Villinaisen
arkkityyppi myyteissä ja kertomuksissa.
Clarissa Pinkola Estés on
amerikkalainen filosofian tohtori, palkittu runoilija ja jungilainen
psykoanalyytikko. Hän on erikoistunut traumanjälkeisen toipumisen psykologiaan. Hän on
työskennellyt psykoterapeuttina yli 40 vuoden ajan ja on erikoistunut mm.
traumaperäisen stressihäiriön hoitamiseen.
Ilmestyessään tämä kirja oli kymmeniä viikkoja
New York Timesin bestseller-listalla.
Sain
tämän kirjan (Women who run with the
wolves) ystävältäni lahjaksi sen ilmestyessä vuonna 1992 englanninkielisenä,
kovakantisena, upeana kirjana, jossa nimeke on kultaisin kohokirjaimin. Alkuperäinen Women who run with the wolves muistuttaa ulkoasultaan Doris Lessingin Kultaista
muistikirjaa. Ystäväni kertoi olleensa kurssilla, jossa yhdistyivät pimeys, nuotiotuli ja tarinat, jotka ovat
ikivanha kolmiyhteys. Nyt tartun uudelleen tähän Basam Booksin kustantamaan ja
Nina Valtavirran suomentamaan versioon ja toivon pärjääväni kirjan kanssa
paremmin. Kirjan sisältöä en pysty valuttamaan
tähän, mutta ehkä pystyn välittämään joitakin tekijän keskeisiä ajatuksia. Kirjan
nimi viittaa Estésin susien parissa tekemään tutkimukseen, sillä hän vertaa
naista suteen.
John William Waterhouse The Lady of Shallot (1888) oil on canvas.
Naiset jotka kulkevat susien kanssa
tarkastelee naisen psyyken vaistonvaraista osaa tarinoiden, myyttien ja satujen
naishahmojen kautta. Pinkola Estés kehottaa harjoittelemaan sisäisen äänesi,
intuitiosi kuuntelemista. Hän kehottaa
kysymään, mikä on toisin kuin miltä näyttää. Hän kehottaa näkemään, mitä näet, kuulemaan,
mitä kuulet ja toimimaan sen mukaan, minkä tiedät olevan totta.
Jokaisessa
naisessa vaikuttaa voima, joka on yhdistelmä herkkiä vaistoja, intohimoista
luovuutta ja iätöntä viisautta ja alkukantaista voimaa. Tämä voima on
villinainen, kesyttämätön vaistonvarainen olemus, joka on luonnollinen osa
terveen naisen psyykettä. Villinaisen
arkkityyppi ja kaikki häneen liittyvä on taidemaalareiden, kirjailijoiden,
kuvanveistäjien, tanssijoiden, ajattelijoiden, rukousten esittäjien, etsijöiden
ja löytäjien suojelija – kaikki he ahertavat keksijän työssä, mikä on myös
vaistonvaraisen olemuksen päätehtävä. Kuten kaikessa taiteessa, se tulee
selkäytimestämme, ei päästämme.
Villinaisen
arkkityyppi esiintyy erilaisissa muodoissa lukemattomissa eri kulttuurien
myyteissä, kertomuksissa ja saduissa. Pinkola Estés tarkastelee naisen psyyken
vaistonvaraista osaa tuttujen (Siniparta, Ruma ankanpoikanen, Pieni
tulitikkutyttö, Prinsessa Ruusunen) ja vähemmän tunnettujen tarinoiden,
myyttien ja satujen hahmojen kautta. Tarinan välittäminen eteenpäin on
suuri ja kauaskantoinen velvollisuus. Kertomukset tulkintoineen tarjoavat
lukijalle keinon lähestyä itsessään psyyken villinaista sekä syventää
itseymmärrystä. Tarinat toimivat herättäjinä, kolkuttimina.
Sadut,
myytit ja kertomukset tarjoavat ymmärrystä, joka terävöittää katseemme ja näin
auttaa meitä löytämään villin luonnon jälkeensä jättämän polun ja seuraamaan
sitä. Tarinan neuvot vakuuttavat meille, ettei polku ole kasvanut umpeen, vaan
johtaa edelleen naiset syvemmälle ja syvemmin heidän sisäiseen viisauteensa.
Jäljet, joita seuraamme, kuuluvat kesyttämättömälle ja luonnolliselle
vaistonvaraiselle itselle.
Tämä on kirja naisten
tarinoista, jotka ovat tienviittoja matkan varrella. Ne ovat sinulle
luettavaksi ja pohdittaviksi ja auttamaan sinua etenemään kohti omaa
luonnollista vapauttasi ja itsestä, eläimistä, maailmasta, lapsista, sisarista,
rakastajista ja miehistä huolehtimista.
John William Waterhouse (6 April 1849 — 10 February 1917)
Nymphs finding the Head of Orpheus
Pinkola Estés kirjoittaa:
Niinpä menemme naimisiin väärän ihmisen
kanssa, koska se tekee elämästämme taloudellisesti helpompaa. Luovutamme työn
alla olevan uuden teoksemme suhteen ja palaamme työstämään yksinkertaisempaa
mutta tylsää teosta, jota olemme siirrelleet lattialla paikasta toiseen
viimeiset kymmenen vuotta. Emme hio hyvää runoa, kunnes se on parhaimmistoamme,
vaan jätämme sen kolmanteen luonnokseen sen sijaan, että kävisimme sen läpi
vielä yhden kerran.
Mestari-kisälli –malli
tarjoaa tuvallisen ilmapiirin, jossa olen voinut auttaa oppilaitani etsimään ja
kehittämään tarinoita, jotka tuntevat heidät omikseen ja jotka loistavat heistä
eivätkä vain lepää heidän olemuksensa yllä kuin rihkamakorut. On keinoja ja
sitten on keinoja. On harvoja helppoja keinoja, mutta yksikään tuntemistani
helpoista keinoista ei ole kokonaisvaltainen. On paljon useampia ja paljon
tuskallisempia ja vaikeita keinoja, jotka ovat kokonaisvaltaisia ja vaivan
arvoisia.
Pinkola Estés puhuu
tarinoiden louhimisesta. Tarinoiden louhiminen omasta ja läheisten
ihmisten elämästä sekä maailmasta tarkoittaa, että edessä on epämukavia hetkiä
ja haasteita. Tiedät olevasi oikealla tiellä, jos olet kokenut seuraavia
asioita: naarmuiset rystyset, nukkunut kylmällä maalla, ei kerran vaan monta
kertaa, hapuillut pimeässä, kävellyt ympyrää yöllä, saanut selkäpiitä karmivia
oivalluksia ja kokenut hiuksia nostattavia seikkailuja matkalla – nämä ovat
kallisarvoisia kokemuksia. Estes yrittää opettaa myös tarinankertojan roolia eli tarinaa ei voi vain opetella ulkoa, vaan se pitää elää.
Naiset jotka kulkevat susien kanssa
on mielenkiintoinen kirja naiseudesta ja voimavaroista, jotka kumpuaa
alkukantaisesta shamanistisesta voimasta. Tarinat eivät aukea helpolla, tarinoiden
sulattelu vie aikaa. Kirjaa ei pysty lukemaan yhteen menoon, olen käyttänyt
tähän useita viikkoja pohjana alkuperäisen kanssa takkuaminen. Olen lukenut,
kun on ollut aikaa paneutua, ajatellut lukemaani. Tarinat voi lukea paloissa,
ja on pakkokin omaksumisen takia. Vihdoinkin tämä kirja on suomeksi. Kirjaan
lukemiseen on lähdettävä avoimin mielin ja vastaanottavin asentein, mutta kyllä se inspiroikin sen edestä.
Clarissa Pinkola Estés Naiset
jotka kulkevat susien kanssa. Villinaisen arkkityyppi
myyteissä ja kertomuksissa.
Basam
Books 2014. Arvostelukappale.
Kylläpä herätit mielenkiintoni tähän villiin kirjaan...
VastaaPoistaHyvä niin. Oli kyllä helpompi lukea suomeksi, tämä oli todella sellainen kirja.
Poista