Anne Mæhlum, Nina Dreyer Hensley, Jim Hensley Luonnosta lautaselle Parhaat villikasvisreseptit

Anne Mæhlum, Nina Dreyer Hensley, Jim Hensley

Luonnosta lautaselle Parhaat villikasvisreseptit

Norjankielinen alkuperäisteos Fra naturens spiskamme (2016)

Tarkistanut Rolv Hjelmstad

Suomentaja Jenna Pahlman

Tammi 2017. Arvostelukappale. Kiitokseni kustantajalle.

Tätä vuotta tuntuvat leimaavan niin villiyrtit kuin henkinen hyvinvointi. Villiyrttibuumi onkin hyvin trendikästä ja terveellistä. Tammi on panostanut kirjan ulkoasuun ja loihtinut kauniin kirjan. Kuvat ovat houkuttelevia ja pääsevät kookkaina esiin niin ruoka- kuin lajikuvina. Vaikea minun on salata ihastustani kirjaan.

Luonnosta lautaselle esittelee 53 luonnonkasvia, joten lajivalikoima on tarpeeksi laaja ja Suomen oloihin hyvin soveltuva. Luonnosta lautaselle kattaa 88 modernia ja herkullista reseptiä. Lukijalle kirja tarjoaa luonnon ehtymättömän runsaudensarven hyödyntteväksi. Näen erittäin monipuolisena kirjan antina sen, että ei rajoituta vain vegaaniseen ravintoon, joita on tehty aivan tarpeeksi. Liha on ainesosana mukana. Luonnonannit kuuluvat meille kaikille.

Lapsuudenkodissani luonnonantimia hyödynnettiin ruoanlaitossa, ja minut otettiin jo nuorena mukaan marja- ja sieniretkille. Noilla retkillä opin myös polkujen varsilla kasvaneista syötävistä kasveista. Keräsin jo tuolloin kasviota, mutta erityisen kaunista ja kattavaa siitä ei koskaan tullut. Näin ollen on aika upeaa ajatella, että nyt lähes 40 vuoden jälkeen saan tehdä kasvioni valmiiksi tämän kirjan muodossa.

Miltä kuulostavat vilvoittava käenkaalilimonadi  kesän kuumuudessa tai  siankärsämöfocaccio  retkieväänä. Pharatamomunakas maistuu niin aamu- kuin välipalaksi. Suurempaan nälkään saa  ruokaa maitohorsmasta possun kera tai lampaanpotkasta kuusenkerkkien kanssa.  Myös kuusella maustettu lammaspata maistuu elokuun tunnelmallisia iltoja.

Nyt pinnalla ovat lähiruoka, kestävä ruoka, luomuruoka ja superfood, ja nämä asiat yhdistävät myös syötäviä villikasveja. Lisäksi villikasvi ovat terveellisiä – monet niistä sisältävät runsaasti vitamiineja ja kivennäisaineita. Luonnon resurssien hyödyntäminen on hyvää ympäristöpolitiikkaa ja samalla taloudellista. Ainoa kestämätön kohta taitaa olla kerääjän selkä!

Luonnosta lautaselle ohjeistaa villiyrttien monipuoliseen käyttöön. Milloin kasvi kannattaa kerätä, mihin kasvin eri osat käytetään ja kuinka kasvista saa tehtyä upean aterian, mitä pitää muistaa kerättäessä, keruuvälineistä ja säilytyksestä tai keräysajankohdasta? Kirjaan on sisälletty myös marjoja ja sieniä. 

Erityisen ilahtunut olen karhunlaukan ja litulaukan mukanaolosta, jotka tunnetaan Suomessa huonosti syötävinä villivihanneksina. Toki kumpikaan ei ole kovin yleinen tai varsinkin litulaukka kasvaa rikkaruohoina paikoilla, joista sitä ei voi hyödyntää. Tuiki tarpeellisina katson nokkosen ja maitohorsman läsnäoloa. Eteläiseksi valikoiman tekee hietalaukka, lisäksi Suomessa harvinaisia tai vain viljelykarkulaisina ovat koiranruusu,  kilkkaruoho ja karhunvatukka.  Mustaseljan pois jättäminen kohtuullistaa Suomen oloja. Sienten, juomien ja marjojen mukanaolo ilahduttavat minua.

Luonnossa kasvaa toki useampiakin syötäviä kasveja, mutta tähän kirjaan olemme ottaneet mukaan vain lajit, jotka me tunnemme hyvin ja jotka ovat melko helposti saatavia. Ruokien valmistamiseen ei tarvita hienoja erityisvälineitä eikä kokinkoulutusta. Kirjan on tarkoitus inspiroida ja osoittaa, kuinka voit korvat esimerkiksi salaattien, mehujen ja hillojen ainekset tai vaikka kakunkoristeet luonnossa kasvavilla vaihtoehdoilla.

Mukaan olisin sisällyttänyt saksankirvelin erinomaisena makeuttajana ja jättänyt pois kotkansiiven tai meriasterin. Myös orvokeista olisin valinnut mukaan helpon keto-orvokin vaikeasti tunnettavan metsäorvokin sijaan. Samoin aitovirna pitää osata erottaa myrkyllisestä hiirenvirnasta. 

 Vaikeimmin tunnistettavana pidän isotakiaista, joka luokitellaan Suomessa muinaistulokkaaksi. Myös mäkimeirami ja  luhtalitukka eivät ole helpoimmin tunnettavia. Joidenkin kasvien syötävyyttä jään miettimään, kuten päivänkakkaran. 

Luonnosta lautaselle on erinomainen kirja, jonka haluaa omistaa.
Jos ostat vain yhden yrttikirjan, niin tässä on vahva suositukseni.

Voiko värityskirja olla tietokirja? Villiinny, väritä, voimaannu

Voiko värityskirja olla tietokirja? Värityskirjojen suosio on nostanut tämän kysymyksen esiin. Tutkin kevään kirjoja ja havaitsin, että värityskirjat ovat  saamassa uutta sisältöä ja myös tiedollinen osuus vahvistuu osaksi värittämistä. Värityskirjoissakin pätee sama periaate, että laatu korvaa määrän.  Itse tilasin ulkomailta värityskirjoja, joissa oli jokin idea, sillä pelkkiin mandaloihin minusta ei ole. Villiinny, väritä ja voimaannu on tietokirja, sillä se kertoo villivihanneksista ja niiden käytöstä asiantuntevasti. 

Tiesitkö maitohorsmasta?  (Epilobium angustifolium)

Maitohorsma on vatsallaan reagoivan ja erilaisista suolistovaivoista kärsivän oiva apuri. Maitohorsma häätää perhoset vatsasta, panee hanttiin närästykselle ja taistelee vatsatautipöpöjä vastaan.

Väritettäviä kasvikirjoja olen nähnyt jonkin verran maailmalla, mutta kotimainen kirja käsittelee aina tutumpia lajeja kuin käännöskirjat.  Puhuessani kasvikirjoista tarkoitan, että kuvan tunnistaa todelliseksi lajiksi. Kasvien piirtäminen vaatii osaamista, mutta siinä ei riitä, että osaa piirtää. On hallittava kasvin rakenne, kasvin osat ja lajin habitus. Kivimetsä kirjan idea on omaperäinen ja idealtaan uniikki. Ihastuin aikoinaan Raija Kivisen kirjaan Villiinny villivihanneksiin, jonka lajivalikoima on innostava, kattava ja turvallinen.

Tiesitkö litulaukasta? (Alliaria petiolata)

Litulaukka on herkullinen villikasvi, jota kutsutaan maailman vanhimmaksi mausteeksi. Kasvi on villi valkosipulin korvike, joka voi helpottaa piinallisia vatsavaivoja ja hengitysteiden ongelmia. Litulaukka on käytetty myös loisten häätämiseen elimistöstä.

Villiinny, väritä, voimaaannu -kirja yhdistää huvin ja hyödyn  tutustuttamalla villikasveihin ja niistä saatavaan apuun sekä tarjoamalla voimaannuttavaa värittämistä. Pidin erityisesti kirjan alun luontosuhteen merkityksestä, ja kirjan kantavana voimana on luonnon tuoma hyvä mieli ja hyvinvointi.

Värityskuvat ovat kasveja tai kasvien nimiä eri kielillä.  Olen itse innokas luonnonyrttien hyödyntäjä eli meillä kerätään esimerkiksi nokkosta, voikukkaa, litulaukkaa, saksankirveliä ja poimulehteä talven varalle.  Kirjassa on tietoa villikasvien terveysvaikutuksista, käyttöohjeita, varoituksia ja teeohjeita eri tarpeisiin.

Tiesitkö Poimulehdestä? (Alchemilla vulgaris)

Naisen ikioma kasvi, joka tasapainottaa hormonitoimintaa koko naisen elämäkaaren ajan. Poimulehti helpottaa kuukautiskipuja, hellii limakalvoja ja tyynnyttää vaihdevuosien kuumia pelmahduksia ja kiukunpuuskia.

Villiinny, väritä, voimaannu on ihastuttava lahja pukinkonttiin.

Raija Kivimetsä & Riikka Rängman Villiinny, väritä ja voimaannu Hoitava hortakirja

Saimatext Oy 2015. Tekijältä. Kiitoksin.

Villikeittiö – Ruokaa luonnosta vuoden ympäri

Villissä keittiössä yrttien tuntija Lisen Sundgren esittelee parhaimmat luonnonyrtit ja mestarikokki Rune Kalf-Hansen kertoo niistä parhaat ohjeet keittoihin, salaatteihin, kala- ja liharuokiin sekä juomiin. Tätä samaa kaivattiin Suomessakin, että joku huippukokki tarttuisi yrtti- tai sieniruokiin ja uudistaisi ne nykyaikaan.  Sami Tallbergin on loihtinut villiyrtit meillä uuteen uskoon.

Kirjan teemana on, että luonto tarjoaa ilmaista ja varmasti ekologista syötävää vuoden ympäri. Kunkin osion alussa esitellään kunkin kauden kasvit hyvin ja näitä esittelyitä seuraa houkuttelevia ruokaohjeita.

Anna luonnon päättää ruokalista on tekijöiden alkusanat aiheeseen. Ei tarvitse kuin opetella, mitkä kasvit ovat syötäviä, ja löytää aikaa luonnon ruokakomerolla vierailuun.

Luonnon ruokakomerossa lähdetään ulos keräämään ja säilötään sato talteen. Aloita! Vaikeaa se ei ole – tämä tietämys kuuluu kaikille.

Keväällä

Kevät on kiireistä, sillä tiettyjen kasvien kanssa niiden kausi on lyhyt.   Rune tarjoaa ruokaohjeet, kuin myös seuraavissa osioissa.

Alkukesällä on vielä villiyrttien aikaa.

Satokausien huippukohdissa muutaman kerran vuodessa saa tosiaan olla tarkkana. Tiettyjä kasveja on vain silloin – jos ei pysy tahdissa, joutuu odottamaan kiltisti seuraavaan vuoteen, sillä useimpia kasveja ei voi muina vuodenaikoina ostaa kaupasta tai maahantuoda muualta.. Kasvien ilmestyminen samaan aikaan on myös haasteellista.

Keskikesällä  

Keskikesällä saadaan syötäviä kukkia ruokien koristeiksi ja saadaan talteen mesiangervonkukat. Tässä osuudessa olisi voinut olla kantarelli, sillä sen sato alkaa juhannuksen tienoilla.

 Loppukesällä

Kaikki loputkin kypsyvät poimittavaksi niin metsässä kuin puutarhassa. Sienikausi saapuu varkain.  Intohimoinen sienestäjä odottaa herkkutatin muutaman viikon kestävää satokautta.

Syksy on haltuun ottamisen aikaa, on aika kuivata, pakastaa, suolata, säilöä…

Talvella pienet asiat ilahduttavat. On kuivattuja nokkosen siemeniä, suolaa maustettuna ruusulla ym. kesän ja syksyn kasveilla. Sieniä säilötään eri tavoin.

Villikeittiö on ollut käytössäni jo ruotsinkielisenä, mutta ilahduin saadessani kirjan suomeksi.  Yritin toteuttaa ohjetta briejuustoa, vuohenputkea, jalavan hedelmiä, lehmuksen lehtiä ja inkivääriraparperia. Eli joskus ohje ei onnistu, kun ajoitus on pielessä. Minun jalavani ei kuki vielä.

Villikeittiössä on paljon ansioita. Arvostan kirjan kunnianhimoista panostusta monipuoliseen lajien hyödyntämiseen sekä sekaravinnon suosimiseen. Ruokaohjeiden lajirunsaus on hallittua, sillä liian usein villiyrtti-kirjoissa sorrutaan kuriositeetteihin. Liian usein ikään kuin liuetaan aiheesta lääkekasveihin ja lajeihin, joiden syöminen on kyseenalaista. Itse en suosisi esikkoa, kurjenpolven kukkia tai kallioimarretta. Villiyrttejä on lähestytty perinteisesti enemmän vegaanien kautta.  Me muutkin haluamme nauttia villiyrttejä, saada silti kulinaarisia ja trendikkäitä makunautintoja.  Eli ohjeita, jotka elävät tässä ajassa.

Villikeittiössä nautitaan seitiä, metsäkauriinjauhelihaa, ahvenia, hummeria, kuhaa, villisikaa, sinisimpukoita. Edellisestä iloitsen eniten. Viime aikoina ruokakirjoissa on tarjottu vain lohta ja siikaa. Tarveaineissa sen sijaan voisi huomioida enemmän vaihtoehtoisempia valintoja sokereissa, suolassa, vehnäjauhoissa sekä öljyissä.

Villikeittiö on innostava ja inspiroiva opus villiyrttien käyttöön. Suosittelen.

Rune Kalf-Hansen & Lisen Sundgren Villikeittiö – Ruokaa luonnosta vuoden ympäri

Metsäkustannus 2015. Kustantajalta. Kiitoksin

Kokeilin kirjasta ohjeen uunikuhaa, karhunlaukkaa ja kukkakaalia. Lisään ohjeen illan mittaan. Tiedätkös, mikä ohjeessa oli vaikeinta? Sielua riisti, kun otin karhunlaukkaa kukkapenkistä. Kuvauksessa käytin persiljaa, sillä en minä hennonut repiä karhunlaukkaa enempää. Minulla on ihana kasvusto karhunlaukkaa. Lisäksi ostin eilen juuri uuden taimen.  Karhunlaukka kukkii parhaillaan.

Katariina Vuori Nokkonen

Kävin tänä keväänä läpi erilaisia villiyrttien oppaita niin vanhoja kuin uusia. Tuon blogiini kaksi hyvin erilaista julkaisua, sillä toinen käsittelee villiyrttejä kokonaisuudessaan ja toinen vain yhtä lajia. Ensin mainittu on minulle ennestään tuttu, koska olen lukenut sen ruotsiksi. Nokkosesta on aiemmin ilmestynyt ohut vihkonen (Satu Hukkinen Hyötykasvi Nokkonen, 1991), mutta nyt saamme lukea nokkosta kirjan verran.

Kirjan alaotsikkona on Herkkuja ja hyvinvointia suomalaisesta superkasvista. Kirjan alun teksteissä kerrotaan nokkoskasveista, nokkosen vaikuttavista aineista ja kasvin terveysvaikutuksista, keräämisestä ja säilönnästä, ryöppäämisestä, poltinkarvoista sekä vihulaisen ystävistä.

Reseptiosio jakautuu seitsemään osaan.
Suolaista nokilaista kunnon nälkään
Eksoottinen vihulainen
Kuumia ja kylmiä polttaraiskeittoja
Lisukkeita vihantakaalista
Päiväkahvit nokkoskan kanssa
Mokkoista makeasti
Vihreää kultaa nestemäisenä

En voi sanoa, että kirja tarjoaisi minulle mitään uutta nokkosesta, mutta sen taustani tekee, että tunnen villivihannekset ja niiden käytön, olen käyttänyt erilaisia yrttejä lapsesta asti. Säilöimme aina kesän sadon talteen. Sen sijaan miellyin kirjan ohjeisiin. Minua kiinnostaa mahdollisimman monipuolinen yrttien käyttö, uudistuminen, reseptien kokeilu ja päivittäminen.

Kirjan nokkospesto ohje on erinomainen ja sitä hyödynnän itse ylipäänsä eniten niin nokkosesta kuin vuohenputkesta tehtynä. Kesän alussa nokkosesta kerätään lehdet ja elokuulla siemenet. Kokeilematta voin sanoa, että kirjan nokkosfetapiirakka on maistuvaa. Kirjan ohjeista kokeilin viikonloppuna aivan ihanaa nokkospaneroitua camembertia ja nokkosjuustosarvia. Nokkosmuffinit tummalla suklaalla, herukka-nokkoskaurapaistos nokkosensiemenomenakiisseli houkuttelevat ainakin minua. Ja mikä parasta nokkossesonki ei rajoitu vain alkukesään. Leikattu nokkonen tuottaa uutta versoa läpi kesän. Kuivattu tai pakastettu nokkonen ilahduttaa ympäri vuoden.

Tässä nokkoskirjassa on mielenkiintoisia ja nykyaikaisia ruokaohjeita. Kirja ei rajoitu vegaaniseen ruokavalioon, vaan ruokaohjeissa käytetään myös lihaa. Jokainen osaa muuttaa ohjeet itselleen sopivaksi, mutta tämä mahdollistaa nokkosen käytön opettelun laajemman lukijakunnan osalta.

Tässä herkullinen ohje

NOKKOSPANEROITU CAMEMBERT

3 annosta
250 g camembert-valkohomejuustoa (kiekko)
näkkileipäpala
2 rkl nokkosjauhetta
kananmuna
4 rkl vehnäjauhoja
voita paistamiseen

Leikkaa juustokiekosta 6 kolmiota. Murskaa näkkileipä korppujauhoksi ja sekoita nokkosjauheeseen. Vatkaa kananmunan rakenne rikki.

Pyörittele juustokolmiot ensin vehnäjauhossa, sitten kananmunassa ja lopuksi nokkos-korppujauhossa. Paista pannulla joka puolelta rapeaksi. Tarjoa lämpimänä vadelma-, lakka- tai tyrnihillon kanssa.


Katariina Vuori Nokkonen Herkkuja ja hyvinvointia suomalaisesta superkasvista

Atena 2015. Kustantajalta. Kiitoksin.