Mariana Alcoforado Sisar Marianan rakkauskirjeet

Luin Blogistanian heinäkuisessa lukumaratonissa Mariana Alcoforadon Sisar Marianan rakkauskirjeet. Teoksen on suomentanut Tarja Härkönen ja kustantanut Andalusialainen Koira 1995. Alun perin Pariisissa ilmestyi vuonna 1669 pieni kirjanen, jonka kannessa luki Lettres portugaises traduites en français. Vasta vuonna 1699 paljastui kirjeiden innoittajan henkilöllisyys. Chamillyn kreivi Noël Bouton oli oleillut kirjeiden kirjoittamisen aikaan Bejan seudulla Alentejon maakunnassa, jossa myös Marianan klarissaluostari Bejan Nossa Senhora da Conceicãon sijaitsi. Kirjasta tuli myyntimenestys ja vuoteen 1800 mennessä kirjasesta oli tehty miltei yhdeksänkymmentä erilaista laitosta. Kirjeiden kirjoittajan henkilöllisyys selvisi vasta vuonna 1810, kun J.F. Boissonade paljasti, että kirjeiden kirjoittaja olisi Mariana Alcoforado ja kirjeet oli kirjoitettu Chamillyn kreiville.

Mariana Alcoforado (1640-1725) oli portugalilainen nunna. Mariana Alcoforado syntyi varakkaan tilanomistajan Francisco da Costa Alcoforadon ja Leonor Mendesin perheeseen ja siirtyi yhteiskuntaluokkansa mukaisesti kaksitoistavuotiaana luostariin kasvatettavaksi. Hän rakastui 26-vuotiaana ranskalaiseen upseeriin, ja hänen rakkautensa kantoi kauemmin kuin tuon upseerin. Marianan suojattu nunnanelämä sai särön rakkauden myötä. Rakkauden kohde oli Marianaa kaksi kertaa vanhempi ranskalainen, rakkausseikkailuistaan tunnettu Chamillyn kreivi Noël Bouton (1615-1715). Internetistä löytyy, että kreivi Noël Bouton olisi elänyt 1636-1715, mikä ikä tuolloisiin olosuhteisiin on silti korkea.

Kirjeiden kirjoittajan vaiheista tiedetään, että Marianan ei tarvinnut kärsiä kymmenen vuoden eristysrangaistusta, joka lankesi nunnille, jotka veivät miehen huoneeseensa. Mariana luopui nunnalupauksestaan, mutta oli siitä huolimatta ehdolla abbedissaksi vuonna 1709. Hän kuoli 83-vuotiaana kesäkuun 22. päivänä 1723.

Suomentaja Tarja Härkönen:

Jos varakreivi Gabriel de Lavergne de Guilleragues todella kirjoitti kirjeet, hänen kirjallinen vainunsa ei olisi voinut olla parempi. 1600-luvun loppupuolella tuli muotiin julkaista rakkauskirjekokoelmia, joilla tyydytettiin romantiikan nälkäistä suurta yleisöä, samaan tapaan kuin television saippuasarjoilla nykyään.

Kirjeromaanit olivat tuohon aikaan suosittuja. Kirjeiden alkuperästä ja kirjoittajasta on esitetty erilaisia väitteitä. Onko kirjeet kirjoittanut nainen vai mies? Ainakin hän on pystynyt kuvaamaan naisen pakahduttavia tunteita. Oikeasti kyseessä on monologi, sillä saamme seurata vain toisen osapuolen tunteiden kavalkadin. Toisaalta Mariana kirjoittaa omalle sydämelleen, sillä hän tuntee kohtalonsa.

Tiedän kyllä lääkkeen joka tehoaisi tautiini, ja parantaisi ilman muuta, jos vain lakkaisin rakastamasta teitä. Mutta millainen lääke! Ei! Mieluummin kärsin entistä enemmän kuin unohdan teidät.

Kirjoitan enemmän itselleni kuin teille, yritän näin vain huojentaa oloani. Sitä paitsi te säikähdätte varmasti kirjeeni paksuutta, niin ettette kuitenkaan lukisi sitä.

Mikään ei estä nunnia vaalimasta jatkuvasti rakkauttaan, eivätkä sen sadat muut asiat vie heidän ajatuksiaan muualle, maallisiin hömpötyksiin.

Rainer Maria Rilke on kirjoittanut jälkisanat:

Näiden 1600-luvulla kirjoitettujen kirjeiden myötä meille on säilynyt rakkaus, jonka vaativuudelle ei löydy vertaa. Kuten vanhassa pitsissä, tuskan ja yksinäisyyden säikeet solmiutuvat niissä selittämättömällä tavalla yhteen ja punoutuvat kukiksi, kukikkaaksi koristekehykseksi.

Mikä merkitys näillä käsiimme joutuneilla kirjeillä on nykyään? Niiden tulisi olla meille muistutuksena siitä, että nainen voi elämässään yltää kaikkein korkeimpaan.

Sisar Marianan rakkauskirjeet ovat oma maailmansa, jotka on sijoitettava oman aikansa aikakuvaan. Ne kertovat voimakkaista tunteista, ne on luettava, vaikka emme kykenekään olemaan niiden alkuperästä kovinkaan varmoja.

Mariana Alcoforado Sisar Marianan rakkauskirjeet
Andalusialainen Koira 1995. Kotikirjasto.