perjantai 6. kesäkuuta 2014

Alice Munro Kallis elämä








Alice Munro syntyi vuonna 1931 Wighamissa Kanadan Ontariossa. Hän on julkaissut kaikkiaan 17 novellikokoelmaa. Alice Munro on aikamme tärkeimpiä kirjailijoita, ja hänelle on myönnetty Nobelin kirjallisuuspalkinto (2013). Itselleni hänen kirjansa ovat vaikeimpia blogattavia, sillä ne ovat niin tärkeitä minulle, että niistä ei haluaisi kirjoittaa. En tohtisi kirjoittaa niistä, en haluaisi jakaa ajatuksiani. Ne haluaisi säilöä niin itselleen. Kirjan on suomentanut Kristiina Rikman.

Usein Munrosta sanotaan toteamus, että lukijat rakastavat Munroa ja kriitikot ylistävät Munroa. Toinen suuri kanadalainen suosikkini on Margaret Atwood. Kiinnostukseni häneen alkoi hänen ensimmäisistä suomennetuista teoksista eli Kivettyneistä leikeistä ja Lievää vakavammasta. Nyt olen hieman vieraantumassa hänestä dystopioiden myötä. Munro on suosikeistani erilainen, sillä en ole novellien lukija, välttelen ja torjun niitä.

Kallis elämä pitää sisällään 14 novellia, joista neljä (Silmä, Yö, Äänet ja Kallis elämä) sisältyvät Finaali-nimisenä kokonaisuutena kirjan loppuun. Munro kertoo näissä muistoja lapsuudestaan, nuoruudestaan ja perheestään. Finaalissa hän toteaa: "Uskoakseni ne ovat ensimmäiset ja viimeiset– ja kaikkein tärkeimmät – asiat joita minulla on elämästäni sanottavana." Lukijana haluan torjua sanojen merkityksen. Toisaalta lupa kurkistaa kirjailijan lapsuuteen oli kuin viaton kutsu kylään. Finaalissa mieleen hiipii Merete Mazzarella viisaat ajatukset. Munron novelleissa elämän näyttämö on julma, mutta kokemisen arvoinen. Kokoelman niminovellissa Kallis elämä Munro muistelee äitinsä sairastumista ja omaa kouluaikaansa. Parkinsonin taudin ensioireet ilmenivät äidin ollessa nelissäkymmenissä.

Me sanomme, ettei jotain voi antaa anteeksi tai että me emme anna itsellemme anteeksi. Mutta kyllä me annamme - me teemme sitä kaiken aikaa.

Hän muistelee lukemisiaan lukijaa lohduttavasti. Kadonnutta aikaa etsimässä oli kirja, josta minä en ymmärtänyt yhtään mitään, mutta jota luin silti sitkeästi. Taikavuori taas kertoi tuberkuloosista ja siinä kiisteltiin siitä, mikä yhtäältä katsottuna näytti jalolta ja edistykselliseltä elämänkatsomukselta, ja toisaalta uhkui synkkää ja jotenkin kihelmöivään jännittävää epätoivoa. Kuinka moni huokaakaan edellisten rivien kohdalla helpotuksesta?


Munron teemoina toistuu matka, elämän matka, sen alku ja loppu. Junasta hyppäämisen tarkoitus oli peruuttaminen. Sitä jännittää ruumiinsa, koukistaa polvensa päätyäkseen erilaiseen ilmanalaan. Odottaa innokkaasti tyhjyyttä. Ja mitä saakaan. Uudet maisemat jotka vaativat välitöntä huomiota toisin kuin silloin kun istuu ohi kulkevassa junassa ja ja katselee niitä ikkunasta. Mitä sinä täällä teet? Minne olet menossa? Aivan kuin jokin, jota et tiennyt olevan olemassakaan, tarkkailisi sinua. Sinä olet häiriöksi. Elämä ympärillä on päätellyt sinusta yhtä ja toista, tähystänyt sinua paikoista, joita et voi nähdä.


Munron kohdalla olen avoin ja luen häntä nöyränä. Munron teksti on eleetöntä, arkista, mutta koskettavaa ja sisään tunkeutuvaa. Ja älykästä. Esimerkiksi novellissa Järvi näköetäisyydellä nainen menee vapaapäivänään lääkäriin uusiakseen reseptinsä. Hoitokodissa hän palaa menneeseen aikaan, jolloin mies vielä eli. En suostu kertomaan sen juonta. Jokaisen on saatava oivalta se itse. Munro ikään kuin kiskaisee lukijan kertomuksessaan takaisin todellisuuteen ja leikittelee aikaperspektiivillä. Lohdullisinta kai hoitokodissakin ovat muistot?


Kallis elämä on upea kokoelma, jonka lukee hitaasti ja omissa ajatuksissaan. Kalliin elämän kanssa tulee vääjäämättä miettineeksi, miksi sitä lukee niin paljon turhaa? Enemmän pitäisi jättää kesken. Voisin rajata yhä tiukemmin lukemistani. Viihdyn Keltaisen kirjaston sivuilla. Eihän Woolf ja Handke ole asemiaan höllentänyt kanssani tänäkään vuonna, mutta Ulitsksaja ja Lesbre lumosivat minut. Munro on minulle helmi, jonka ajatukset piiskautuvat minuun.

Alice Munro Kallis elämä
Tammi 2013. Kustantajalta.

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Alice Hoffman Aavikon kyyhkyset




Amerikkalainen Alice Hoffman (s. 1952) on kirjoittanut yli kaksikymmentä romaania, ja niitä on käännetty yli kahdellekymmenelle kielelle. Hoffmanin kirjoja on tehty myös elokuviksi. Hoffmanin aiempaa tuotantoa leimaa maaginen realismi, fantasiamaiset elementit sekä taianomainen kerronta. Arkisiin asioihin ja tapahtumiin liittyvä maaginen ote. Häneltä on suomennettu muun muassa Kettumäki, Noitasisaret, Lyhtyjen yö sekä Päivän korento. Olen ohittanut täysin Punaisen puutarhan ja hätkähdin tajutessani kirjailijan aiemman tuotannon, että olen lukenut ja omistan sen. Tämä näkökulma avasi myös tätä teosta. Aavikon kyyhkysten englanninkielinen alkuteos The Dovekeepers ilmestyi vuonna 2011. Kirjan on suomentanut Raimo Salminen.

Masada on vuori Juudean erämaassa Israelissa, Kuolleenmeren läheisyydessä. Aavikon kyyhkysten tarina sijoittuu juutalaisten kapinan kukistumiseen Jerusalemissa vuonna 70 ja sitä seuranneisiin kolmeen vuoteen. Tämän ajanjakson lopulla roomalaiset piirittivät kapinallisten hallussa ollutta Masada-nimistä linnoitusta. Muinaisen historioitsija Josefuksen mukaan kaksi naista ja viisi lasta selvisivät piirityksestä. Näihin historiallisiin tapahtumiin pohjautuva Aavikon kyyhkyset on fiktiivinen romaani neljästä Masadaan päätyneestä naisesta. Kirja on ainoita kertomuksia tuon ajan naisesta.

Temppelin hävittämistä edeltäneinä kuukausina, kamppaillessamme vihollista vastaan, Jerusalemissa oli vallinnut kaaos. ponnistelimme parhaamme mukaan voittaaksemme sodan, mutta aivan kuten Herra on luonut elämän, samoin Hän on luonut tuhon. Nyt, raivoisassa av-kuussa, oli kaupungin ja valkeana hohtavan Öljymäen välinen syvä Kidroninlaakso täynnä turvonneita ruumiita.

Joka tapauksessa lähdin etsimään veljeäni, ja löysin hänet torilta ystäviensä seurasta. Näillä kapeilla kujilla kulkevien miesten joukossa ei monestikaan nähty yksinäisiä naisia.
Paksussa kirjassa (624 sivua) on viisi osaa, joissa kertojina toimivat Jael, Revka, Aziza, Šira ja jälleen Jael. He käyvät tarinassa läpi elämänkohtalonsa. Tapahtumat sijoittuvat kesän 70 ja talven 73 välille. Kirja on hyvin väkevää kerrontaa, paikoin raakaa, rankkaa ja ankeaa. Naisen asema on mikä on ilman kaunistelua. Ruumiita syntyy tiuhaan tahtiin, vaikka tarina pohjaa tositapahtumiin, ja se juuri tekee luetusta niin raastavan. Kirjaa on hetkittäin vaikea lukea. Naisten kertomuksissa on pakosti toisintoa, kun samoja tapahtumia avataan eri näkökulmista. Joitain kiusallisia yksityiskohtia jää selviämättä: miten esimerkiksi muutaman tunnin ikäinen vauva selviää usean tunnin vesiallaskohtauksesta ja miten ja miksi Jaelilla on valkoinen talo?

Valittu kymmenikkö jatkoi tappamista meidän kunniamme ja Jumalan suuruuden nimissä, ja tähän saakka he olivat tehneet hyvää työtä. Noustuani rappuset vuoren tasaiselle laelle näin, että ruumiita lojui kaikkialla, niiden jotka olivat rakastaneet toisiaan, niiden jotka olivat halveksineet toisiaan, niiden jotka olivat uskoneet Siionissa koittavaan vapauteen, niiden jotka olivat seuranneet miestään tai veljeään, niiden jotka olivat syntyneet täällä vuorella, niiden jotka olivat haaveilleet kuolevansa täällä, kaikki sikin sokin aukion kiveyksellä
Jael 
Salamurhaajan tyttären Jaelin äiti kuoli synnytyksessä, ja hänen isänsä ei toipunut siitä koskaan, eikä osannut olla syyttämättä.

Revka Revkan tytär tapetaan ja hänelle jää kaksi tyttären puhumatonta poikaa, jotka näkivät roomalaisten karkureiden tappavan äitinsä.

Šira Šira on alexandrialainen, Moabin noita. Šira karkotettiin erämaahan synnytettyään 13-vuotiaana Azizan. Hän tuntee muinaisen magian ja parantamisen salat.

Aziza Rebekka on Širan tytär. Rebekka otti nimen Aziza ja ryhtyi pojaksi suojellakseen itseään ja veljeään.


Kohtalo kuljettaa nämä neljä naista eri syistä Masadaan, jonka Rooman legioonat piirittävät. Naiset kohtaavat linnoituksen kyyhkyslakoilla kunkin kantaessa entisen elämänsä raskasta taakkaa. Itsenäiset, vahvat naiset eivät ole toistensa ystävättäriä, vaikka heidän elämänsä on erottamattomasti toisiinsa sidotut.

Hän keitti värimataran juurta, kasvin jonka sanotaan muuttavan sitä syövän eläimet luut punaisiksi. hän lisäsi mukaan karhunvatukan marjoja ja antoi sitten tätä höyryävän kuumaa, tulipunaista teetä. Join juoman, vaikka se poltti huuliani. Šira sanoi, ettei se suinkaan ollut tarvitsemani lääke, mutta saatoimme toivoa, että se tekisi lopun kouristuksista.
Lopuksi silmäilin blogeja, mutta en löytänyt juurikaan tekstejä saati blogisavuja. Alice Hoffman kertoo saaneensa innoituksen aiheeseen vieraillessaan Masadassa. Hän kertoo kiitoksissa, että hän on pyrkinyt pitämään kiinni tapahtumien taustoista, Raamatun tuolloisesta ajankuvasta ja juutalaisuudesta ja, että hän työsti kirjaa viitisen vuotta. Hän on halunnut antaa äänen niille, jotka ovat pysyneet vaiti niin kauan. Hoffman kertoo, että vierailulla oli voimakas vaikutus häneen. Hän kuvaili kokemaansa: oli kuin Masadassa eläneet ja kuolleet olisivat käyskennelleet siellä vain joitakin tunteja sitten. Tämän tuntemus välittyy lukijalle tämän kirjan sivuilta. Aavikon kyyhkyset on koskettava ja vaikuttava kuvaus ajasta, jolloin naisen asema oli epävakaa.



Alice Hoffman Aavikon kyyhkyset
Gummerus 2014. Kustantajalta.

Mari Parikka-Nihti ja Liisa Suomela Iloa ja ihmettelyä. Ympäristökasvatus varhaislapsuudessa


 
Liisa Suomela on ympäristötieteiden didaktiikan lehtori Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksella ja Mari Parikka-Nihti on ympäristökasvattaja ja lastentarhanopettaja, joka on työskennellyt pitkään metsäesiopetusryhmässä. Kirja on kannanotto terveen ympäristösuhteen syntymisen ja vaalimisen puolesta. Iloa ja ihmettelyä sisältää toimintaideoita, joiden avulla lapsi saa luonnosta paljon iloa ja ihmettelyn aihetta, kokee jännittäviä retkiä lähiluontoon ja saa uusia kokemuksia omaan luontoreppuun. Ympäristö- ja kestävän kehityksen kasvatus ei vaadi varhaiskasvattajalta ihmeitä, vaan kyse on pienistä arjen valinnoista, jotka ovat jokaisen ulottuvilla.

 
Kirja jakautuu kahteen osaan ja liitteisiin. Ensimmäisessä osassa Ympäristökasvatuksen ja kestävän kehityksen kasvatuksen käsitteistöä tarkastellaan ympäristökasvatuksen sekä kestävän kehityksen kasvatuksen teoreettisia lähtökohtia ja kuvataan päivähoidon valtakunnallisissa ohjeissa tapahtuneita muutoksia ympäristökasvatuksen näkökulmasta. Toisessa osassa Monipuolista oppimista ympäristössä – ympäristö- ja kestävän kehityksen kasvatus varhaiskasvatuksessa on esimerkkejä siitä, miten ympäristö- ja kestävän kehityksen kasvatusta on toteutettu ja millaisia vaikutuksia sillä voidaan katsoa olevan niin lasten kuin toimintaa toteuttavan henkilöstön näkökulmasta.

 

Ensimmäisessä osassa kysytään Mitä ympäristökasvatus ja kestävän kehityksen kasvatus ovat? Sue Elliot (2010) esittelee neljä erilaista lähestymistapaa ymmärtää luontoa. Ensimmäinen on ajatella luonto villiksi, koskemattomaksi ja kaukana olevaksi seikkailujen kohteeksi. Toinen on erotella ihmisen tekemä luonnollisesta ja luonnosta. Kolmas lähestymistapa tulee esille talous- ja luonnontieteissä, jossa luonto on raaka-aineiden ja materiaalien, tutkimuksen ja luokittelun kohde. Neljäs tapa ymmärtää luonnon maapallon ekosysteemien ja elämän monimutkaiseksi kudokseksi, jossa kaikki osat vaikuttavat toisiinsa ja ovat riippuvaisia toisistaan.

 

Kestävän kehityksen kasvatuksessa käsitellään muun muassa sosiaalista ja kulttuurista kestävyyttä. Monikulttuuristuvassa yhteiskunnassa tarvitaan kasvatusta suvaitsevaisuuteen, yhteisöllisyyteen sekä globaalisuuteen.  Aihe on hyvin tärkeä ja sitä on viime aikoina käsitelty paljon. Kestävän kehityksen kasvatuksessa on huomioitava  yhteinen ympäristökieli. Oppilaiden suhteen ympäristöön on oltava läheinen, jotta ympäristöaktiivisuutta voi ilmetä. Mutta mitä on kullekin oppilaalle läheinen ympäristö? Luontokokemuksen on oltava koettu, ja sen pohjattava oppilaan arkeen. Lapsen osallisuus syntyy yhteisöllisyydestä ja ryhmässä toimimisesta.  Lapsella on oikeus positiiviseen luontosuhteeseen, luonnon kokemiseen. Ympäristökasvatuksessa on huomioitava monikulttuurinen luokkahuone ja erilaiset lähtökohdat.

 
Muita 1. osan kappaleita ovat: Osallisuus ja osallistuminen, Ympäristökehitys ja kestävän kehityksen kasvatus varhaiskasvatuksessa ja Fyysinen ympäristö ja lapsuus.

 Toisen osan kappaleita ovat: Esimerkkejä ympäristökasvatuksesta ja kestävän kehityksen kasvatuksesta päiväkotien arjessa, Eri yhteisöjen tarjoamaa toimintaa ja tukea, Ympäristökasvatus käytännössä – kartoituksia ympäristökasvatuksen käytänteistä ja vaikuttavuudesta ja Varhaiskasvatus on kestävää kasvatusta.

 
Kirjan liiteosaan on koottu toimintaideoita varhaislapsuuden ympäristö- ja kestävän kehityksen kasvatukseen. Esimerkkejä toimintaideoista on muun muassa: Veden kiertokulku, Omenatutkimuksia, Matokompostori, Lumitutkimuksia, Ötökkäsafari sekä Matematiikkaa luonnossa esikoululaisille.

 
Esimerkiksi liite 13: Tiedonhakua.
Esikoululaiset tekivät tiedonhakumatkan kirjastoon paikallisen sieniseuran näyttelyyn.
Lapsen kysymys: ”Onko kärpässieni myrkyllinen?”
Vastaus: ”Kärpässieniä on paljon erilaisia, mutta punainen on myrkyllinen. Valkoinen kärpässieni on tappavan myrkyllinen. Etanat, oravat ja toukat voivat syödä kärpässientä, koska niillä on erilainen ruoansulatus kuin ihmisellä.

Tämä esimerkki ei ole parhaita mahdollisia, sillä pienten lasten kanssa sienten kanssa pitää olla äärimmäisen varovainen.  Lapset ovat hyvin ehtiväisiä pihanurmikolla.  Syksyllä  monet neuvontapisteet saavat yhteydenottoja pienten lasten vanhemmilta, jotka ovat huomanneet lapsen maistaneen jotain sienenpalaa. Sieniretkellä sienten maistelu tunnistamisessa ei ole suositeltavaa.

 
Iloa ja ihmettelyä on erinomainen esitys lasten ympäristökasvatuksen oppaaksi. Toimintaideat ovat mielenkiintoisia ja monipuolisia. Esimerkit ovat helposti toteutettavia ja jokaisen lähellä Kaupunkien ja taajamien luonto on moninainen ihan kaupunkiympäristössäkin. Biologina näen kirjan iloisena ja innostavavana oppaana luontoon ja sen omakohtaiseen kokemiseen.

 
Mari Parikka-Nihti ja Liisa Suomela Iloa ja ihmettelyä. Ympäristökasvatus varhaislapsuudessa
PS-kustannus 2014. Kustantajalta.

 Postauksen kuvituskuva Ulla. S.

 

Jhumpa Lahiri Tulvaniitty









Jhumpa Lahiri on sukujuuriltaan intialainen, hän syntyi Lontoossa 1967. Lahiri kasvoi aikuiseksi Yhdysvaltain itärannikon Rhode Islandissa, opiskeli Bostonin yliopistossa. Hän asuu nykyään Brooklynissa New Yorkissa journalistimiehensä ja kahden lapsensa kanssa. Hänen esikoisteoksensa oli palkittu novellikokoelma Tämä siunattu koti (2001), joka on käännetty 29 kielelle. Sen jälkeen hän on kirjoittanut romaanin Kaima (2005) ja uuden novellikokoelman Tuore maa (2008). Kirjan on suomentanut Sari Karhulahti.

Tulvaniitty (The Lowland, 2013) alkaa veljesten Subhashin ja Udayanin lapsuudesta Kalkutassa tulvaniityllä. Tarina alkaa ajasta jolloin he olivat erottamattomat. Vuosien myötä he ajautuvat erilleen ja valitsevat eri tiet 1960-luvulla. Vallankumouksen repimässä Intiassa Udayan päätyy kommunistiseen naksaliittiliikkeeseen, kun taas Subhash lähtee valmistuttuaan tutkijakoulutukseen Amerikkaan.


Tulvaniitty on Subhashin, Udayanin ja Gaurin tarina. Jotkut lukijat tuntevat Gaurin tarinan voimakkaimpana, jotkut lukijat tuntevat tarinat tasavertaisina. Itselleni tämä oli Subhashin ja Belan tarina. Bela on Gaurin tytär, jonka Subhash kasvattaa. Vuosikymmeniä siivittävä ja maanosien läpi rientävä tarina kuvaa, kuinka emme ole vapaita juuristamme ja velvollisuuksistamme, vaan meihin kohdistuu odotuksia ja vaateita, joita noudatamme tai emme noudata. Kirjan keskeisiä kysymyksiä ovat muun muassa. Miten Gaurin tie yhtyy Subhashin kanssa? Mikä on Subhashin rooli Belan kanssa ja miten se määrittyy? Lahiri avaa tarinaa eri kohdista eri näkökulmin jättäen lukijalle avaamattomia ajatuksia.


Lahiri kuvaa Gaurin tarvetta itsenäistyä, saavuttaa oma asema. Hänelle ei riitä aviovaimon osa. Hän halajaa yliopistolle ja luennoille. Mutta 20 vuotta oli kulunut, eikä kumpikaan heistä ollut tullut. He eivät olleet käskeneet Gauria palaamaan luokseen. Hän oli saanut sen, mitä oli vaatinut; hänelle oli suotu juuri se vapaus, jota hän oli tavoitellutkin.


Belasta kasvaa itsenäinen nainen, erilaisen yhteiskunnan kasvatti kuin vanhempansa. Bela luo oman erilaisen elämän. Bela sanoi Drew'lle, että hänen äitinsä oli kuollut. Hän sanoi aina niin, kun häneltä kysyttiin äidistä. Hän kuvitteli, että Gauri oli palannut Intiaan, ja sanoi, että äiti oli mennyt käymään siellä ja sairastunut. Vuosien varrella hän oli alkanut itsekin uskoa tarinaansa. Hän kuvitteli, että äidin ruumis oli poltettu ja tuhka oli hajonnut tuuleen.


Subhash elää elämänvaiheista toisesta toiseen ja on kiitollinen elämästään. Hän katsoo ympärilleen viimeisen kerran, koska tietää, ettei tule koskaan takaisin. Hän kävelee kohti yhtä kiveä, kompastuu ja ottaa siitä tukea. Saa elämänsä illassa muistutuksen siitä, mitä ihmiselle annetaan ja mitä ihmiseltä otetaan.


Lahirin tarina ottaa lukijansa alusta lähtien mukaan. Minulle hän on jäänyt kirjailijana vieraammaksi, koska en ole novellien lukija. Olen iloinen, että hankin tämän koskettavan kirjan. Lahiri kirjoittaa kaunista kieltä. Hän toimii erilaisten yhteiskuntien tulkkina. Monin tavoin hän tuo mieleeni Murakamin äänen kertojana. Tulvaniitty on kaunis ja viehättävä kertomus juurettomuudesta ja erilaisuudesta. Nämä ihmiset ovat yksin toisen kanssakin eläessään. Lahirin luontokuvaus elää merkityksinä eikä täytteenä.


Jhumpa Lahiri Tulvaniitty
Tammi. Hankittu 31.3.2014 Adlibris

Osallistun tällä Opuscolon Keltaiseen kesään.

maanantai 2. kesäkuuta 2014

Ursula Poznanski Sokeat linnut






Ursula Poznanski (1968) asuu Wienissä. Hän on työskennellyt toimittajana ja julkaissut kaksi nuortenkirjaa. Viisi on hänen sarjan ensimmäinen osa ja hänen ensimmäinen aikuisten ­romaaninsa. Sokeat linnut on Ursula Poznanskin toinen romaani hehkutetussa Beatrice Kaspary -trillerisarjassa.


Leirintäalueelta Salzburgissa löytyy ammuttu nuori mies ja kuristettu nainen. Mitä yhteistä on näillä samasta paikasta ja samaan aikaan löytyneellä kahdella vainajalla? Onko kyseessä torjutun rakastajan kosto ja itsemurha? Tätä olettamusta tuki miehen viereltä löydetty pistooli. Oliko pistooli jätetty harhautukseksi? Tutkimukset eivät yhdistäneet aluksi kahta vainajaa toisiinsa millään tavoin. Naisen olemus, nukkemaiset kasvot, tyylikkäät vaatteet eivät sopineet kuvioon, jossa toisella oli rikkinäiset farkut ja ylisuuri pikeepaita. Murhaan ja itsemurhaan ajoi yleensä rakkaussuhde, mutta Beatrice ei nähnyt löytyneitä rakastavaisina. Korkeintaan täyttymätön rakkaus.

Ruumiit makasivat kuivien lehtien päällä, nainen ja mies. Mies oli mahallaan, nainen selällään. Miehen ruumis oli lyhyt ja tanakka., naisen pitkä ja langanlaiha. Vastakohdat, Beatrice ajatteli.



Salzburgin rikospoliisin etsivä Beatrice Kaspary löytää uhrien yhteyden sosiaaliseen mediaan. Tutkijat käyvät läpi Gerald Pallaufin sähköpostit, yhteystiedot, Twitterin ja Facebookin. Beatrice Kaspary alkaa tutkia uhrien jättämiä sähköisiä jalanjälkiä, sillä molemmat vainajat olivat Facebookin runoryhmän aktiivijäseniä. Ryhmässä korostuvat tummat värit, synkät runot ja tunnelmalliset valokuvat. Beatrice luo itselleen profiilin nimellä Tina Herbert, pyytää tuntemattomia kavereita ja luo kiinnostuksen kohteita ja viimein hakee suljetun ryhmän jäsenyyttä. Suljettu ryhmä Elävä runous, 798 jäsentä. Liity ryhmään. Klik.

Runoja. Mitään harmittomampaa oli vaikea kuvitella. Kaksi ihmistä on kiinnostunut runoudesta, he kohtaavat toisensa ja ovat pian sen jälkeen kuolleita.


Beatrice päätti vielä odottaa ensimmäistä viestiä, joka ilmaisisi ryhmän palanneen entisiin uomiinsa. Sitten hän esittelisi itsensä ja ryhtyisi keskusteluun muiden kanssa Tina Herbertinä.

Pian Beatrice huomaa, että runoihin kätkeytyviä viestejä ei ole tarkoitettu kaikille ryhmän jäsenille. Pian yksi ryhmän jäsenistä eli Ira Sagmeister kuolee.
Oli kulunut yli puoli vuorokautta, kun Beatrice oli tarjoillut ryhmälle Sokeat linnut, ja tällä välin sen alle oli kerääntynyt komeat kolmekymmentäyhdeksän kommenttia. Neljätoista ihmistä tykkäsi runosta tai ainakin olettamastaan runoon liittyvästä syvemmästä merkityksestä.

Tunnelma tiivistyy ja raaistuu loppu kohden. Facebook runonäyttämönä hälventyy ja aletaan tarkastella muita näkökulmia: Jugoslaviaa, Kroatiaa, sodasta pakenemista, palkkasoturuutta, tappamisen ammattilaisuuden motiiveja sekä runoryhmän peiteroolia. Kirjan on suomentanut Anna Mäkelä.

Sokeat linnut on ensimmäinen lukemani kirja, joka tukeutuu näin vahvasti somen maailmaan. Runoryhmän jäsenten kommentoinnit kuljettavat tarinaa osana tekstiä. Itse asiassa somen ulkopuoliselle lukijalle kirja jää paljolti avautumatta. Tekijä on pystynyt luomaan repliikit saumattomaksi osaksi tarinaa. En ole lukenut kirjailijan ensimmäistä kirjaa. Jos jotain jäin kaipaamaan, niin kirjassa ei välittynyt tämän päivän Itävalta kuin maantieteellisesti. Kollegoiden eli Beatricen ja Florinin orastava suhde on havaittavissa. Ursula Poznanskin dekkari on hyvin tehty, älykäs ja viihdyttävä.


Ursula Poznanski Sokeat linnut
Atena 2014. Toukokuisen lauantain ostos 31.5.

Osallistun tällä kirjalla Rikoksen jäljillä-lukuhaasteeseen Oksan hyllylyä

Kesälukemisto ja osallistumiset


Mitä luen kesällä? Mihin haasteisiin osallistun?


Näissä olen mukana:

1. Lukuiloa Perhoslaaksossa Kirjasähkökäyrä Mai

Yhden kirjan lukija lukeutuu Kaaliperhosiin.
Kaksi kirjaa lukevat liittyvät Sitruunaperhosiin.
Kolmen kirjan lukijat voivat röyhistellä rintaansa Amiraaleina.
Neljän kirjan lukijat ovat itseoikeutettuja aatelisia eli Ritariperhosia.
Viiden kirjan lukijat ovat vannoutuneita perhosfaneja ja liittyvät Neitoperhosiin.
Yli viisi kirjaa lukeneet kuuluvat ehdottomasti Isosiilikkään eli Isosiilikehrääjän heimoon. Isosiilikäs on Suomen suurin ja värikkäin kehrääjä. Isosiilikäs on yleinen Suomessa, mutta sen näkee vain yöaikaan.

 
Olen lukenut
1. Daphne Kalotay Bolsoin perhonen
2. Virginia Woolf Kiitäjän kuolema ja muita esseitä.
Kuulun siis Sitruunaperhosiin.

2. Rikoksen jäljillä -lukuhaaste Oksan hyllyllä

Tänään, vapunpäivänä 2014, blogissani starttaa Rikoksen jäljillä -lukuhaaste, jossa haastetaan lukemaan fiktiivistä kirjallisuutta, joka käsittelee rikoksia, niiden tutkintaa, tutkijoita, rikollisia ja heidän motiivejaan. Haaste päättyy syyskuussa 2014 eli 30.9.2014. Tietokirjat on tällä kertaa rajattu haasteen ulkopuolelle, eli Rikoksen jäljillä -haasteessa pysytään fiktion parissa ja ratkotaan kaunokirjallisia, kuvitteellisia rikoksia. Yllä olevaa kuvaa saa käyttää, jos haluat lisätä blogiisi linkin tähän haasteeseen.
  • Haasteeseen lasketaan mukaan kirjat, jotka on luettu ja blogattu 1.5 - 30.9.2014.
  • Ilmoittaudu haasteeseen viimeistään 30.9.2014, jolloin haasteen koontipostauksen pitää olla valmis. Koontipostauksellakin voi siis ilmoittautua mukaan.
  • Sekä ilmoittautumiset että koosteet voi tehdä tämän postauksen kommenttiboksiin.
  • Voit osallistua haasteeseen, vaikkei sinulla olisikaan omaa blogia. Kerro lukemasi kirjat ja lyhyt tiivistelmä lukutunnelmista tämän postauksen kommenttiboksiin.
Haastetasoilla ollaan myös rikoksen jäljillä. Tasoja on kuusi, mutta voit osallistua haasteeseen jo yhdellä luetulla kirjalla:



 
Rikoksen hyllyllä on mahtava haaste kesään. Kesäillat ja hyvä dekkari on täydellinen yhdistelmä.

Luettuna
 
1. Ursula Poznanski Sokeat linnut
2. Mary Higgins Clark Kuin kaksi marjaa
 
Tulossa
3. Gillian Flynn Paha paikka
4. Kristine Olsson Paratiisiuhrit
5. Viveca Sten Pinnan alla
 

3.   14 nobelia eli 14 nobelistin teosta. Jokken kirjanurkka.


Haaste on yksinkertainen ja tarkoitettu myös tai lähinnä itselleni, mutta muutkin voivat osallistua:

Lue vähintään neljätoista nobelistin tai nobelistien kirjoittamia teoksia ja  bloggaa niistä vuoden 2014 aikana. (eli samalta nobelistilta voi olla useita teoksia). Kilpailuaika 4.1.14 - 31.12.14.

Arvomerkit 2014
14 nobelistin teosta tai enemmän blogattuna, kuulut nobelisti-bloggaajien ehdottomaan kuohukermaan.

10-13 nobelistin teosta blogattuna, olet nobelisti-bloggaajien raskaassa sarjassa.

6 - 9  nobelistin teosta blogattuna, olet uuras ja ahkera nobelisti-bloggaaja.

2 - 5 nobelistin teosta blogattuna, olet  satunnainen nobelisti-bloggari.

1 nobelistin teos, blogattuna. Olet  noviisinobelisti-bloggari.

Laita bloggauksista (kun  haaste valmis tai vaikka väliaikatietona) kommentti kommenttikenttään, voit jatkaa kertomustasi edistymisestä kommentoimalla omaan kommenttiisi.

Jos joku bloggaa 20 nobelistia tai enemmän lupaan palkintona 20 euron lahjakortin kirjakauppaan (Akateeminen tai Suomalainen)  vuoden 2014 päätteeksi. Jos useita, niin arvon voittajan, vain yksi voi voittaa.

Tärkeämpää bloggareille on olla vuoden 2014 jälkeen 14 nobelisti-teosta rikkaampana.


 
Harkitsin tähän lähtemistä. Ilmoittauduin myöhään mukaan. Halusin nähdä lukutilanteeni.

Voisin kuvitella pääseväni 2-5 blogatun kirjan joukkoon. Eli yritän lukea Munroja. Minulla on nämä bloggaus pinossa Tulvaniitty, Kallis elämä, Sydäntorni ja Yövartio. Osa luettuna. Odotan intoa kirjoittaa, mutta nuo on saatava ensin pois. Saan ujutettua näistä tähän haasteeseen Kalliin elämän eli Munron. 

Nobelissa painolastina on se, että olen lukenut monia: Hesse, Mann, Steinbeck, Gide, Camus, Lagerlöf, Buck, Sillanpää, Eliot, Mauriac, Sartre, Solohov, Martinson, Bellow, Golding, Neruda, Böll jne.  Eli mietin, mitä nobeleita voisin lukea. Luulen jääväni kahteen, mutta ehdoton maksimini on viisi. Minun kohdalla luetuksi tulee lähinnä 2000-lukua.

Nobel-listani 2014
 
1. Alice Munro Kallis elämä
2. Alice Munro Kerjäläistyttö
3.
4.
5.
 


4. Le Masque Rougen KIRJABINGO! 

 
Ideana on kuitata bingon tapaan lokeroita lukemalla kirja, joka vastaa lokerossa ilmoitettua asiaa.

* Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai kulmiin muodostuneista viidestä lokerosta, joista keskimmäinen on kaikille valmiiksi kuitattu.

* Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon.

* Luetuista kirjoista ei välttämättä tarvitse tehdä pitkää blogipostausta, mutta edes jonkilainen maininta kirjasta omassa blogissa olisi kiva.

* Bingot kuitataan tämän postauksen kommenttikentässä oman blogin linkityksen kanssa.

* Kesän lopussa lähtee muutamalle bingomestarille KIRJAPALKINTO (palkintokirjat päätetään myöhemmin)
Ideana on kuitata bingon tapaan lokeroita lukemalla kirja, joka vastaa lokerossa ilmoitettua asiaa.

* Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai kulmiin muodostuneista viidestä lokerosta, joista keskimmäinen on kaikille valmiiksi kuitattu.

* Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon.

* Luetuista kirjoista ei välttämättä tarvitse tehdä pitkää blogipostausta, mutta edes jonkilainen maininta kirjasta omassa blogissa olisi kiva.

* Bingot kuitataan tämän postauksen kommenttikentässä oman blogin linkityksen kanssa.

* Kesän lopussa lähtee muutamalle bingomestarille KIRJAPALKINTO (palkintokirjat päätetään myöhemmin)
.
 

 Tämän varalle en ole tehnyt suunnitelmia. Tämä näyttää helpommalle kuin on. Yksi riveistä näyttää kuitenkin potentiaaliselle. Jotkut putoavat pois heti, sillä en lue E-kirjoja, sarjakuvia en lue tänä vuonna enempää, TBR-listani on kesken, tositarina tuskin tulee eteen ja rakkaushömppä ei iske kesällä. Välttelen myös pokkareita. Itse asiassa tämä osallistuminen lienee vaikein. Tällä hetkellä minusta tuntuu, että en saa millään kasaan. Luulen, että bingo syntyy tässä sattuman kautta tai jää syntymättä. Katsotaan rauhassa, miten toteutan tämän tai jätän toteuttamatta.
 Vahvimmillaan on rivi historiallinen-kannen perusteella valittu-pokkari-kotimainen kirja-yli 500 sivua. Tässä vaihtoehdossa pokkari tuottaa ongelmia, en yleensä osta pokkareita. Pitäisikö pyytää kustantajalta pokkari? Sekään ei innosta. Jos ei ole ehdoton pakko lukea pientä tekstiä, niin en lue.
Katsellaan, mutta suhtaudun hieman pessimistisesti tähän.
 
1.
2.
3.
4.
5.

 
5. Opuscolon Keltainen kesä on täällä jälleen!

Keltaisen kesä toimii tänä kesänä seuraavalla tavalla:
 
- Keltainen kesä alkaa 1.6. ja päättyy 31.8.
- Keltaiseen kesään osallistutaan vastaamalla tähän postaukseen.
- Aikaa ilmoittautua on juhannukseen saakka.
- Osallistujat linkittävät Keltaisen kesän tekstit tähän alkupostaukseen. 
(Teen koosteen Keltaisesta kesästä ja löydän postauksenne helpommin.)



 
Tähän lähdin mukaan innoissani. Tähän lähden ehdottomasti vakavimmin mukaan. Puolisoni toi minulle yllärinä perjantaina Dickerin. Oli kuulemma Porvoon Suomalaisessa TOP:ssa esillä. Sadattelin sivumäärää.
Tulossa ainakin seuraavat kirjat.
 
1. Alice Munro Kallis elämä
2. Jhumpa Lahiri Tulvaniitty
3. Joel Dicker Totuus Harry Quebertin tapauksesta
4.Haruki Murakami Kafka rannalla
5. Sarah Waters Yövartio
6. Jennifer Egan Sydäntorni
 

 
Listaani kertyy alle 20 kirjaa koko kesälle. Kuljen paljon maastossa, pitkiä ajomatkoja ja nautin ulkona lukemisesta jne. Lisäksi minulla on mammutteja lukujonossa, tarkemmin sanottuna 7 mammuttia. Yritän löytää aikaa niiden kirjoittamiseen, mutta sisällä olo on vähäistä.

lauantai 31. toukokuuta 2014

Mary Higgins Clark Kuin kaksi marjaa









Mary Higgins Clark (s. 1929) tunnetaan Amerikassa arvonimellä 'Jännityksen kuningatar'. Kolmisenkymmentä vuotta jatkuneen kirjailijanuransa aikana hän on julkaissut lähes kolmekymmentä romaania tai kertomuskokoelmaa, jotka ovat kaikki olleet suurmenestyksiä. Mary Higgins Clark on saanut lukuisia palkintoja ja kunnianosoituksia urallaan. Higgins Clark on sukujuuriltaan irlantilainen. Hän on syntynyt ja kasvanut New Yorkissa ja asuu nykyään Saddle Riverissä New Jerseyssä. Myös hänen tyttärensä Carol Higgins Clark on jännityskirjailija.

Olen lukenut Mary Higgins Clarken suomennetut kirjat, joten tiesin, mitä tarinalta odottaa. Pidin enemmän hänen varhaisemmista kirjoista, sillä viimeisissä on ollut runsaasti harlekiinimaisia elementtejä. Daddy's Gone A Hunting ilmestyi Yhdysvalloissa 2013. Jännittävyys ja juonen kehittely on menettänyt otettaan nimenomaan jännittävyyden kustannuksella. Väärään aikaan väärässä paikassa olevat ulkopuolisetkin voivat joutua epäilyksenalaisiksi. Eikä menneisyyttä pysty jättämään taakseen.

Tartuin Mary Higgins Clarken kirjaan ottaakseni osaa Oksan hyllyllä Rikoksen jäljillä 2014-kesähaasteeseen. Ei kai tuohon haasteeseen voi paremmin lähteä? En lue ollenkaan kovaksikeitettyjä tai raakoja dekkareita. Suosin skandinaavisia naisten ja brittiläisten kirjoittamia dekkareita, mutta kotimaiset ohitan lähes tyystin. Henning Mankellin teokset maistuvat myös. Pidän enemmän psykologisista dekkareista kuin toiminnasta. Kuin kaksi marjaa on kunnon kesädekkari. En ole saanut käsiini vielä Kristine Olssonin Paratiisiuhreja tai Gillian Flynnin Pahan paikkaa, jotka ovat myös lukulistallani. Aamulla hain kaupasta juuri ilmestyneen Ursula Poznanskin Sokeat linnut.


Higgins-Clark kirjoittaa sujuvasti ja kehittelee juonen kiemuraisesti loppuun asti. Totta kai hänen kirjoihinsa sisältyy usein mukaan annos romantiikkaa. Loppuratkaisu avautuu lukijalle yleensä vasta viimeisillä sivuilla.


"Meillä molemmilla on siniset silmät ja tumma tukka, mutta Hannah on varreltaan vähäisempi. Alle 160-senttinen, eikö niin Kate?"

Tuossahan ei ole mitään väärin, ehkä hieman ärsyttävä tapa ilmaista pituus. Harlekiinimaisuus iskee Markissa, jonka pituus on 195 cm. Eli miehen pitää olla hurjasti yli keskipituuden kelvatakseen sankariksi.

Kuin kaksi marjaa kertoo sisaruksista, joiden menneisyydessä on salaisuus, joka ei saa paljastua. Kate Connelly makaa koomassa jouduttuaan outoon räjähdykseen isänsä tehtaalla. Douglas Connelly omistaa antiikkijäljitelmiä valmistavan huonekaluyhtiön. Räjähdyksessä kuolee vanha ja kärttyisä Gus, Katen entinen alainen. Miksi Kate Connelly ja Gus Schmidt menivät tehtaalle yhdessä aamuyöllä? Kauan sitten tapahtunut veneilyonnettomuuskin nousee esiin, sillä siinä kuoli monta Hannahin ja Katen sukulaista. Myös Lawrence ja Veronica Gordon elävät epätietoisuudessa tyttärensä kohtalosta, sillä Jamie katosi jäljettömiin.

Aamuyön tunteinakin Manhattanilla oli liikennettä, mutta ei jonoksi asti. Kate ajoi 65. Streetiä Keskuspuiston halki kaupungin itäpuolelle, ja oli hetkeä myöhemmin Queensboro Bridgelle menevällä rampilla. Kymmenen minuuttia myöhemmin hän oli jo huonekalutehtaan pihassa. Kello oli varttia yli neljä, ja Kate tiesi Gusin saapuvan hetkenä minä hyvänsä. Hän pysäköi autonsa museorakennuksen seinustalla olevan jäteastian taakse ja jäi odottamaan.

Isoisän perustama antiikkijäljennöskauppa oli kukoistanut kuusikymmentä vuotta, mutta toiminta oli nyt vaikeutumassa. Joutuuko Kate syytteeseen tehtaan räjähdyksestä ja Gusin kuolemasta? Mitkä olivat Gusin salaisuudet? Menneisyys uhkaa myös Katen ja hänen siskonsa Hannahin henkeä. Joku tarinan henkilöistä onkin jotain muuta kuin esittää. Clyde Hotchkiss on laitapuolen kulkija, jolla oli myös ollut joskus elämä elettynä, lähes neljäkymmentä vuotta sitten aviomiehenä, Vietnamin sodan sankarina, mutta hän päätyi kadulle ja tuhoutuneen tehtaan tiloissa olleen auton asukiksi.


Mark Sloanen sisar on kadonnut 28 vuotta sitten. Traceyn katoamisen vuosipäivä on raskas kannettava ja kohdattava niin Markille kuin tämän äidille. Tracey on säilynyt kummankin mielessä 22-vuotiaana. Elämän jatkuminen olisi ollut kummallekin helpompaa, jos tragedia olisi saanut jonkinlaisen päätöksen.

Higgins Clarkin henkilögalleria on moninainen ja sivujuonien määrä runsas. Paikoin kappaleet ovat sivun tai kahden pituisia. Joitakin sivujuonien henkilöitä kuvataan ehkä liiankin tarkkaan. Katen ja Hannahin isän kuvaus on kliseemäinen ja hieman liian johdatteleva. Lopputulos ei yllätä lukijaa. Lukija oppii, että koristeananaskin voi johdattaa rakkauteen. Kuin kaksi marjaa on viihdyttävä kesädekkari, jonka haluaa lukea mahdollisimman yhtämittaisesti.


Mary Higgins Clark Kuin kaksi marjaa
Tammi 2014. Kustantajalta.

torstai 29. toukokuuta 2014

Markku Sadelehto (toim.) Lovecraftin lähteillä


Lähdin lukemaan tätä kokoelmaa, koska halusin syventää kauhugenren tuntemustani. Luin keväällä Mia Vänskän Valkoisen auran. Suomalaista kauhua kirjoitetaan vähän. Luen parhaillaan Ann Radcliffen kauhuklassikkoa Udolphoa, jonka Savukeidas julkaisi suomeksi vuonna  2013.  Ann Radcliffen  The Mysteries of Udolpho  ilmestyi alun perin vuonna 1794.


Markku Sadelehto on kauhukirjallisuuden asiantuntija, hän on toimittanut  yli kolmekymmentä novelliantologiaa kauhun, fantasian ja scifin alueilta. Hän on kirjoittanut myös esipuheen  Lovecraftin koottujen teosten kaikkiin osiin.

 Lovecraftin lähteillä kokoaa yksien kansien väliin kauhukirjallisuuden antologian, jotka ovat pääosin ennen suomentamattomia kauhukertomuksia. Kokoelman on koostanut Markku Sadelehto, ja kirja käynnistyykin hänen esipuheellaan, jossa läpikäydään kirjan kirjoittajia ja novelleja. Kirjassa on yksitoista novellia kaikkiaan kahdeltatoista eri kirjoittajalta. Pääpaino on Lovecraftin nuorten, myöhemmin menestykseen nousseiden kirjailijaystävien kuten Robert Blochin teksteissä, mutta mukana on myös esimerkiksi Robert E. Howardin ja ranskalaisen Guy de Maupassantin novelli. Kirja on oheislukemisto kauhun mestarin H.P. Lovecraftin Koottuihin teoksiin 1-6.

Vasta kuolemansa jälkeen kauhukirjailijoiden klassikoksi ja kulttikirjailijaksi noussut Howard Phillips Lovecraft (1890–1937) oli ateisti, jonka kauhun piti olla luonteeltaan kosmista: ”Tarinassa täytyy olla tietynlaista henkeäsalpaavaa ja selittämätöntä ulkopuolisten, tuntemattomien voimien uhkaa.”

”Emme me aio kertoa koko maailmalle, mitä näimme”, Sutherland vastasi. ”Ensinnäkään emme kykenisi, ja toisekseen vaikka kykenisimmekin, kukaan ei uskoisi meitä. Mutta voimme varoittaa ihmisiä, sillä tuo olio ei ole saapunut yksin. Missä se toinen on – tai toiset?”

Lovecraftin lähteillä –kirjassa on seuraavat novellit: Robert Bloch Kulkija tähdistä, John Martin Leahy Amundsenin teltassa, Clark Ashton Smith Yoh-Vombisin holvit, Frank Belknap Long Avaruuden ahmijat, Donald Wandrei Punaiset kasvot, Henry Kuttner Salemin kauhu, Robert E. Howard Yön lapset, H.P. Lovecraft etc. Arvoitus tuolta puolen, A. Merritt Kuutamon allas, Arthur Machen Kertomus mustasta sinetistä sekä Guy de Maupassant Horla.

Ensimmäinen tarina Kulkija tähdistä on valikoitu mukaan, koska Bloch on yksi kuuluisimmista kirjoittajista ja tarina mukailee tyypillistä Lovecraftin Cthulhu-mytologiaa.  Amundsenin teltassa on kosminen hirviö Etelänavalla, ja Yoh-Vombisin holveissa kohdataan Marssilainen hirviö. Muissa tarinoissa kohdataan käärmeihmisiä, noituutta ja tyypillisesti tuonpuoleisesta ja avaruudesta tulevia hirviöitä.

Veri ei koskaan tippunut lattialle. Se pysähtyi ilmassa, ja samalla nauru lakkasi ja vaihtui inhottavaksi, imeväksi maiskutukseksi. Kauhu valtasi minut yhä läpikotaisemmin, kun tajusin, että jokin näkymätön olio tuolta puolen imi verta ravinnokseen! Minkä avaruuden olion olimme herättäneet niin yllättäen ja tarkoittamattamme? Mikä oli tuo vampyyrin kaltainen hirviö, jota ei voinut nähdä?

Kuihtunut kammotus nousi. Se seisoi nyt pystyssä, luurangonlaihana, ja käveli alkoviin, jonka lattiassa rautainen kiekko oli. Se seisahtui selin Carsoniin, ja kuiva ja käheä kuiskaus kahisi haudanhiljaisuudessa. Kuullessaan äänen Carson olisi halunnut huutaa, mutta hän ei kyennyt. Kauhistuttava kuiskinta jatkui yhä, kielellä jonka Carson tiesi olevan jostakin toisesta maailmasta, ja kuin vastauksena siihen tuskin havaittava värinä liikahdutti rautaympyrää.

Sadelehto kertoo, että Lovecraftiin vaikuttivat useat kirjailijat. Aluksi Edgar Allan Poe, jonka hän löysi 8-vuotiaana isoisänsä kirjastosta. Lordi Dunsany, Nathaniel Hawthorne, Ambrose Bierce sekä Robert W. Chambers olivat muita vaikutteiden antajia. On arveltu, että viimeksi mainitulta Lovecraft omaksui kielletyt kirjat.

 Lovecraftin lähteillä on mielenkiintoinen matka kauhugenreen, jonka monet tarinat todella säväyttävät. Jännitys syntyy enemmän epämääräisen, yliluonnollisen pelon ja  mysteerisen kauhun  kautta kuin todellisen väkivallan myötä.

Markku Sadelehto (toim.) Lovecraftin lähteillä
Jalava 2103. Kustantajalta.