torstai 21. toukokuuta 2015

Lena Andersson Vailla henkilökohtaista vastuuta



Lena Anderssonin Vailla henkilökohtaista vastuuta on itsenäinen jatko viime vuonna suomennetulle kirjalle Omavaltaista menettelyä.  Alkuperäisteos on Utan personligt ansvar. Kirjan on suomentanut Sanna Manninen. En osannut edes ajatella, että tarina jatkuisi, joten tämä oli mieluinen yllätys.  Omavaltaisessa menettelyssä Ester Nilsson ihastui Hugo Raskiin.  Ester jahtasi Hugoa kaikin tavoin. Toisen silmitön ihastuminen ruokki narsistista Hugoa. Esterin läheisriippuvuus tuntui jopa kiusalliselta hänen pakkomielteisessä rakkaudessa.  Voit lukea blogitekstini täältä.

Edellisestä on kulunut viisi vuotta, kun Ester tapaa näyttelijä Olof Stenin ensimmäisen näytelmänsä Kolmen kesken lukuharjoituksissa. Ja jo ensi kohtaamisessa Ester kokee, että hän on rakastumassa päätä pahkaa. Suojellakseen itseään Olof Sten kertoo olevansa varattu mies, naimisissa. Hän korostaa jatkuvasti Esterille, että heillä ei ole suhdetta, eikä hänellä ole edes tarkoitus jättää vaimoaan Ebbaa.  

Esterin ja Olofin suhde etenee, he päätyvät sänkyyn. Esterin ystävät varoittelevat suhteesta. Erona edelliseen kirjaan, niin tässä ystävät ovat nimettyjä, kun edellisessä teoksessa nämä olivat kollektiiviin puettu ystäväkuoro. Esterkin tajuaa itsekin, että kaikki ei ole hyvin. Ester on älykäs runoilija ja esseisti, mutta tunteiden palo on voimakas. Olisi naiivia ajatella, että hän tahallaan etsisi epäonnistumaan tuomittuja suhteita. Tässäkin hän  toivoo Olofin hylkäävän vaimonsa. Esteri on kuitenkin lähellä neljäkymmentä, ja biologinen kello raksuttaa.  Lähimmäisriippuvuus ei ole tässä se ydin, vaikka sillä oli merkittävä rooli edellisessä kirjassa.

Toisaalta voisi sanoa, ettei hän ollut tullut kyyniseksi, että häntä vaivasi erikoinen naiivi ennakkoluulottomuus: jokainen tilanne ja ihminen oli uusi ja piti arvioida puhtaalta pöydältä ja omilla ansioillaan, piti olla mahdollisuus vastustaa luonnon sanelua ja toimia oikein.

Ester Nilssonista on tullut rakastajatar, mutta toisen naisen osa ei tyydytä häntä. Hän tekee irtiottoja, pari eroaa tapaamisissaan riitaisesti. Ester poistaa toisen numeron puhelimestaan. Toinen tai toinen tekee aina uuden aloitteen. Olof on suhteessa mukana siinä kuin Ester. Tosin Olof manipuloi halujaan vierittäen aktiivisuuden Esterin harteille.  Että Ester on aloitteellisempi, vaikka tavoite olisi lähtöisin Olofista. Edellisen kirjan painostus ja ahdistavuus ovat poissa, mutta siitä huolimatta Ester elää murusilla suree ja kärsi. Voidaan kysyä, eikö Ester opi ikinä?  Toisaalta ihminen kohtaa polkuja, joita ei ole suunnitellut, mutta kohdalle osuessaan, nekin on kokeiltava.

En vain ymmärrä, miksi suostut näihin ehtoihin. Sinä ansaitset parempaa.
Anna sitten minule paremmat ehdot.
Minulla on tämä tilanne. Mutta onhan muita.
Mutta? Noin huonostiko sinä minut tunnet ?
Tämä on väärin, Olof sanoi selin Esteriin. – Minä kohtelen sinua kaltoin.

Olof halajaa Esteriä siinä kuin Ester häntä. Ester tulkitsee merkkejä oman etunsa mukaisesti ja hänessä elää toivo, että Olof jättäisi vaimonsa. Ester hankkii jopa auton voidakseen ajaa Olofia ympäri maata teatteriesityksiin ja kahdenkeskisiin rakkaustuokioihin.   Kesät, juhlapyhät ovat Esterille kidutusta, sillä kesällä naimisissa olevat miehet seurustelevat vaimojensa kanssa. Tapaaminenkin voi peruuntua yhtäkkiä, kun Ebba ilmoittaakin tulostaan. Miten kolmiodraaman käy, jos kaikki osapuolet saavat tietää? Yli kolme vuotta kestänyt suhde ei ole yhden yön juttu. Entä, kun rinnakkaissuhteesta tulee taakka?

 Lena Andersson tarkastelee parisuhteen käsitettä, käsityksiä rakkaudesta, rakastajattaren roolia ja avioliiton ulkopuolisia suhteita. Vailla henkilökohtaista vastuuta on hyvin erilainen tunnelmaltaan kuin edellinen. Tämä on iloisempi. Jos Ester voi huonosti, niin kaksi muutakin kolmiodraaman osakasta saattavat voida myös huonosti. Halusi Olof myöntää tai ei, niin hän hakeutuu aktiivisesti Esterin lähelle. Hän haluaa vaimon sekä rakastajattaren.

Henkilökuvauksessa Olof jää epäselvemmäksi kuin Hugo. Olofin suhteen tilaa tai hänen motiiveja ei avata. Anderssonin romaani on erinomainen kuvaus toisen naisen roolista ja sokeasta rakkaudesta. Mielelläni minä tapasin Esterin uudelleen ja jäin miettimään, että kohtaammeko vielä uudestaan?

Lena Andersson Vailla henkilökohtaista vastuuta
Siltala 2015. Arvostelukappale. Kiitoksin

Osallistun tällä kirjalla Annamin haasteeseen Kirjallinen retki Pohjoismaissa -haaste

14 kommenttia:

  1. Minulle oli jo Anderssonin ensimmäisessä enemmän kuin tarpeeksi Esteriä. Jätän tämän siis suosiolla väliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on sääli. Ester on tässä hyvin erilainen. Ekassa kirjassa hän ärsytti, kerjäsi rakkautta. Nyt Ester on toinen nainen, ei hän kerjää. Mies on siinä yhtä lailla mukana, hänellä pitää olla vaimo ja rakastajatar. Ei Ester ole säälittävä. Hänessä on ytyä.

      Poista
  2. Vaikka tunnelma onkin erilainen, iloisempi kuin Omavaltaisessa etc, teema ja päähenkilön tilanne kuulostaa kuitenkin häkellyttävän samanlaiselta. Kirjailija on näköjään erikoistunut tähän teemaan. Onhan se tietenkin mielenkiintoinen ja löytää takuulla aina lukijoita. Asetelma kun on kuitenkin tavallisempi kuin luulisi ja täynnä pinnanalaista jännitystä, kiellettyjä tunteita, raatelevuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Olin lukenut aika erilaista viime ajat, joten tämä maistui hyvin. Joskus vain voi tulla tienhaaraan kuka tahansa meistä, vaikka ei olisi ajatellut tai suunnitellut ja siinä on tehtävä valinta, jota on turha katua myöhemmn. Loppua voisi kritisoida, mutta eihän noin saa tehdä, mutta entäs, jos nirpoo.

      Poista
  3. Jos tämä onkin Esterin trilogia ja seuraavassa osassa Ester näyttää miehille, mikä on naisiaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rooleja riittää puumasta kurtisaaniin ja mustaleskeen jne. Ester näytti tässäkin jo syrjähyppyjen hinnan, eihän noin saa tehdä...

      Poista
  4. Voiiii - menin kirjaston sivuille tarkistamaan ja minullahan on tämä jo merkinnällä 'tulossa noutopisteeseen'. Lainattuja kirjoja on iso pino, mutta kun saan tavata Esterin, niin priorisoin ja hylkään muut. Pidin paljon Omavaltaista menettelyä -teoksesta, jonka henkilöt tulivat erittäin eläviksi.
    Esterissä on ytyä ja kuulostaa ihan siltä, että hän on jo napakoitumassa.

    Minä luen Aino Sibeliuksesta kertovaa kirjaa Ihmeellinen olento - kiroillen. Jannen mielestä vaimo ei ymmärrä musiikkia eikä miehen aistillisuutta (= tarve syrjähyppyihin ja kotoa häipymisiin, alkoholi ja sikarit), eikä hänen tarvitsekaan. Hänen pitää olla aina iloinen ja miestään tukeva. Hän voi tehdä vähän käännöstöitä tukeaksen miehensä uraa. Aino vakuuttaa, että hän vaatii vain vähän ja että huolenpito miehestä on hänelle etuoikeus. Oh my, ehkä tilanne vielä muuttuu, mutta tämä alku on ihan kauheaa. Kirjoittajakin toteaa, että pariskunnan suhteen alkuajan asetelma oli omana aikanaankin vanhentunut. Ihmeesti on siis päästy eteenpäin tasa-arvossa Aino Sibeliuksesta Lena Andersoonin fiktiiviseen hahmoon Esteriin, vaikka Esterkin vielä tyytyy aivan liian vähään.

    VastaaPoista
  5. Ihanaa Marjatta. Minäkin viihdyin Esterin seurassa, ainakin tämän uuden. Esterimme on kehittynyt, vaikka hän yhä tulkitsee liikaa, hakee vääriä merkkejä jne. Mutta Ester toimii...

    Oletko lukenut Fredrika Runebergin tarinan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole lukenut sitäkään. Kuinkahan hermoni kestävät näitä naisen orjuuden kuvauksia. Ehkä ei ole hyvä lukea useita peräkkäin!

      Poista
    2. Pahoin pelkään, että se ei ainakaan ole helpompi. Kuljen kodin ohi varmaan päivittäin.

      Poista
  6. Tämä tulossa lukuun toivottavasti pian! Varaus kirjastossa odottelee kirjahyllyssä. Pidin edellisestä kirjasta!

    VastaaPoista
  7. Tämä oli mainio lukukokemus. Ester saa tässä uudenlaista syvyyttä - lukija on nyt hänen puolellaan. Ja kuinka tarkkanäköinen Andersson onkaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että sinäkin koit tuon erilaisuuden. Ei elämä ole aina helppoa, ihmiset joutuvat valitsemaan polkunsa, joissa voi olla haaroja. Ei elämä ole jossittelua, jos minä olisin tehnyt toisin. Joskus ihminen ottaa uuden suunnan ja jättää menneen, mutta Olof ei ollut valmis. Minä olin ja tein valintani. Minun ei tarvitse jossitella. Ehkä siksi ymmärsin Esterin toivon, uskon ja yrittämisen.

      Poista

Ilahduta minua kommentilla!