariisitar tietää, mitä tahtoo. Kirjoittajat ilottelevat ja poreilevat kertoen olennaisen kauneudesta, tyylistä, kulttuurista, politiikasta, miehistä ja seksistä.  Pariisitar - missä ja milloin vain kertoo naiseudesta tässä ja nyt.  Kirjassa on uskomuksia, viekoittelua ja listoja jos jostain. Kirjaa ei kannata lukea ryppyotsaisena. Elämänilo on asenteesta kiinni. Anna vain Pariisin valua itseesi ja hullaannuta kirjan luettuasi itsesi elokuvalla Keskiyö Pariisissa (Midnight in Paris).  Itse olisin iloinnut tästä kirjasta joulupaketissa. Minä hullaannuin eilen Stadiin illan pimeydessä ja sateen tuhruisuudessa, kun kiisimme taksillä läpi kaupungin. Tunsin, kuinka rakastan tuon piskuisen kaupungin sykettä ja valomeren kimallusta.

Anne Berest, Audrey Diwan, Caroline de Maigret, Sophie Mas: Pariisitar – missä ja milloin vain (How to be Parisian wherever you are, 2014)
Suomentaja Leena Leinonen (ranskankielisestä käsikirjoituksesta)
Siltala 2015. Kustantajalta. Kiitoksin.

Merete Mazzarella Aurinkokissan vuosi ja Torsti Lehtinen Multaisen kerho

Merete Mazzarella (1945) on suomenruotsalainen kirjailija, kolumnisti ja kriitikko, pohjoismaisen kirjallisuuden professori emerita. Merete Mazzarella on julkaissut tieteellisten teosten lisäksi muistelmia, esseekokoelmia ja kaksi romaania (Pääsiäinen ja Marraskuu).

Aurinkokissan vuosi pohtii vanhenemista, rakkauden olemusta ja ikääntyvien oikeutta rakkauteen. Teoksessa Mazzarella kuvaa ajatuksiaan ja tuntemuksiaan ennen kuin hän täytti 70 vuotta. Mikä on sattuman rooli rakkaudessa? Mikä johdatti hänet tiettyyn paikkaan kohdatakseen puolisonsa? Voiko välttää ammutuksi tulemisensa ja pelastaa myös lähimmäisensä valitsemalla toisin? Ihmisiin tunnutaan luovan pelkoa välttää julkisia paikkoja sekä rauhan tyyssijoina pidettyjä museoita ja näyttelyitä.

Myöhäisen iän rakkaus näyttää muun maailman silmissä somalta, kun kaksi yksinäistä löytää toisensa. Mieluiten kaksi leskeä, mutta somaa on kaiketi myös, jos joku ikänsä naimattomana elänyt lopulta löytää onnen. Sydänystävissä tarjottiin jopa muutamalle eronneelle mahdollisuutta päästä puhaltamaan saippuakuplia. Itse olin kuitenkin naimisissa siinä vaiheessa, kun rakastuin nykyiseen mieheeni,

Mazzarella miettii miten kävi sille kahdeksankymppiselle naiselle ja tämän tukholmalaiselle rakkaalleen, kun he eivät enää jaksaneet matkustaa? Miten ylipäätään käy vanhoille ihmisille, jotka ovat päättäneet elää erillään, mutta eivät enää jaksa kulkea toistensa luokse? Mazzarellan kysymykset ovat aiheellisia. Entäs, jos omat voimat pelaavat vielä, kuinka suuri vastuu on jaksettava kantaa toisesta? Tai salliiko edes yhteiskunta vanhusten yhdessäelon? Yhteisissä muistoissa säilyy myös entinen aika, jota toiset eivät tunne enää. Koetut idyllit eivät muutu mielessä.

Tuota Porvoota ei enää ole, mutta meidän sängyssämme Vänrikki Stoolin kadulla Töölössä se on herännyt henkiin uudestaan.

Mazzarella pitää yhteyttä entiseen kumppaniinsa Ruotsissa ja käy tapaamassa tätä Uppsalassa. Hän kuvaa kauniita toiveita ja käytöstapoja, mutta harvempi ihminen niitä kohtaa todellisuudessa. Eiköhän se elämä yleensä tahdo mennä niin että that's it?

Simone de Beauvoir vakuutti, että kuusikymmentäviisivuotiaana on helpompaa kuin viisikymppisenä, ja mina puolestani vakuutan, että on helpompaa olla melkein seitsemänkymmentä. Englantilainen kirjailija Virginia Woolf kirjoitti: ”Minä en vanhene, minä vain seuraan aurinkoa.” Tämä kuulostaa kauniilta, suorastaan suvereenilta, mutta Virginia Woolf riisti hengen itseltään ennen kuin ehti täyttää kuusikymmentä, hän asteli talosta alas joelle ja hukuttautui. Vakuuttamalla, ettei vanhentunut, hän siis ehkä pikimminkin yritti torjua ahdistusta.

Ensimmäinen lukemani Mazzarella oli Juhlista kotiin sen ilmestyessä. Itselleni läheisimpiä Mazzarellan teoksia ovat muun muassa Illalla pelataan Afrikan tähteä, Tähtien väliset viivat, Kun kesä kääntyy, Elämä sanoiksi,  sekä Hyvä kosketus. Aurinkokissan vuosi on hyvä kirja, mutta en suosittelisi sitä aloituksena kirjailijan tuotantoon. En osaisi kuvitella, että itse lukisin esimerkiksi sen enempää Paulo Coelhon kuin Henning Mankellin elämäkertaa tuntematta kirjailijan tuotantoa. Mazzarellan kirjat ovat omaelämäkerrallisia tekstejä, joten on hyvä tuntea kirjoittajan taustaa, elämänvaiheita, henkilöiden rooleja hänen elämässään.

Vuosina 2012 avioitui runsaat kolmesataa yli kuusikymmentäviisivuotiasta naista ja runsaat viisisataa miestä. Luvut osoittavat – ei mitenkään yllättäen – että moni mies meni naimisiin itseään nuoremman naisen kanssa. On toki mahdollista, että jotkut menivät naimisiin kuusikymmentäneljävuotiaiden kanssa, mutta moni vei varmasti vihille naisen, joka oli paljon häntä itseään nuorempi.

Mazzarella kirjoittaa Aurinkokissan vuodessa ajatuksiaan ikäihmisten rakkaudesta, erosta vanhoilla päivillä, suhteestaan poikaansa, lapsenlapsiin, vanhuuden vaivoihin, unettomuuteen sekä menetyksiin. Tämä kirja on aiempia enemmän ikäpainotteisempi, vanhuutta enemmän korostavampi kuin aiemmat. Mazzarellan kirjoja lukee nuorempikin, sillä hän kirjoittaa viisaasti, kuvaa uusioperheiden rooleja yhteisissä joulunvietoissa, suhdettan aikuiseen lapseensa ja tämän perheeseen vuosikymmenien aikana. Korostan ennen kaikkea Mazzarellan elämänviisautta, valtavaa kirjallisuuden tuntemusta ja uskallusta puhua tärkeistä asioista.

Merete Mazzarella Aurinkokissan vuosi
Alkuteos Solkattens år
Suomentaja Raija Rintamäki.
Tammi 2015. Lokakuun uutuusostos.



Torsti Lehtinen Multaisen iän kerho 

Torsti Vihtori Lehtinen (s. 25. heinäkuuta 1942 Helsinki) on suomalainen kirjailija, kääntäjä ja filosofi, joka opettaa myös luovaa kirjoittamista. Olen lukenut aiemmin kirjan Sallimuksia, jonka ajatelmat Torsti Lehtinen on konnut  Hilkka Olkinuoran tuotannosta, mutta Lehtisen omia kirjoja en ole lukenut.

Johdannossa kirjailija kertoo kiertäneensä eri puolilla maatamme puhumassa filosofiasta ja kirjallisuudesta. Lehtisen elämänkokemus, josta hän ammentaa, on kerätty sieltä täältä niin Helsingin yliopistosta kuin Kallion kaduilta kuin maailman mailta. Lehtisen kieli ja käyttämät nimet Kallion kulmakunnilta ovat tuttuja, sillä kävin lukion Kalliossa. En ole koskaan kokenut omakseni muuta kuin ydinkeskustan, eteläisen Helsingin, Kampin ja Ruoholahden sekä Kallion kouluympäristönä.

Ihminen on kulkija, ei perillä oleva. Jeesus sanoi olevansa tie, totuus ja elämä. Hän ei sanonut olevansa talo tai linna. Moni kaipaa talon jykevää vakautta. Talossa on turvallista elää; lukot ja varmuusketjut torjuvat ikävät yllätykset. Ihanteena pidetään elämän hallintaa. Halutaan säädellä sekä nykyisiä että tulevia tapahtumia.

Lehtinen on elänyt ulkomailla ja ammentaa niistäkin vuosista. Hänen kirjallisuuden harrastamisensa elää sivuilla, sillä niin hän viskoo kirjallisia viittauksia essee-teksteissään. Niin Camus, Kierkegaard, Dostojevski, Colliander, Salama, Böll, Juice Leskinen, Edith Södergran, Leino, Jeesus Nasaretilainen kuin Sartre vilahtelevat sivuilla. Kun Lehtinen palasi Suomeen ja Helsinkiin, niin hän palasi nimenomaan Kallioon, sillä jossain vaiheessa kulkurillekin tulee tarve olla kotoisin jostain.

Elämä on kuljettanut minua niin kotimaassa kuin ulkomailla. Olen asunut yli neljälläkymmenellä paikkakunnalla. Monet maailmankolkat koluttuani väsyin kiertolaisen elämään ja muutin takaisin Kallioon. Palasin nimenomaan Kallioon, en Helsinkiin.

Multaisen iän kerho on kuin tilkkutäkki, joka on koottu sieltä täältä. Mikä on elämän tarkoitus ja yksilön  merkitys? Minkälainen on hyvä elämä? Mitä on vapaus? Lehtinen pohtii elämänjanoa, oman tien etsimistä. Esseet käsittelevät elämäntarkoitusta, vanhenemista, kaipuuta, yksinäisyyttä ja kuolemaa. Aiheiden vakavuudesta huolimatta teksteistä pursuaa elämänilo, leikittelevyys ja humoristisuus.

Vapautta ihannoidaan, mutta yksinäisyyden pelosta se jää toteuttamatta. Työyhteisöissä yksinäisyyttä aiheuttaa valehtelemisen velvollisuus: täytyy teeskennellä olevansa kiinnostuneempi yrityksen asioista kuin omistaan ja ostaa firman koko arvopaketti. Jos käyttäytyy yhdessä asiassa poikkeavasti, tulee leimatuksi poikkeavaksi kaikessa muussakin.

Lehtinen puhuu elämän tarkoituksesta, johon toisen puolesta ei voi vastata. Toisen puolesta ei voi määrittää hyvää elämää. Tarkoitetaanko yhteisöllistä vain yksilöllistä hyvää? Niiden yhteen sovittaminen voi osoittautua hankalaksi. Minkälaista on hyvä elämä kullekin ihmiselle? Kysymys onkin vaikea, sillä toiselle toisen taivas on toisen helvetti. ”Helvetti, se on toiset ihmiset”, väittää Sartre. Tarkoitetaanko moraalista hyvää vai hyvää oloa, hyvää mieltä, elämäniloa ja nautintoa? Ne eivät ole sama asia. Moraalisesti hyvä elämä edellyttää usein luopumista välittömään nautintoon ja elämäniloon tähtäävistä pyrkimyksistä. Miten vapaa on sanonnan taivaan lintu?

Varsin lohduttava on ajatus: Elämä on lyhyt; emme ehdi tehdä kaikkia virheitä, jotka haluaisimme.

Torsti Lehtinen Multaisen iän kerho
Basam Books 2015. Kustantajalta. Kiitoksin.

Jean Carper 100 yksinkertaista tapaa torjua Alzheimerin tautia ja vanhenemiseen liittyvää muistin heikkenemistä
Alkuteos 100 simple thing you can do to prevent Alzheimer’s and age-related memory loss (2010)

Suomentanut Marja Luoma

Art House 2010. Kustantajalta. Kiitoksin.


Jean Carper asuu Washington DC:ssä ja Floridassa. Hän on valmistunut Wesleyanin yliopistosta Ohiossa ja hän on tunnettu, ravitsemusasioihin erikoistunut journalisti. Hän on tätä ennen kirjoittanut 23 kirjaa. Hän kirjoittaa säännöllisesti aikakauslehtiin ja toimii vapaana lääketieteeseen erikoistuneena toimittajana CNN-televisiokanavalla

Alzheimerin tauti on pelätyin ikääntymiseen liittyvä sairaus. Tämä kirja tarjoaa sata tieteellistä tukea saanutta tapaa tehdä aivoista vastustuskykyisemmät Alzheimerin taudille. Jean Carper on toimittaja, joka on kirjoittanut lääketieteestä ja erityisesti ravitsemuksesta 23 kirjaa.

Alzheimerin tauti on yleisin dementian (joka tulee latinasta ja tarkoittaa järjen katomista) muoto; kaikista dementiatapauksista 60-80 % luokitellaan Alzheimerin taudiksi. Tiukan tieteellisen määritelmän mukaan Alzheimerin taudilla tarkoitetaan hitaasti ja vähitellen etenevää aivojen kutistumista ja rappeutumista ja siitä seuraavaa dementiaa.

Voi kulua kaksi- tai kolmekymmentä vuotta, joiden aikana hermosolut rappeutuvat hitaasti, ennen kuin Alzheimerin oireet tulevat näkyviin. Alzheimer iskee aivojen kognitiivisista toiminnoista vastaaviin osiin kuten otsalohkoon ja hippokampukseen, joissa hermosolut kutistuvat ja kuolevat heikentäen aivotoimintaa.

Carper listaa sata tapaa torjua Alzheimeria kuten:

- käytä alkoholia kohtuullisesti

- syö antioksidanttipitoista ravintoa

- juo omenamehua

- varo huonoja rasvoja

- syö marjoja joka päivä

- pidä verenpaine kurissa

- älä pelkää kofeiinia

- hemmottele itseäsi suklaalla

- hanki korkeakoulututkinto

- Googleta

- kävele luonnossa

- juo viiniä, mieluiten punaista

Carper esittelee lopuksi neljä elämän aluetta, joilla on mahdollista saavuttaa eniten hyötyä kognitiivisten taitojen säilyttämiseksi ja Alzheimerin taudin lykkäämiseksi: Aivojen on saatava ajatella ja oppia uusia asioita, kohtuullinen liikunta, oikeat ruoka-aineet ja ravintolisät sekä pidä huolta itsestäsi.