Elizabeth Harrower: Tietyissä piireissä

Elizabeth Harrower: Tietyissä piireissä

Alkuperäisteos: In Certain Circles, 2014

Suomentaja: Laura Vesanto

Fabriikki kustannus 2016. Kustantajalta. Kiitoksin.

 

Elizabeth Harrowerin (s. 1928) teos Tietyissä piireissä valmistui vuonna 1971, mutta kirjailija veti teoksen pois vain muutamaa kuukautta ennen sovittua julkaisuajankohtaa.  Australialainen Text Publishing löysi teoksen vuonna 2014 ja sai Harrowerin myöntymään teoksensa julkaisuun. Totta kai lukija innostuu tuollaisesta kirjan taustasta. Havahduin Fabriikki kustannuksen olemassaoloon keväällä Deborah Levyn kirjan Uiden kotiin myötä. Luin sen varhain toukokuussa ensimmäisten joukossa, joten sain lähteä varsin puhtaalta pöydältä. Sen takia osasin olla valpas myös tämän uudemman kohdalla.

Elizabeth Harrower ei antanut minkäänlaista selitystä teoksen aiemmalle poisvedolle.  Lukijan on vaikea arvailla siihen johtaneita syitä. Ihminen tarvitsee joskus etäisyyttä tekstiinsä erilaisten syiden takia. Oman tekstinsä voi vetää pois, jos kirjailija ei pysty tuomaan esiin etuoikeuttaan tekstiin, sillä nopea syö hitaan. Mietin tietenkin, onko kirjailija muuttanut tekstiään vuosien saatossa vai onko käsikirjoitus alkuperäisen kaltainen.  Eihän tuollakaan ole merkitystä. Toisaalta uusiutuakseen ihmisen on joskus luotava teksti uudestaan itsestään riippumattomista syistä huolimatta ja se vie aikansa. Toisaalta tietynlaiset määräajat ja deadlinet tekstin synnyttämiseen voivat olla tuskallisia.

Tietyissä piireissä on psykologinen perheromaani ja ihmissuhteiden kuvaelma, jossa on voimakkaasti esillä ihmisen lähtökohdat ja yhteiskunnan luokka-asteisuus. Teoksessa kuvataan kahden perheen elämää 1940–60-lukujen Australiassa.  Teoksen keskiössä on Howardin perheen isä Clive Howard ja äiti Alice Howard sekä perheen lapset Zoe ja Russell, jotka asuvat jykevässä kivitalossa Sydneyn sataman pohjoispuolella. Perheen vanhemmat ovat biologeja ja yhteisönsä vakavaraisia ja merkittäviä jäseniä.

Jumaloivaksikin vanhempien välistä suhdetta saattoi tietysti kuvailla. Jumaloiva. Zoe oli hyväksynyt, että hänen oma elämänsä oli harmonista osittain juuri sen vuoksi, mutta vanhempien liian lämmin ja tiivis kiinnostus hänen tulevaa rakastajan rooliaan kohtaan oli aiheuttanut hänelle paineita ja useamman vuoden ajan.

Tarinan ensimmäisessä osiossa Russell on palannut sodasta toisin kuin monet tämän ystävät. Äiti on suorastaan ahdistunut, mutta Zoe ei jaksa paljon puntaroida asiaa, sillä lukion kaikki historian kurssit suorittaneena hän tietää varsin hyvin, että kautta aikojen miehiä on palannut sodista. Hänen mielestään paluusta tulisi riemuita. Veli ei palaa kuitenkaan yksin, vaan hänen myötä perheeseen liittyy orvot Qualeyt, Stephen ja hänen pikkusisarensa Anna.

 Zoe on 17-vuotias ja hyvin ehdoton, toisaalta karismaattinen ja avoin, jolla on mahdollisuuksien täyttämä maailma edessään. Pala palalta tarinassa rakentuu se, miten paljon taustat muokkaavat ihmisen kehittymistä ja tulevaisuutta.  Ihmisen vapaa tahto ei ole saavutettavissa, kun Stephen taistelee menneisyyden piinojen kanssa. Aikanaan Zoen tie vie Pariisiin.

Toinen osio käynnistyy joitakin vuosia myöhemmin, kun Alice Howardin menehtyminen tuo Zoen kotiin Euroopasta, tosin päivän liian myöhään hyvästejä ajatellen. Pian äidin jäljet katoaisivat kaikista kirjoista, kaikista huonekaluista ja oven kahvoista, kaikesta kaikkialta, eivätkä koskaan ilmestyisi uudestaan, vaikka tämä vasta muutama tunti sitten oli vielä hengittänyt tässä huoneessa. Palattuaan Zoe kohtaa Stephenin uudelleen. Zoe tekee myös ratkaisuja tulevaisuutensa suhteen.  Anna on jäänyt leskeksi lyhyen avioliiton jälkeen nuoren muusikkoaviomiehen menehtyessä. He ehtivät olla naimisissa vain puolitoista vuotta. Davidin kuoltua Anne menee töihin pieneen galleriaan.  Russellin elämä on jatkunut Lilyn ja suloisten kaksosten kanssa.

”Miten Zo kehtasi olla ottamatta kuvia tytöistä?” Lilyn tyttäret olivat saaneet balettistipendit ja aikoivat lähteä Lontooseen. Sen jälkeen kun tytöt olivat ilmoittaneet asiasta, talo oli kevätsiivottu kahdesti ja Lily, joka ei koskaan tehnyt kotitöitä, oli puurtanut kuin riivattu rouva Gladin rinnalla. Hän nousi päivänkoiton aikaan. Nyt hän järjesteli liinavaatekaappia, pinosi valkoisia ja värillisiä lakanasoikioita torneiksi.

Viimeisessä osiossa aika on kiitänyt eteenpäin. Russelin ja Lilyn tytöt ovat lähtemässä balettistipendin turvin Lontooseen.  Zoe yrittää tehdä Stephenin onnelliseksi. Lily on uhrannut oman akateemisen uransa perheelleen. Russell ei välttämättä havainnoi tunteita, joiden kohteena hän on. Kukin henkilöistä on elämänsä risteyskohdassa, jossa helppoja valintoja ei ole.

Menin naimisiin hänen neuroosiensa kanssa, Zoe ajatteli kiihkottomasti. Hänen omalaatuinen mielensä veti minua puoleensa niin kuin kiinnostava tapaus ja psykiatria. Hän kaipasi omaa psykoanalyytikkoa. Eikä meistä kumpikaan ymmärtänyt.

Tietyissä piireissä on lukemisen arvoinen. Väsyin hieman dialogien määrään, sillä ne korostivat tekstin katkelmallisuutta. Uiden kotiin ihastutti minua keväällä. Tietyissä piireissä jätti minut miedomman lukujäljen, mutta pidin teoksesta. 

Blogeissa toisaalla: Krista