Eugène Ionesco (1912-1994) oli romanialais-ranskalainen näytelmäkirjailija. Ionesco syntyi Slatinassa, Romaniassa. Häneltä on suomennettu mm. Kuningas kuolee (1964). Häntä pidettiin absurdin teatterikirjallisuuden johtonimenä. Romaani Le solitaire ilmestyi vuonna 1973 ja suomennettiin nimellä Erakko vuonna 1976. Erakko käsittelee eksistentialismin teemoja, sankari käy taistelua olemassaolon ongelmansa kanssa. Genrenä tässä on absurdismi, filosofinen romaani ja psykologinen romaani. Kirjan miljöönä on Pariisi, johon kertoja sepittää epärealistisen sisällissodan voidakseen analysoida tapahtumia.
Seuraavasta pääsee hyvin tarkan kuvauksen jäljille:
Asuntoni sijaitsee Pariisin lähellä esikaupunkialueella. Neljännessä kerroksessa rakennuksessa, joka ei ollut uusi eikä vanha. Talo oli melko vankkatekoinen ja rakennettu vuonna 1865. Eteinen oli pimeä. Vessa oli sisään astuttaessa vasemmalla. Ja sitten heti ovi keittiöön. Seinät olivat melko likaiset, mutta maalikerros peitti kaiken. Oikealla avautui lasiovi suureen kolmen ikkunan valaisemaan huoneeseen, joten huone oli hyvin valoisa ja suuri. Päätin tehdä siitä oleskeluhuoneeni ja ruokasalini.
Erakon kertoja kohtaa maisen onnen periessään sievoisen rahasumman Amerikan setien ansiosta. Hän ostaa osakkeen, jättää arkisen konttorityön ja vetäytyy omaan rauhaan. Hän juopottelee, nukkuu puoleenpäivään, yksinäistyy, vieraantuu ja kaiken vastakohtana hän on perfektionisti, joka menee ravintolaan syömään tiettynä aikana, tiettyyn pöytään. Hän kyselee entistä enemmän, ymmärtää entistä vähemmän kaiken mielekkyyttä.
Huomasin ajattelevani liikaa, minä joka olin luvannut itselleni olla ajattelematta ensinkään, mikä onkin paljon viisaampaa, sillä missään tapauksessa ei sitä kukaan ymmärrä. Filosofoin liikaa. Siinä on minun vikani. Jos olisin filosofoinut vähemmän, olisin ollut onnellisempi. ei pidä filosofoida, jollei ole suuri filosofi.
Hän ahdistuu aivan kaikesta, joko portinvartija katsoo liian yrmeänä tai liian pitkään. Hän tarkkailee ihmisiä ja ympäristöään. Hänen arkiset askareensa, asunnon pikkutarkka sisustaminen, kaiken analysointi korostuu kaikessa päähenkilön eli kertojan tekemisissä. Hän seuraa kadun arkinäytelmää, vahtii ihmisiä, tuntee olevansa viskattu maailmaan ja tulevansa siitä tietoiseksi ensimmäisen kerran. Hän vetäytyy yhteiskunnasta syrjään ja viettää aikansa perimmäisten kysymysten äärellä.
Menneisyys on aina kaunis ja lempeä, sitä kaipaa ja sen tajuaa vasta liian myöhään. Tarvitsemme perspektiivin, ei sillä ole väliä onko ministeri, konttorirotta, miljonääri vai puliukko. Niinpä niin, meillä on itsessämme aurinkoinen maailma, ilo voisi puhjeta minä hetkenä hyvänsä, jos tietäisimme, tarkoitan jos tietäisimme ajoissa.
Eugène Ionesco Erakko on mielenkiintoinen kirja ajastamme, kun lukijalle riittää kertojan ajatukset.
Luin nämä omaan projektiini Kirjailijat maailmankartalla.
Eugène Ionesco Erakko
Wsoy 1976. Kotikirjasto.
Jännästi sanottu tuo "kun lukijalle riittää kertojan ajatukset". Minä yritin kerran tätä lukea, mutta en päässyt alkua pitemmälle. Olisin varmaan kaivannut jotain äksyilyä ajatusten lisäksi. Luultavasti valitsin tämän kirjan aikoinaan, koska olin nähnyt tv:ssä pikku pätkän Ionescun näytelmän "Sarvikuonot" filmatisoinnista. En tiedä onko Sarvikuonoja saatavilla suomeksi.
VastaaPoistaOlli-Matti Ranimuksen esipuhe on avuksi. Oikeastaan kertojan asunnon kuvailu ja tapojen kuvailu on hauskaa, satiirista, kun pääsee sisään. Vilpittömät pyrkimykset seurallisuuteen. Sarvikuonoa on esitetty meillä, mutta en ole varma, onko sitä kirjana. Saisi olla. Kannattaa yrittää paremmalla fiiliksellä pimeässä syksyssä.
Poista