Gabrielle Zevin Tuulisen saaren kirjakauppias

Miltei ohitin tämän kirjan Tuulisen saaren kirjakauppias. Kirjakaupassa myytiin "ei oota", joten turvauduin kustantajaan. Halusin lukea kirjan pian ilman jonotuksia. Kirjan takateksti vangitsi ja kirjan nimi lumosi. Asunhan veden äärellä, saaristotien ja lauttarantaan vievän tien varrella. Täällä on hyvä olla maalla, metsän keskellä, poissa keskustan kiireestä. Kirjan on suomentanut Tero Valkonen.

Tuulisen saaren kirjakauppias on A. J. Fikry, joka on melkein nelikymmenvuotias leskimies. Hänen vaimonsa kuoli kolarissa. Yhdessä perustetulla kirjakaupalla menee huonosti. Harvinainen E. A. Poen ensimmäisen teoksen hyväkuntoinen laitos katoaa.


Tarinan alussa Pterodactylin Pressin myyntiedustaja, Amelia Loman saapuu yhteysaluksella Alice Islandille. Lautalta poistuessaan hän saa puhelun: Hän ei tunnista numeroa - kukaan hänen ystävistään ei enää käytä puhelinta puhelimena. Hän kuitenkin ilahtuu, eikä halua muuttua henkilöksi, joka uskoo, että hyviä uutisia voi kuulla vain odotetuista puheluista ja tutuilta soittajilta. Soittaja on kuitenkin vain tylsä deitti.


Miksihän minä tunsin ruusunpiikin tuossa, että älypuhelin vaimentuu nopsaan ylösalaisin käännettynä?

Amelia löytää etsimänsä paikan:

Purppuranvärisen harjakattoisen omakotitalon kuistin yläpuolelle ripustettu kyltti on haalistunut, ja hän on vähällä kävellä koko paikan ohi. Island books. Alice Islandin tasokkain laatukirjallisuuden tarjoaja vuodesta 1999. Yksikään ihminen ei ole saari; jokainen kirja on maailma.

Amelian pitäisi markkinoida talviluettelon kirjoja Fikrylle, joka osoittautuu kuitenkin kovaksi luuksi. Jos pidät itseäsi kranttuna niin voit tuntea tässä kohtaa itsesi hyvin avarakatseiseksi kirjallisuuden harrastajaksi. Paikoin Fikryn sanat ovat hykerryttävän hauskoja.

Fikryllä tuntuu olevan selkeä näkemys mistä pitää ja ei pidä kirjallisuudessa:

En pidä postmodernista, maailmanlopun visioista, kuolleista kertojista tai maagisesta realismista. Pidän vain harvoin mukamas näppäristä tyylikeinoista, monista tarpeettomista kuvista - lyhyesti ilmaistuna siis minkään lajin tempuista. Juutalaisen kansanmurhaa tai mitään suurta tragediaa käsittelevä kertomakirjallisuus on minusta mautonta - niistä aiheista vain tietokirjoja, kiitos. ... En pidä kirjoista, joissa on yli 400 sivua tai alle 150 sivua. ... Minua kuvottavat tosi-TV:n tähtien nimiin merkityt haamukirjoitetut romaanit, julkkiskuvakirjat, urheilijamuistelmat, elokuvapainokset, pelkät koriste-esineet ja - tarvitseeko sanoakaan - vampyyrit.

Tuulisen saaren kirjakauppias nostaa mieleen väkisin, miksi tässä minun asuttamassa keskiaikaisperäisessä kylässä ei ole yhtä Island Booksia, josta saisi edes uusimman ruotsinkielisen puutarhakirjan (täysijärkisenä en edes unelmoi suomenkielisestä) tai Sarah Watersin jonkin kirjan. Mutta ei, on vain TOP-kamat seinillä. Olisi paikka, jonka hyllyjen välissä voisi vaeltaa, jossa tuoksuisi kirjoille, ei muoville, leluille ja krääsälle. Ahh jos vanhan kaupungin kujilla olisi tällainen pieni kirjapuoti.

Nolointa lukijalle on huomata, että Fikryn ajatukset eivät ole kovinkaan kieroutuneita ja hykertelet tekstin kanssa kilpaa. Miettien, mitä mahtaa olla korkeakirjallinen dekkari tai korkeakirjallinen fantasia.

Eräänä päivänä kirjakaupan hyllystä ei katoa mitään, mutta sinne ilmaantuukin pieni tyttö saatekirjeen kera. Tämä tapahtuma muuttaa Fikryn elämän suunnan. Hän saa avukseen viidennellä kuulla raskaana olevan kälynsä Ismayan. Mayan myötä ihmiset tulvivat Fikryn elämään. Hän on valmis järjestämään jopa kirjailijatapahtumia. Fikryn elämässä tapahtuu erilaisia asioita vuosien kuluessa.

Hän poimii lapsen syliinsä. Vaippa on likainen. A.J. ei ole koskaan vaihtanut vaippaa, mutta hän osaa paketoida kirjan ihan asiallisesti. ... Pikkulapset liikkuvat enemmän kuin kirjat eivätkä ole yhtä kätevän muotoisia.

Kirjassa on monia viehättäviä kohtia julkisuudesta, jotka koskettavat niin kirjailijaa kuin koko kustannusmaailmaa. Työhön kuuluu julkisuus. Fikrylle esillä olo ei maistu.

"Niin, aivan". Lambiase ei ole koskaan ollut kirjan julkaisujuhlassa.
"Minä inhoan julkaisujuhlia", A.J sanoo.
"Mutta sinähän pidät kirjakauppaa", Lambiase sanoo.
"Se on ongelma", A.J myöntää.

Hän on lukenut kylliksi tietääkseen, ettei ole kokoelmia, joissa jokainen tarina on täydellinen. Jotkin ovat hyviä. Jotkin eivät. Jos onni käy, jokin on erityisen hyvä. Lopulta ihmiset muistavat joka tapauksessa vain erityisen hyvät eivätkä niitäkään kovin pitkään.

Tuulisen saaren kirjakauppias kertoo muutoksesta, kirjoista, lukemisesta, elämän löytämisestä, rakastamisesta sen eri tasoilla sekä luopumisesta ja luovuttamisesta. Koin kirjan hyvin henkilökohtaisena, sillä itsekin olen palannut juurilleni. Vuosiin en tohtinut koskea kirjoihin, jonkun lomadekkarin ahmin lentokoneessa, matkalla ja perillä. Sallitut kirjat olivat vain tietynlaisia paksuja tai ohuita mutta rajatun aihealueen kirjoja. Olin kateellinen puolisolleni, joka luki kahvipöydässä, bussissa, metrossa, matkalla eli aina missä oli pienikin tauko. Aloin elää blogini mukaan, mä kirjan kans matkaa teen. Vimmaisesti kuron lukematonta aikaa kiinni. Hyvin rakennutulle perustalle oli kohonnut huojuva torni, jota vahvistan.


Tuulisen saaren kirjakauppias on kepeä, nopealukuinen lukuromaani, jonka lukee pihakeinussa nautiskellen. Lempipaikkani on terassin portaat, jonne siintää vesi, ja johon auringon lasku maalaa vaihtuvat maisemat. A. J. Fikry on riemukas kesäkaveri rentoon oloon. Miten sinä luokittelit, mistä pidät ja mistä et?


Gabrielle ZevinTuulisen saaren kirjakauppias
Gummerus 2014. Kustantajalta.