Kate Mortonilta on julkaistu aiemmin suomeksi Paluu Rivertoniin sekä Hylätty puutarha. Syksyllä 2015
julkaistava Kaukaiset hetket on Mortonin
kolmas suomennettu teos.
Kaukaiset
hetket sijoittuu Milderhurstin linnan miljööseen. Ajallisesti
tarina kulkee nykyajassa ja toisella tasolla lukijalle avautuu menneisyys toisen
maailmansodan sotavuosiin. Paluu Rivertoniin
kertoo tarinan vanhan palvelijan muistojen kautta. Samalla tavalla Kaukaiset hetket luotsaa lukijan
tarinaan sotalapsen tyttären kautta, jonka äiti vietti tuossa linnassa
unohtumattomat hetket. Kummassakin on ulkoinen kertoja eikä kartanon mahtiväkeä. Goottielementit
ovat hyvin esillä kirjassa linnan, tornihuoneen, salaisuuksien, mielenvikaisuuden
ja kuolemien tavoin.
Kuuntele! Puut havistavat ja ravistavat lehtiään metsän pimeydessä kuin paperinohuita hopeakuoria. Ovela tuuli kieppuu latvoissa ja kuiskailee: pian se alkaa.
Keskeisiä henkilöitä ovat rapistuneessa Milderhurstin
linnassa asuvat Blythen sisarukset sekä kustannustoimittaja Edie Burchill. Edie Burchillin äiti evakuoitiin Lontoon
pommituksilta Milderhurstin linnaaan Blythen perheeseen, johon kuului nuori Juniper,
tämän vanhemmat kaksoissisaret Persephone ja Seraphina sekä perheen isä. Tarinaan
liittyy myös keskeisesti opettaja Thomas Cavill.
Juniper tarttui ranteeseeni. Hänen silmänsä olivat levinneet ammolleen. ”Mutta niin tietenkin!” hän sanoi ja kikatti pitkien, kalpeiden sormiensa suojissa. ”Sinähän tiedät jo Tomista. Ilman sinua emme olisi edes tavanneet!”
Tapahtumat käynnistyvät, kun Edie on kotona äidin
saaressa kirjeen, joka silmin nähden järkyttää hänet tolaltaan. Kauan
kadoksissa ollut kirje löytää viimein tiensä perille, sillä kirjeiden sanotaan
näkevän päivänvalon, halusi sitä tai ei, mutta ne etsivät lukijan. Edie joutuu
selvittämään Milderhurstin linnan merkitystä äitinsä elämässä. Edien ja äidin välit eivät ole olleet koskaan
läheiset. Meredith kieltää Edien lapsuusmuistoja, sillä tämä muistaa olleensa
linnan portilla.
Epäilykseni saivat silloin vahvistuksen. Äiti oli valehdellut sanoessaan, ettei Juniperin viesti ollut muuta kuin pelkkä tervehdys, aivan kuin hän olisi valehdellut käynnistämme Milderhurstissa. Mutta miksi?
Edie saa työtehtäväkseen kirjoitta esipuheen vuonna
1918 ilmestyneen lastenkirjaklassikon Raymond Blythen Liejumiehen todellisen
tarinan juhlapainokseen, jonka oikeuksia hallinnoivat Blythen sisarukset.
Työtehtävän kautta Edielle avautuu mahdollisuus selvittää myös äidin
salaisuutta yli viidenkymmenen vuoden takaa. Kaukaisina hetkinä tapahtuneet
asiat odottavat paljastumistaan, sillä menneisyys kumpuaa esiin. Edie tutustuu
linnan sisariin, jotka ovat jo vanhoja, kahdeksankymppisiä naisia. Kaksoset huolehtivat
nuoremmasta sisarestaan, sillä Juniperin mieli ei kestänyt sulhasensa hylkäämäksi
tulemista.
”Hän on eksynyt menneisyyteen”, rouva Bird oli sanonut menomatkalla kun katselin taustapeilistä, kuinka metsä kietoutui linnan ympärille tumman, suojelevan vaipan lailla. ”Hän elää yhtä ja samaa lokakuun iltaa vuonna -41, aina vain uudestaan. Niin kuin levy, jonka neula on juuttunut paikoilleen.”
Pidin paljon Mortonin aiemmista kirjoista, sillä Paluu Rivertoniin ja Hylätty
puutarha vaikuttivat minuun voimakkaasti. Joitakin lukijoita häiritsi, että Hylätyssä puutarhassa oli runsaasti siirtymiä,
mutta itse rakastin niitä. Kaukaiset
hetket on selkeämpi rakenteeltaan eli se tapahtuu kahdessa tasossa ja
tarina kulkee saumattomasti näiden välillä. Erityisesti pidin Edien hahmosta kustannustoimittajana ja nykynaisen roolissa.
Kaukaiset hetket on hyvä lukuromaani,
mutta kahden aikaisemman tasolle se ei yllä. Tarina on täynnä twistiä suuntaan
jos toiseen, vuolasta kuvausta, runollista kieltä ja yllättäviä tapahtumia.
Morton oli asettanut tason korkealle kahden aiemman romaaninsa kanssa,
mutta onhan tämän katkeransuloinen tarina goottielementein pimeneviin syysiltoihin.
Kate Morton Kaukaiset hetket
Alkuperäisteos The Distant HoursSuomentaja Natasha Vilokkinen
Bazar 2015. Ennakkokappale kustantajalta. Kiitoksin Ilmestyy 3.9.
Oijoi. Suurin odotuksin!
VastaaPoistaMinäkin odotin tätä kovasti. Nautin niin Hylätyn puutarhan lukemisesta.
PoistaKuulostaa kiintoisalta! Pidin Hylätystä puutarhasta paljon, joten Mortonin uutukainen on aika automaattisesti lukulistallani.
VastaaPoistaNiin minäkin pidin. Tämä on selkeämpi rakenteeltaan. Kyllä tämä kiilasi lukupinossa muiden ohi.
PoistaOlen lukenut molemmat suomennetut romaanit ja pitänyt niistä kovasti. Kirjat ovat ihanaa ahmittavaa. Niiden avulla pääsee hieman goottiromanttiseen maailmaan, jossa on haikeutta, kauheita elämänkohtaloita ja silti jotain kepeää ja mukavaa. Kate Morton kirjoittaa vetävästi, joten huomaamatta onkin lukenut monta sataa sivua. Vaikka hänen kirjansa eivät ole kirjallisesti kovin kunnianhimoisia, niissä ainakin on tarinankerronta kohdillaan.
VastaaPoistaTotta, Morton hallitsee tarinankerronnan. Luin tämän viikonloppuna kaikessa rauhassa kun tämä tupsahti terassille. Unohdin lukupinoni ja antauduin tarinan vietäväksi..
PoistaPaluu Rivertoniin oli ihana! Varmasti lukemisen arvoisia nämä toisetkin.
VastaaPoista
PoistaPaluu Rivertoniin oli ihastuttava. Pidin myös Hylatystä puutarhasta.
Mahtavaa, että nyt varmaan aletaan Mortonia suomentaa hieman reippaampaa tahtia. Kiitti vinkistä, nyt on jo jotain mitä syksyllä erityisesti odottaa. :-)
VastaaPoistaHei! Sain juuri päätökseen Kaukaiset hetket. Mutta jäin ihmettelemään, että mitä siinä alussa kuvatussa Juniperin kirjeessä Meredithille oikein oli, ja mihin Meredith oli "syyllistynyt", ja miksi hän oli ollut pienen Edien kanssa linnassa käymässä, mutta oli "liian myöhäistä"? Eli mitä minulta jäi tajuamatta?
VastaaPoista