maanantai 12. syyskuuta 2016

Håkan Nesser Carmine Streetin sokeat



Håkan Nesser Carmine Streetin sokeat
Alkuteos: Maskarna på Carmine Street 2009
Suomentaja: Aleksi Milonoff
Kustantaja: Tammi 2016. Oma ostos.




Håkan Nesser on ruotsalainen kirjailija. Jostain syystä en ole aiemmin lukenut hänen kirjojaan, vaikka kolme kirjaa on odottanut lukemista, sillä hyllyssäni ovat Kim Novak ei uinut Genesaretinjärvessä, Pääsky, kissa, ruusu, kuolema  ja Sukujuhlat.

Carmine Streetin sokeat on psykologinen trilleri pikkutytön katoamisesta. Kysymys on kadonneesta ihmisestä aivan kuin kesällä lukemassani Caroline Erikssonin Kadonneissa. Tunnelma ei muutu missään vaiheessa yhtä painostavaksi. Nesserin tarina on miellyttävä lukea, mutta minun oli toisteltava useamman kerran itselleni lukiessani, että kirjailija on ruotsalainen.   

Tarinanmiljöö on New York. Taidepiirit tulevat niin liki, että yhdistän Nesserin kirjan Michael Cunninghamin kirjaan Illan tullen. Myös Paul Austerin ja Siri Hustvedtin kirjallinen maailma tulee liki.  Carmine Streetin sokeat kertoo myös ihmissuhteista, parisuhteesta. Se on myös avioliittoromaani ja parisuhderomaani. 

Tarinan keskiössä ovat kirjailija Erik Steinbeck ja hänen kuvataiteilija vaimonsa Winnie Steinbeck.  Tarinan kertoo Erik Steinbeck, jonka luotettavuutta kertojana joudun puntaroimaan enemmänkin. Kertoja kuvaa pariskunnan tutustumisen, kuinka Winnie saapuu Erikin kirjan esittelytilaisuuteen.  He tapaavat oudon sattuman vuoksi, löytävät toisensa ja menevät yhteen. Viiden hyvän yhteisen vuoden jälkeen tapahtuu menetys. Toipuakseen he jättävät taakseen Maardamin kaupungin jossain läntisessä Euroopassa. Tapahtumien miljööksi vaihtuu tässä vaiheessa Manhattan Island ja New York.   Pariskunta uskoo, että muutto uuteen ympäristöön jättää taakseen kotimaan surulliset tapahtumat. Tällä kirjan lauseella on erityinen merkityksensä tarinassa: New Yorkiin saapui neljä täyttä matkalaukkua ja kaksi tyhjää sydäntä.


Kuukauden kuluttua Winnie pääsi pois Rozenhejmistä. Olin sairaala-aikana myynyt Wallenerstraatin talomme ja vuokrannut pienen asunnon Maardamista.

Pariskunnan neljävuotiaan Sarah-tyttären katoamisesta on kulunut puolitoista vuotta. Lasta ei löydy, lunnaita ei vaadita ja tutkimukset junnaavat paikoillaan. Erik on valmis myöntämään realiteetit, mutta Winnie uskoo Sarahin olevan elossa. Erik aloittelee uutta kirjaansa Winnien paetessa maalaamiseen.  Jokin Winnien käytöksessä oudoksuttaa. Winnie tuntuu lipuvan aina vain kauemmaksi. Erik tarkkailee vaivihkaa vaimoaan, joka herättää käytöksellään kysymyksiä. Erik saattaa nähdä vaimonsa kaupungilla, mutta tämä kieltää olleensa edes paikalla. Eläkkeellä oleva yksityisetsivä Edwards on Erikin apuna.  Erik selvittää  Winnien menneisyyttä ja murtavia salaisuuksia. Oliko heidän muuttonsa New Yorkiin sattumaa? Kuka tuntee kenetkin ja millä nimillä? Winnie oli hoidossa tapahtuneen jälkeen, mutta onko hänen mielenterveytensä romahtamassa uudelleen?

”Miksi te muutitte New Yorkiin?” herran Edwards kysyy pidettyään taas pienen tauon. Ymmärsin, että ajatuksena oli päästä irti tyttärenne tragediasta. Saada siihen etäisyyttä, niin sanoakseni.
”Niin minäkin ymmärsin”, sanon. Sikäli kuin jotain ymmärsin.”

Carmine Streetin sokeat pitää lukijan tiukassa otteessaan loppuun asti. Loppu on yllättävä selkeä ja täydellinen. Aion hankkia Nesserin loput puuttuvat kirjat, sillä vakuutuin kirjailijasta. Nesser on upea tarinankertoja ja iloitsen kirjailijalöydöstäni.

 Blogeissa toisaalla:  Kristan kirjat

Onko kenelläkään listaa, missä järjestyksessä Nesserit pitäisi lukea? Eli onko listaus oikein? Miten olen voinutkin sivuuttaa kaikki nämä?


Van Veeteren -sarja
Toden ja ilveen verkko
Kaalbringenin kurkunleikkaaja

Kotiinpaluu
Syntymämerkki
Komisario ja hiljaisuus
Münsterin juttu
Carambole
Ewa Morenon juttu
Pääsky, kissa, ruusu, kuolema
Tapaus G - murha menneisyydestä

Gunnar Barbarotti -sarja
Sukujuhlat

Kokonaan toinen juttu
Herra Roosin tarina
Yksinäiset
Pikku-Burman teurastajatar

8 kommenttia:

  1. Nesserin rauhallinen poljento on miellyttävän täsmällistä vaan ei tahmeaa. Hän luotaa ja pukee sanoiksi viiltävän terävästi ne kiusalliset ja ahdistavat tilanteet ja tuokiot, jolloin olemme parisuhteessa eksyksissä: emme ymmärrä kanssakulkijaamme, - emmekä itseämme.
    Jos ei Nesser hengästytä, niin ei taatusti pitkästytäkään; tasapainoinen miellyttävästi eteerinen ja edukseen poikkeava teos, jossa rikoksella on sivuosa, jättää vekkulin lukujäljen kuin myös
    Aleksi Milonoffin luonteva käännnös. Nesser on genrensä ehdotonta eliittiä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poljento oli sen verran hidas, että yksin se ei olisi ollut riittävä. Nämä muut teemat tekivät siitä enemmän ja siksi pidin kirjasta kokonaisuutena.

      Poista
  2. Vaikka minua ei ehkä Nesserin tahti hengästyttänyt, niin jotain tässä kokonaisuudessa oli joka sai minut pyörryksiin. Varmaankin juuri tuo, mistä Ullakin mainitset: Nesser on mahtava tarinankertoja. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Krista, ehkä se se jokin, joka teki tarinasta enemmän kuin pelkän dekkarin. Ei ehkä kovin hyvä ilmaisu, mutta tarkoitan, että tarinan lukisi joku sellainenkin, joka ei niin välitä dekkareista. Nesser vain koukutti minut. Täytyy listata Nesserin sarjat ja etsiä ne lukuun.

      Poista
  3. Nesser on minullakin jäänyt täysin väliin. Pitäisi varmaan tutustua.. olen jopa miettinyt jotain ruotsalaisten dekkaristien teemaviikkoa tms, sieltä suunnalta kun ilmestyy kiinnostavia dekkareita siihen tahtiin ettei meinaa perässä pysyä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hassua, että kumpikin on ohittanut. Minulla on toinenkin kummajainen eli Leif GW Persson. Neljää kirjaa hyllyssä lukematta. Tuo viikko olisi minunkin makuuni.

      Poista
  4. Olen joitain lukenut ja tämän vasta aloitin, no minulle jotenkin hidas alku mutta en vielä luovuta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan tämä hitaampi, tämä on enemmän parisuhdetta ja salaisuuksia. Luin tämän sopivaan aikaan, olen syyskuussa yksin viikonloppuja ja silloin trillerit saavat olla hyvin mietoja.

      Poista

Ilahduta minua kommentilla!