John Gillard Luovan kirjoittajan työkirja

John Gillard Luovan kirjoittajan työkirja
20 kirjailijaa, 70 sormiharjoitusta.
Alkuperäisteos Creative Writer's Notebook: 20 Great Authors & 70 Writing Exercises.
Suomalaisten kirjailijoiden osuudet laatinut Jani Saxell
Suomentanut Urpu Strellman.
Art House 2017. Kustantajalta. Kiitoksin

Luovan kirjoittajan työkirja tarjoaa oppaan kirjoittamisesta kiinnostuneille. Kotimainen osuus vaikuttaa tyhjänpäiväiselle  lisukkeelle. Olisin itse jättänyt tuon osuuden pois tai vaihtanut  ainakin tekijät toisiin esim. Joel Haahtelaan, Raija Siekkiseen tai Leena Krohniin.

John Gillardin Luovan kirjoittajan työkirja on hyödyllinen. Vastaavia kotimaisia oppaita on runsaasti tarjolla. Itse korostan Heli Hulmin teosta Kuoleman horisontti tässä yhteydessä.

Gillard kirjoittaa Virginia Woolfista: 

Virginia Woolf on 1900-luvun keskeisin feministinen kirjailija. Mestarillisella sisäisen monologin ja tajunnanvirran käytöllään hän on myös yksi modernismin merkittävimmistä kehittäjistä. Virginia Woolf rikkoo aikaisemmin hyväksytyt kerronnan rakenteet. Hän sekoittaa kerrontaan henkilöhahmojensa sisäisen äänen. Sen sijaan, että perinteinen kertoja kertoisi, mitä tapahtuu seuraavaksi, lukija kuulee, kuinka henkilöhahmot reagoivat tapahtumiin. Woolf johdattaa lukijansa henkilöiden mielen maailmaan mutta säilyttää kertojan tason.

Iris Murdochista hän kirjoittaa:

Vaikka Iris Murdoch ei pitänyt teoksiaan"filosofisena kaunokirjallisuutena" Jean-Paul Sarten tai Franz Kafkan tyyliin, hänen akateeminen osaamisensa eksistentialismin ja moraalin kysymyksissä paistaa hänen koko tuotannostaan. Hänen romaaneissaan on selvä filosofinen ääni, joka kerrostuu kauniisti kulkevan kerronnan ja rikkaan ilmaisun kanssa. Arkipäiväisen kielen alla on kerros filosofista, eksistentialista.

Woolfin kohdalla pyydetään kokeilemaan vapaan kirjoittamisen menetelmää kirjoittamalla ajatuksia mistä tahansa aiheesta. Murdochin kohdalla pyydetään lukijaa kirjaamaan ylös niin paljon mereen liittyviä adjektiiveja, substantiiveja ja verbejä kuin keksii.

Luovan kirjoittajan työkirja luo kokonaiskuvan 20 kirjailijasta, vaikka määrä voi tuntua vähäiselle, niin laatu korvaa hyvinkin määrän. Lukija saa tietää kunkin  kirjailijan urasta, teoksista ja tyylistä. Teos sisältää lukuisia tehtäviä, joiden avulla kirjailijoiden tekniikoita voi kokeilla itse. Parasta teoksessa on, että tekijät ovat todella tunnettuja ja teokset tuttuja, Tämä helpottaa sisällön omaksumista. Kirjan työkirjamainen ulkoasu on onnistunut.

Kirjallisia harjoituksia tarjoavat esimerkiksi  James Joyce, Virginia Woolf, Ernest Hemingway, Margaret Atwood, Stephen King,  Franz Kafka, Garcia Márguez, Iris Murdoch,  George Perec, Haruki Murakami ja Peter Süskind. Douglas Coupland ja Kurt Vonnegut lienevät vieraimpia.  En voi muuta kuin nyökytellä kirjailijavalinnoille. Tutuimmat lienevät Virginia Woolf, Ernest Hemingway, Margaret Atwood, Stephen King, Iris Murdoch, William Faulkner, ja Haruki Murakami. Etenkin Atwoodin mukanaolo monipuolisella tuotannollaan ilahduttaa minua. Iris Murdochin tuotannosta on muodostunut minulle tärkeä monestakin syystä. 

 Virginia Woolfin katsotaan olleen aikansa keskeisin feministikirjailija ja sisäisen  monologin ja tajunnanvirran edistäjä.  Tajunnanvirtaisesta monologista saamme esimerkin James Joycelta,  erillisten kuvien ja metaforien yhdistämisestä  Franz Kafkalta ja epäluotettavan kertojan käyttämisestä Katja Ketulta ja vuoropuhelun rakentamisesta Douglas Couplandilta. Eniten jäin kaipaamaan kirjailijoista Hermann Hesseä,  Milan Kunderaa ja Peter Handkea kielialueenkin takia.

Luova kirjoittajan työkirja pyrkii antamaan myös tilaa lukijan omalle kokeilulle,  sillä hänen annetaan kokeilla tehtävien kirjoittamisen keskeisiä osa-­alueita, kuten henkilöhahmojen muokkausta tapahtumapaikkojen ja miljöön rakentamista ja juonen kehittelyä sekä puhekielen hyödyntämistä. En pidä itseäni murrefriikkinä eli se voi  olla jopa keskeyttämisen peruste itsellä. 

Erityisesti erilaiset kirjoittamisen tekniikat kiinnostavat minua. Kuvitteellinen, kirjallinen retki ansioituneiden kirjailijoiden luo on hyvin mielenkiintoinen. Suosittelen tätä erinomaista kirjaa.

Marlene Gustawson Villivihanneskeittokirja

Marlene Gustawson Villivihanneskeittokirja

Ruotsinkielinen alkuteos: Grönare, vidare, smartare (2016)

Suomentanut Salla Korpela

Minerva 2017. Kustantajalta. Arvostelukappale. Kiitoksin.

Marlene Gustawson on ruotsalainen ravinto- ja fytoterapeutti ja on julkaissut useita kirjoja raakaravinnosta ja kasvisruoasta: Villivihanneskeittokirja (Vihreämpää, villinpää, viisaampaa) kertoo, että villivihannekset, yrtit ja marjat ovat hyväksi terveydelle, mahdollisimman luonnonmukainen ruoka on parasta, havainnollistaa mitä kasveja ja kasvinosia voi syödä ja tarjoaa runsaasti niiden käyttöideoita sekä reseptejä.

Erityisen kiinnostavan tästä teoksesta tekee se, että Marlene käyttää kasveja, yrttejä, kukkia ja marjoja, jotka ovat aivan silmiemme edessä. Olemme perinteisesti tuominneet monet niistä rikkaruohoiksi ja samalla sivuuttaneet niiden terveyttä edistävät ominaisuudet. Mesiangervo, poimulehti, kuusenkerkkä, käenkaali, vuohenputki jne. ovat kasveja, joista monia en aikaisemmin tuntenut nimeltäkään.

Gluteenittomat jauhot, mantelit ja eksoottiset hedelmät ovat toki ihania, enkä haluaisi elää ilman inkivääriä tai banaaneja, mutta toisinaan tuntuu kuin olisimme unohtaneet kaikki upeat kotoperäiset supermarjat ja vihannekset, joita ei tarvitse rahdata toiselta puolen maapalloa.

Pääpaino on luonnossa villeinä kasvavilla yrteillä ja kasveilla, joita voimme käyttää ruokana, kuten poimulehti, mesiangervo, vuohenputki ja nokkonen.

Jokamiehen oikeus antaa meille oikeuden kerätä luonnosta ruohovartisia yrttejä, marjoja ja sieniä. Sen sijaan puiden ja pensaiden lehdet, silmut, kävyt, kukat ym. eivät kuulu jokamiehenoikeuden piiriin. Siis eivät pähkinät, terhot tai ns. katajan- eikä pihlajanmarjat. Miksi siis emme käyttäisi tätä maailmalla harvinaista oikeutta?

Villivihanneskeittokirja on nimensä mukaisesti keittokirja. Siinä kerrotaan muutamalla sanalla mitä villivihannekset ovat ja annetaan  neuvoja niiden keräyksestä ja säilömisestä. Kasvien hyödyllisiä ominaisuuksia esitellään muutamalla sanalla. Mikään lajintunnistusopas kirja ei ole eikä siinä varoiteta vaarallisen myrkyllisten kasvien mahdollisuudesta esim. vuohenputken kohdalla. Nokkosen käyttäminen tuoreena ilman ryöppäystä smoothieihin arveluttaa.

Esimerkki lajin esittelystä:

Nokkonen

Nokkosessa on runsaasti kivennäisaineita, C-vitamiinia, klorofylliä ja lesitiiniä. Se vahvistaa immuunijärjestelmää ja on erinomainen mehujen ja smoothien aines. Sen pistelevät ominaisuudet katoavat tehosekoittimessa.

Kirjan ruotsinkielinen nimi Grönare, vidare, smartare on parempi kuin suomalainen käännös, sillä kirjan esittelemästä 39 ”viisaasta vihanneksesta” vain 25 voidaan lukea villivihanneksiksi. Hunaja, laventeli, lehtipersilja, porkkana, päärynä tai sitruunamelissa voidaan kyllä tuon laittaa ruotsinkielisen nimen alle, mutta ei suomenkielisen.

Suurin osa kirjasta (sivut 30-160) omistetaan kirjan nimen mukaisesti ruokaohjeille. Ne jakautuvat neljään osaan.

Leivät, jossa annetaan uusia ihania makuelämyksiä leipiin ja kekseihin, mm. nokkoskekseihin tai timjamitankoihin.

Pientä hyvää. Parhaat välipalat ovat yksinkertaisimpia, kuten kourallinen mustikoita. Tarjolla on mustikkapalleroita, marjanauhoja sekä yrttisuolaa.

Smoothiet, mehut ja muut juomat esittelee terveellisiä ja houkuttelevia juomia mm. pihatähtimöstä jauhosavikasta ja poimulehdestä.

Kevyitä aterioita esittelee tyylikkäitä ja keveitä aterioita, joista keho pitää. Tarjolla on tuttuja kiisseleitä ja keittoja, mutta sitten myös esimerkiksi jauhosavikkamunakasta tai punajuuripurilaisia.

Villivihanneskeittokirja tarjoaa pientä ja kevyttä purtavaa, lähinnä välipaloiksi. Varsinaisia ruokia siinä ei ole. Kirjassa ei käytetä lihaa eikä kalaa. Kanamunaa ja sieniä käytetään kylläkin. Kirjassa esitellään ihan näppäriä ja helppoja ruokaohjeita. Arvostan kirjaa sen yksinkertaisuuden takia. Siinä on ilmaistuna kaikki olennainen pähkinänkuoressa. Villivihanneskeittokirja on hyvin käyttökelpoinen kirja. Se on myös ilmaisultaan selkeä, mutta vaatii tietyt perustiedot.

Hanna Hurtta Sesonkireseptit

Hanna Hurtta Sesonkireseptit

Sesonkia 2016, 2, painos. Tekijältä. Kiitoksin.

Kasvisten kulutus on koko ajan kasvussa, mutta ravitsemussuositusten tasoon on vielä matkaa. Suomen pitkät valoisat päivät tuottavat monia maailman parhaita kasviksia. Sesonkiresepteissä Hanna Hurtta tarjoaa yli 50 eri kasviksesta noin 200 reseptiä. Reseptit ovat pääosin tarkoitettu neljälle hengelle.

Resepteissä on otettu vaikutteita aasialaisesta keittiöstä, jossa kasvissyönti on selvästi yleisempää. Esimerkiksi pyhien lehmien Intiassa noin 40 % väestöstä on kasvissyöjiä. Sesonkireseptien jokainen resepti on ajoitettu vastaamaan suomalaisten kauppojen sesonkitarjontaa.

Sesonkireseptit ei ole pelkkä kasvisruokakirja, vaikka puolessa resepteissä ei käytetäkään lihaa tai kalaa. Pahanmakuista ruokaa saadaan usein väärällä valmistustekniikalla. Tässä teoksessa on jokaiselle mukaan otetulle kasvikselle tarjolla neljä erilaista valmistus- tai käyttötapaa. Sesonkiresepteissä pyritään myös hälventämään kasvis- ja liharuoan välistä vastakkainasettelua.

Ravintolakokki Hanna Hurtta pitää suosittua Hannan soppa-blogia, jossa todella näkyy ammattilaisen ote.

Vuosi vuodelta omat kulutustottumukseni ovat muuttuneet Satokausikalenterin ohjaamana käyttämään aina vain enemmän sesongissa olevia vihanneksia. Tähän reseptivihkoon olen kerännyt suosikkiohjeeni ja kehittänyt liudan uusia, Reseptit ovat helppoja, terveellisiä ja ennen kaikkea maukkaita. Raaka-aineet löytyvät pääosin lähimarketista.

Kuukausittain jos katsotaan reseptitarjontaa:

Tammikuussa käytetään sitrushedelmiä ja banaania.

Helmikuussa on annoonaa, avokadoa, kiiviä ja veriappelsiinia.

Maaliskuussa on mangoa, papaijaa, passionia ja mandariinia.

Huhtikuussa vasta tulee kotimaistakin. Inkiväärin lisäksi on korvasientä (kuukausi liian aikaisin), nokkosta ja voikukkaa (voikukat eivät kuki huhtikuussa, vaikka kolme neljästä reseptistä oli nuppuja tai kukkia.

Toukokuussa on parsaa, varhaiskaalia, raparperia ja varhaissipulia.

Kesäkuussa on herneitä, perunaa, retiisiä ja nektariinia,

Heinäkuussa on kurkkua, mansikkaa, yrttejä (persilja, tilli) ja selleriä.

Elokuussa on härkäpapua, maissia, marjoja ja tomaattia.

Syyskuussa on luumua, omenaa, ruusukaalia ja (herkku)tatteja.

Lokakuussa on juuripersiljaa, kurpitsaa, lehtikaalia ja maa-artisokkaa.

Marraskuussa on mustajuurta, palsternakkaa, punajuurta ja persimonia.

Joulukuussa on ananaksen, granaattiomenan, kastanjan ja klementiinin vuoro.

Resepteissä käytetään paljon eksoottisia tuontihedelmiä, mikä luo myös vaihtelua ja tarjoaa monipuolisuuutta. Kotimaisten yrttien käyttöä jäin kaipaamaan raaka-aineina. Joulu-maaliskuussa käytetään  eksoottisia hedelmiä. Kotimaiset juurekset (porkkana, lanttu, nauris, sipulit) olisivat myös  parhaimmillaan.  Kotimaiset metsämarjat jäävät melko sivuun. Reseptit ovat erinomaisia ja ohjeet kokeilemisen ja käytön arvoisia.

Esimerkiksi tämä oli aivan lemppariohjeeni, jota olen jo testannut moneen kertaan:

Palsternakka-chorizopydäri

Oliiviöljyä paistamiseen

2 sipulia pilkottuna

150 g chorizoa paloiteltuna

½ juustokuminan siemeniä

500 g palsternakkaa raastettuna

2 valkosipulinkynttä hienonnettuna

sitruunan kuori raastettuna

puolikkaan sitruunan mehu

tuoretta timjamia

4 munaa

chilihiutaleita

suolaa ja mustapippuria

Kuumenna tilkka oliiviöljyä isossa pannussa tai kasarissa. Kuullota sipulit nopeasti. Lisää valkosipuli ja chorizo, kuullota pari minuuttia. Lisää palsternakkaraaste ja paista n. 10 minuuttia välillä sekoitellen. Mausta sitruunan kuorella ja mehulla, chilihiutaleilla, suolalla ja mustapippurilla. Tee seokseen neljä koloa ja lisää niihin oliiviöljyä. Riko koloihin kananmunat. Peitä pannu kannella ja anna hautua 5-10 minuuttia halutusta munan kypsyydestä riippuen. Mausta munat suolalla ja pippurilla. Ripottele pinnalle tuoretta timjamia.

Anne Mæhlum, Nina Dreyer Hensley, Jim Hensley Luonnosta lautaselle Parhaat villikasvisreseptit

Anne Mæhlum, Nina Dreyer Hensley, Jim Hensley

Luonnosta lautaselle Parhaat villikasvisreseptit

Norjankielinen alkuperäisteos Fra naturens spiskamme (2016)

Tarkistanut Rolv Hjelmstad

Suomentaja Jenna Pahlman

Tammi 2017. Arvostelukappale. Kiitokseni kustantajalle.

Tätä vuotta tuntuvat leimaavan niin villiyrtit kuin henkinen hyvinvointi. Villiyrttibuumi onkin hyvin trendikästä ja terveellistä. Tammi on panostanut kirjan ulkoasuun ja loihtinut kauniin kirjan. Kuvat ovat houkuttelevia ja pääsevät kookkaina esiin niin ruoka- kuin lajikuvina. Vaikea minun on salata ihastustani kirjaan.

Luonnosta lautaselle esittelee 53 luonnonkasvia, joten lajivalikoima on tarpeeksi laaja ja Suomen oloihin hyvin soveltuva. Luonnosta lautaselle kattaa 88 modernia ja herkullista reseptiä. Lukijalle kirja tarjoaa luonnon ehtymättömän runsaudensarven hyödyntteväksi. Näen erittäin monipuolisena kirjan antina sen, että ei rajoituta vain vegaaniseen ravintoon, joita on tehty aivan tarpeeksi. Liha on ainesosana mukana. Luonnonannit kuuluvat meille kaikille.

Lapsuudenkodissani luonnonantimia hyödynnettiin ruoanlaitossa, ja minut otettiin jo nuorena mukaan marja- ja sieniretkille. Noilla retkillä opin myös polkujen varsilla kasvaneista syötävistä kasveista. Keräsin jo tuolloin kasviota, mutta erityisen kaunista ja kattavaa siitä ei koskaan tullut. Näin ollen on aika upeaa ajatella, että nyt lähes 40 vuoden jälkeen saan tehdä kasvioni valmiiksi tämän kirjan muodossa.

Miltä kuulostavat vilvoittava käenkaalilimonadi  kesän kuumuudessa tai  siankärsämöfocaccio  retkieväänä. Pharatamomunakas maistuu niin aamu- kuin välipalaksi. Suurempaan nälkään saa  ruokaa maitohorsmasta possun kera tai lampaanpotkasta kuusenkerkkien kanssa.  Myös kuusella maustettu lammaspata maistuu elokuun tunnelmallisia iltoja.

Nyt pinnalla ovat lähiruoka, kestävä ruoka, luomuruoka ja superfood, ja nämä asiat yhdistävät myös syötäviä villikasveja. Lisäksi villikasvi ovat terveellisiä – monet niistä sisältävät runsaasti vitamiineja ja kivennäisaineita. Luonnon resurssien hyödyntäminen on hyvää ympäristöpolitiikkaa ja samalla taloudellista. Ainoa kestämätön kohta taitaa olla kerääjän selkä!

Luonnosta lautaselle ohjeistaa villiyrttien monipuoliseen käyttöön. Milloin kasvi kannattaa kerätä, mihin kasvin eri osat käytetään ja kuinka kasvista saa tehtyä upean aterian, mitä pitää muistaa kerättäessä, keruuvälineistä ja säilytyksestä tai keräysajankohdasta? Kirjaan on sisälletty myös marjoja ja sieniä. 

Erityisen ilahtunut olen karhunlaukan ja litulaukan mukanaolosta, jotka tunnetaan Suomessa huonosti syötävinä villivihanneksina. Toki kumpikaan ei ole kovin yleinen tai varsinkin litulaukka kasvaa rikkaruohoina paikoilla, joista sitä ei voi hyödyntää. Tuiki tarpeellisina katson nokkosen ja maitohorsman läsnäoloa. Eteläiseksi valikoiman tekee hietalaukka, lisäksi Suomessa harvinaisia tai vain viljelykarkulaisina ovat koiranruusu,  kilkkaruoho ja karhunvatukka.  Mustaseljan pois jättäminen kohtuullistaa Suomen oloja. Sienten, juomien ja marjojen mukanaolo ilahduttavat minua.

Luonnossa kasvaa toki useampiakin syötäviä kasveja, mutta tähän kirjaan olemme ottaneet mukaan vain lajit, jotka me tunnemme hyvin ja jotka ovat melko helposti saatavia. Ruokien valmistamiseen ei tarvita hienoja erityisvälineitä eikä kokinkoulutusta. Kirjan on tarkoitus inspiroida ja osoittaa, kuinka voit korvat esimerkiksi salaattien, mehujen ja hillojen ainekset tai vaikka kakunkoristeet luonnossa kasvavilla vaihtoehdoilla.

Mukaan olisin sisällyttänyt saksankirvelin erinomaisena makeuttajana ja jättänyt pois kotkansiiven tai meriasterin. Myös orvokeista olisin valinnut mukaan helpon keto-orvokin vaikeasti tunnettavan metsäorvokin sijaan. Samoin aitovirna pitää osata erottaa myrkyllisestä hiirenvirnasta. 

 Vaikeimmin tunnistettavana pidän isotakiaista, joka luokitellaan Suomessa muinaistulokkaaksi. Myös mäkimeirami ja  luhtalitukka eivät ole helpoimmin tunnettavia. Joidenkin kasvien syötävyyttä jään miettimään, kuten päivänkakkaran. 

Luonnosta lautaselle on erinomainen kirja, jonka haluaa omistaa.
Jos ostat vain yhden yrttikirjan, niin tässä on vahva suositukseni.