torstai 7. elokuuta 2014

Clarice Lispector Passio



Tämä kirja on kuin mikä kirja tahansa. Mutta olisin mielissäni, jos sen ”lukisivat vain sellaiset ihmiset, joiden sielu on jo muotoutunut”. C.L.

Clarice Lispector (1925-1977) on brasilialainen kirjailija. Häntä pidetään yleisesti yhtenä tärkeimmistä 1900-luvun kirjailijoista. Häneltä on aiemmin suomennettu Tähden hetki (1996), Água viva: Ajatuksen takana (2000) ja Lähellä villiä sydäntä (2008). Kirjailijan laajaan tuotantoon sisältyy romaaneja, novelleja ja lastenkirjoja. Lispector opiskeli lakia ja toimi pitkään kolumnistina sekä muissa journalistin tehtävissä. Hänen kaunokirjallisissa teoksissaan korostuivat minuuden, kielen, tietoisuuden ja olemassaolon teemat. Lispector voitti useita tärkeitä brasilialaisia kirjallisuuspalkintoja. Clarice Lispector  syntyi venäjänjuutalaiseen perheeseen ja asui lapsuutensa nykyisessä Ukrainassa.

Passio Rakkaus G.H:n mukaan (A Paixão Segundo G. H.) on arvoituksellinen ja filosofinen romaani vuodelta 1964. Lispectorin tuotantoa on kuvattu haastavaksi ja vaikeaksi ja verrattu Virginia Woolfiin. Tilannetta ei ehkä paranna, että voin sanoa lukeneeni Virginia Woolfin tuotannon aika hyvin. Eikä tilanne parane, kun kerron lukevani mielelläni Peter Handken teoksia. Jos tämän jälkeen totean kylmän rauhallisesti, että Woolfin ja Handken kirjat ovat rentouttavia ja avautuvia, niin ehkä olen sanonut tarpeeksi. Clarice Lispector kirjoittaa kaunista kieltä ja kääntäjä kääntää alkuperäiskielestä. Lukija jää oman onnensa nojaan. Suomentaja Tarja Härkösen on kirjoittanut jälkisanat, jotka tulevat tarpeeseen. Ehkä ne olisi kannattanut sijoittaa alkuun. En oikein usko, että ne olisivat vieneet pohjaa tältä kirjalta, sillä tämä ei aukene ensimmäisellä lukukerralla.

Clarice Lispector kirjoittaa minuudesta, identiteetistä ja minuuden rakentumisesta ja sen osista. Tarinan kertoja on hyvin menestyvä kuvanveistäjä, joka asuu Rio de Janeiron hienostoalueella. Kertomuksen päähenkilöstä tiedetään vain nimikirjaimet G.H. Eräänä päivänä hän astuu kotiapulaisena huoneeseen aikeenaan siivota se, sillä palvelija oli sanoutunut irti edellisenä päivänä. G.H. arvelee kohtaavansa taatusti törkyisessä kunnossa olevan huoneen ja valmistautuu sen siivoamiseen. Hän järkyttyy kohdatessaan hohtavan puhtauden sekä tyhjyyden ja tuntee olevansa hullujen huoneessa, josta on eliminoitu kaikki vaaralliset esineet pois. Hän havaitsee yhdellä kalkitulla seinällä maalauksen - harmoniaa sekoittavan yksityiskohdan.

Yhdellä kalkitulla seinällä oven viereisellä - siksi en ollut nähnyt sitä heti - oli lähes luonnollisen kokoinen, hiilellä piirretyn alastoman miehen, alastoman naisen ja koiraakin alastomamman koiran ääriviivat. Vartaloihin ei ollut piirretty sitä että kaikki mikä peittää oli poissa: ne olivat tyhjän alastomuuden ääriviivoja.

Mietin, oliko Janair todella vihannut minua - vai minäkö olin vihannut häntä, vaikken ollut häntä edes katsonut.

Tuossa täydellisen tyhjyyden tilassa nainen löytää elävää, joka kauhistuttaa ja tyrmistyttää hänet, kun komerosta ryömii torakka. Hän liiskaa torakan oven väliin. Tästä hetkestä alkaa mystinen matka itseen ja sen kokemiseen.

Jo silloin minä luultavasti tajusin etten tarkoittanut että mitä minä olin tehnyt torakalle vaan: mitä minä olin tehnyt itselleni?

Alkaa mystinen hengellinen matka. Lopun kohtaus on šokeeraava ja epämiellyttävä, jonka jälkeen Lispector ottaa lukijan taas ajatuksiinsa.

Vähittäinen luopuminen sankarin viitasta on se todellinen työ jonka ihminen tekee näkyvän työnsä taustalla; elämä on salainen tehtävä. Niin salainen on tuo todellinen elämä ettei edes minulle joka kuolen siinä voi luottaa sen tunnussanaa, kuolen tietämättä mihin.

Passio Rakkaus G.H:n mukaan on lukijaa koetteleva lukukokemus, joka avautuu pala palalta. Se on pienoisromaani, mutta sen kanssa joutuu kilvoittelemaan kunnon tiiliskiven verran. Jopa vähäiset välimerkit vaikeuttavat lukemista. Tämä ei ole kesälukemista rantatuolissa loikoen vaan keskittyen ahertamista. Kirjan ymmärtäminen edellyttää uudelleen lukemisen.

Clarice Lispector Passio Rakkaus G.H:n mukaan
Teos 2014. Kustantajalta .

Kirja on luettu mm. Kirjavinkeissä

6 kommenttia:

  1. Olen yrittänyt lukea Lispectoria, mutta kyseisenä hetkenä hänen tekstinsä oli liian haasteellista. Varmaankin yritän joskus myöhemmin uudestaan, sillä identiteetti- yms. jutut kyllä kiinnostavat kovasti. Hienoa joka tapauksessa, että häntä on suomennettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaan ajatuksesi. Ehkä toisella kertaa minäkin selviän paremmin, sillä koville otti.

      Poista
  2. Tämä kirja on lukupinossa ja odottaa sopivaa mielenlaatuani sen lukemiseen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, toivottavasti huomaan postauksesi, olisin todella kiinnostunut lukemaan sinun ajatuksesi.

      Poista
  3. No huh, tuo ensimmäinen lainaus on jo melkoinen lukijalle heitetty haaste. En ole kuullut kirjailijasta aiemmin, mutta vaikuttaa kiehtovalta. Kiitos siis mielenkiintoisesta arviosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä. Kirja ehkä ole kesäkirja, sopii syksyn iltoihin ja pakkasen jähmettävään päivään. Kirja pitäisi lukea uudestaan. Missään nimessä kirja ei ole huono, vaan se vaatii lukijalta oikean tahtotilan.

      Poista

Ilahduta minua kommentilla!