Martina Haag Olin niin varma meistä

Martina Haag Olin niin varma meistä

Alkuperäisteos: Det är något som inte stämmer

Suomentaja: Riie Heikkilä

 Atena 2017. Kustantajalta ennakkokappale. Kiitoksin.

Työnnän viinilasin pois. Anders ei pidä siitä, että juon viiniä. Korkeintaan puoli pulloa. Uutta pulloa ei koskaan avata. Juon vesilasin tyhjäksi. En tarvitse enempää viiniä. Katselen ympärilleni. Kaikki näyttää normaalilta. Nisse syö lautasensa nopeasti tyhjäksi. Sigge jää istumaan tuolilleen ja haluaa pelata Afrikan tähteä ruoan jälkeen.

Martina Haag (s. 1964) on ruotsalainen kirjailija, näyttelijä ja kolumnisti. Neljän lapsen äidin avioliitto päättyi vuonna 2014. Haagilta on aiemmin suomennettu teokset Radan väärällä puolen, Ihana ja todella rakastettu sekä Meidän kotona.

Kapteeni kuono astelee edestakaisin vatsani päällä. Se haluaa ruokaa. Avaan silmäni. Olen nukkunut ensimmäistä kertaa yli vuoteen koko yön putkeen ilman unilääkkeitä. Minulla on samaan aikaan levännyt ja pöhnäinen olo. Räpyttelen silmiäni ja yritän herätä. Laitan piilolinssit silmiin ja lähden ulos.

Kaikki lähtee liikkeelle huomiosta. Eräänä pääsiäisenä Petra huomaa kesämökillä sängyn vieressä kynttilänjalan. Miksi Anders on polttanut kynttilää yöpyessään yksin mökillä?  Onko kynttilään luonteva selitys? Eikö Anders ollut yksin mökillä? Sähkökatko?

Anders on hurjan komea. Ja hauska. Nauramme valtavasti yhdessä. Meillä on hyvä olla keskenämme. Parempi kuin monilla muilla. Asiaan on oltava luonnollinen selitys.

Petra havahtuu todellisuuteen, että Petra ja Anders ovat olleet yhdessä 15 vuotta. Heillä on kaksi pientä poikaa. Kaiken piti kestää lopullisesti. Olin niin varma meistä kertoo jätetyn osapuolen selviytymistarinan. Petra haluaisi jatkaa tämänkin jälkeen.  Mutta menetettyä ei saa takaisin, mutta kirjoittaa vimmaisen, kiihkeän ja kaunistelemattoman selviämisromaanin

Andersin vasen nimetön on tyhjä. Olemme viettäneet kymmenen viimeistä jouluaattoa yhdessä Ingaröllä, ja tästä tulee viimeinen. Tuntuu oudolta olla saman katon alla Andersin kanssa. Viime kerrasta on liian pitkä aika. Tunnelma on jäykkä, emmekä juuri viihdy samassa huoneessa yhtä aikaa. Vietämme kuitenkin joulua yhdessä lasten takia.

Petra haluaisi parsia suhteen kasaan, mutta ero on vääjäämätön. Hän  alkaa työstää eroaan kirjaksi. Viimeinen taival tehdään helikopterilla. Kansallispuistossa ollaan tiettömässä maassa. Missään ei näy yhtään tietä, ei rakennuksia, ei ainuttakaan merkkiä ihmisen läsnäolosta. Hän kelpasi tehtävään, koska hän oli vapaa lähtemään heti Lappiin mökkivahdiksi erämaa-alueelle Ráhnukkaan. Hän vuodattaa koneelleen kaiken, kaunistelematta ja itseään säästämättä. Kapteeni Kuono on tietenkin mitä parhainta seuraa tunturiin.

 Avaan tietokoneen ja yritän kirjoittaa, mutta tuntuu epämiellyttävältä istua selkä ovea vasten. Siirryn ja istuudun selkä ikkunaa vasten, mutta se tuntuu melkein vieläkin pahemmalta.

- Mitä uutenavuotena tapahtui?

- Ei mitään.

_Anders, sanon – Sinun on pakko vastata rehellisesti. Oletko tavannut jonkun toisen?

- En, minähän sanoin, etten ole. Kyse ei ole nyt siitä?

- Hänen  ei ehkä tarvitse vastata kysymykseesi juuri nyt.

Olin niin varma meistä kertoo jätetyn tarinan, hyvin tavallisen tarinan, jonka moni meistä on kokenut.  Sitkeästä yrittämisestä ja vimmaisista toiveista suhde on ohi.  Jonkin verran mielessäni pyöri Lena Anderssonin kirjat Omavaltaista menettelyä ja Vailla henkilökohtaista vastuuta.

Blogeissa toisaalla: Leena Lumi, Mai

Osallistun kirjalla Acta Fabulorum Tarina-arkun lukuhaasteeseen BFF-lukuhaasteeseen.  

Ystävänpäivän lukumaraton

Ystävänpäivän lukumaraton alkoi eilen osaltani. Luin aivan toisia kirjoja kuin olin suunnitellut. Hande emännöi tämän kertaista lukumaratonia. Löydät Handen esittelyn täältä. 

Luin eilen  mm. Marisha Rasi- Koskisen kirjan Eksymisen ja kohtaamisen kirjan, Martina Haagin Olin niin varma meistä ja tänään on vuorossa Torgny Lingrenin Taiteilija Klingsor. Tarkoitukseni on lukea tänään vielä jotain. Suunnittelen myös Torgny Lingrenin Taiteilija Klingsor ja Terhi Törmälehdon Vaikka vuodet järkkyisivät  kirjojen lukemista. Kauhistelen jo etukäteen, että haluan myös blogata luetut.

Tältä näyttää lukupinoni nykyisellään.

Terttu Autere Kaunis mutta kuollut

Terttu Autere Kaunis mutta kuollut

Karisto 2017. Kustantajalta. Kiitoksin.

Terttu Autere on nimenä tuttu, mutta en ole aiemmin lukenut hänen tuotantoa. Hänen dekkarit ovat hyvin perinteisiä, kesyjä ja kuvaavat hyvin entistä aikaa. Autere on hämeenlinnalainen, eläkkeellä oleva äidinkielen ja historian lehtori ja toimii nyt kirjailijana.   Hän on julkaissut kuusi, pääosin viime vuosisadan alkuun sijoittunutta romaania.

Kaunis mutta kuollut on kolmas Juhani Kuikka –sarjan kirja. Tarinana se edustaa hyvin perinteistä salapoliisiromaania, joka ajoittuu 1930-luvulle. Onerva Ojala on saanut suomenkielenopettajan sijaisuuden pienen kauppalan yhteiskoulusta. Hän on myös kihlautunut lääninetsivä Juhani Kuikan kanssa. Pienessä yhteisössä jokainen on silmätikkuna pienen tai suuremman tarkkailun alaisena.  

Taas kerran Ensio Siljanderilla oli syy keskustella neiti Soivion kanssa, tällä kertaa kirjan herättämistä ajatuksista ja ennen kaikkea sopia kirjan palauttamisesta. 

Suoma Siljander ei kauan ihmetellyt miehensä yhtäkkistä taidehistorian innostusta. Hänelle oli nopeasti selvinnyt mistä siinä oli kysymys. ”Ettäs kehtaat”. Ensio Siljander kehtasi. Ensimmäisen kerran elämässään Ensio Siljander  nousi vaimoaan vastaan, Suoman tahto ei häntä nujertanut, eivät Suoman puheet järjestä, ei Suoman koleus, joka sai kodin tuntumaan vieraalta ja luotaantyöntävältä. Yhä enemmän Ensio Siljander vietti aikaa koululla keksien milloin mitäkin tekosyitä viipymiselleen.

Koulumaailmassa eletään helmikuista penkkareiden riehakasta aikaa, kun koulun vanhimmat oppilaat ovat lentämässä tutusta ympäristöstä pois. Yhteiskoulussa oli murhattu opettaja, mutta se ei näkynyt kauppalan arjessa. Oliko Iris Soivion sisar yhtä kaunis ja räiskyvä kuin sisarensa vai sisarensa täydellinen vastakohta? 

Iiris Soivion ruumiinavauspöytäkirja oli tullut päivällä. Jos Juhani Kuikka oli odottanut jotakin ratkaisevaa, hän pettyi. Tarkkaa kuolinaikaa ei ruumiinavauksen avullakaan pystytty määrittelemään. Mutta sen Juhani Kuikka tiesi koulutyttöjen kertomuksen perusteella, että Iiris oli ollut elossa vielä noin kello kuuden aikaan illalla.

Vai oliko se sittenkin Iiris Soivio, joka oli nauttinut miesten huomiosta eikä voinut vastustaa leikittelyä miesten tunteilla? Joku oli ottanut leikin vakavasti, rakkaus oli muuttunut vihaksi, murha vihan hedelmäksi. Kyllä Juhani Kuikka mielellään oleskeli kauppalassa, oleskelisi pitempäänkin, viettäisi ihania iltoja Onervan kanssa tämän kodikkaassa asunnossa, mutta ei auttanut, tuloksia, tuloksia piti saada, oikeuden toteutua.

Koulun viehkeä nuori piirustuksenopettaja löytyy kuristettuna koulun kokoelmahuoneesta penkinpainajaisillan jälkeen. Epäiltyjen joukko on sankka, sillä tekijää etsitään niin koulupoikien kuin vapaiden ja varattujen miespuolisten kollegoidenkin joukosta ja myös mustasukkaisten aviovaimojen joukosta. Miksi juuri piirustuksenopettaja surmattiin?

Kukaan ei osannut kertoa mitään sellaista. joka olisi tuonut valaistusta Iiris Soivion murhaan, mutta ei Juhani Kuikka ollut sellaista odottanutkaan. Oli vain pureuduttava syvemmälle, yritettävä eläytyä uhrin asemaan, tunkeuduttava hänen elämäänsä. Jotakin sieltä aina löytyi, murhalla kun aina oli syynsä. 

Autereen kieli on miellyttävää lukea, mutta sanoisin, että ruotsalaisten dekkareiden lukijoille Autereen kirjat ovat liian vaisuja. Enemmän näitä rinnastaisi Agatha Christien Neiti Marpleen Midsomeriin komisario Barnaby-dekkareihin tai Marianne Cedervallin kirjoihin. Yhtä hyvin termi cozy-dekkari kuvaa tätä tyyppiä, sillä cozy mystery on rikoskirjallisuuden lämminhenkisin lajityyppi. 

Rosamund Lupton Hiljaisuuteen hävinneet

Rosamund Lupton Hiljaisuuteen hävinneet
Gummerus 2016
Alkuteos The Quality of Silence 2015
Suomentaja Outi Järvinen
Kotikirjasto. Oma ostos.

Olen varmaan viimeisiä Rosamund Luptonin Hiljaisuuteen hävinneet -lukijoita, sillä tästä on postattu niin paljon. Valitsin tämän kirjan lukurauhan päivään. Olen aiemmin lukenut Rosamund Luptonin kirjan Sisar, joka teki minuun lähtemättömän vaikutuksen.

Taivaalla näkyy tähtiä, ja minä ajattelen linnunpoikasia jotka opiskelevat tähtikuvioita jotta ne osaavat lentää kotiin. Tähtien joukossa näkyy yksi uusi valo, niin kuin hidas tähdenlento, ja se tulee meitä kohti. Mutta minä kyllä tiedän ettei tähdenlentoja ole olemassakaan.

Luptonin trillerin miljöönä on Alaska, joka luo ennen kaikkea etäisyydet sekä upeat ja armottomat olosuhteet tälle selviytymistarinalle. Alaskan talvinen luonto on julma ja villi. Pidän Alaskaan sijoittuvista romaaneista kuten David Vannin Kylmä saari ja Eowyn Iveyn Lumilapsi.  Alaskan talvessa päivät ovat kuin yöt ja kylmyys on läsnä keskellä Alaskan kesyttämätöntä luontoa.  Jännitys on sopivaa, sillä en kaipaa raakoja tarinoita.

Kymmenvuotias, kuuro Ruby matkustaa äitinsä Yasminin kanssa rekan kyydissä Alaskan halki. Ruby on tottunut kuurona hiljaisuuteen. Viittomat ja tviitit ovat Rubyn maailma. He etsivät luontokuvaajana toimivaa Rubyn isää,  ja Yasminin miestä. Matt ei voi olla kuollut. Hänen on pakko olla elossa. Hänet on nähty viimeksi pienessä inuiittikylässä. Kylän uskotaan tuhoutuneen tulipalossa, mutta toivo isän löytymisestä ei ole sammunut.

Myrsky on ohi! Täällä ei ole enää kylmä! Lumihirviö on sulanut kojelaudalle ja minä kaadan äidille kuplivaa samppanjaa ja vedän paukkukarkkeja ja tunnen olevani ihan kihelmöivästi elossa, niin kuin joka ikinen soluni olisi hereillä ja riemuissaan ja heittelisi sähikäisiä ulos lumeen.

Yasminin ja Rubyn matkatessa hitaasti jäisillä teillä lumimyrskyn yltyessä matkanteko saa uusia piirteitä, kun rekan taustapeiliin piirtyy yhtäkkiä tuntemattoman auton etuvalot. Joku seuraa heitä pimeydessä. Kyse ei ole vain isän ja miehen etsimisestä, vaan myös äidin ja tyttären välisestä suhteesta. Rakkaus, luottamus ja pelkojen voittaminen ovat osa tarinaa. Tarinaa ei voi avata enempää pilaamatta toisen lukukokemusta.

Tuhansien mailien säteellä tämän paikan ympärillä lumivalkoinen muinainen tundra ja sen hauras ekosysteemi olivat edelleen koskemattomia. Mutta tässä kohtaa maata oli haavoitettu, ja tuloksena olivat nämä kraaterit. Mattin alapuolella hydrauliset putket menivät kahden mailin syvyyteen, levittivät sinne suoniaan ja rikkoivat maaperää.

Suositun englantilaisen kirjailijan, Rosamund Luptonin, jännitysromaani on hyytävän koukuttava, joka ottaa lukijan valtaansa älyllä, ei raakuudella.  Hiljaisuuteen hävinneet on hyinen trilleri, jossa luontosuhteella on voimakas vaikutus.

Yasmin yritti muistella, missä hän oli aikaisemmin törmännyt tuon yrityksen nimeen. Se oli rekkojen levähdyspaikalla jossa Adeeb oli sairastunut; pysäköintialueella oli ollut kolme Am-Fuelsin rekkaa elementtitalot lavallaan. Kaikki niistä olivat olleet matkalla takaisin Fairbanksiin, häipymässä paikalta. Ja Fairbanksissa, ennen kuin he olivat edes lähteneet matkaan, heidän oli pitänyt odottaa vuoroaan kääntyä varikon pihalta tielle, koska vastaan oli ajanut monta Am-Fuelsin rekkaa.