Johanna Valkama Itämeren Auri

Johanna Valkama Itämeren Auri

Otava 2016. Kustantajalta. Kiitän kustantajaa.

Johanna Valkama on Nokialla asuva kahden lapsen äiti. Hän työskentelee päätoimisesti markkinoinnin ja viestinnän asiantuntijatehtävissä. 

Rautakauden Pohjolaan sijoittuva Itämeren Auri avaa uuden kirjasarjan, jonka teemoja ovat romantiikka, seikkailu ja salaisuudet. Kirjan aikakausi kiinnostaa minua.  Luin aiemmin keväällä viikinkiaikaan sijoittuvan Taavia Vartian Varastetun vaimon.  Valkaman romanttinen seikkailu vie lukijan viikinkiaikaan (800-1050 jkr) Hämeestä Itämerelle Birkaan ja aina Kaupangiin asti. Tarinan pääosassa ovat luonto, varsinkin kasvit, noituus ja kansanperinne (suomalainen ja skandinaavinen kansanperinne).

Auri laski poronsarvijauheella vahvistetun juomakauhan kiertämään laivassa. Kun se palasi Erikin kohdalle, Auri nappasi kauhan ja mietti tovin. Hän kaivoi hausterakkonsa, pudotti muutaman tipan puiseen lusikkaan ja ojensi lääkkeen miehelle.

Auri on Hämeen parantajien sukua ja hänen haaveensa on tulla Hämeen parhaaksi parantajaksi. Asian sotkee kuitenkin nuori, erittäin komea mies, jonka Auri löytää Suolammen kylän laitamilta huonokuntoisena karhun raatelemana.

Auli on oppinut parantamisen taidot Tieralta. Parannettuaan karhun raateleman muukalaisen Auli pääsee talveksi Hakoisten linnavuorelle selvittämään miksi hän haluaa tulla. Parantajan kohtalo Hämeessä ei ole vaimon rooli, vaan naimaton yksineläjä. Tuntematon muukalainen saa kuitenkin Aulin sydämen väpättämään oudosti…

Jos poltat tätä pirtissä, karkottaa se savullaan myös hengen elävistä: meripihkan sekaan on jauhettu myrkkykatkoa. Yrttiä, joka saa lihakset lamaantumaan ja hengityksen pysähtymään. Saatat itsekin tunnistaa sen. Kasvin haju tuo mieleen eläimen virtsan.

Kevään tullen Auli palaa Suolammen laitamille. Isoäiti Tiera menehtyy ja Aulille paljastuu, että hänet on myyty komealle nuorukaiselle, Haakonille.  Auri joutuu hautamaan parantajauransa ja lähtee  vasten tahtoaan Itämerelle Kaupangiin, missä paljastuu, että Haakon on viikinkikuningas Kaunotukan poika, soturi ja raakalainen. 

Tarina on täynnä seikkailuja ja juonenkäänteitä. Valkama yhdistää uskontoa, historiaa, maantiedettä, mytologiaa, kansanperinnettä, kansanlääkintää, kasvitiedettä ym. Kalevalan lainaukset ovat osuvia, mutta mietin hieman kasvilääkinnän lähdeaineistoa.  Kasvilääkintään löytyy luotettaviaja tärkeitä lähteitä ilman huuhaan uskomushoitoja. Esimerkiksi seuraavan lainaukset kasvit eivät kohtaa toisiaan suoluonnon syksyssä aarreaittana: valkoisia suopursuja, punertuneita juolukanvarpuja ja keltaisia suomuuraimia ja saramätäs on sanana selkeä ilman heinää:

Suon väreissä vaihtelivat ruskean eri sävyt, oranssi, punainen ja vihreä. Sieltä täältä pisti esiin Valkoisia suopursuja, punertuneita juolukanvarpuja ja keltaisia suomuuraimia. Mustia suonsilmäkkeitä reunustivat tuuheat saraheinämättäät ja pehmeä rahkasammal. Suo oli todellinen aarreaitta syksyn tullen.

Tarinaan on saatu mahtumaan hyvin paljon historiaa ja tässä yksi mielenkiintoinen lainaus:

- Mitä tuossa häkissä on?

Kun mies kyykistyi lähemmäs Aurin osoittamaa häkkiä, hän seurasi perässä. Yllättäen Auri erotti kiiluvat silmät, jotka tuijottivat häntä pimennosta. Erik otti maasta kepin ja tökki sillä eläintä.

-  Kauppias vakuutti minulle, että tämä eläin pitää tuholaiset loitolla ruuista.

Häkin sisältä kuului sähinää ja Auri näki, kuinka pieni eläin huitaisi keppiä.

- Onko se kärppä? Mutta eiväthän ne viihdy ihmisten luona.

Mies pyöritti päätään ja tökki ajastuksissaan yhä vihaisemmin ääntelevää eläintä.

- Ei. Tämä eläin on tuotu etelästä ja kauppias kutsui sitä katiksi.

…

Kun loputkin jäljelle jääneestä paistista olivat päätyneet pienen metsänhengen uhriksi, Auri oli päättänyt antaa sille nimen Kipinätär ja kutsua eläintä kissaksi.

Itämeren Auri on lupaava aloitus ja luen varmaan jatkonkin. Mennyt aika, ihmisten arki ja voimalliset kasvit sekä taianomainen luonto tarjoavat valtavan varannon, josta ammentaa tarinaa. Olen lukenut joitakin saman aihepiirin kirjoja, mutta tästä pidän eniten.