Anilda Ibrahimi Ajan riekaleita

Kuulemme sisimmässämme heidän äänensä, joka kulkee elämän ja joskus kuolemankin läpi ja sanoo, että emme voi paeta minnekään. Se sanoo, että kaikki tiet ovat suljetut siitä hetkestä lähtien, kun on katsonut omaa lastaan silmiin. Ja että on olemassa vain kylvön aika ja sadonkorjuun aika. Ja kun ne molemmat on tehty, kierto on päättynyt. Silloin vanhempi yrittää kaikin keinoin tehdä sen ainoan asian, mikä on vielä mahdollista: siirtää muistonsa siihen ihmiseen, josta tulee oma muisti.

Luin Anilda Ibrahimin teoksen Ajan riekaleita heinäkuisessa lukumaratonissa, mutta sen tuominen blogiin on kestänyt. Koneen äärellä istumiseen ei ole halunnut tai ehtinyt paneutua. Lukukokemukseni kärsi myös sarjaluvussa. Eli jatkossa paneudun lukumaratonissa yhteen tai kahteen kirjaan. Huomaan, että saan kirjoitettua blogitekstin paremmin kirjan luettuani kuin viiveellä.

Anilda Ibrahimi on syntynyt Albaniassa vuonna 1972. Nykyisin hän asuu Italiassa, Roomassa. Anilda Ibrahimi on journalisti, joka on aiemmin julkaissut runoja äidinkielellään. Punainen morsian (2010) on hänen ensimmäinen proosateoksensa. Ajan riekaleita eli L'amore e gli stracci del tempo ilmestyi vuonna 2009. Kirjan suomentanut Helinä Kangas. Ibrahimi kirjoittaa italiaksi. Minusta on erityistä huomata, kun Ibrahimi mainitsee haastatteluissa, että ei toivo kirjojensa kääntyvän albaniaksi ennen tuloerojen tasoittumista, koska kirjat ovat niin pienen eliitin mahdollisuus.

Tapahtumien miljöö on Balkanin niemimaa ja ajankohtana 1970-luvun lopusta 1990-luvulle. Taustalla on lähihistoria, yhteiskunnallinen kriisi, nationalistinen jakavuus, juurettomuus ja sodan vaikutus ihmisen elämään. Onko tämä sitten rakkauskertomus vai kehityskertomus on jokaisen itse ratkaistava. Sota ja kansalaisuudet repivät ihmisiä. Keskiössä on kahden perheen lapset Zlatan ja Ajkuna, jotka kasvavat yhdessä veljenä ja sisarena. Heidän isänsä, Miloš ja Besor ovat ystäviä ja kollegoja, vaikka toinen on serbi ja toinen albaani.

He olivat tutustuneet Belgradissa seitsemänkymmentäluvun lopulla. Miloš opetti siinä yliopistossa jossa Besor opiskeli lääketiedettä. Hän oli professoreista nuorin, niin nuori, että usein häntä luultiin opiskelijaksi.

Besor joutuu kahakoiden takia kymmeneksi vuodeksi vankilaan vuonna 1981. Besorin Donika-vaimo sekä tytär Ajkuna päätyvät asumaan Milošin perheeseen Prištinan keskustaan, mikä johdattaa Zlatan ja Ajkunan yhteen. Vuonna 1999 perheet ajautuvat eri puolille sisällissotaa, mutta Zlatan ja Ajkuna vannovat, etteivät koskaan eroa, mutta aika muuttaa asioita ja tuo muutoksia ihmisiin. Miten kukin selviää kokemastaan? Henkilöhahmoista Ajkuna nousee voimakkaimpana mieleen.

Sellaiseksi Ajkuna ei ollut Zlatanin paluuta kuvitellut. Hän oli selvinnyt isänsä kuolemasta, sodasta, perheensä menettämisestä ja monista muista asioista siksi, että hän oli odottanut Zlatania.

Ajan riekaleita on minulle merkittävämpi ja vaikuttavampi kirja kuin Punainen morsian. Tämä tarina on niin todentuntuinen ja realistinen, jossa elämä ei anna enempää kuin lupaa. Albania on minulle täysin mysteeri ja kirja jo sen takia kiinnostava. Ibrahimin tyyli ja kieli ovat upeita. Kirjan kansi on erittäin kaunis. Taustalla väijyy sota ja sen runtelemat ihmiset, mutta silti elämässä säilyy toivo ja rakkaus. En olisi halunnut lopettaa tämän kirjan lukemista.


Anilda Ibrahimi Ajan riekaleita
Tammi. 2014.

Osallistun tällä Opuscolon Keltaiseen kesään.