keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Kate Morton Kaukaiset hetket




Kate Mortonilta on julkaistu aiemmin suomeksi Paluu Rivertoniin sekä Hylätty puutarha. Syksyllä 2015 julkaistava Kaukaiset hetket on Mortonin kolmas suomennettu teos.

Kaukaiset hetket sijoittuu Milderhurstin linnan miljööseen. Ajallisesti tarina kulkee nykyajassa ja toisella tasolla lukijalle avautuu menneisyys toisen maailmansodan sotavuosiin. Paluu Rivertoniin kertoo tarinan vanhan palvelijan muistojen kautta. Samalla tavalla Kaukaiset hetket luotsaa lukijan tarinaan sotalapsen tyttären kautta, jonka äiti vietti tuossa linnassa unohtumattomat hetket. Kummassakin on ulkoinen kertoja eikä kartanon mahtiväkeä. Goottielementit ovat hyvin esillä kirjassa linnan, tornihuoneen, salaisuuksien, mielenvikaisuuden ja kuolemien tavoin.

Kuuntele! Puut havistavat ja ravistavat lehtiään metsän pimeydessä kuin paperinohuita hopeakuoria. Ovela tuuli kieppuu latvoissa ja kuiskailee: pian se alkaa.

Keskeisiä henkilöitä ovat rapistuneessa Milderhurstin linnassa asuvat Blythen sisarukset sekä kustannustoimittaja Edie Burchill.  Edie Burchillin äiti evakuoitiin Lontoon pommituksilta Milderhurstin linnaaan Blythen perheeseen, johon kuului nuori Juniper, tämän vanhemmat kaksoissisaret Persephone ja Seraphina sekä perheen isä. Tarinaan liittyy myös keskeisesti opettaja Thomas Cavill.

Juniper tarttui ranteeseeni. Hänen silmänsä olivat levinneet ammolleen. ”Mutta niin tietenkin!” hän sanoi ja kikatti pitkien, kalpeiden sormiensa suojissa. ”Sinähän tiedät jo Tomista. Ilman sinua emme olisi edes tavanneet!”

Tapahtumat käynnistyvät, kun Edie on kotona äidin saaressa kirjeen, joka silmin nähden järkyttää hänet tolaltaan. Kauan kadoksissa ollut kirje löytää viimein tiensä perille, sillä kirjeiden sanotaan näkevän päivänvalon, halusi sitä tai ei, mutta ne etsivät lukijan. Edie joutuu selvittämään Milderhurstin linnan merkitystä äitinsä elämässä.  Edien ja äidin välit eivät ole olleet koskaan läheiset. Meredith kieltää Edien lapsuusmuistoja, sillä tämä muistaa olleensa linnan portilla.

Epäilykseni saivat silloin vahvistuksen. Äiti oli valehdellut sanoessaan, ettei Juniperin viesti ollut muuta kuin pelkkä tervehdys, aivan kuin hän olisi valehdellut käynnistämme Milderhurstissa. Mutta miksi?

Edie saa työtehtäväkseen kirjoitta esipuheen vuonna 1918 ilmestyneen lastenkirjaklassikon Raymond Blythen Liejumiehen todellisen tarinan juhlapainokseen, jonka oikeuksia hallinnoivat Blythen sisarukset. Työtehtävän kautta Edielle avautuu mahdollisuus selvittää myös äidin salaisuutta yli viidenkymmenen vuoden takaa. Kaukaisina hetkinä tapahtuneet asiat odottavat paljastumistaan, sillä menneisyys kumpuaa esiin. Edie tutustuu linnan sisariin, jotka ovat jo vanhoja, kahdeksankymppisiä naisia. Kaksoset huolehtivat nuoremmasta sisarestaan, sillä Juniperin mieli ei kestänyt sulhasensa hylkäämäksi tulemista.

”Hän on eksynyt menneisyyteen”, rouva Bird oli sanonut menomatkalla kun katselin taustapeilistä, kuinka metsä kietoutui linnan ympärille tumman, suojelevan vaipan lailla. ”Hän elää yhtä ja samaa lokakuun iltaa vuonna -41, aina vain uudestaan. Niin kuin levy, jonka neula on juuttunut paikoilleen.”

Pidin paljon Mortonin aiemmista kirjoista, sillä Paluu Rivertoniin ja Hylätty puutarha vaikuttivat minuun voimakkaasti.  Joitakin lukijoita häiritsi, että Hylätyssä puutarhassa oli runsaasti siirtymiä, mutta itse rakastin niitä. Kaukaiset hetket on selkeämpi rakenteeltaan eli se tapahtuu kahdessa tasossa ja tarina kulkee saumattomasti näiden välillä.  Erityisesti pidin Edien hahmosta kustannustoimittajana ja nykynaisen roolissa.
Kaukaiset hetket on hyvä lukuromaani, mutta kahden aikaisemman tasolle se ei yllä. Tarina on täynnä twistiä suuntaan jos toiseen, vuolasta kuvausta, runollista kieltä ja yllättäviä tapahtumia. Morton oli asettanut tason korkealle kahden aiemman romaaninsa kanssa, mutta onhan tämän katkeransuloinen tarina goottielementein pimeneviin syysiltoihin.


Kate Morton Kaukaiset hetket
Alkuperäisteos The  Distant Hours
Suomentaja Natasha Vilokkinen
Bazar 2015. Ennakkokappale kustantajalta. Kiitoksin Ilmestyy 3.9.

10 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Minäkin odotin tätä kovasti. Nautin niin Hylätyn puutarhan lukemisesta.

      Poista
  2. Kuulostaa kiintoisalta! Pidin Hylätystä puutarhasta paljon, joten Mortonin uutukainen on aika automaattisesti lukulistallani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minäkin pidin. Tämä on selkeämpi rakenteeltaan. Kyllä tämä kiilasi lukupinossa muiden ohi.

      Poista
  3. Olen lukenut molemmat suomennetut romaanit ja pitänyt niistä kovasti. Kirjat ovat ihanaa ahmittavaa. Niiden avulla pääsee hieman goottiromanttiseen maailmaan, jossa on haikeutta, kauheita elämänkohtaloita ja silti jotain kepeää ja mukavaa. Kate Morton kirjoittaa vetävästi, joten huomaamatta onkin lukenut monta sataa sivua. Vaikka hänen kirjansa eivät ole kirjallisesti kovin kunnianhimoisia, niissä ainakin on tarinankerronta kohdillaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, Morton hallitsee tarinankerronnan. Luin tämän viikonloppuna kaikessa rauhassa kun tämä tupsahti terassille. Unohdin lukupinoni ja antauduin tarinan vietäväksi..

      Poista
  4. Paluu Rivertoniin oli ihana! Varmasti lukemisen arvoisia nämä toisetkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
























































































































































































































































































































































































































    1. Paluu Rivertoniin oli ihastuttava. Pidin myös Hylatystä puutarhasta.



      Poista
  5. Mahtavaa, että nyt varmaan aletaan Mortonia suomentaa hieman reippaampaa tahtia. Kiitti vinkistä, nyt on jo jotain mitä syksyllä erityisesti odottaa. :-)

    VastaaPoista
  6. Hei! Sain juuri päätökseen Kaukaiset hetket. Mutta jäin ihmettelemään, että mitä siinä alussa kuvatussa Juniperin kirjeessä Meredithille oikein oli, ja mihin Meredith oli "syyllistynyt", ja miksi hän oli ollut pienen Edien kanssa linnassa käymässä, mutta oli "liian myöhäistä"? Eli mitä minulta jäi tajuamatta?

    VastaaPoista

Ilahduta minua kommentilla!