sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Rosamund Lupton Hiljaisuuteen hävinneet



Rosamund Lupton Hiljaisuuteen hävinneet
Gummerus 2016
Alkuteos The Quality of Silence 2015
Suomentaja Outi Järvinen
Kotikirjasto. Oma ostos.

Olen varmaan viimeisiä Rosamund Luptonin Hiljaisuuteen hävinneet -lukijoita, sillä tästä on postattu niin paljon. Valitsin tämän kirjan lukurauhan päivään. Olen aiemmin lukenut Rosamund Luptonin kirjan Sisar, joka teki minuun lähtemättömän vaikutuksen.


Taivaalla näkyy tähtiä, ja minä ajattelen linnunpoikasia jotka opiskelevat tähtikuvioita jotta ne osaavat lentää kotiin. Tähtien joukossa näkyy yksi uusi valo, niin kuin hidas tähdenlento, ja se tulee meitä kohti. Mutta minä kyllä tiedän ettei tähdenlentoja ole olemassakaan.


Luptonin trillerin miljöönä on Alaska, joka luo ennen kaikkea etäisyydet sekä upeat ja armottomat olosuhteet tälle selviytymistarinalle. Alaskan talvinen luonto on julma ja villi. Pidän Alaskaan sijoittuvista romaaneista kuten David Vannin Kylmä saari ja Eowyn Iveyn Lumilapsi.  Alaskan talvessa päivät ovat kuin yöt ja kylmyys on läsnä keskellä Alaskan kesyttämätöntä luontoa.  Jännitys on sopivaa, sillä en kaipaa raakoja tarinoita.

Kymmenvuotias, kuuro Ruby matkustaa äitinsä Yasminin kanssa rekan kyydissä Alaskan halki. Ruby on tottunut kuurona hiljaisuuteen. Viittomat ja tviitit ovat Rubyn maailma. He etsivät luontokuvaajana toimivaa Rubyn isää,  ja Yasminin miestä. Matt ei voi olla kuollut. Hänen on pakko olla elossa. Hänet on nähty viimeksi pienessä inuiittikylässä. Kylän uskotaan tuhoutuneen tulipalossa, mutta toivo isän löytymisestä ei ole sammunut.


Myrsky on ohi! Täällä ei ole enää kylmä! Lumihirviö on sulanut kojelaudalle ja minä kaadan äidille kuplivaa samppanjaa ja vedän paukkukarkkeja ja tunnen olevani ihan kihelmöivästi elossa, niin kuin joka ikinen soluni olisi hereillä ja riemuissaan ja heittelisi sähikäisiä ulos lumeen.


Yasminin ja Rubyn matkatessa hitaasti jäisillä teillä lumimyrskyn yltyessä matkanteko saa uusia piirteitä, kun rekan taustapeiliin piirtyy yhtäkkiä tuntemattoman auton etuvalot. Joku seuraa heitä pimeydessä. Kyse ei ole vain isän ja miehen etsimisestä, vaan myös äidin ja tyttären välisestä suhteesta. Rakkaus, luottamus ja pelkojen voittaminen ovat osa tarinaa. Tarinaa ei voi avata enempää pilaamatta toisen lukukokemusta.


Tuhansien mailien säteellä tämän paikan ympärillä lumivalkoinen muinainen tundra ja sen hauras ekosysteemi olivat edelleen koskemattomia. Mutta tässä kohtaa maata oli haavoitettu, ja tuloksena olivat nämä kraaterit. Mattin alapuolella hydrauliset putket menivät kahden mailin syvyyteen, levittivät sinne suoniaan ja rikkoivat maaperää.


Suositun englantilaisen kirjailijan, Rosamund Luptonin, jännitysromaani on hyytävän koukuttava, joka ottaa lukijan valtaansa älyllä, ei raakuudella.  Hiljaisuuteen hävinneet on hyinen trilleri, jossa luontosuhteella on voimakas vaikutus.


Yasmin yritti muistella, missä hän oli aikaisemmin törmännyt tuon yrityksen nimeen. Se oli rekkojen levähdyspaikalla jossa Adeeb oli sairastunut; pysäköintialueella oli ollut kolme Am-Fuelsin rekkaa elementtitalot lavallaan. Kaikki niistä olivat olleet matkalla takaisin Fairbanksiin, häipymässä paikalta. Ja Fairbanksissa, ennen kuin he olivat edes lähteneet matkaan, heidän oli pitänyt odottaa vuoroaan kääntyä varikon pihalta tielle, koska vastaan oli ajanut monta Am-Fuelsin rekkaa.




 

6 kommenttia:

  1. Tämä oli luontokuvausten ja jäisten olosuhteiden johdosta mitä parhain trilleri. Pimeys ja arktiset olosuhteet tekivät tarinasta huomattavasti pahemman kuin se olisi esim. kesällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä. Hiljaisuuteen hävinneet teki minuun vaikutuksen.Ehkä me ymmärrämme pohjoisen eläjinä nuo olosuhteetkin hyvin.

      Poista
  2. Minäkin pidin tästä ja jo Sisar vei aikanaan lujaa. Tässä tämä öinen ajo läpi hyisen Alaskan...Onko minulla joku tyköveto Alaska-kirjoihin, sillä jo Vannin Kylmä saari, hyinen avioliittoramaani, on ikuisesti mielessäni. Ihanaa, että olet lukenut sen, sekä Lumilapsen<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Inhosin Vannin kantta. Alkuperäinen on hieno. Kirjasta pidin kovasti.

      Poista
  3. Ja kiitos jälleen vinkistä, vaikuttaa hyvälle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on hyvä, ei ihmisjahtia tai irvokkuutta. Luin aivan onnessani.

      Poista

Ilahduta minua kommentilla!