Yasmina Khadra Osattomien olympos

Olen lukenut pinon kirjoja viime viikkoina ja yritän saada niitä blogiini. Tämä Osattomien olympos oli varmaan lukemistani erikoisin. En jätä tätä kuitenkaan tuomatta sen takia blogiini. En ihastunut tähän, mutta luin. Kirja kuuluu Aikamme kertojia – sarjaan, joten sekin velvoittaa lukemaan. En ehkä ymmärtänyt tämän kirjan syvintä olemusta tai sen allegoriaa. Viime viikolla luin myös tietokirjan, jota en ymmärtänyt, tilanne oli huomattavasti huolestuttavampi kuin tämän kanssa, sillä hallitsen aihepiirin. Minulla oli ja on yhä edelleen vain erilainen taksonominen käsitys. Myös ekologinen ymmärrykseni joutui törmäyskurssille, eikä edes kulinaarisuuskaan hipaissut minun makunystyröitäni. En ole edes laisinkaan vakuuttunut, että oma käsitykseni olisi väärä. Joku toinen voi ihastua kirjaan ikihyvikseen aivan kuten tähänkin.

Yasmina Khadra on pseudonyymi, sillä Mohamed Moulessehoul (s. 1955) käyttää vaimonsa nimeä. Hän on entinen Algerian armeijan upseeri, joka asuu nykyisin Aix-en-Provencessa Ranskassa. Suomeksi häneltä on aiemmin julkaistu romaanit Kabulin pääskyset, Attentaatti ja Bagdadin kutsu.

Osattomien olympoksella eivät asusta yhteiskunnan kerma tai silmäätekevät, vaan hylkiöt, juopot, yksinäiset, irtolaiset ja asunnottomat. Tarinan miljöönä on joutomaa, kaatopaikka, jonne syrjäytyneet ovat rakentaneet meren rannalle kotinsa joku tyhjään asuntovaunuun ja joku toinen taas kuljetuskonttiin. Keskiössä ovat silmäpuoli Ach, järjenjuoksultaan yksinkertainen Juniori sekä julistaja Ben Adam.

Tuskin sinä osaat tuntea muuta kuin häpeää omasta itsestäsi. Rakkaus on jakamista, ja sinä olet niin rutiköyhä, ettei sinulta liikene mitään muille. Minun on Junioria surku, mutta sinua minun käy vain sääliksi.

Tarina sisältää yhteiskunnallista kritiikkiä ja tunnelma on dystopinen. Yhteisö elää yhteiskunnan laitamilla, mutta heidän keskinäisissä suhteissaan on toveruutta, välittämistä, sitoutumista, torjumista, unelmiakin sekä muistoja menneestä. Nämä ihmiset eivät valita kurjimustaan tai ryve epätoivossa, vaan he tuntevat itsensä vapaiksi miehiksi. Joukossa on myös yksi nainen.

Aurinko vajoaa vääjäämättä mereen. Vaikka se kuinka takertuu pilviin, se ei voi estää putoamistaan. Selvästi näkee, että se inhoaa upotustoimitusta mutta ei mahda sille mitään. Kaikella tässä maailmassa on loppunsa, eikä mikään mahti välty rappeutumiselta.

Kaatopaikalla vallitsee omanlaisensa yhteiskuntajärjestys, jonka tasapaino järkkyy, kun mystinen Ben Adam ilmestyy yhteisöön julistamaan rakkauden sanomaa. Ben Adam kannustaa Junioria kokeilemaan siipiään, jättämään tutun yhteisön. Lopussa Junior palaa vuosien päästä tehtyään surullisen reissun. Kirjan fatalistinen asennoituminen elämään ärsytti minua. Khadra ei sijoita kirjaa mihinkään, mutta sen sijoittaa mielessään hänen alkuperäisen kotiseudun tuntumaan.

Jos tähdittäisin lukemani kirjat, niin antaisin tälle kaksi tähteä miinuksella.

Yasmina Khadra Osattomien olympos
Alkuperäisteos L’Olympe des Infortunes
Suomentaja Lotta Toivanen
WSOY Aikamme kertojia 2010. Kotikirjasto.