Jonathan Balcombe on eläinten käyttäytymistieteen tohtori ja kirjailija. Hänen kirjoittamansa Eläimellinen nautinto on tieteellisen näyttöön perustuva kirja, joka pyrkii valottamaan erilaisten eläinten tunteita mielihyvästä kipuun. Kirjan on suomentanut Eila Salomaa.
Kaikki tietävät, että koirat ja kissat voivat nauttia elämästään, mutta entä muut eläimet: nisäkkäät, kalat ja jopa hyönteiset? Rapsutamme omaa kissaa tai naapurin koiraa niin näemme sen tuottavan mielihyvää. Vielä jokin aika sitten tiede kielsi, että eläimillä olisi tunteita tai ajatuksia. Balcombe tuo esiin valtavan määrän esimerkkejä eläinten tunteista eri eläinten piirissä.
Kirja jakautuu kolmeen osaan: Miksi kirja eläinten mielihyvästä?, Eläinten mielihyvä – mitä se on? ja Eläinten mielihyvästä. Näissä käsitellään eläinten leikkiä, ravintoa, seksiä, kosketusta, rakkautta ja ylimaalisia iloja kärpäsistä kaloihin. Kirjallisuusluettelo on vakuuttava, pitkä kuin nälkävuosi, kaiken kaikkiaan 38 sivua.
Jonathan Balcomben mukaan:
”Viime aikoihin asti vallitsevat tieteelliset opit ovat torjuneet ajatuksen, että eläimillä on mieli ja tunteita. … On selvää, että niillä on runsaasti positiivisia kokemuksia, aina leikeistä ruokamieltymyksiin ja seksuaalisesta käyttäytymisestä palkintojen odotukseen. Me emme ole ainoa laji, joka tuntee haltioitumisen huumaa, odotuksen viehätystä tai ilon puuskia.”
Jonathan Balcomben mukaan:
”Muilla lajeilla, erityisesti sosiaalisilla eläimillä, on käyttäytymissäännöt. Menestyksellinen ryhmässä eläminen edellyttää tulemista toimeen ryhmätoverien kanssa. Yksilöt, jotka eivät käyttäydy sääntöjen mukaisesti, voidaan sulkea ryhmän ulkopuolelle. Monien lajien kädellisillä vaikuttaa olevan taju oikean ja väärän lisäksi myös reilusta ja epäreilusta.”Jokainen löytää tästä esimerkkejä, sillä kissa raapii saatuaan jonkin muun kuin Sheba-purnukan tai talitiaiset eivät syö yhtä innokkaasti talipalloja kuin rasvapötköä.
Eläinten nautinnosta ei ole edes puhuttu. Eläimellinen nautinto on historian ensimmäinen kirja, jonka aiheena on eläinten kyky tuntea nautintoa. Kirja ryydittää viime vuosien tutkimustietoa lukuisilla anekdooteilla ja paljastaa, että eläinkunta on täynnä nautintoa.
Jos on yksi syy, miksi hyvä olo ei kuulu pelkästään Homo sapiensille, se on tämä: mielihyvä edistää sopeutumista. Hyvinvointi on vahva kannustin, joka ohjaa eläimiä käyttäytymään niin, että ne pysyvät hengissä ja lisääntyvät. Toisin kuin yleisesti uskotaan, elämä villissä luonnossa ei ole toivottoman ankaraa; eloonjäänti ja mielihyvä kuuluvat yhteen. … Mielihyvä auttaa eläimiä säilyttämään tasapainon. Kun meitä paleltaa, hakeudutaan lämpimään, mutta kun on kuuma, sama lämpö ei enää tunnukaan mukavalta jne.
…
Ajatus siitä, että mielihyvällä saattaa olla eloonjäämisarvoa ei ole uusi. George Romanes esitti 1884: ”Mielihyvän ja kivun on täytynyt kehittyä sellaisten prosessien subjektiivisena seuralaisena, jotka ovat organismeille hyödyllisiä tai haitallisia. toisin sanoen ne ovat kehittyneet siinä tarkoituksessa, että organismi tavoittelisi toista ja karttaisi toista.”
Eläimet vastaavat moniin aistimuksiin, muun muassa ruokaan, huumausaineisiin ja seksiin. Eläimellinen nautinto kurkistaa myös eläinten kokemiin abstraktimpiin tunteisiin, kuten rakkauteen, älyllisiin ja esteettisiin nautintoihin ja moraalisuuteen. Se on silmät avaava ja lämminhenkinen - nautinnollinen - kirja, joka saa tajuamaan, että olemme vain yksi nautintoa tavoittelevista eläinlajeista.
Ruuan ja mielihyvän välinen yhteys lienee vahva ja yleinen eläinkunnassa. Ruoka on eloonjäämisen perusta, ja mielihyvä on voimakas kannustin. Tarkka makuaisti on lisäksi elintärkeä, jotta eläin osaa välttää myrkyllistä ja epäsopivaa ravintoa.Kipu on arvokasta eläimille, joilla on aivot ja jalat (evät) ja jotka voivat oppia välttämään ja pakenemaan kipua tuottavia tai uhkaavia asioita. Marian Stamp Dawkins: ”Kipu kehittyi, koska se epämiellyttävyytensä vuoksi pitää meidät loitolla suuremmasta evolutionaarisesta tuhosta eli kuolemasta.
Suurin osa eläinten hyvinvointia koskevaa lainsäädäntöä tähtää kivun ja kärsimyksen vähentämiseen, ei mielihyvän maksimoimiseen. Kivun lievittäminen ja mielihyvä kulkevat kuitenkin käsi kädessä. Näin ollen lait voivat antaa eläimille paremman mahdollisuuden tuntea olonsa hyväksi.
Jonathan Balcomben Eläimellinen nautinto on asiallinen tietokirja eläinten tunteista. Se on kiihkoton esitys tunteista. Se vakuuttaa lukijan paremmin kuin kärjistävä pamfletti. Balcomben tekstin tiedettävä popularisoiva tyyli on uskottava, mutta lämminhenkinen ja eläintä kunnioittava. Balcomben antaa suunnan eläinten tunteisiin, vaikka ei pysty kaikkea todistamaan tieteellisin tuloksin. Alkuperäisteos on julkaistu 2006, josta tutkimus on edennyt ja antanut lisää tietoa.
Jonathan Balcombe Eläimellinen nautinto
Into 2014. Kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahduta minua kommentilla!