Clarissa Pinkola Estés Naiset jotka kulkevat susien kanssa

Villinaisen arkkityyppi myyteissä ja kertomuksissa.

 

Clarissa Pinkola Estés on amerikkalainen filosofian tohtori, palkittu runoilija ja jungilainen psykoanalyytikko. Hän on erikoistunut traumanjälkeisen toipumisen psykologiaan. Hän on työskennellyt psykoterapeuttina yli 40 vuoden ajan ja on erikoistunut mm. traumaperäisen stressihäiriön hoitamiseen.  Ilmestyessään tämä kirja oli kymmeniä viikkoja New York Timesin bestseller-listalla.

 

Sain tämän kirjan (Women who run with the wolves) ystävältäni lahjaksi sen ilmestyessä vuonna 1992 englanninkielisenä, kovakantisena, upeana kirjana, jossa nimeke on kultaisin kohokirjaimin. Alkuperäinen Women who run with the wolves muistuttaa ulkoasultaan Doris Lessingin Kultaista muistikirjaa. Ystäväni kertoi olleensa kurssilla, jossa yhdistyivät pimeys, nuotiotuli ja tarinat, jotka ovat ikivanha kolmiyhteys. Nyt tartun uudelleen tähän Basam Booksin kustantamaan ja Nina Valtavirran suomentamaan versioon ja toivon pärjääväni kirjan kanssa paremmin.  Kirjan sisältöä en pysty valuttamaan tähän, mutta ehkä pystyn välittämään joitakin tekijän keskeisiä ajatuksia. Kirjan nimi viittaa Estésin susien parissa tekemään tutkimukseen, sillä hän vertaa naista suteen.

 

John William Waterhouse The Lady of Shallot (1888) oil on canvas.

 

Naiset jotka kulkevat susien kanssa tarkastelee naisen psyyken vaistonvaraista osaa tarinoiden, myyttien ja satujen naishahmojen kautta. Pinkola Estés kehottaa harjoittelemaan sisäisen äänesi, intuitiosi kuuntelemista. Hän kehottaa kysymään, mikä on toisin kuin miltä näyttää.  Hän kehottaa näkemään, mitä näet, kuulemaan, mitä kuulet ja toimimaan sen mukaan, minkä tiedät olevan totta.

 Jokaisessa naisessa vaikuttaa voima, joka on yhdistelmä herkkiä vaistoja, intohimoista luovuutta ja iätöntä viisautta ja alkukantaista voimaa. Tämä voima on villinainen, kesyttämätön vaistonvarainen olemus, joka on luonnollinen osa terveen naisen psyykettä. Villinaisen arkkityyppi ja kaikki häneen liittyvä on taidemaalareiden, kirjailijoiden, kuvanveistäjien, tanssijoiden, ajattelijoiden, rukousten esittäjien, etsijöiden ja löytäjien suojelija – kaikki he ahertavat keksijän työssä, mikä on myös vaistonvaraisen olemuksen päätehtävä. Kuten kaikessa taiteessa, se tulee selkäytimestämme, ei päästämme.

 Villinaisen arkkityyppi esiintyy erilaisissa muodoissa lukemattomissa eri kulttuurien myyteissä, kertomuksissa ja saduissa. Pinkola Estés tarkastelee naisen psyyken vaistonvaraista osaa tuttujen (Siniparta, Ruma ankanpoikanen, Pieni tulitikkutyttö, Prinsessa Ruusunen) ja vähemmän tunnettujen tarinoiden, myyttien ja satujen hahmojen kautta. Tarinan välittäminen eteenpäin on suuri ja kauaskantoinen velvollisuus. Kertomukset tulkintoineen tarjoavat lukijalle keinon lähestyä itsessään psyyken villinaista sekä syventää itseymmärrystä. Tarinat toimivat herättäjinä, kolkuttimina.

 Sadut, myytit ja kertomukset tarjoavat ymmärrystä, joka terävöittää katseemme ja näin auttaa meitä löytämään villin luonnon jälkeensä jättämän polun ja seuraamaan sitä. Tarinan neuvot vakuuttavat meille, ettei polku ole kasvanut umpeen, vaan johtaa edelleen naiset syvemmälle ja syvemmin heidän sisäiseen viisauteensa. Jäljet, joita seuraamme, kuuluvat kesyttämättömälle ja luonnolliselle vaistonvaraiselle itselle.

 Tämä on kirja naisten tarinoista, jotka ovat tienviittoja matkan varrella. Ne ovat sinulle luettavaksi ja pohdittaviksi ja auttamaan sinua etenemään kohti omaa luonnollista vapauttasi ja itsestä, eläimistä, maailmasta, lapsista, sisarista, rakastajista ja miehistä huolehtimista.

 

 

 

John William Waterhouse (6 April 1849 — 10 February 1917)

Nymphs finding the Head of Orpheus

Pinkola Estés kirjoittaa: Niinpä menemme naimisiin väärän ihmisen kanssa, koska se tekee elämästämme taloudellisesti helpompaa. Luovutamme työn alla olevan uuden teoksemme suhteen ja palaamme työstämään yksinkertaisempaa mutta tylsää teosta, jota olemme siirrelleet lattialla paikasta toiseen viimeiset kymmenen vuotta. Emme hio hyvää runoa, kunnes se on parhaimmistoamme, vaan jätämme sen kolmanteen luonnokseen sen sijaan, että kävisimme sen läpi vielä yhden kerran.

Mestari-kisälli –malli tarjoaa tuvallisen ilmapiirin, jossa olen voinut auttaa oppilaitani etsimään ja kehittämään tarinoita, jotka tuntevat heidät omikseen ja jotka loistavat heistä eivätkä vain lepää heidän olemuksensa yllä kuin rihkamakorut. On keinoja ja sitten on keinoja. On harvoja helppoja keinoja, mutta yksikään tuntemistani helpoista keinoista ei ole kokonaisvaltainen. On paljon useampia ja paljon tuskallisempia ja vaikeita keinoja, jotka ovat kokonaisvaltaisia ja vaivan arvoisia.

 

Pinkola Estés puhuu tarinoiden louhimisesta.  Tarinoiden louhiminen omasta ja läheisten ihmisten elämästä sekä maailmasta tarkoittaa, että edessä on epämukavia hetkiä ja haasteita. Tiedät olevasi oikealla tiellä, jos olet kokenut seuraavia asioita: naarmuiset rystyset, nukkunut kylmällä maalla, ei kerran vaan monta kertaa, hapuillut pimeässä, kävellyt ympyrää yöllä, saanut selkäpiitä karmivia oivalluksia ja kokenut hiuksia nostattavia seikkailuja matkalla – nämä ovat kallisarvoisia kokemuksia. Estes yrittää opettaa myös tarinankertojan roolia eli tarinaa ei voi vain opetella ulkoa, vaan se pitää elää.

 

Naiset jotka kulkevat susien kanssa on mielenkiintoinen kirja naiseudesta ja voimavaroista, jotka kumpuaa alkukantaisesta shamanistisesta voimasta. Tarinat eivät aukea helpolla, tarinoiden sulattelu vie aikaa. Kirjaa ei pysty lukemaan yhteen menoon, olen käyttänyt tähän useita viikkoja pohjana alkuperäisen kanssa takkuaminen. Olen lukenut, kun on ollut aikaa paneutua, ajatellut lukemaani. Tarinat voi lukea paloissa, ja on pakkokin omaksumisen takia. Vihdoinkin tämä kirja on suomeksi. Kirjaan lukemiseen on lähdettävä avoimin mielin ja vastaanottavin asentein, mutta kyllä se inspiroikin sen edestä.

 

Clarissa Pinkola Estés Naiset jotka kulkevat susien kanssa. Villinaisen arkkityyppi myyteissä ja kertomuksissa.
Basam Books 2014. Arvostelukappale.