Jaana Ala-Huissi & Henry Aho Hotelli Ikuisuus – Kauhutarinoita

Hotelli Ikuisuus – Kauhutarinoita sisältää 22 tarinaa. Kirjassa vuorottelevat Jaana Ala-Huissin ja Henry Ahon tekstit. Kansikuvitus on Ivi Rebovan. Kirjan ulkoasu on houkutteleva.


Kauhu ei ole minun genreni eli en lukisi Kingiä tai Koontzia. Kuitenkin psykologinen kauhu on joskus paikallaan, mutta väkivallasta en pidä. Marko Hautalan ja Mia Vänskän kertomuksista pidän. Hotelli Ikuisuudessa tarinat ovat kahden henkilön kirjoittamia, mutta sointuvat kokonaisuuteen. Tarinoiden seitinohuiden liitoksin ne kytkeytyvät toisiinsa kuten jotakin odottava mies tai sudentalja.


Tarinat ja niiden henkilöt ovat hyvin arkisia ja realistia, joten kauhu syntyy outojen tapahtumien kautta ja ripauksella magiaa ja fantasiaa. Hotelli Ikuisuus johdattaa lukijan oudoille matkoille: silloille, hautausmaille, taloihin ja metsän peittoon. Tarinat loihtivat pelon, kaipauksen, koston ja menneen kosketuksen läsnä olevaksi. Hotelli ikuisuudessa on salaperäisiä petoja, riivattuja koneita, rauhattomia kalmoja, katoavia rakennelmia, kohtalokkaita naisia, hautajaisvieraita, kirottuja nukkeja sekä tahmaavia eritteitä. Tarinoissa korostuu myös tuoksujen merkitys. Hotelli ikuisuus on viimeisenä tarinana …

Peili oli tarujen mukaan melkein yhtä vanha kuin maailma. Se oli taottu sulasta metallista ja jäähdytetty suolaisessa vedessä. Se oli koruton peili. Tarinoiden mukaan sitä ei voinut päällepäin erottaa tavallisista peileistä. Ero tuli ilmi vasta silloin, kun peiliä katsoi. Pelkkä vilkaisu ei riittänyt, vaan peiliä täytyi katsoa aina sen kuvia heijastavan harmaan pinnan alle. Kaikki eivät siihen pystyneet. Rouva oli varma, että hän pystyisi. Hän oli valmistautunut siihen koko elämänsä ajan.

Tarinat sijoittuvat pääosin nykyaikaan, mutta silti ne kunnioittavat vanhaa kertomaperinnettä sadunomaisin tunnelmin ja vanhahtavin ilmaisuin. Mennyt on läsnä yhtälailla nykyajan kanssa. Kännykkä ja navigaattori ovat oivia kerronnanvälineitä, ja jokainen pysty samaistumaan tilanteeseen jossain metsätiellä, kun kuuluvuudet katoavat pelon hivuttautuessa sisimpään. Kirjan tarinat toimivat hieman liiankin hyvin. Hyytävin kertomus on Mytty, mutta en välttämättä pitänyt siitä. Pidin erityisesti tarinoista: Metsä, Aita, Uhri, Luoto, Silta, Hotelli ikuisuus. Metsän ja luonnon läsnäolo viehättivät minua - tietenkin.


Mutkainen ja kapea tie jatkui jonnekin humisevan metsän uumeniin. Kymmenisen kilometriä liittymän jälkeen oli ollut muutaman uneliaan talon rykelmä, mutta sen jälkeen ei mitään. Vain hiljaisuus. Tie oli kuitenkin aurattu ja lumessa näkyi renkaanjälkiä, joten sen varrella täytyi olla jotain.
En voinut estää tietyn kappaleen soimista mielessäni, sillä se sopi niin Hotelli Ikuisuuden teemaan. Ehei, en minä nimeä kerro, en halua paljastaa liikaa itsestäni ; ). Tahdon lukea lisää…


Jaana Ala-Huissi & Henry Aho Hotelli Ikuisuus – Kauhutarinoita
Haamu 2014. Kustantajalta. Kiitoksin.

Myös Kirjakaapin kummitus on lukenut tämä kirjan.