keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Patrick Modiano Jotta et eksyisi näillä kulmilla



Olen lukenut jonkin verran Patrick Modianon kirjoja. Eniten olen pitänyt Kadonneesta korttelista ja Hämärien puotien kujasta ja vähiten Villa TristestaVilla Triste oli minusta liian saganimainen, vaikka pidänkin Saganin kirjoista.  Sen sijaan Kadonnut kortteli sisälsi upeita kohtauksia, ja se oli hallittu alusta loppuun.  Modianon tyyli vaatii lukijalta keskittymistä, kiireettömyyttä.

Luin jokin aika sitten kirjan, joka tarjosi yhden hassuimmista lukukokemuksistani tänä keväänä.  Antoine Laurainin Punaisen muistikirjan nainen on chick-litia, mutta jokin siinä vain kiinnosti. Ihan vakavissani ehdotan sen lukemista. Kirja on romanttinen rakkaustarina, mutta siinä kulkee Modiano  ”omana itsenään” mukana, niin aitona, että kukaan ei voisi kirjoittaa hänen osuuttaan siihen niin hyvin ilman, ellei hän hallitsi Modianon tuotantoa. Löydät blogitekstini täältä.

Jotta et eksyisi näillä kulmilla on uusinta modianoa. Viime vuonna Nobel-palkittu Modiano johdattaa tässä kirjassa lukijan menneisyyteen, joka piirtyy kirjan sivuille epämääräisenä, unenomaisena ja fragmentaarisena muistojen labyrinttina. Modianon perusteemoina ovat yleensäkin muistot, muistaminen ja etsiminen.  Hänestä on joskus sanottu, että hän ikään kuin kirjoittaa yhtä ja samaa tarinaa yhä uudestaan.  Jos olet lukenut Joel Haahtelaa, niin ymmärrät yhteyden menneisyyteen. Eletty aika ja menneisyys ovat unohtuneet, kadonneet tai haihtuneet jollain tavalla tavoittamattomiin. Menneisyyden ihmisetkin ovat liuenneet jonnekin pois. Modianon tuotannossa Pariisilla on keskeinen rooli, aivan kuten tässäkin romaanissa.

Jotta et eksyisi näillä kulmilla "juoni" on hyvin nopeasti kerrottu. Kirjailija Jean Daragne elää yksin ja puhelinkin häiriköi harvoin häntä. Jean Daragne on kadottanut (?...) vanhan osoitekirjan ja miltei unohtanutkin sen. Edellisviikolla hän oli yrittänyt muistella siinä olleita nimiä, mutta havainnut niiden olevan tarpeettomia tai vanhentuneita. Yllättäen hän saa puhelun muistikirjan löytäneeltä muukalaiselta.  

Löysin osoitekirjan, jossa on teidän nimenne. Kirjan harmaassa kannessa luki: jos löydätte

tämän osoitekirjan, lähettäkää se seuraavalle henkilölle. Daragane oli joskus enempiä

ajattelematta kirjoittanut siihen nimensä, osoitteensa ja puhelinnumeronsa.

Tuon sen teille kotiin. Sanokaa vain päivä ja kellonaika.


Gilles Ottolini ehdottaa tapaamista. Daragne ei ole kovinkaan innostunut tapaamisesta. Ottolini tuo yhteydenottoihin tuppautumisellaan salaperäisyyttä, painostavuutta ja jopa jännärimäisiä elementtejä. Osoitekirja on kuitenkin vain irtonainen juoni. Muukalainen on löytänyt muistikirjasta itselleen tutun henkilön nimen ja haluaa tietää Daragnen yhteyden tähän. Tapaamiseen Ottolini tuo mukanaan myös seuralaisensa Chantal Grippayn.

Osoitekirjassa oli erään miehen nimen. Haluaisin, että kertoisitte minulle hänestä.

Sävy oli nyt nöyrempi.

Suokaa anteeksi tällainen utelu.

Kenestä?  kysyi Daragane vastahakoisesti.

Yhtäkkiä hän olisi halunnut nousta ja harppoa boulevard Haussmannin puoleiselle avoimelle ovelle. Ja hengittää ulkoilmaa.

Eräästä Guy Torstelista.

Daragne  tunnustaa, että ei muista henkilöä kolmekymmenen vuoden takaa. Daragne nousee ja hyvästelee.  Puiston penkillä hän selaa osoitekirjaansa. Hän katselee, kuinka kaupunki näyttäytyy niin vieraana, kuinka hän oli katkaissut siihen kaikki siteensä ja kuinka kaupunki oli puolestaan sysännyt hänet irti.  Hän havaitsee, että kirjassa ei ole ketään, kenelle hän haluaisi soittaa. Ja toisaalta puuttuvissa parissa kolmessa numerossa, joilla oli ollut merkitystä, ei enää vastattaisi. Näin Modiano sukeltaa nykyhetkestä menneisyyteen, menneisyyden tapahtumiin, toiseen aikakauteen ja kolmanteenkin. Kirjailija Jean Daragnen lapsuus Ranskan saksalaismiehityksen aikana on tapahtumien näyttämönä. Osoitekirjassa on naisen nimi, joka liittyy Daragnen menneisyyteen. Annie Astrand hoiti Jeania tämän lapsuudessa äidin sijaan. Daragne tajuaa, kuinka vaikea omista muistoista on rakentaa oman elämänsä kertomusta. Menneisyys on kadonnut iäksi, muistamme vain palasia, tuokiokuvia joko itse koettuina tai kerrottuina, muistomme ovat valikoituneet. Daragne ei pääse kuitenkaan eroon Ottolinista, sillä toimittajan sitkeydellä tämä kertoo, että kirjailija on käyttänyt tuota nimeä teoksessaan Kesän pimeys.

Miksi joillakin ihmisillä, joista emme tiedä mitään, jotka tapaamme vain kerran ja joita emme sen jälkeen enää näe, on kulisseissa niin tärkeä merkitys elämässämme? Sen tyypin ansiosta olin löytänyt Annien. Hän olisi halunnut kiittää Torstelia.

Ehkä Modiano kiteyttää seuraavassa, sen miksi on helpompaa unohtaa kuin muistaa: Loppujen lopuksi me unohdamme sellaiset elämämme yksityiskohdat, jotka häiritsevät meitä tai ovat meille liian tuskallisia.

… Jotta et eksyisi näillä kulmilla…  Jean matkaa Annien kanssa junalla Rivieralle.  Aamulla Jean herää yksin. Tyhjästä talosta isä hakee Jeanin kotiin Pariisiin tai paremminkin sisäoppilaitoksen  monituisiin vuosiin.

Alkuperäisteos Pour que tu ne te perdes pas dans le quartier ilmestyi vuonna 2014. Kirjan on suomentanut Lotta Toivanen. Kirjan sanotaan olevan autobiografisin kirjailijan tuotannossa. Pidin kirjasta tavattoman paljon. Luin kirjan muutamaan kertaan ja kertailin eri kohtien paloja jatkumoksi. Kirjan sivumäärä on 136, mutta ... se ei välttämättä ole verrannollinen lukunopeuteen.

Patrick Modiano Jotta et eksyisi näillä kulmilla
WSOY 204. Kustantajalta. Kiitoksin.

10 kommenttia:

  1. Tätä en olekaan lukenut, vaikuttaa hyvältä teokselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on juuri ilmestynyt, minusta vasta tulossa englanniksi kesän jälkeen, ruotsiksi lienee käännetty. Tuntuu, että heillä on Modianoa enemmän kuin meillä tai sitten se riippuu kirjaston valikoimista.

      Minä pidin tästä, mutta vaatinee vielä uuden lukukerran. Kirjan sivumäärä on hämäävä. Tässä kirjassa on uskomattoman hienoja lauseita ja ajatuksia. Pidin tarinasta.

      Poista
  2. Alkaa kirjailijasta pikku hiljaa hahmottua ihan oman polkunsa kulkija, nimenomaan kulkija. Ja jotenkin niin ranskalainen. Olen lukenut vain Kadonneen korttelin ja kyllähän se mieleen jäi, vaikka olin vähän vastahakoinen kaikelle sille utuiselle muistelemiselle. Kirjan nimi tässäkin seuraa sitä samaa linjaa ja on niin kaunis, varsinkin ranskaksi. En kylläkään pidä tuosta suomennetusta 'näillä kulmilla'. Olisin ehkä sanonut Jotta et eksyisi näillä kaduilla, vaikka se ei olekaan sanatarkka. (mutta ei ole kulmillakaan). - aloin näköjään saivarrella tässä..,.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä täydentää hyvin lukemaani. Minusta saisi kääntää nuo muutkin. Pidän tästä tiiviistä ilmaisusta. Luulen saaneeni jonkinlaisen käsityksen kirjailijasta ja juuri sen takia tuo Laurain on niin hauska.

      Tuo Jotta et eksyisi on kaunis alku, mutta katu ei vastaa tarkoitustakaan, kulmasta löytyisi varmaan jokin muu ilmaisu. Katu on liian konkreettinen ilmaisu. Kyse on kuitenkin tienoosta, abstraktisemmasta jostain.

      Poista
  3. Kaivelin muun kielisiä, eikä näy paljon käännetyn. Guardianissa oli kirjaimellisesti englanninnettu 'So that you don't get lost in the neighbourhood'. Joskus suomen kieli on niin runollista, kuten tämä 'Jotta et eksyisi...' - ihana! Meni vähän sivupolulle tämä kommenttini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo käännös on idealtaan hyvä. Minustakin tuo Jotta et eksyisi... on mahtava.

      Toivoisin, että Modianon tuotantoa saataisiin lisää. En ole tarkistanut mistään, mutta mielessäni pyörii, että tämä olisi hänen 28. teoksensa. Eli jos Munron tapaan käännetään... niin minullakin riittää niissä lukemista, kun luen ne kahteen kolmeen kertaan ymmärtääkseni. Hah.

      Poista
  4. Minulla on tuo kirja seuraavana lukupinossa. Hurjasti se vetää puoleensa mutta on ensin saatava loppuun eräs toinen teos. Silmäilen tekstiäsi varovasti jotta en saisi liikaa tietoa ennakkoon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei haittaa sinun lukukokemusta. Tuon kirjan voi ajatella, että siinä on 700 sivua, joten jokainen lukee sen oman ajatuskulkunsa mukaan. Minä pidin tuosta. Minulla tuo lepäsi muutaman päivän ja tein sitten tekstin. Odotan, että saan lukea sinun ajatukset kirjasta.

      Poista
  5. Modiano on yksi kirjailijoista, joihin on pitänyt tutustua, mutta jotenkin en vaan saa aloitettua. Jonain päivänä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos et aloita tästä, niin ota lukuun Kadonnut kortteli. Pientä tämä oli Mariasiin verrattuna ; )

      Poista

Ilahduta minua kommentilla!