Saniainen kukkii juhannuksena

Otin Niemensivun uusimman sarjakuva-albumin kirjaston uutuushyllystä nimekkeen ja kannen perusteella. Kerron suoraan joutuneeni sen kanssa oman mukavuusalueeni ulkopuolelle. En voinut vastustaa aihetta eli juhannuksen taikoja, uskomuksia ja kirkon seutua. Tämä on Niemensivun kolmas albumi. Hän ammentaa aiheensa kotiseutunsa historiasta. Vuonna 1928 Parkanon kirkkoon iski salama kesken tyttöjen ripille pääsyn. Rytäkässä kuoli yksi ja useampi loukkaantui.

Niemensivu kertoo tästä juhannuksesta uudessa albumissaan. Albumin nimi viittaa siihen, että ennen uskottiin, että voimallinen saniainen kukkii ainoastaan juhannusyönä, ja kukan näkevää ja siementen löytäjää odottivat kaikki aarteet. Ongelmana on saniaisen kukkiminen.

Juhannuksena nuorilla pyörivät mielessä erilaiset juhannustaiat, kuten kukkien kerääminen tyynyn alle, alasti pellossa kirmaaminen, kukkivan sananjalan etsintä, virvatulet sekä mystiset juhannustaiat. Joukko nuoria lähtee kirkolle katsomaan tyttöjen ripille pääsyä. Parkanon kirkko onkin täpötäynnä. Nuorten lempi leiskuu ja uusi pappi tärkeilee ensisaarnansa kanssa. Ukkonen tekee tuhojaan ja sytyttää kirkon.


Sarjakuvia luen vähän, seuraan Kamala luonto -sarjakuvaa, aina kun näen. Jarkko Vehniäisen piirtämä ja käsikirjoittama sarja ilmestyy esimerkiksi Helsingin Sanomien sarjakuvasivulla ja Metro- lehdessä.


Uteliaisuudesta luin Niemensivun uutuusalbumin. Fontti oli paikoin lukea. Alareunassa repliikit kulkevat englanniksi. Niemensivu kuljettaa vanhat kansanuskomukset hyvin onnistuneesti tarinassa. Joskus on hyvä olla avoin ja tarttua hieman vieraampaankin genreen. Viehätyin kuvituksesta, väreistä ja kansanperinteen aiheesta.

Reetta Niemensivu
Saniainen kukkii juhannuksena
Suuri Kurpitsa
2013 Kirjasto

Marianne Cedervall Ajattelen sinua kuolemaasi asti

Vanhassa kappelissa juhlii kaksi naista samppanjaa juoden. Maanläheinen Mirjam on lääkäri ja palannut hiljattain kotisaarelleen vuosien jälkeen. Hänen ystävättärensä Hervor on Mirjamin täydellinen vastakohta. Elämä ei ole kohdellut Mirjamia silkkihansikkain, ja nyt hän on todellakin päättänyt antaa takaisin samalla mitalla. Aseinaan Hervorin salaiset kasviuutteet ja ripaus naisellista juonikkuutta Mirjam toteuttaa kostosuunnitelmansa.

Ostin kirjan tuon esittelytekstin perusteella. Hervor ja Mirjam olivat tavanneet Kuivalihavaarassa, jossa Mirjan työskenteli kahdeksan vuotta terveyskeskuslääkärinä. Nyt kaksikko on tullut yhdessä Gotlantiin, Kajpe Kviarin maalaiskylään.

Nyt naiset kunnostavat kappelia asunnokseen. Kaksikon saapumisen myötä kylän kirkonkellot alkava kutsua kyläläisiä hautajaisiin tiuhaan tahtiin. Sopivasti magiaa ja rohtoja, opetellaan erottamaan valkokärpässientä herkkusienestä.

Kirjan kansi on houkutteleva, neito unikkopellossa. Kirja sopii kesäiltaan seuralaiseksi ilman, että pitää keskittyä kuuntelemaan jokaista rapsahdusta.

Gotlantilaissyntyinen Marianne Cedervall kunnostaa itsekin vanhaa kappelia. Tämä on Cedervallin esikoiskirja. Heikkouteni on lumoava Gotlanti ja skandinaaviset naisdekkarit. Cedervallin kirja on hyväntuulinen kirja, mutta en niinkään luokittele sitä puhtaaksi / pelkäksi dekkariksi.

Toivoisin, että Hervorin ja Mirjamin tarina, viisikymppisten naisten tarina saisi jatkua myös suomeksi. Cedervallin kirjoissa on lämpöä ja älyllisyyttä. Cedervall ei ammenna tarinaa väkivallasta. Eikö viiskymppinen naispari sovi dekkariin?


Marianne Cedervall Ajattelen sinua kuolemaani asti

Atena 2011 Kotikirjasto

Stefan Casta Sohvin puukirja

Kirjan takakannessa kerrotaan, että tämä on kolmas Sohvin luontokirjastossa. Aiemmat ovat Sohvin marjakirja ja Sohvin kukkakirja. Samaan sarjaan kuuluisi vielä Sohvin sienikirja, mutta sitä ei ole valitettavasti suomeksi. Toivottavasti olisi oikein kirjoittaa, että ei ole vielä.

Sohvin puukirjassa opastetaan tunnistamaan puulajeja. Miten eri puulajit voi tunnistaa?  Sohvi tutustuttaa 16 puulajiin kuvin ja sanoin. Puulajit ovat  haapa, koivu, tammi, ruotsinpihlaja, lehmus, vaahtera, hevoskastanja pyökki, tervaleppä, jalava, mänty, kuusi, saarni, pihlaja, raita ja pähkinäpensas. 

Etukansissa lehdet ovat kesäasussa ja takana syysväreissä. Usein jo ruotsalaisissakin lastenkirjoissa lajit ovat liian eksoottiset meille. Sohvin omat tietoruudut täydentävät tietoa kasvioppimaisesti. Sovi tarjoilee myös visaisen pähkinän lukijalle jokaisella aukeamalla. Hevoskastanjan kerrotaan olevan kaikkien lasten puu, koska siemenet ovat mukavan sileitä, niitä voi painaa poskea vasten. Siinä voi tulla poru, että saadaan hedelmys rikki ja siemenet esille.

Tutkimusretki johdattaa lukijan puiden lisäksi sieniin, jäkäliin ja pikkunisäkkäisiin, perhosiin, lintuihin ja pikku ötököihin. Stefan Castan teksti on asiantuntevaa ja helppotajuista. Bo Mossbergin kauniit kuvat ovat tuttuja monille hänen kukka- ja sienikirjoista sekä etenkin kämmekkäkirjoista.

Parempaa puukirjaa ei helpolla löydä, joitakin kiehtovia on englanniksi. Sovin puukirja sopii lapselle tai aikuiselle, itse ostin itselleni.

Stefan Casta Bo Mossberg Sohvin puukirja
Kustannus Mäkelä 2007 Kotikirjasto

Heli Hulmi Kuoleman horisontti

Kuljin kirjastossa ja löysin Hulmin Kuoleman horisontin. Luin sen kerralla ja luin sen paloissa. Pidän harkiten uusia kirjoja eli myyn turhaa koko ajan pois. Tämän haluan omistaa itse - pysyvästi.




Kuoleman horisontti ja kirjoitus lähestyy kuolemasta kirjoittamista. Kirja sopii sekä kirjoittajaohjaajille että kirjoittamista harrastaville. Hulmi rikkoo taitavasti genrerajoja, sillä esseenomaisessa tekstissä yhdistyy lyyrisyys sekä konkreettiset kirjoitustehtävät. Kirjassa on mm. Tomas Tranströmerin, Leena Rantasen, Raija Siekkisen, Helinä Siikalan, Solveig von Schoulzin ja Bo Carpelanin tekstikatkelmia.

Hulmi kuljettaa tottunein ottein lukijaa Hietaniemen hautausmaan kortteleissa, astelee hiekkakäytäviä tuntien sen sokkelot. Hän pysähtyy kappelin edustalla samojen auringonkukkien eteen kuin minäkin. Hän kertoo, että Hietsu merkitsee hänelle uimarantaa ja hautoja, kuten niin monelle. Itse lisään, että olen polvistunut monen ruusupuskan eteen sankareilla satoi tai paistoi. Hulmi kyselee vainajan sielun paikkaa, tavoittaako sielun myös mullan alta, kollektiivisilta surumailta, jyhkeistä kivimetsistä? Tuntuu, että en halua edes kertoa enempää tästä matkaoppaasta, jokaisen on kuljettava se itse. Kivimuuri erottaa kaksi maailmaa, elävien ja kuolleiden, kuten se erottaa myös eri uskontokuntien lepääjät. Kirjoittavat kulkevat ohjeiden mukaisesti etsien sopivat kohteet, jotka taltioivat mieleensä kuvina ja kirjoittavat muistamansa paperille. Joku kirjoittaa kirjeen kuolleelle äidilleen, joku tuntemattomalle, jonka tarinan tuntee.


Samaan aikaan luin kirjan Mikään ei häviä - Kirjoituksia kuolemankulttuurista, mutta sen sekavuus hajotti minua. Hulmin kirja oli eheä kokonaisuus. Hän kiihdyttää vauhtiin dance macabreen vanitaksen kontekstissa ja ujuttaa kuoleman symbolit eteemme.


Tiesitkö, että ennen Hietaniemen portista astuttiin sisään Kalmistokadulta, nykyisin Mechelininkadulta? Marian sairaalan imagoon sopi paremmin uudistettu nimi. Hulmi kuljettaa kirjoittajiaan lapsuuteni maisemissa ja maalaa Lapinlahden jyhkeän sairaalan silmien eteen, joka sekin toimi Helsinki liekeissä näyttämönä. Vastapäätä sairaalaa on portaat veteen, joilla istuin lapsena miettien, mihin valtakuntaan ne vievät?

Hetkessä Hulmi sieppaa lukijan mukaansa maailmalle ja johdattaa British Museumin käytäville ja kertoo Virginia Woolfin, Ted Hughesin, Sylvia Plathin ja T. S Eliotin asuneen aikoinaan näillä samoilla kulmilla. Näiden talojen asujalaatat innostavat kulttuurituristeja ihan sinä missä Buckingham Palace.


Heli Hulmi Kuoleman horisontti
Kansanvalistusseura 2012. Keskustakampuksen kirjaston kirja.

Mikkola Malinka Kuuntytär & Crawley Cat poems

Marja-Leena Mikkola kertoo Malinka Kuuntyttären, Birman pyhän kissan tarinan. Malinkan on aika löytää sulho vierelleen. (Tekstini sisältää juonipaljastuksia). Sanottakoon tässä, että Malinka on harvinaista rotua. Hänet turkkinsa kuvataan olevan silkkinen, beigenvärinen ja pitkäkarvainen. No olkoonkin, että oikeasti puolipitkäkarvainen, huomautan. Naama on tummanruskea ja silmät kirkkaansiniset. Kuvassa katti näyttää valkoisilta osiltaan näyttelytasoiselle, hieman on ronskit valkoiset osat. Tyypiltään katti sijoittuisi paremmin CFAn mittelöissä kuin FIFEn. Malinka on ruskeanaamio pyhä birma.
En malta olla sanomatta, että Kotus (Kotimaisten kielten keskus) lanseerasi 30.1. 2014 sanapoimintoja vuodelta 2013. Poiminnoissa esitellään sana naamiokissa. Naamiokissoista on puhuttu vuosikymmeniä eri rotujen keskuudessa, tämä mihin nyt viitataan on vain muutaman viime vuoden perua. Kate Palmgren (Stierncreutz) ja Toini Tikkanen kirjoittavat kirjassa Rotukissat vuonna 1967 naamiokissoista. Sanaa ei voida omia yhden tulokasrodun käyttöön.

Malinka ottaa kosijoita vastaan, ensimmäisenä saapuu Herra Xerxea de Dazling. Persialaisuros ei liiemmin tee vaikutusta saati tämän tähtitiede. Seuraava tulija oli hopeatabby Maharadja de Jaipur, jonka seura sai Malinkan unille. Seuraavaksi ilmaantui abessinialainen Amadeus Rhadamante, joka osasi kertoa hirmuliskoista, ihmisen esihistoriasta ja kissan kaikkivoipaisuudesta. Iltapäivällä Malinkalle esiteltiin venäjänsininen Ivan Volkonski. Tämä tarinoi samovaarista ja kissojen velvollisuudesta jatkaa sukua. Illallisen jälkeen Malinka näki ikkunasta Kuun, äitinsä. Orapihlajan huumaava tuoksu sai Malinkan hypähtämään ulos ja tutkimaan pensaasta kuuluvaa rapinaa. Hän löysi vieraan, joka kertoi, ettei tiedä, mistä tulee ja minne menee. Ahvenraitainen kulkuri kertoi nimekseen Kulkurikollin ja sanoi jäävänsä hetkeksi. Kun aamu valkeni Malinka hypähti sisään ja Kulkurikolli oli jatkanut jo matkaansa. Jonkun ajan kuluttua Malinka synnytti neljä rakastamaansa pentua, kaksi omanlaistaan ja kaksi ahvenraitaista.

En puutu tarinaan, tosihan se on. Kuuntyttäret ovat rakastuneet kulkureihin. Oma Arrheniani kertoi, kuinka ruskeanaamio pyhä birma rakastui valtavan upeaan maine cooniin. Olen jäävi arvostelemaan kirjaa, saisin niin monen sinisilmän vihat niskaani eli voin vain jakaa tarinan.

Marja-Leena Mikkola (teksti) & Matti Kota (kuvitus) Malinka Kuuntytär
Otava 1990 Kotikirjasto

Dave Crawley (teksti) & Tamara Petrosino (kuvitus) Cat Poems

Sain tämän kirjan joululhaksi. Kirjan sisä- ja takakansissa koreilevat rodut siamese, persian, devon rex, turkish angora, himalayan, american shorthair, japanese bob, spynx, scottisd fold, american curl, ragdoll, manx. Kissat on piirretty hyvin, että ei tuo tulos muutu tarkastamallakaan. Himalayan kissan sukat pysyvät tummina kuvassa, joten etsimäänsä rotua jää kaipaamaan.

Tarinoissa kerrotaan mm, kuinka kulkurikissa Tiger löytää kodin, Tandy täyttää 20 vuotta, kissan puheesta, kylpyreissusta, herkkuja napostelevasta Feliciasta, joka kavahtaa ajatusta hiirenpyynnistä. Tarinassa kuvataan elämää 17 kissan kanssa, kun jokaiselle on katettu omat ruokakipot ja lelut. Kerrotaan pienen koululaisen kamalasta koulupäivästä, jonka hän jakaa lemmikilleen kotiin päästyään. Kun leikkipuistossa komennot, nouda, istu, paikka saavat osakseen vain nuivan, syrjäkareisen katseen. Kirjassa paneudutaan kissan työsarkaan, kun kerrotaan samalla opaskoirista, paimenkoirista, vetokoirista, juoksukilpailusta. Kissan työksi on kuvattu kauneusmittelöt ruusukkeineen ja toisaalta uskollisuus, kun ystäväsi herättää sinut aamunkoitteessa puskien, kun tämä käpertyy syliisi kehräten, koiran töllöttäessä vieressä.

Oodi kissanystävälle, sitä tämä on. Kunnianosoitus noille mahtaville olennoille. Tekijät tuntevat kissan maailman.

Dave Crawley (teksti) & Tamara Petrosino (kuvitus) Cat Poems
Boyds Mills Press 2005