Albert Espinosa (s. 1973) on espanjalainen
näyttelijä, ohjaaja, elokuva-, teatteri- ja televisiokäsikirjoittaja,
kolumnisti sekä insinööri. Hän on ohjannut neljä elokuvaa ja Suomessa hänet
tunnetaan erityisesti TV-sarjasta Sairaan
kaunis elämä.
Pyydä
luokse sun on pienoisromaani, jonka
alkuperäisteos on Si tú me
dices ven lo dejo todo... pero dime ven. Aiemmin
tekijältä on suomennettu Keltainen
maailma, joka on elämäkerrallinen tarina ja perustuu omakohtaiseen
kokemukseen sairaudesta ja siitä selviytymisestä. En ole sairausgenren lukija,
joten en ole tarttunut siihen. Se ei vain ole minun aiheeni.
Pyydä
luokse sun on pieni hyvän mielen tarina. Yritin aluksi
lukea tätä iltaisin, mutta en edennyt kirjan sivuilla, joten luin kirjan yhteen
menoon. Espinosa
tuo mieleen Coelhon, osittain varmaan senkin takia, että luin juuri Coelhon Uskottomuuden. Espinosa kertoo tarinan,
ei saarnaa tai opeta, jotka aspektit toteutuvat enemmän Coelhossa.
Kirjan alussa päähenkilö Dani on jäämässä yksin, kun kumppani tekee lähtöä. Hän kuvaa
viimeistä riitaa, kuinka se kulki totutuista poikkeavia ratoja ilman sovinnon elkeitä. Läpi kirjan Espinosa
kertoo tuosta suhteesta pieniä muistoja. Dani pohtii elämäänsä ja ihmissuhteitaan
ja elämänsä aikana tapaamiaan ihmisiä. Herra Martín sairasvuoteella ja Herra
George Caprin-laivalla jättivät jäljen miehen elämään. Näihin ihmisiin Espinosa
luo siltaa takaumina tarinan edetessä.
Jokaisella pariskunnalla on
tottumuksensa, Jokaisella pariskunnalla on lainalaisuutensa. Jokaisella
pariskunnalla on oma tapansa rakastaa, riidellä, antaa anteeksi ja syyttää
toisiaan.
Dani on nelikymppinen mies, jonka avovaimo lähtee. Hän sanoo ääneen, että
hänen pitää lähteä. Se on lopullista. Enää ei riidellä. Vuorosanoja ei ole. Myöhemmin Dani tuijottaa tyhjiä laatikoita,
kumppani on jättänyt jälkeensä vain hajuvesipullon, jonka tuoksu repii muistot
auki. Suhde kesti kolmetoista vuotta, saman ajan eli haaveet lapsesta,
Izanista, yhteisesti nimetystä lapsesta. Turhille odotuksen vuosille ei
löytynyt kummastakaan selitystä.
Yritin koskettaa, se oli viimeinen
oljenkorteni. Lähestyin häntä, mutta hän torjui minut ennen kuin ehdin
hipaistakaan.
Eroamisen keskeyttää puhelu, jossa mies etsii lastaan. Kaksi päivää sitten
kadonnut, pian kymmenenvuotias. Tapaus
ei sovi Danin periaatteisin, sillä hän ei etsi alle yksitoistavuotiaita, hän ei
myöskään etsi, jos katoamisesta on alle kolme päivää tai yli kaksi vuotta.
Olin aina halunnut poliisiksi tai
etsiväksi… mutta ennen kaikkea olin halunnut etsiä ihmisiä, jotka olivat
lähteneet kotoaan vailla ilmeistä syytä.
Vastaanotettu tehtävä vie Danin Caprille, Caprin,
maagiselle saarelle jonne hän päätyi jo kerran nuoruudessaan,
kerran ennen… kolmetoistavuotiaana ja silloinkin eksyksissä. Jätetyksi tultuaan
Danin oli palattava alkuun, George ja Martin herran luo.
Tuon toisen Izanin huoneessa surin
ensimmäisen kerran menettämäämme poikaa. Muualla toteutunut toiveemme sävähdytti minua.
Pyydä luokse sun on hyvin hienovireinen kirja, jota on
vaikea esitellä, että ei tulisi paljastaneeksi liikaa. Se on ajassa ja
tapahtumisissa viipyilevä hieman nostalginen kirja, sivumääräänsä nähden paljon
suurempi kirja.
SAmaan aikaan (taas!) luettu tämäkin kirja ja samoja mietteitä!
VastaaPoistaMikähän seuraavaksi osuu samaan aikaan? En edes tiedä seuraava kirjaa, otan randomina. Kaipaan Coelhon ja Espinosan jälkeen jotain täysin erilaista. Maistuisi kunnon trilleri, mutta minulla ei taida olla sellaista jonossa.
Poista