Maggie
O'Farrell (1972) on syntyjään irlantilainen, mutta asuu nykyään
Edinburgissa. Alkuteos on Instructions for a Heathwave (2013). Kirjan
on suomentanut Maija Kauhanen. Olen lukenut aiemmin kirjailijalta viime
vuonna suomennetun Käsi jota kerran pitelin. Maggie O'Farrell on
kertonut omista kielellisistä vaikeuksistaan haastatteluissa, joten
Aoifen vaikeudet saavat varmaan äänen tätäkin kautta. Maggie O'Farrellin genreä on vaikea luokitella, sillä en laske häntä chick- lit viihteeksi eli sijoitan hänen teokset hyvien lukuromaanien joukkoon Kate Mortonin Hylätyn puutarhan ja Kate Atknisonin Paluu Rivertoniin tavoin. Tarina on yksinkertainen perhetarina, jota muistot vievät kauaksikin menneisyyteen. Kukin on elänyt hetket omalla tavallaan ja siten kunkin muistojen säkki on erilainen. Pidin kirjasta alusta läntien. Kirjan miljöönä on Lontoo vuoden 1976 tukalan helleaallon kourissa. Varoitus tukalasta helteestä kertoo Riordanien perheestä, Gretta ja Robert Riordanista ja heidän kolmesta aikuisesta lapsestaan.
Perheen isä Robert Riordan kertoo vaimolleen Grettalle piipahtavansa hakemaan sanomalehden. Tämän takia kirjaan tulee katoamisteema, mutta kirja ei ole jännitysromaani. Gretta elää ja on elänyt pitkään paljastumisen taakan alla.
Hän ei aio kertoa heille, näille lapsilleen tässä. Se on liian pitkä tarina ja tapahtui liian kauan siten, näitä vanhoja asioita ei ole mitään hyötyä penkoa eivätkä he ymmärtäisi. Ei heidän tarvitse tietää. Hän itsekin tuntee tarinan vain erään ihmeellisen vahingon kautta, sellaisen oudon yhteensattuman, joita katolisen kirkon pitkän kouran piirissä tapahtuu.
Robertin katoaminen kokoaa perheen lapset yhteen. Michael Francis, Monica ja Aoife saapuvat äidin turvaksi Gillerton Roadin kotiin, jossa kaksi toisistaan vieraantunutta sisarta ja veli kohtaavat omien kiireidensä ja ongelmiensa keskellä. Aoife liittyy joukkoon New Yorkista. Michael Francisin avioliitto on vaikeuksissa, lukukauden viimeinen työpäivä on takana ja pitkän kesäloman alku edessä ilman oppitunteja tai kokeiden korjauksia. Miksi Robert katoaa vuosikymmenien jälkeen nyt eläkkeelle jäätyään? Aoife sinnittelee oman salaisuutensa kanssa, joka vaikeuttaa hänen jokapäiväistä elämää niin työsuhteissa kuin parisuhteessa.
Pääasiassa hän eli. Hän selvisi elämän pienistä tehtävistä. Hän jatkoi sen varmistamista, ettei hän - kuten hän sen muotoili päässään - jäänyt kiinni. Kukaan ei saanut hänen salaisuuttaan selville. Hän meni vuoteeseen joka ilta ja sulki silmänsä huojentuneena siitä, että taas yksi päivä oli kulunut kenenkään paljastamatta häntä.
Perheidylliä tarkastellaan niin äidin silmin kuin aikuisten lasten. Suorien kysymysten edessä äiti pakoilee ja loukkaantuu tunkeilevista kysymyksistä. Aikuisten lasten kanssa ei voi perääntyä totuudesta loputtomasti. Lapset löytävät shekkien kantoja ja arvoituksen, että miksi isä maksaa tietyn summan jollekin Assumtalle? Robertin veli on joko elossa tai kuollut. Lapsilla on omat aavistuksensa isän katoamisesta, joten heiltä jää huomaamatta, että äiti saattaisi tietää jotain. Isän kiintymys äitiin on ollut aina läsnä ja parisuhde on kestänyt pitkään natisematta.
O’Farrell omaa kyvyn kirjoittaa kaunista, hieman viipyilevää ja nostalgista tarinaa. Hän luo tarkan perhekuvan, jota on ilo lukea. Hän rakentaa henkilökuvat uskottavasti. Katolisuus ja perheen irlantilaiset sukujuuret tuovat omat värinsä tarinaan. Varoitus tukalasta helteestä on mielenkiintoinen perhetarina, hieman erilainen, mutta täysin mahdollinen. Edellisen kirjan tavoin tämänkin aukeaa eri suuntiin perheen piirissä. En ehkä ihastunut loppuun, mutta ei se huono ollut. Toivottavasti häneltä suomennetaan lisää kirjoja.
Maggie O'Farrell Varoitus tukalasta helteestä
Schildts & Söderström 2014. Kustantajalta. Kiitoksin.
Kirja on luettu monissa blogeissa alkuperäisteoksena tai suomennoksena:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahduta minua kommentilla!