Mikko Majander Lukemisen hulluus ja Kniivilä Putinin väkeä

Mikko Majander Lukemisen hulluus – Esseitä aikamme kulttuurista
Into 2014, Arvostelukappale.

Sittemmin en ole astunut kodin ulko-ovesta, ilman että joku kirja olisi kassissa tai kainalossa. Tai taskussa, kuten pokkarin alkuperäinen nimi viittaa: kulkee helposti mukana.

Lukemisen hulluus – Esseitä aikamme kulttuurista


Mikko Majander on historioitsija, politiikantutkija ja kulttuurinkuluttaja. Majanderin Demokraatin kulttuurisivuille kirjoittamia esseitä on koottu nyt julkaisuksi.

Lukemisen hulluus -kokoelman esseet käsittelevät monipuolisesti kulttuurin keskeisiä aiheita: kirjallisuutta, teatteria ja musiikin eri lajeja sekä monia yhteiskunnallisia teemoja. Esseiden kirjo on monipuolinen, sillä ne käsittelevät Shakespearesta Waltariin ja Saarikoskeen, Rolling Stonesista Ismo Alankoon, Viiskulmasta Torkkelinmäelle, Porvoon tuomiokirkosta Hollolan keskiaikaiseen kivikirkkoon, Omasta huoneesta Dorikseen ja Anna Kareninaan, Barak Obamasta Mannerheimiin.

Lukemisen hulluus -kokoelmaan on valittu 34 kolumnia kymmeneltä vuodelta enemmän temaattisessa kuin ajallisessa järjestyksessä. Jälkikäteen tehty editointi on minimoitu, mutta kirjoitusasu on yhtenäistetty. Joidenkin esseiden lopussa on erillinen päivitys tähän päivään.

Lukemisen hulluus on avoin retki kulttuurin ääreen. Odotin huomattavasti vaikeatajuisempaa esseekokoelmaa. Majander yllättää lukijan koskettavuudellaan. Ehkä lukijalta vaaditaan kykyä eläytyä Majanderin maailmaan, jonkinlaisen samanlaisen kosketuspinnan omaamista ja ehkä eniten elämänkokemisen kertymistä ja aikalaisuutta. Silloin ne avautuvat helpommin. Majander sai aiheen esseeseen Vala ja sen velvoite kuunnellessaan Hollolan kirkossa Hämeen Rykmentin lokakuista sotilasvalaa, josta voi vain toivoa, että sen sisältöä ei tarvitsisi kenenkään elää todeksi.

Majander nostaa esiin Julian Barnesin ja Ian McEwanin kuin Austerin, enkä voi kuin nyökytellä hänelle. Seuraava näkemys ei ole kulunut, vaikka tämän sanoikin ääneen jo Juicekin. Yhtä lailla ajatukset Dylanista kolahtavan minuunkin. Ja kumpi lopulta on keski-ikäisempää, meditoitua musiikin kauneuteen kirkon penkissä vai digata massafestivaalilla nuoruutensa sankareita? Miten typerä viisikymppinen kysymys, kun molemmat ovat itse asiassa - aika jees…

Poliittisen historian tutkija ja kirjallisuuden tuntija on kirjoittanut mielenkiintoisen kirjan. Yksi Majanderin kolumneista on ylitse muiden ja kirjoitan siitä enemmän. En olisi ikinä uskonut omaa reaktiotani kirjaa lukiessa, liikutuin, nieleksin ja ajatukseni lähtivät harhailemaan. Luin sivun 81 esseestä vain otsikon ja ensimmäisen rivin henkilön nimen ja mietin, että arvaanko oikein, mitä tuleman pitää. Tämä essee kertoo hyvin ainutlaatuisesta ihmisestä, jonka sain tavata ja joka opasti minua kirjojen maailmaan. Essee osoittaa, että Majanderistä ei ole ennustajaeukoksi, mutta hän pystyy korjaamaan ajatuksensa esseen jälkikommentissa. Ei häntä voi syyttää mistään, kukaan ei olisi osannut ennustaa tapahtumia. Olen kateellinen Majanderille, sillä hän sai tehdä jäähyväiskäyntinsä. Minä en. Voi, minä havahduin vasta, kun tämä hahmo oli poissa. Hyvä noinkin, että en päätynyt kolkuttelemaan thai-hieromon ovea. Luen juuri Kalle Kniivilän kirjaa Putinin väkeä (Into 2014) ja siinä sanotaan, että heitä on paljon. Myös Majander kirjoittaa aiheesta, johon sopii liittää käsite, meitä oli paljon.

Aloitin lukioaikana päivittäisin kipuamisen tuohon Torkkelinmäkeen ja jatkoin sitä kauan sen jälkeenkin. Olin kulkuri, joka oli pitkään välillä pois, kuitenkin jouluaattoisin pyrin käymään, jos suinkin olin Suomessa tai edes Helsingissä. Vuosikymmeniä tieni vei lauantaiaamuisin kahvimukin ääreen, vaikka enemmistö taisi olla miehiä. Havahduin todellisuuteen netissä surfatessani, ja riensin kirjastohuoneeseen. Jotenkin aistin, kuinka kirja toisensa jälkeen huusi minulle: minut hän myi sinulle, minut hän lahjoitti sinulle, minut hän säästi sinulle. Tuntui kuin loputon määrä kirjoja olisi tehnyt tuon vuorollaan. Ikinä en ole viihtynyt antikvariaateissa samalla tavalla, sillä olen tuntenut olevani vieraissa, vain tuolla olin kotona. Hän lähti liian varhain. Vaikka meitä on monta, niin tekstiäni ei voi ymmärtää kukaan, joka ei tuntenut tuota paikkaa. Kenties kohtasin siellä jollain reissulla Lukemisen hulluuden tekijänkin.

Harva kirja on pystynyt yllättämään minut sisällöllään yhtä paljon. Mitä tahansa odotin, niin en näin selkeän koskettavaa tekstiä. Majander kirjoittaa kirjallisuutta ja kulttuuria seuraavan ihmisen iholle. Kirja on erinomainen lukukokemus. Lopussa on henkilö-, yhtye-, ja teoshakemisto, joka osoittautuu tarpeelliseksi. Tämä on ehdottomasti kirjahyllyyni jäävä kirja.


Kalle Kniivilä Putinin väkeä
Into 2014. Arvostelukappale.




Kalle Kniivilä on Malmössä ilmestyvän Sydsvenska Dagbladetin Venäjään erikoistunut toimittaja. Neuvostoliiton hajotessa hän oli Kansan Uutisten kirjeenvaihtaja Moskovassa. Kniivilä on opiskellut venäjää Leningradin yliopistossa ja Itä-Euroopan tutkimusta Lundin yliopistossa.

Kirjan takakannessa on seuraava kuvaus kirjasta: Tämä ei ole kirja Vladimir Putinista – sellaisia on jo liikaakin. Vähemmän on kerrottu tavallisista venäläisistä, jotka Putinia kannattavat. Ja heitä on paljon. Mielestäni tuo lainaus on pakko siirtää tähänkin. Mielestäni on vaikea perustella, miksi tämä kirja tulisi lukea. Paljon olennaisempaa on todeta, että en tiedä, kenellä olisi varaa olla lukematta tämä kirja.

Toimittaja Kalle Kniivilä haastatteli Venäjän hiljaista enemmistöä, hän yritti selvittää, mitä venäläiset ajattelevat johtajastaan, joka haluaa palauttaa Venäjän suurvallaksi. Me näimme sivistyneen suurvaltajohtajan Gorbatsovissa, mutta hän olikin aivan jotain muuta venäläiselle. Näin tuon karismaattisen Gorbatsovin hänen vieraillessaan Oulun yliopistolla.

Kniivilä yrittää löytää vastauksia seuraaviin kysymyksiin: Mikä on Putinin suosion salaisuus? Miksi Venäjällä ei kaivata demokratiaa? Entä mitä venäläiset ajattelevat lännestä?

Luin äskettäin Mikael Brunilan ja Kimmo Kallion toimittaman kirjan Verkko suljettu http://ullankirjat.blogspot.fi/2014/08/verkko-suljettu_29.html. Sen viimeisessä osuudessa käsitellään verkkojen erilaisuutta käyttäen esimerkkinä Venäjää. Siinä tuodaan hyvin samanlaisia asioita esille kuin Kniivilän kirjassa. Moniin kysymyksiin löytyy vastaus historiasta.

Putinin väkeä on erittäin mielenkiintoinen ja ajankohtainen kirja. Kirjan lukemiselle on oivat edellytykset, jos haluaa tiedostaa ja seurata tämän päivän tapahtumia.