Jenny Nordberg Kabulin tyttöjen salaisuus

Jenny Nordberg on toimittaja, joka asuu nykyään Yhdysvalloissa ja kirjoittaa mm. Svenska Dagbladetiin ja New York Timesiin. Kabulin tyttöjen salaisuus on Nordbergin ensimmäinen tietokirja.  New York Times julkaisi Nordbergin kirjoittaman artikkelin tästä vaietusta kulttuurista vuonna 2010. Jutusta tuli yksi lehden historian kommentoiduimpia, jonka takia Nordberg palasi Kabuliin jatkamaan tutkimustyötään kootakseen aineistoa poikina kasvaneiden naisten peloista, toivosta ja voimasta.

Afganistania hallitsee miesten kulttuuri, ja bacha posh on vaiettu perinne. Jenny Nordberg teki reportaasin näistä pojiksi kasvatetuista afgaanitytöistä. Tyttölapsen syntyminen on pettymys perheelle. Pojan syntymää juhlitaan, tytön syntymää surraan ja tyttölapsen synnyttäjille on oma nimensä. Epäonneen on kuitenkin vaihtoehto eli  bacha posh –perinne. Tyttölapsi kasvaa poikana murrosikään saakka, ja hänen oikeutena on pyörällä ajo, jalkapallon pelaaminen, puuhun kiipeäminen sekä kulkemisen vapaus.  Norberg huomasi aiheensa vaikeudet eli haastateltavia ei ollut helppo löytää, yksi haastatelluista on Azita, parlamentin naisjäsen.  Azitan perheessä siskot saavat kulkea leikkikentälle Mehran kanssa.

Eikä tarvittu kuin hiustenleikkuu, basaarista ostetut pitkät housut ja farkkupaita, jonka selkään oli painettu teksti ”supertähti”. Yhden iltapäivän aikana perhe, jossa oli neljä tytärtä, muuttui perheeksi, jota oli siunattu kolmella pikkutytöllä ja harjastukkaisella pojalla. Kuopus ei vastaisi enää kutsumanimeen Mahnoush, joka merkitsee ”kuutamoa”, vaan pojan nimeen Mehran.

Tyttölapsi on pettymys naiselle itselleen, aviomiehelle, perheelle ja yhteisölle. Naista voidaan syyllistää sukupuolesta, koska hän on liian heikkotahtoinen saadakseen pojan. Nainen, joka ei pysty synnyttämään poikaa patriarkaalisesti toimivassa yhteiskunnassa, on – yhteiskunnan silmissä ja usein myös omasta mielestään – pahasti viallinen.  Afgaanitytöt uskovat sateenkaaren taruun ja sen maagiseen voimaan, että se muuttaa syntymättömän lapsen pojaksi jos odottava äiti kulkee sen alla. Naiset uskovat omaan heikkouteensa, kun ruoat, tavat tai käynnit pyhätöissä eivät tuotakaan tulosta.

Mutta kuten Azita sanoo, burka ja muut piiloutumiskeinot katoavat vasta sitten kun Afganistanissa on turvallista ja se on oikeusvaltio. Sitä ennen tiukat sosiaaliset koodit eivät lievene eikä naisille avaudu uusia mahdollisuuksia. Sillä ensisijaista, kaikkein tärkeintä, on saada aikaan rauha.

Patriarkaalinen järjestelmä, joka luokittelee naiset alempiarvoisiksi kuin miehet ja pojat arvokkaammiksi kuin tyttäret, ei ole koskaan ollut mikään ”luonnollinen” tai Jumalan säätelemä ikuisesti vallinnut asiantila. Se juontaa juurensa yksinomaan ihmislähtöisistä historiallisista tapahtumista. Bacha posh –käytännön vastineet maissa, joissa naisilta puuttuu oikeudet, eivät ole mikään läntinen tai itänen, islamilainen tai ei-islamilainen ilmiö. Kyseessä on inhimillinen ilmiö, jota on tavattu kautta historian hyvin erilaisissa paikoissa, eri uskontojen piirissä, monella eri kielialueella. Jonakuna muuna esiintyminen on tuttua sangen monelle sorretulle, joka on pyrkinyt vapauteen. Olipa hän sitten mies tai nainen. Naista on alistettu eri tavalla eri maissa epämukavilla vaatimuksilla:  Afrikassa kaularenkailla, Japanissa kimonoilla, länsimaiden korseteilla ja koroilla, islamin maiden burkalla.  Ja nainenhan alistuu epämukavuuteen tänäkin päivänä jopa vapaehtoisesti.

Kabulin tyttöjen salaisuus on kaikessa karmeudessaan kiehtova retki yhteen suljetuimmista yhteiskunnista.  Tätä kirjaa ei pidä ohittaa.

Jenny Nordberg Kabulin tyttöjen salaisuus

Alkuperäisteos The Underground Girls of Kabul
Suomentaja Irmeli Ruuska
WSOY 2015. Kustantajalta. Kiitoksin.