Lukiessani Chapmanin kirjaa Viktoria Mullovasta (1959 Moskova) minulla oli hieman vaivaantunut olo. Alussa
huolestuin, että aikooko Chapman ujuttaa tekstiin omiakin näkemyksiään, sillä naisten
ukrainalaiset juuret yhdistävät heitä. Kirjan luettuani olin eniten pettynyt Chapmanin
tapaan käsitellä kohdettaan. Viktoriasta muodostuu hyvin kiiltokuvamainen
ihminen, liian kliseinen. Kuitenkin hänen
uransa ja lahjakkuutensa on ehjempi kuin hänen elämänsä.
Viktoria Mullovasta kertova kirja vaatii hänen taustansa esittelyn ja hänen
lapsuuden käsittelyn. Lukijan on päästävä neuvostoaikaan sisälle. Tätä taustaa
ajatellen myöhemmät asiat kummastuttavat lukijaa. Viktoria tiesi ja tunsi neuvostoajan
yhteiskunnan, kuinka ihmisen oli turvallisempaa vaieta kuin puhua, kuinka
vaikeaa oli loikata, minkälaisin seurauksin ihmiset erehtyivät jne. Kuinka
ihminen, joka varttuu tällaisessa yhteiskunnassa, voikin olla yhtä tietämätön
loikkauksensa hinnasta? Mullovan kysymykset isälleen heidän selviämisestään
ihmetyttävät. Hän tuotti kärsimyksiä lähimmilleen, isältä vietiin työ, hänet
siirrettiin talonmieheksi pioneerileirille vastuullisesta lentotekniikan insinöörin
tehtävästä. KGB kieltäytyi uskomasta vanhempien tietämättömyyttä. Äiti ja sisarukset
pääsivät länteen. Juri ja Raisa erotettiin kommunistisesta puolueesta. Tšaikovski-kilpailun viulusarjan voitti vuonna 1982 vain Sergei Stadler
eli voittajia oli enää yksi.
Nuoruudessaan Viktoria Mullova oli neuvostojärjestelmän kirkas lupaus. Hän
voitti vuonna 1980
Sibelius-viulukilpailun sekä kansainvälisen
Tšaikovski-kilpailun vuonna 1982. Hän hätkähdytti maailmaa loikkaamalla KGB:n
silmien alta Suomesta Ruotsiin ja sieltä suurlähetystön kautta Yhdysvaltoihin. Hän
jätti Stradivariuksensa kuusamolaisen hotellin sängylle ja lähti pakomatkalle,
mukanaan vain jousi ja soittajanlahjansa. Alkuperäisen tarinan mukaan Mullova
pakeni säestäjänsä Vakhtang Jordanian (1942 Tbilisi) kanssa taksilla
Haaparantaan Ruotsiin. Mullovan pako
repi huimia otsikoita lehdistössä.
Tuskin kukaan uskoi taksireissuun Kuusamosta
Haaparantaan. Lento Tukholmaan lienee ollut myös avustettu. Yksikään
taksikuski ei tunnustanut mitään.
Kukaan ei ole niin kateellinen keikoista kuin toinen taksikuski. Kyydin
saatuaan
kuski ymmärtää matkan pituuden, joten kuski selvittäisi varmasti maksun
etukäteen. Vaikeneva / huonosti englantia taitava pariskunta
herättäisi kenen tahansa huomion niin raja-asemilla, kulkuvälineissä
ja majoituspaikoissa. Muistan nuo
otsikot itsekin hyvin. Isäni kertoi nähneensä Mullovan Helsingissä
eli siellä vierailu sujui suunnitelmien mukaisesti viuluun liittyvien
asioiden
osalta. Mullovan näkeminen oli tehnyt suuren vaikutuksen isääni, joten
ostin
lehdet isälleni. Sovittujen tapaamisten sujuminen vaati varmasti
kummaltakin loikkaajalta hermojen täydellisen hallinnan. Vasta vuosia
myöhemmin pako sai uskottavan selityksen. Luulen, että kuka tahansa
olisi toiminut samoin. Tapauksessa on paljon absurdia. Näkemykseni on
hyvin stadilaislähtöinen, mutta silti tohdin kummastella Kuusamon
seurakuntasalia Viktorian esiintymispaikkana.
Mullovan tarina kertoo uudesta kotimaasta, musiikista, parisuhteista,
rakkaudesta, äidin roolista sekä Viktorian juurista. Mullovan parisuhteet ovat olleet kirjavia. Suhde säestäjä Vakhtang Jordanian kanssa ei
kestänyt, tämä jäi Yhdysvaltoihin, mutta Mullova päätyi Lontooseen. Viktoria
rakastui italialaiseen kapellimestariin, Claudio Abbadoon (1933 Milano). Claudio oli kaksi vuotta vanhempi kuin Viktorian
oma isä, Juri, joten kyseessä oli jälleen suhde vanhempaan mieheen. Suhteesta
seurasi lapsi, vaikka Abbando ei ollut lapsista aiemminkaan piitannut, joten
tämäkin suhde päättyi Mishan syntymiseen. Seuraavakin suhde tuotti lapsen
eli Katian omaikäisen miehen kanssa. Vasta avioliitto Mathew Barleyn kanssa on
kestänyt. Tämäkin suhde on sinetöity lapsella eli Nadialla.
Abbado oli nyt omistautunut täydellisesti
musiikille ja merkittävälle asemalleen musiikkimaailman huipulla, eikä hänen
elämässään ollut sijaa lapselle. Tilanne kärjistyi vuonna 1990, kun Viktoria tuli
raskaaksi. Heidän suhteensa kuolinkellot alkoivat soida – olihan raskaus
viimeisin asia jota Claudio olisi toivonut.
“Pohdimme sitä vakavasti, koska
meistä on niin ihanaa, kun kotona on lapsia”, Matthew vastaa. “Mutta totesimme
realistisesti ettei siitä tulisi mitään. Nykyisellään pystymme ottamaan
kiertueelle mukaan yhden tai kaksi lasta, välillä jopa kaikki kolme. Neljän
kanssa se ei onnistu.” “Sitä paitsi meistä tuntui, että jos lapsia olisi neljä,
emme pystyisi suomaan jokaisele hänen ansaitsemansa huomiota”, Viktoria lisää.
Minulla on myös päähänpinttymänä
harmonia ja tasaluku. Kolme lasta kolmen isän kanssa oli asetelma, jossa oli
tiettyä symmetriaa.
Vasta länteen päästyä Viktoria Mullova kiinnostui juuristaan. Äidin kanssa
käydyt Scype-puhelut raottivat mennyttä. Äiti oli haluton puhumaan vaatimattomasta taustastaan,
joten hän ei liene täysin luotettava kertoja. Hänen äitinsä vanhemmat olivat maanviljelijöitä
pienessä ukrainalaiskylässä. Viktorian isä varttui Irkutskissa aristokraattisten
herrasmiesten keskellä, kun monet ystävät polveutuivat dekabristeista, joihin
oli iskostunut länsimaalaisia ajatuksia Napoleonin sodassa. Jurin isä oli
venäläinen ja äiti ukrainalainen. Jurin kumpikin vanhemmista pääsi yliopistoon.
Viktoria kertoo vielä: ”Kun
herään aamuisin linnunlauluun, minun on vaikea uskoa, että asun keskellä
Lontoota. Talomme on pienellä sivukadulla, eikä tänne kantaudu liikenteen ääniä
juuri koskaan. Kotona on niin ihanaa, etten haluaisi koskaan lähteä minnekään.”
Mullovan tarina on mielenkiintoinen, mutta hieman tylsä. Etenkin alku on
miltei liian perinpohjainen. Hieman rosoisempi tarina olisi antanut lukijalle
enemmän. Mullova saa samanlaista kritiikkiä esiintymisestään. Mullovan oma henkilökuva piirtyy
heikosti. Viktorian perheestä isän kuva
on todellisin. Lapset ja niiden isät jäävät hyvin irrallisiksi Mishaa lukuun
ottamatta. Mullovan lapsuus ja nuoruus
sekä kurinalaisen ja itsekeskeisen viulistin ura hahmottuu parhaiten. Mullova
tuntuu olevan sinut taustansa kanssa, jota todistaa mm. hänen Maalaistyttö-projektinsa.
Eva Maria Chapman Viktoria Mullova Rakkaus ja
musiikki
From
Russia to Love: The Life and Music of Viktoria Mullova
Suomentaja Ruth Jakobson
Heinäkuun
kirjaostoksia
En voinut
vastustaa kesän tarjouksia. Onko kenelläkään muulla puutelistaa? Oma
puutelistani on 4 sivua (molemmin puolin) eli etsin puuttuvia
aktiivisesti. Tosin lisäilen siihen uusia koko ajan. Olen boldannut
siihen akuutimmat. En selviäisi ilman listaa, kun kiertelen antikvariaateissa,
messuilla ja aleissa. Jotkut nimekkeet pysyvät listalla eli ovat mahdottomia.
Ostan vain järkevillä hinnoilla ja erityisesti järkevin postikuluin. Ajattelin
kertoa postauksellani, että näitä on tulossa blogiini syksyn aikana. Osa onkin
jo blogissa.
Romskuni ovat
aakkosjärjestyksessä ja listattuna. Kasvikirjat, monisteet, eripainokset ja
kopiot majailevat sikin sokin ja etsin aina jotain. Hyvän muistini takia
muistan liiankin hyvin jonkun puuttuvan prujun, jota saan etsiä.
Suomalainen
ym.
Ostan yleensä yhden uutuuden / kk.
Heinäkuun uutuus: Johanna Holmström Sulje silmäs pienoinen
Löytökorista:
E.L. Doctorow – Homer ja Langley
Grace McCleen – Ihana maa
Etty Hillesum – Päiväkirja 1941-1943
Blake Crouch – Wayward Pines - Ei pakotietä
Adlibriksen kesäalessa
Käytän paljon Adlibriksen verkkokauppaa sen hitaudesta huolimatta.
Kirjan tulo kestää viikon, mutta saan ilman postikuluja. Suosin kovakantisia
kirjoja.
Adlibris Pokkarit
Sue Grafton – T niin kuin tappaja
Stefan Moster, Helen Moster – Nelikätisen soiton mahdottomuus
Enni Mustonen – Paimentyttö
Arne Nevanlinna – Marie
Linn Ullman – Aarteemme kallis
Kirke Muhonen –Mindfulness-värityskirja
Tämä saa aikanaan selityksensä.
Adlibris
kovakantiset
Muriel Barbery – Kulinaristin kuolema
Nicole Barreau – Rakkausromaanin resepti
Gaute Heivoll – Etten palaisi tuhkaksi
Pasi Ilmari Jääskeläinen – Sielut kulkevat sateessa
Anne Leinonen – Viivamaalari
Richard C. Morais – Herkullinen elämä
M.L. Stedman – Valo valtameren yllä
Mia Vänskä – Musta kuu
Mia Vänskä – Saattaja
Elämäkerrat
Päätin osallistua Elämäkertahaasteeseen ja totesin omavaraisuuteni elämäkertojen osalta
niukaksi. Elämäkerroissa minua
kiinnostaa taide, kirjallisuus, elokuvat ja musiikki. Kotimaisia elämäkertoja en hanki tai lue
juurikaan.
David Buckley – David Bowie
Charlotte Chandler – Se on vain elokuvaa – Alfred
Hitchcockin elämäkerta
Eva Maria Chapman – Viktoria Mullova. Rakkaus ja musiikki
Françoise Giroud Alma Mahler – Nainen joka teki rakastamisesta
taiteen
Petri Nevalainen – Meryl Streep
Ilkka Raitasuo & Terhi
Siltala – Kellokosken prinsessa
Donald Spoto
Marlene Dietrich – Sininen enkeli
Helga Weiss Helgan päiväkirja – Nuorena tyttönä keskitysleirillä