Tämä
kirja on kuin mikä kirja tahansa. Mutta olisin mielissäni, jos sen ”lukisivat
vain sellaiset ihmiset, joiden sielu on jo muotoutunut”.
C.L.
Clarice Lispector (1925-1977)
on brasilialainen kirjailija. Häntä pidetään yleisesti yhtenä tärkeimmistä 1900-luvun
kirjailijoista. Häneltä on aiemmin suomennettu Tähden hetki (1996), Água viva: Ajatuksen takana (2000) ja Lähellä
villiä sydäntä (2008). Kirjailijan
laajaan tuotantoon sisältyy romaaneja, novelleja ja lastenkirjoja.
Lispector opiskeli lakia ja toimi pitkään kolumnistina sekä muissa journalistin
tehtävissä. Hänen kaunokirjallisissa teoksissaan korostuivat minuuden, kielen,
tietoisuuden ja olemassaolon teemat. Lispector voitti useita tärkeitä
brasilialaisia kirjallisuuspalkintoja. Clarice Lispector syntyi venäjänjuutalaiseen perheeseen ja asui
lapsuutensa nykyisessä Ukrainassa.
Passio
Rakkaus G.H:n mukaan (A Paixão Segundo G. H.) on
arvoituksellinen ja filosofinen romaani vuodelta 1964. Lispectorin tuotantoa on
kuvattu haastavaksi ja vaikeaksi ja verrattu Virginia Woolfiin. Tilannetta ei
ehkä paranna, että voin sanoa lukeneeni Virginia Woolfin tuotannon aika hyvin.
Eikä tilanne parane, kun kerron lukevani mielelläni Peter Handken teoksia. Jos
tämän jälkeen totean kylmän rauhallisesti, että Woolfin ja Handken kirjat ovat
rentouttavia ja avautuvia, niin ehkä olen sanonut tarpeeksi. Clarice Lispector kirjoittaa
kaunista kieltä ja kääntäjä kääntää alkuperäiskielestä. Lukija jää oman onnensa
nojaan. Suomentaja Tarja Härkösen on kirjoittanut jälkisanat, jotka tulevat tarpeeseen. Ehkä
ne olisi kannattanut sijoittaa alkuun. En oikein usko, että ne olisivat vieneet
pohjaa tältä kirjalta, sillä tämä ei aukene ensimmäisellä lukukerralla.
Clarice Lispector kirjoittaa
minuudesta, identiteetistä ja minuuden rakentumisesta ja sen osista. Tarinan
kertoja on hyvin menestyvä kuvanveistäjä, joka asuu Rio de Janeiron
hienostoalueella. Kertomuksen päähenkilöstä tiedetään vain nimikirjaimet G.H. Eräänä
päivänä hän astuu kotiapulaisena huoneeseen aikeenaan siivota se, sillä
palvelija oli sanoutunut irti edellisenä päivänä. G.H. arvelee kohtaavansa
taatusti törkyisessä kunnossa olevan huoneen ja valmistautuu sen siivoamiseen. Hän
järkyttyy kohdatessaan hohtavan puhtauden sekä tyhjyyden ja tuntee olevansa
hullujen huoneessa, josta on eliminoitu kaikki vaaralliset esineet pois. Hän
havaitsee yhdellä kalkitulla seinällä maalauksen - harmoniaa sekoittavan
yksityiskohdan.
Yhdellä
kalkitulla seinällä oven viereisellä - siksi en ollut nähnyt sitä heti - oli
lähes luonnollisen kokoinen, hiilellä piirretyn alastoman miehen, alastoman
naisen ja koiraakin alastomamman koiran ääriviivat. Vartaloihin ei ollut
piirretty sitä että kaikki mikä peittää oli poissa: ne olivat tyhjän
alastomuuden ääriviivoja.
Mietin,
oliko Janair todella vihannut minua - vai minäkö olin vihannut häntä, vaikken
ollut häntä edes katsonut.
Tuossa täydellisen
tyhjyyden tilassa nainen löytää elävää, joka kauhistuttaa ja tyrmistyttää hänet,
kun komerosta ryömii torakka. Hän liiskaa torakan oven väliin. Tästä hetkestä
alkaa mystinen matka itseen ja sen kokemiseen.
Jo
silloin minä luultavasti tajusin etten tarkoittanut että mitä minä olin tehnyt
torakalle vaan: mitä minä olin tehnyt itselleni?
Alkaa mystinen hengellinen
matka. Lopun kohtaus on šokeeraava ja epämiellyttävä, jonka jälkeen Lispector
ottaa lukijan taas ajatuksiinsa.
Vähittäinen
luopuminen sankarin viitasta on se todellinen työ jonka ihminen tekee näkyvän
työnsä taustalla; elämä on salainen tehtävä. Niin salainen on tuo todellinen
elämä ettei edes minulle joka kuolen siinä voi luottaa sen tunnussanaa, kuolen tietämättä
mihin.
Passio Rakkaus G.H:n
mukaan on lukijaa koetteleva lukukokemus, joka avautuu pala palalta. Se on
pienoisromaani, mutta sen kanssa joutuu kilvoittelemaan kunnon tiiliskiven
verran. Jopa vähäiset välimerkit vaikeuttavat lukemista. Tämä ei ole kesälukemista rantatuolissa loikoen vaan keskittyen
ahertamista. Kirjan ymmärtäminen edellyttää uudelleen lukemisen.
Clarice
Lispector Passio Rakkaus G.H:n mukaan
Teos
2014. Kustantajalta .
Kirja on luettu mm.
Kirjavinkeissä
Olen yrittänyt lukea Lispectoria, mutta kyseisenä hetkenä hänen tekstinsä oli liian haasteellista. Varmaankin yritän joskus myöhemmin uudestaan, sillä identiteetti- yms. jutut kyllä kiinnostavat kovasti. Hienoa joka tapauksessa, että häntä on suomennettu.
VastaaPoistaJaan ajatuksesi. Ehkä toisella kertaa minäkin selviän paremmin, sillä koville otti.
PoistaTämä kirja on lukupinossa ja odottaa sopivaa mielenlaatuani sen lukemiseen ;)
VastaaPoistaMai, toivottavasti huomaan postauksesi, olisin todella kiinnostunut lukemaan sinun ajatuksesi.
PoistaNo huh, tuo ensimmäinen lainaus on jo melkoinen lukijalle heitetty haaste. En ole kuullut kirjailijasta aiemmin, mutta vaikuttaa kiehtovalta. Kiitos siis mielenkiintoisesta arviosta.
VastaaPoistaKyllä. Kirja ehkä ole kesäkirja, sopii syksyn iltoihin ja pakkasen jähmettävään päivään. Kirja pitäisi lukea uudestaan. Missään nimessä kirja ei ole huono, vaan se vaatii lukijalta oikean tahtotilan.
Poista