Gillian Flynn Teräviä esineitä

Yhdysvaltalainen Gillian Flynn on julkaissut kolme jännitysromaania: Sharp Objects (2006) ilm. suomeksi (2015), Paha paikka (suom. 2014) ja Kiltti tyttö (suom. 2013). Toisin sanoen Teräviä esineitä on kirjailijan esikoisteos, mutta se ilmestyy suomeksi vasta kolmantena.

Gillian Flynnin uusinta dekkaria on luettu ahkeraan blogeissa, joten minäkään en voinut vältellä sitä. Olen lukenut aiemmatkin Flynnin dekkarit. Pidän niiden psykologisesta ja kihelmöivästä jännityksestä.

Tarinan kertojana on kolmikymppinen Camille Prearker. Tarinan keskiössä ovat myös äiti Adora, isäpuoli Alan ja näiden 13-vuotias Amma. Muistojen kautta tarinaan kytkeytyy myös Camillen kolmetoistavuotiaana menehtynyt sisar Marian.

Toimittaja Camille palaa lapsuudestaan tuttuun Windy Gapin pikkukaupunkiin työkeikalle Chicagosta. Hänen pitäisi kirjoittaa juttu kahden teinitytön kaappauksesta ja murhasta. Camille on kärsinyt lapsuudessaan ja oirehtinut voimakkaasti. Hän huomaa jälleen äitinsä vaikutuspiirissä menneiden läsnäolon. Jotain lienee pielessä, sillä Camille ei ole käynyt kotonaan kahdeksaan vuoteen.

Äitisuhteissa on ollut riittämiin vaikeuksia viime aikoina lukemissani kirjoissa, sillä niin Dolores Redondon rikosylikonstaapeli Amaia Salazar ja Kate Mortonin kustannustoimittaja Edie Burchill kamppailivat etäisen tai hankalan äidin kanssa. Camillen arvet ovat todella olemassa eli hän kantaa niitä mukanaan läpi elämänsä.

Hän veti puseroni pääni yli, ja minä istuin aloillani kuin kuuliainen lapsi. Riisui kenkäni ja sukkani, veti kangashousuni alas. Hytisin rintaliiveissä ja alushousuissa koleassa huoneessa ilmastointilaitteen puhaltaessa kylmää päälleni. John kiskoi peiton syrjään, viittoili minua kapuamaan sänkyyn, ja minä tein niin ja tunsin oloni yhtä aikaa kuumeiseksi ja palelin.


Hän nosti käsivarsiani, jalkojani, käänsi minut selälleen. Hän luki minua. Luki sanoja ääneen, sekä vihaisia että älyttömiä: uuni, etova, linna. Hän riisui omat vaatteensa, kuin olisi vaistonnut epäsuhtaisuuden, viskasi ne mytyssä lattialle ja jatkoi lukemista.

… annoin ensimmäistä kertaa miehen tehdä niin sen jälkeen, kun olin alkanut tosissani viillellä. Neljätoista vuotta.

Gillian Flynn taitaa jännityksen luomisen ja pidän hänen tyylistään. Flynn kirjoittaa sujuvasti, rakentaa kauhun taitavasti ottaen lukijan koukkuunsa. Paatunut lukija arvaa juonen kulun ja silti se yllättää. Lukemisestani on joitakin päiviä ja muistan lukiessani miettineeni, viekö Flynn tarinan tosiaan tavalla, jota ounastelin. Syyllinen olisi sopinut goottikauhuun, jossa aviomies on mieleltään häiriintynyt. Mietin, että voiko tavallisen pikkukaupungin perheidylli olla näin vinksallaan?

Flynnin aihe ei ole kiva, mutta se on tärkeä. Kohtasin Camillen ongelman käytännössä joitakin vuosia sitten teoreettisen pohjan kautta, niin silti menin ansaan. Sanoin kyllä, vaikka minun olisi pitänyt sanoa ei. Loppujen lopuksi asia tuli kuitenkin yllätyksenä.

Teräviä esineitä on erinomainen, viiltävä ja häijyilevä dekkari. Flynnin kirjoissa ei ole jatkuvuutta tarinoiden henkilöiden suhteen, joten tällä aloittaminen sopii hyvin. Teräviä esineitä on hieman karu kirja, mutta suosittelen. Itse asiassa taidan pitää tätä parhaimpana näistä kolmesta. Pidän itseäni hyvänä verrokkina, sillä tartuin vasta tällä viikolla Varistyttöön.


Gillian Flynn Teräviä esineitä
Alkuperäisteos Sharp Objects 2006
Suomentaja Maria Lyytinen
WSOY 2015. Kustantajalta. Kiitoksin.


Laitan vain muutaman linkin, joista pääsee muihin:

Tuijata
Omppu (Sharp Objects)
Kirjasähkökäyrä