Alan Bradley Piiraan makea maku

Kadehdinko minä Ophelian muistoja? Harmittivatko ne minua? Tuskin, tunteeni oli paljon syvempi. Jollain omituisella tavalla minä halveksin Ophelian muistoja äidistä

Kanadalainen Alan Bradley syntyi Torontossa ja varttui Ontariossa. Hän johti televisiotekniikan laitosta Saskatchewanin yliopistossa Saskatoonissa 25 vuotta, kunnes jäi varhaiseläkkeelle vuonna 1994 voidakseen keskittyä kirjoittamiseen. Bradley on kirjoittanut lastenkirjoja, novelleja, radiokuunnelmia ja lehtijuttuja. Hän asuu Mansaarella vaimonsa Shirleyn ja kahden laskelmoivan kissansa kanssa. Flavia de Luce -sarjan lisäksi häneltä on julkaistu muistelmateos The Shoebox Bible, ja hän on myös Ms Holmes of Baker Street -kirjan toinen kirjoittaja. Crime Writers’ Association palkitsi Bradleyn parhaasta esikoisromaanista vuonna 2007.  Kirjan on suomentanut Maija Paavilainen.

Huomioin jo  keväällä Piiraan makean maun ja suunnittelin lukevani sen. Välttelen ns. kovaksikeitetyn genren dekkareita, mutta muuten olen avoin. Minulla ei ollut ennakkoluuloja lukiessani, että päähenkilö on pikkutyttö. Ehkä Rowlingin Harry, Hermione ja Ron ovat tehneet tehtävänsä. Itse asiassa nuori Flavia on mitä onnistunein valinta sankarin rooliin. Väistämättä päähenkilöstä muistuu mieleen myös Barberyn Siilin eleganssin nuori Paloma.

Flavia de Luce on harrastelijasalapoliisi ja mestarimyrkyttäjä ja ikää hänellä yksitoista vuotta. Flaviaa voisi kuvailla epäuskottavaksi, pikkuvanhaksi ja epärealistiseksi hahmoksi. Ihan hyvin noin voi ajatella. Minulla ei ole tietoa, mitä on elää 1950-luvulla. Eikä minulla ole  kokemusta kartanoelämästä, joten Flavian elämä on pakosta erilaista kuin normilapsen elämä jossain kivikylässä tai maaseudulla. Olen vanhemman brittigenren lukija, sillä viihdyn niissä maisemissa. Christien dekkarit ovat maistuneet minulle.

Kirjan tapahtumissa eletään vuotta 1950. Flavia de Luce asuu leski-isänsä ja kahden isosiskonsa, Ophelian ja Daphnen, kanssa suvun rapistuvassa kartanossa Buckshawissa Englannin maaseudulla. Flavian äidistä on vain muistot jäljellä ihmisten niukoissa puheissa ja tämän pyhäkkömäisessä, kielletyssä huoneessa tämän kuoltua vuorikiipeilyonnettomuudessa Flavian ollessa vuoden vanha. Flavia rakastaa kemiaa, kaavoja, sanctum sanctorumia, myrkkyjä ja arvoituksia. Flavian suhde sisariinsa on erikoinen, sillä sitä luonnehtii viha. Flavian suhde isäänsä ei ole sen kummoisempi kuin se oli tällä isällä tämän omaan isään. Piiraan makea maku on älykäs, vanhanajan salapoliisiromaani, jonka kanssa vierähtää viikonloppu. Flaviaan kiintyy alusta alkaen, vaikka sisarekseen häntä tuskin uskaltaisi ottaa.

Eräänä päivänä keittiön rappuselta löytyy kuollut lintu enteilemään tulevaa. Linnun nokassa on paperinpala, arvokas postimerkki. Flavia löytää keittiöpuutarhasta kuolevan miehen, ei vielä kuolleen, koska tämä sanoo sanan. Flavia viilettää paikasta toiseen vanhalla polkupyörällä, jonka hän on nimennyt hellyttävästi Gladykseksi.

Siinä oli lintu, jänkäkurppa - ja se oli kuollut. Se makasi selällään kynnyksellä, siivet levällään kuin lentoliskolla, silmät ikävästi nurin muljahtaneina, pitkä musta nokka terävänä taivasta kohti sojottaen. Nokan kärjessä oli pieni paperinpala, joka värisi aamupäivän tuulenvireessä.

Kenen kanssa Flavian isä riiteli työhuoneessaan myöhään illalla? Kuka on Kurppa? Kuka on Ulsterin kostaja? Mikä on puutarhurin, Doggerin, rooli? Mihin katoaa pala rouva Mulletin piirakasta, joka oli jäähtymässä ikkunalaudalla? Miten komisario Hewitt pärjää nuoren apulaisensa kanssa?

Siinä me olimme, isä ja minä, suljettuina ankeaan pieneen huoneeseen, ensimmäistä kertaa elämässäni keskellä jotain mitä saattoi kutsua keskusteluksi. Puhuimme toisillemme melkein kuin aikuiset, melkein kuin ihmiset toisilleen, melkein kuin isä ja tytär. Ja vaikka en keksinyt mitään sanottavaa, toivoin silti että hetki jatkuisi ja jatkuisi aina siihen saakka, että viimeinenkin tähti sammuisi taivaalta.

Flavia de Luce -sarjan käännösoikeudet on myyty jo yli 30 kielelle, ja sen elokuvaoikeudet on ostanut James Bond -ohjaaja Sam Mendes. Kaikki viittaa myös siihen, että tarina jatkuu ja minä odotan seuraava osaa innokkaana. Erityisesti nautin kirjan ilmapiiristä, tämä kirja luo hymyn huulille ja ilon lukuhetkeen. Olen kiinnittänyt tänä vuonna huomiota kirjojen kansiin, sillä niissä on selvästi kokeilua. Tämäkin kirja on nidotun ja sidotun ulkoasun välimailta. Kirjan kansi on tyylikäs ja kaunis.

Alan Bradley Piiraan makea maku
Bazar 2014. Kustantajalta. Kiitollisena.

 Piiraan makea maku on ollut suosittu blogeissa. Se on luettu esimerkiksi näissä.

Kirjan ovat lukeneet mm.
Lillin kirjataivas

Kirjasähkökäyrä

Ja kaikkea muuta

Osallistun tällä Rikoksen jäljillä -lukuhaasteeseen.