Margot Lee Shetterley Hidden Figures – Varjoon jääneet

Margot Lee Shetterley Hidden Figures – Varjoon jääneet

Alkuteos Hidden Figures (2016)

Suomentaja Virpi Kuusela

HarperCollinsNordic 2017. Arvostelukappale kustantajalta. Kiitoksin.

Isän opetus – ”Et ole muita parempi, eivätkä muut ole sinua parempia” – sai hänet näkemään elämän koettelemukset kohtalona, joka oli kaikille yhteinen, ja hyvää onneaan ansaitsemattomana siunauksena.

Margot Lee Shetterley kasvoi Virginian Hamptonissa. Siellä hän tutustui useisiin kirjassa esiintyviin Langleyn mustiin laskijanaisiin. Shetterley punoo yhteen Dorothy Vaughanin, Mary Jacksonin, Katherine Johnsonin, Christinna Dardenin ja monien muiden afroamerikkalaisten naisten tarinat aina siitä asti, kun NACA alkoi palkata värillisiä ja muita kansalaisuuksia olevia vuonna 1943 toisen maailmansodan ollessa kiivaimmillaan ja puute laskentataitoisista työntekijöistä oli valtava. Syntyi nk. ”länsilaskijoiden ryhmä”, jonka johtajaksi Dorothy Vaughan nimitettiin huhtikuussa 1949.

Aluksi mitä monimutkaisimmat laskentatehtävät liittyivät sotateollisuuden lentokoneiden paranteluun. Sodan loputtua tehtävät jatkuivat rahti- ja matkustajakoneiden kehittelyllä, Korean sodan aiheuttamalla kriisillä, kunnes vuonna 1957, kylmän sodan ollessa pahimmillaan, Neuvostoliitto laukaisi maata kiertävälle radalle ensimmäisenä Sputnik-satelliitin, jolloin kilpavarustelu avaruuden valloituksesta todella alkoi. Liittovaltion hallitus lakkautti NACA:n ja perusti samoille pohjille ja suurin piirtein samoilla työntekijöillä vielä tänäkin päivänä merkittävän ilmailu- ja avaruushallintoviraston, joka sai nimekseen NASA. Salaperäisestä ja tuntemattomasta Virginian rannikolla sijainneesta laboratoriosta tuli yhdessä yössä koko maailman tuntema. Samaan aikaan vielä uusi keksintö televisio lisäsi reaaliaikaista uutistarjontaa ympäri maailman.

Yksikään Langleyn työntekijä ei koskaan unohtanut vuotta 1958. Lähtiessään töistä 30. syyskuuta he hyvästelivät ilmailun tutkimuskeskusten verkoston NACA:n, salaperäisen laitoksen, joka oli neljänkymmenenkolmen vuoden ajan vaivihkaa valvonut ja ohjannut ilmailualan vallankumousta, heittivät hyvästit entiselle Langleyn ilmailualan laboratoriolle. Lokakuun 1. päivänä entiset nacalaiset saapuivat Langleyn tutkimuskeskukseen NASA:aan, jonka synnyn oli käynnistänyt taivaalla kiitävä neuvostoliittolaispallo.

Katherine Johnson (Goble) kuvasi ja laati laskelmat Yhdysvaltojen (John Glenn) ensimmäiselle miehitetylle maata kiertävälle lentoradalle 20.2.1962. Hänen vuoden 1959 raporttinsa laskelmat olivat tyylikkäät ja suurelliset. Kaksikymmentäkaksi pääyhtälöä, yhdeksän virheyhtälöä, kaksi laukaisutapatutkielmaa jne. Alun alkaen yhtälöissä oli lukemattomia tuntemattomia tekijöitä ja ne saattoivat olla sivujen pituisia. Kunnioitettava suoritus matemaatikolta ennen tietokoneiden varsinaista aikakautta. NASA:lla oli tuossa vaiheessa käytössä huoneen kokoinen masiina, jota voidaan kutsua esihistorialliseksi tietokoneeksi.

Mutta vuonna 1943 elettiin vielä rotuerottelun Amerikassa. Integraatiosta ei ollut vielä tietoakaan. Naiset eivät päässeet insinööreiksi tai toimintatapakokouksiin, mustilla ja valkoisilla oli erilliset kunnalliset koulut, colleget ja yliopistot, samoin kirkot. Busseissa takaosa oli varattu värillisille ja paikan piti luovuttaa, jos valkoinen sitä vaati. Jopa Langleyn laboratoriossa tilattiin kyltit kanttiiniin ja vessojen oviin: VÄRILLISET TYTÖT. Oltiin vielä ikuisuuden päässä Martin Luther King Jr:n puheesta ”I Have a Dream” Lincolnin muistomerkin portailla.

Pahaksi onneksi Langley sijaitsi Virginiassa, Yhdysvaltojen kaikista takapajuisemmassa osavaltiossa. Vaikka liittovaltion korkein oikeus oli poistanut rotuerottelun kunnallisissa kouluissa jo vuonna 1954, niin Virginia lakkautti kunnalliset koulut ja ohjasi verovaroja ainoastaan valkoisille tarkoitetuille yksityiskouluille. Oli miltei mahdotonta poistaa järjestelmää, joka oli määritellyt ja rajoittanut kaiken valkoisen ja ei-valkoisen välillä tapahtuvan vuorovaikutuksen. Periaatteellinen tasa-arvo saavutettiin vasta 1960-luvulla.

Oli olemassa mustien töitä, ja oli olemassa hyviä mustien töitä. Pyykin lajittelu, vuoteiden sijaaminen valkoisten kodeissa, lehtiruotien poistaminen tupakanlehdistä tupakkatehtaalla – ne olivat mustien töitä. Parturiliikkeen tai hautausliikkeen omistaminen, postitoimistossa työskenteleminen tai vaunupalvelijan työ rautateillä – ne olivat hyviä mustien töitä. Opettaja, pappi, lääkäri, lakimies – ne olivat erittäin hyviä mustien töitä, jotka toivat vakautta ja arvostusta koulutuksen saaneille… Työ ilmailualan laboratoriossa oli jotain uutta, jotain niin poikkeuksellista, ettei siitä ollut osattu haaveillakaan. Hänen opettajan palkkansa yli kaksinkertaistui: 850 dollarista 2000 dollariin vuodessa.

NASA: n perustaminen poisti Langleyn vessojen ovilta ”värillisille tytöille”-kyltit. NASA:n afroamerikkalaiset työntekijät oppivat luovimaan avaruushallintoviraston insinöörikulttuurissa, ja heidän menestyksensä puolestaan tarjosi heidän lapsilleen aiemmin täysin mahdottomana pidetyn pääsyn amerikkalaiseen yhteiskuntaan.

Hidden Figures –elokuva tuli teattereihin maaliskuussa 2017 ja se varmaan on paljon sujuvampi kuin kirja, jossa sinällään ei ole mitään vikaa. Shetterley käyttää kuitenkin niin paljon sivuja teknisiin yksityiskohtiin, joita ymmärtääkseen pitäisi olla ilmailualan insinööri. Samoin hän mainitsee sadoittain henkilönimiä ja -luetteloita, jotka eivät sano edes tavalliselle amerikkalaiselle mitään.

Valmistelutyö oli tarkkaa hänen käyttäessään abstraktia kolmiulotteista karteesista koordinaatistoa hyväkseen valmistellessaan avaruusteknologialuentoja.

Transoonisella nopeusalueella suurin turbulenssi tapahtui kohdassa, jossa pienoismallin siivet kiinnittyivät runkoon. Kun koneen runkoa painettiin sisäänpäin liitoskohdissa, vastus väheni merkittävästi ja koneen vauhti lisääntyi jopa 25 prosenttia samalla teholla (nimitys tuli  siitä, että kaava ennusti koneen siiven ja sen rungossa olevan kiinnityskohdan poikkileikkauksen oikean suhteen)...

Hidden Figures on tosikertomus mustien ”länsilaskijoiden” nousukaudesta toisen maailmansodan paineesta astronauttien kuulentoihin. Shetterleyn kerronta on lavertelevaa, sotkuista ja poukkoilevaa naisesta toiseen ja sitten taas takaisin. Kerronta on kuin amerikkalaista koripalloselostusta katselisi, vain tehdyt korit näytetään eli kaikki on niin positiivista ja onnistuvaa. Pitkiä henkilönimiluetteloita ja teknisiä yksityiskohtia olisi voinut vähän siistiä. Suomenkielisen asun toteutus on huolimaton. Tekstissä on runsaasti kirjoitus- ja taivutusvirheitä. Lisäksi esimerkiksi Davis muuttuu Davidiksi kesken kappaleen, samoin Johnson muuttuu Smithiksi ja sitten taas takaisin Johnsoniksi.

Hidden Figures on erittäin mielenkiintoista luettavaa, jos jaksaa sen kaikki tekniset yksityiskohdat, vaikkei ymmärtäisi niistä yhtikäs mitään.

Karin Slaughter Kahlittu

Karin Slaughter Kahlittu – Will Trent & Sara Linton -dekkari

Alkuteos The Kept Woman (2016)

Suomentaja Päivi Paju

HarperCrime 2016. Arvostelukappale kustantajalta. Kiitoksin.

Miehet ja vaimot. Äidit ja tyttäret. Menneisyys ja tulevaisuus. Salaisuudet yhdistävät heitä. Salaisuudet voivat tuhota heidät.

Marcus Rippyn keskeneräiseltä yökerhotyömaalta löytyy eläkkeellä olevan poliisin ruumis. Siksi paikalle hälytetään osavaltion sisäinen Georgian etsivätoimisto. Tai paremminkin Amanda määrää kaikki agenttinsa paikalle ("olet myöhässä agentti Trent"). Marcus on juuri välttänyt pahoinpitely- ja raiskaussyytteet.

Mies oli ammattilaiskoripalloilija, jota oli syytetty yliopisto-opiskelijan huumaamisesta ja raiskaamisesta. Will oli viettänyt viimeiset seitsemän kuukautta rakentaen melkoisen vankkaa juttua sitä valehtelevaa paskiaista vastaan, mutta Rippyllä oli käytettävissään satoja miljoonia dollareita asianajajien ja asiantuntijoiden ja pr-väen palkkaamiseen, ja he kaikki olivat varmistaneet, ettei juttu koskaan päätynyt oikeuteen.

Murhatun poliisin ympäriltä löytyy litrakaupalla harvinaiseen veriryhmään kuuluvaa verta, joka ei ole peräisin uhrista. Onko jossain vielä toinenkin uhri? Willille ja hänen työparilleen Faithille on heti selvää, että murhatutkimus tulee olemaan erityisen vaikea ja vaarallinen. Harvinainen veriryhmä yhdistetään Angieen ja niin Willin kaikkien aikojen painajainen liitetään mukaan tutkintaan. Kaiken kukkuraksi Sara on juuri palkattu GBI:n kuolinsyytutkijaksi ja Angie on kiusallaan jättänyt hänelle verisen viestin. Alla oleva sitaatti on kuitenkin toisaalta Willin kiusaksi.

”Minä vain kulta.” Angie nauroi syvää, käheää nauruaan. ”Olikos sinulla ikävä minua.”

Tapahtumat etenevät kolmessa vaiheessa. Ensimmäisessä osassa lukijan eteen tarjotaan nykyajassa murhatutkinta (tai murhia) ja useita sivujuonia ja nimiä, jotka kaikki lopulta punoutuvat yhteen. Toinen osa alkaa viikkoa aikaisemmin ja päättyy kyseessä olevaan murhaan eli selittää lukijalle aiemmat tapahtumat. Kolmannessa osassa palataan nykyaikaan ja kerrotaan miten tapauksen selvittely ja koukerot etenevät.

Kirja on osaltaan väkivaltainen, murhia, verta, raiskauksia, pahoinpitelyjä, huumeita, lasten hyväksikäyttöä, kaikenlaisia mahdollisia rikoksia mitä Atlantan kokoisessa kaupungissa voi odottaa tapahtuvan. Aina kaiken taustalta tuntuu löytyvän Angie, tuo oikea pirulainen. Toisaalla etenee rakkauskertomus.

Angie värisi edelleen ajatellessaan liian pitkään asioita, joita oli tehnyt Delilahin ruumiille…

Kyllä, Angie oli vaarallinen, mutta hän ei ollut sairas.

Tärkeintä oli, että tarkoitus pyhitti keinot.

Angie on mennyt jopa niin pitkälle, että on pyytänyt kloonaamaan Saran tietokoneen, jotta pystyy seuraamaan sisältöä reaaliajassa.

Sara kirjoitti edelleen ällöttävän suloisia sähköpostiviestejä sisarelleen.

"Kun hän pitää minua sylissään, en pysty ajattelemaan muuta kuin että haluan tämän kestävän ikuisesti."

Angie oli nauranut, kun hän oli lukenut sen.

Ikuisuus ei koskaan ollut niin pitkä kuin kuvitteli sen olevan.

Kahlittu on oikeastaan Angien tarina kymmenvuotiaasta neljäkymmentäkolmevuotiaaksi. Hän on edelleen Willin vihitty puoliso ja Willin lojaalisuus Angien temppuiluun saa hänen nykyinen tyttöystävänsä Saran repimään hiuksia päästään useaan kertaan.

Kahlitu on mestarillisen jännityksen kertojan käsialaa. Joissain kohdissa tarina oli ennalta arvattavissa, mutta toisaalla tarjottiin monta moninaista juonen käännettä. Kahlitussa kerrotaan Angien lisäksi myös Willin, Saran ja Amandan menneisyydestä eli saamme uutta tietoa heidänkin henkilöhahmoihinsa. Mitä suositeltavin trillereiden ystäville.

Sabrina Ghayour Sirocco

Sabrina Ghayour Sirocco – Idän tuulia keittiöön

Englanninkielinen alkuteos Sirocco (2016)

Suomentanut Jenna Pahlman

Gummerus 2017. Arvostelukappale kustantajalta. Kiitoksin.

Sirocco (subtantiivi 1600-luvun alkupuolelta): kuuma kuiva tuuli, joka puhaltaa idästä länteen – kuvaillaan joskus lämpimäksi, mausteiseksi ja helteiseksi.

Kokki, ruokakirjailija ja ruoanlaiton opettaja Sabrina Ghayourin teos Sirocco sisältää yli 100 reseptiä, jotka tuovat tutuista aineksista kokkailuun uusia inspiraatioita. Siroccossa on jokaiselle jotakin niin aamiaiselle, lounaalle kuin päivälliselle tai pikkupurtaville. Mausteiset tuoksut ja maut syntyvät kun kotiruoka ja Lähi-Idän vaikutteet kohtaavat.

Innokkuus kaikkiin tämän kirjan resepteihin on tullut itämaisista mauista, mutta niissä käytetään länsimaisia tuoretuotteita, tekniikoita ja ruoanlaittotapoja. Kirjan reseptit henkivät yhä vahvasti Lähi-idän ruokakulttuuria, mutta niissä on raikkaampi, keveämpi ote, joka on helpompi sovittaa jokapäiväiseen ruoanlaittoon ja nautiskeluun. Älä huoli, jos sinulta puuttuu jokin ainesosa – jätä se vain pois.

Kirjan kappaleiden otsikot jo antavat kertoa, minkä tasoisesta kirjasta on kyse: niitä tekisi mieli kokeilla kaikkia. Eli siis mitä mahtavin keittokirja, joka tulee varmasti sotkeutumaan keittiössäni öljyroiskeisiin ja erilaisiin ruokatahroihin kuten tekijä johdantotekstissään toivoo.

Minun kuiva-ainekaappini. Ghayourin kuiva-ainekaappi sisältää paljon sellaista, jota ei ainakaan minun kaapistani nyt löydy, kuten zastar, sumakki, granaattiomenasiirappi tai säilötyt sitruunat.

Autuaalliset aamiais- ja brunssiruoat. Ongelmana näissä on, että raaka-aineita ei ole välttämättä helppo saada, mutta miltä kuulostaisi parsilainen ankanmunakokkeli, pekonipitaleivät tai kardemummaiset köyhät ritarit.

Pienet purtavat & suolaiset suupalat tarjoavat esimerkiksi paistettuja viikunoita, voipapu-zaatardippiä, kesäkurpitsatikkuja, täytettyjä minimunakoisoja, baharat-sitruunamarinoitua porsaanlihakebabia tai timjami-appelsiinimarinoituja broilerinsiipiä.

Suurenmoiset salaatit & loistavat lisukkeet sisältävät myös usein outoja aineksia, kuten omena-sumakki-punasipuli-granaattiomenasalaatti, maftoul-salaatti, freekeh-salaatti, lämmin lehtikaali-bulguri-linssisalaatti, itämainen slaw, juustokuminalla maustetut munakoisolohkot tai karamellisoidut fenkolilohkot.

Pistämättömistä pääruoista tekisi mieli kokeilla persialaista adassi-linssimuhennosta, georgialaista broilerimuhennosta, mausteista ankanpaistia, persialaista lammas-kvitteni-sahramimuhennosta tai sitruunalla, kurkumalla ja mustapippurilla maustettua lohta. Ainoa, jota olen ehtinyt kokeilla on marjainen broileri-biryani, joka muistutti lähinnä risoton ja paellan välimuotoa.

Lumoavat leivonnaiset & houkuttelevat herkut tarjoavat muun muassa mausteisia saksanpähkinä-hunaja-palsternakkakakkuja, karhunvatukkapiirakkaa, pistaasipähkinä-suklaahippukeksejä, nektariinipavlovaa tai kvittenitatinia.

Siis mitä mainioin keittokirja. Ainesten saatavuus vaan on ongelma, en esimerkiksi tiedä miten Suomesta saisi tuoretta kvitteniä. Mausteita varmasti löytyy lukuisista etnisistä kaupoista ainakin pääkaupunkiseudulla, mutta ei varmaankaan juuri muualta kuin suurimmista kaupungeista.

Tekla Wannas Kukkamakuja

Tekla Wannas Kukkamakuja – Herkkuja oman pihan kukista

Karisto 2017. Arvostelukappale kustantajalta. Kiitoksin.

Ruoka-alan ammattilainen Tekla Wannas ja valokuvaaja Noora Qvick ovat tehneet kirjan, jota mainostetaan: tässä kotimaisessa kirjassa kukkia ei käytetä vain koristeina vaan niiden hienot maut tuodaan esiin. Kukkien maun esiin saaminen vaatii usein uuttamista ja happamaan tai makeaan sekoittamista.

Kumpikaan tekijöistä ei ilmeisesti juuri tunne kasveja, koska kukkavalikoima on suppea ja mukaan valittujen kukkien väitetään olevan Suomessa yleisiä. Samoin tieteellisten nimien käytössä ja kirjoittamisessa on puutteita. Vain kuusi kukkaa on päässyt mukaan; orvokki, pihasyreeni, ruohosipuli, ruusut, maitohorsma ja mustaselja. Toki ruusuja on otettu mukaan kolme, juhannusruusu, mökinruusu ja kurtturuusu. Maitohorsmasta käytetään vanhaa tieteellistä sukunimeä Chamaenerion, oikea olisi Epilobium. Mökinruusun lajikenimeä ’Foencundissima’ ei tule kursivoida. Kasvien oikeat, käytössä olevat nimet löytyvä Kassusta.

Valikoiman suppeutta jää eniten ihmettelemään. Esimerkiksi yksi parhaista ja yleisimmistä luonnonyrteistä eli voikukka puuttuu. Kehäkukka, ruiskaunokki ja joku kukkiva yrtti, vaikka laventeli olisi voinut olla myöskin mukana. Mustaseljan kukkien ottaminen mukaan on suomalaisessa kirjassa tilan haaskausta. Suomesta löytyy jotain vanhoja menestyneitä mustaseljapensaita Helsinki – Turku väliltä aivan rannikolta, mutta nykyisin kaupan olevat mustaseljat eivät Suomessa menesty, sillä ne ovat aivan liian eteläisistä kannoista.

Kirjan reseptit ovat merkitty vaikeusastetta kuvaavalla tähtisymbolilla asteikolla 1-3. Itse resepteille on ollut paljon tilaa käytössä; esimerkiksi kukkasokerit on saanut 7 sivua, vaikka käytännössä resepti on melkein sama, vain sokerin ja sitruunahapon määrä hieman muuttuu.  Kukkasiirapeille on saatu käytettyä 10 sivua. Tarvitaanko jokaisesta siirapista oma sivu pullon kuvalle? Samoin ohjeet ovat niin samantapaisia, että asian olisi pystynyt tiivistämään yhdelle sivulle. Sama koskee kukkasuolaa, -etikkaa ja –öljyä. Öljyjen kohdalla kannattaisi myös mainita, että kukkaöljyt ovat helposti pilaantuvia, koska niissä ei käytetä mitään säilöntäaineita ja siten kotioloissa aika varauksellisesti käytettäviä.

Itse reseptit alkavat sivulta 56 ja ovat sinällään ihastuttavia ja varmasti kokeilemisen arvoisia, kunhan kukinta-aika alkaa. Itse olen aiheesta Siniunikko-blogissani kirjoittanut useasti ja sieltä löytyy aiheeseen liittyviä vinkkejä ja reseptejä. Erilaisia kukkia kokeiltaessa kannattaa muistaa, että suuhunpantava kukka on tunnettava 100 % varmuudella.  Onhan tosiasia että kaikkia kukkia voi syödä ainakin kerran… Varsinkin sarjakukkaisten heimon kasvien kanssa tulee olla hyvin varovainen, koska heimossa kasvaa Suomessa kolme tappavan myrkyllistä lajia. Kaunis kirja sisältää kokeilemisen arvoisia reseptejä.