William Faulkner: New Orleansin tarinoita ja David Foster Wallace: Kummatukkainen tyttö

William Faulkner: New Orleansin tarinoita

Alkuperäisteos New Orleans Sketches

Suomentaja: Kristiina Drews.

Aviador 2016. Kustantajalta. Kiitoksin.

William Faulker (1897–1962) oli yhdysvaltalainen proosakirjailija, joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1949.  Häneltä on suomennettu aiemmin seuraavat teokset Kun tein kuolemaa, Villipalmut, Ääni ja vimma, Kohtalokas veripisara, Absalom, Absalom, Toivomuspuu, Voittamattomat, Kaikkein pyhin, Kartano, Kaupunki, Kylä, Rosvot sekä Liekehtivä elokuu. 

Olen lukenut Faulknerilta aiemmin teoksen Kun tein kuolemaa, mutta lukumuistoni eivät kirvoita mieleeni mitään ylevää vieläkään. Ehkä pitäisi kokeilla kirjailijan jotain toista teosta? Ainakaan minulla ei ole oikeutta valittaa, sillä teoksia on suomennettu runsaasti. Faulkner on vaikeudestaan huolimatta hyvin arvostettu kirjailija, etenkin jos mittapuuksi laitetaan hinta, sillä Keltaisen kirjaston kirjoina niistä pyydetään 30 euroa yleisesti, jopa ilman kansipapereita. Ai, että sisältö on tärkein. Voi olla, mutta Faulkner on sen vaikean kirjailijan maineessa, että ihan mieluusti luen takakannen ja sivuliepeet. Toisin sanoen kirjoja ei ole kertynyt kotikirjastooni kalleuden takia.

New Orleansin tarinoissa julkaistut novellit / lehtijutut on julkaistu alun perin The Times-Picayunessa New Orleansissa. Novellit ovat nobelistin kirjailijauran alusta, 1920-luvulta. Kokoelmassa on 17 novellia sekä  The Dallas Morning News -sanomalehdessä julkaistu essee Sherwood Andersonista.  Carvel Collinsin kirjoittamassa johdannossa kerrotaan, että William Faulkner oli ennen saapumistaan New Orleansiin irtisanoutunut Missisippin yliopiston postinhoitajan tehtävästä. Faulknerin aikeena oli matkustaa Eurooppaan, mutta hän lykkäsi matkaansa ja alkoi kirjoittaa luonnosmaisia tarinoita ja kertomuksia. Aiemmin hän on kirjoittanut huomattavan määrän runoja.

Faulknerin runot, sekä julkaistut että julkaisemattomat, ja hänen varhaiset kirjallisuusesseensä osoittavat, että häntä kiinnosti mm. seuraavien kirjailijoiden tuotanto: Shelley, Keats, Verlaine, Housman, Eliot, Pound  - ja Swinburne, jota hän luonnehtii eräässä yliopiston lehteen kirjoittamassaan arviossa näin: ”sekoitus intohimoista kauneuden ihailua ja yhtä intohimoista epätoivoa ja inhoa sen ihmislajissa esiintyviä ilmenemismuotoja ja kätyreitä kohtaan”.

Eniten pidin tarinoista Rukousnauha, Mustasukkaisuus ja Muotokuva. Rukousnauha kertoo kahdesta miehestä joista toinen on Juan Venturia ja toinen herra Harris, Herra Harris vihasi vain kahta asiaa; ne olivat Juan Venturia ja laulu nimeltä Rukousnauha. Muotokuva kertoo kuusikymmenvuotiaasta, siististi pukeutuneesta avioparista. Spratling haluaa piirtää pariskunnan vaimon. Pariskunta kulkee puolenpäivän aikaan, kun vaimo vie sokean puolisonsa katedraalin luo kerjäämään ja hakee myöhemmin pois.  Mustasukkaisuutta kuvaa ravintolaa pitävää avioparia ja siinä kerrotaan tarina avioparista, jossa aviomies on sairaalloisen mustasukkainen. Vaimon on vietettävä aikaansa ravintolassa miehen valvovan silmän alla. Mustasukkainen aviomies joutui sanaharkkaan tarjoilijan kanssa, eikä verenvuodatukselta vältytä.

Hän oli jo keski-ikäinen, ruma ja lihava, kun taas vaimo – vaimo oli vielä nuori ja kaunis. Oliko ihme, että miehet ihastuivat häneen, niin kuin hän itsekin oli ihastunut? Oliko ihme, että miehet pysähtyivät tuijottamaan hänen kuulaita, soikeita kasvojaan, hänen punaista suutaan ja mustaa tukkaansa, hänen mustaa, korpinmustaa tukkaansa? Entä oliko vaimo koskaan rohkaissut heitä? Ei! Hän oli hyvä vaimo, niin kuin oli itsekin sanonut.

New Orleansin tarinoissa sykkii ja hengittää mennyt aika välittäen nostalgisen satamakaupungin ajankuvaa.  Tarinat ovat selkeitä pieniä kertomuksia, jotka heijastavat yhteiskuntaa, silloista ajankuvaa, parisuhdetta, roturistiriitoja sekä ihmissuhteita. Paljon vaikeampaa on odotettavissa Faulknerin myöhemmissä teoksissa.

Blogeissa toisaalla: Jokken kirjanurkka

David Foster Wallace: Kummatukkainen tyttö [ja muita kertomuksia] (2016)
Novellit kokoelmista Girl with curious hair (1989) ja Oblivion (2004)
Suomentaja: Juhani Lindholm
Siltala. Kuntantajalta. Kiitoksin.

David Foster Wallace (1962–2008) oli yhdysvaltalainen kirjailija. Hän kirjoitti romaaneja, novelleja ja esseitä. Wallacea on yleisesti pidetty vaikeaselkoisena kirjailijana ja määritelty postmodernistiksi. Kummatukkainen tyttö on valikoima novelleja David Foster Wallacen kokoelmista Girl with Curious Hair (1989) ja Oblivion (2004). Kokoelmassa on 12 novellia.

Kummatukkainen tyttö on roikkunut kesken kuukauden päivät. En ole kokenut lukemista missään vaiheessa mahdottomaksi, mutta novelli kerrallaan olen lukenut tätä kokoelmaa läpi. Sain innoituksen teoksen lukemiseen omasta lukuhaasteestani, jossa luen itselleni vieraiden kirjailijoiden teoksia. New To You Reading Challenge.

Olin mieltänyt kirjan vaikeaksi ja olin kovin ennakkokuuloinen tämän kanssa.  Novelleissa korostuu niiden elämyksellisyys, yllätyksellisyys ja ainutkertaisen tarkkuuden tuntu.

Lähdetään matkaan. Aloitusnovellina on Kaikeksi onneksi myyntipäällikkö oli ensiaputaitoinen. Tarina kertoo kahdesta esimiestason miehestä, jotka työskentelevät samassa yrityksessä ja lähtevät samaan aikaan työstä. Kumpaakaan ei ole nimetty, vaan heitä tarkkaillaan ammattinimikkeiden kautta. Toinen on myyntipäällikkö ja toinen on ulkomaantoimintojen varajohtaja. Novellin nimi kertoo novellin tapahtuman hyvin. Iltamyöhään nämä kaksi miestä saapuvat parkkihalliin lähteäkseen kotiin.  Kaikki kuvataan kuin hidastetussa filmissä, niin että lukija on läsnä tilanteessa. Myyntipäällikön tapa reagoida heijastaa aikaa, että hän ei vain kaiva kännykkää hälyttääkseen apua, vaan huutaa avunhuutoja ensiapua antaessaan.

Vastikään vaimostaan eronnut myyntipäällikkö lähti jälleen  kerran myöhään töistä markkinointiosastolta. Kello oli hyvän matkaa yli kymmenen. Saman Rakennuksen toisessa päässä ja eri kerroksessa yhtiön ulkomaantoimintojen varajohtaja, mies joka oli ollut naimisissa miltei kolmekymmentä vuotta ja jolla oli yksi lapsenlapsi, ja jolla oli yksi lapsenlapsi, lopetti hänkin työpäivänsä yhtä myöhään. Molemmat miehet poistuivat työpaikaltaan.

  Kaikeksi onneksi myyntipäällikkö oli ensiaputaitoinen

Aloitusnovelli on erinomainen antaen minulle toivoa. Toisena oleva Kummatukkainen tyttö repii luulot pois ja jättää minut kyydistään.

Luin novellit yksitellen useiden päivien välein. Nojauduin heikkoina hetkinä Ville-Juhani Sutisen kirjaan Mitä David Foster Wallace  tarkoittaa, mutta en saanut siitä mitään merkittävää irti.  Toisaalta lukeminen oli helppoa ja toisaalta hirveän kurinalaista ajatusten hallintaa. Kaikki on vihreää miellytti minua edellyttäen, että ymmärsin sen oikein.  Palaneiden lasten inkarnaatioita on rajatapaus siitä, että kykeninkö lukemaan. Luin kursorisesti inhon vallassa. Se on kuitenkin lyhyt, muutaman sivun. Tienraivaaja tämäkin hukuttaa lukijan sivistyssanoihin ja tieteellisiin termeihin. Käytetyt sanat ovat tuttuja, mutta vuolaudessaan väsyttäviä. Kertoja välittää ystävänsä lentokoneessa kuulemaa tarinaa.  

Kyseinen mies oli ymmärtääkseni päätynyt United Airlinesin jatkolennolle sääolojen vuoksi, ja hänen kuulemansa kertomus oli osa kahden edellisellä rivillä istuvan matkustajan pitempää keskustelua. Hän tosin oli joutunut matkustamaan turistiluokassa olosuhteiden pakosta. Kyseessä oli jonkun toisen ja paljon pitemmän, ehkä suorastaan Atlantin ylittäneen lennon jatko ja matkustajat hänen edessään olivat nähtävästi istuneet vieretysten jo edellisellä etapilla, joten he olivat hänen noustessaan koneeseen ehtineet perin pohjin uppoutua aiheeseensa; ja olennaista on, ettei kyseinen kaveri sanonut tuntevansa mahdollista laajempaa keskustelua, jonka jälkimmäinen osa tämä siis oli.

                                                                                                             Tienraivaaja tämäkin

Unohduksessa kertoja on golfklubilla vaimonsa Hopen isäpuolen kanssa. Kertojan ja Hopen aviollisten ongelmien perimmäinen syy on unessa, toisen kuorsaamisessa. Perheen tytär Audrey on Hopen ensimmäisestä, lyhyeksi jääneestä avioliitosta. Miksi Hope on lobannut tytärtään toisen osavaltion collegeen?  Mikä on unen ja mikä valveen tapahtumaa?

Tästä huolimatta olen pääosin pidättäytynyt oikaisemasta tai torjumasta väitteitä, jotka kerta kaikkiaan eivät pidä paikkaansa. Rajansa on avioliitollakin. Viime syksynä yritin aluksi jonkin aikaa puhua Hopelle järkeä pimeässä makuuhuoneessa ”in situ”, etten minä todellisuudessa ollut vielä edes nukahtanut ja kehottaa häntä yksinkertaisesti jatkamaan uniaan ja unohtamaan koko jutun, koska hän oli vain nähnyt unta (reaktio joka kylläkin oli ärsyttänyt häntä siinä määrin, että hänen äänensä oli alkanut käydä kimeämmäksi ja sen ”sävy” sellaiseksi että olin mennyt täysin tolaltani ja kaikki mahdollisuudet saada unta olivat pilalla moneksi tunniksi), mutta sitten myöhemmin oli yrittänyt tai koettanut olla mitenkään ”in situ” vastaamatta tai reagoimatta hänen valituksiinsa siitä että valvotin häntä...

                                                                                                             Unohdus

Pidin eniten ensimmäisestä novellista Kaikeksi onneksi myyntipäällikkö oli ensiaputaitoinen sekä viimeisestä novellista Unohdus.   Wallacen kieli on pikkutarkkaa, vuolasta, virkkeiden pituudet loputtomia sulkulauseiden täsmentämiä. Nämä novellit eivät saaneet minuta kiljumaan innostuksesta. Novellit eivät ole vahvin lajini, mutta Wallace ei myöskään kasvattanut intoani novelleihin. Luin syksyllä Haruki Murakamin novellit teoksesta Miehiä ilman naisia, joka paransi suhdettani novelleihin. Kunhan tästä tokenen kauhistuksesta ja järkytyksestä…

Liitän kirjan osaksi omaa lukuhaastettani.  

Haruki Murakami Miehiä ilman naisia

Haruki Murakami Miehiä ilman naisia

Alkuteos: 女のいない男たち (Onna no inai otokotachi, Bungeishunju 2014)
Suomentaja:  Juha Mylläri

Tammi 2016. Arvostelukappale kustantajalta. Kiitoksin.

Lähdetään liikkeelle kirjan takakannen lainauksesta:

Haruki Murakamin kertomuksissa on se ongelma, että luettuasi yhden haluat lisää…

Dallas Morning News.

Odotin malttamattomana Murakamin uusinta kirjaa. Olen tehnyt blogitekstit seuraavista Murakamin kirjoista Norwegian wood, Värittömän miehen vaellusvuodet sekä Maailmanloppu ja ihmemaa. Minulle tärkeimpiä kirjailijan teoksia ovat Kafka rannalla, Suuri lammasseikkailu ja Norwegian wood. En lämmennyt täysin Värittömän miehen vaellusvuosille, mutta olen oppinut pitämään siitä aina vain enemmän. Samalla tavalla kävi Michael Cunninghamin kanssa, että lukiessani Lumikuningatar kylmetti minut, mutta ajan mittaan olen pitänyt siitä yhä enemmän. Luulen, että kirjan luettuani blogiteksti syntyy liian pian ja teoksen sisäistää vasta myöhemmin.

Etukäteen en iloinnut uudesta teoksesta täysillä, koska se paljastui novellikokoelmaksi ja välttelen novelleita.  Laitoin tuon lainauksen alkuun, koska juuri noin tunnen minäkin. Murakamin lyhytproosa vei minut mukanaan, sillä tarina tarinalta halusin lukea lisää!  Monet kokoelman novelleista olisivat sopineet kokonaisten romaanien perustoiksi.

Miehiä ilman naisia on kokoelma tarinoita rakastamisen vaikeudesta, hyljätyistä miehistä, yksinäisyydestä, rakkauden kaipuusta ja salasuhteista. Teoksen seitsemän novellia ovat kaikki erityisen hienoja. Miehet kohtaavat naisen eläen tämän kanssa jonkin aikaa, mutta rakkauden kuihduttua naiset jatkavat matkaansa. Miehet jäävät elämään kaipauksen kanssa tuskaisina, riutuvina ja haavoitettuina. Kokoelman parhaimpina tarinoina nostan esiin Drive My Car, Yesterday, Itsenäinen elin, Kino sekä niminovellin Naisia ilman miehiä. Yhtä hyvin voisin nostaa toisiakin, mutta juuri nyt haluan lukea tekstiä, jossa ei ole maagisen realismin, metamorfoosin eli muodonmuutoksen tai fantasian elementtejä. Tämä on vain mielentilani nyt. Tämän takia Rakastunut Samsa ja Šeherazade jättivät laimeamman lukujäljen minuun. 

Drive My Car

Parasta Kafukun mielestä oli se, että nuori nainen vaikutti ajaessaan rentoutuneelta. Itse asiassa hän näytti rennommalta auton ratissa kuin auton ulkopuolella.

Drive My Car kertoo näyttelijästä, joka olosuhteiden vuoksi tarvitsee itselleen kuskin, kunnes lääkäri myöntää ajoluvan takaisin. Herra Kafuku päättää palkata kuljettajakseen tuttunsa suositteleman naisen Watari Misakin, joka ei ole kaunis, mutta saa pisteet hiljaisuudestaan. Tälle kuljettajalle Kafuku kertoo elämänsä tragedian.

Yesterday

Me kaikki ihmiset kävelemme loputonta kiertotietä. Niin minun teki mieli sanoa, mutta vaikenin.

Yesterday kertoo kolmesta henkilöstä. Siinä Kitaru saattaa yhteen ystävänsä Tanimuran lapsuudestaan tutun Kuritani Erikan kanssa.

Itsenäinen elin

En voi tietää, mitä Tokain mielessä liikkui ja miltä asiat hänestä näyttivät, kun hän lähestyi itse valitsemaansa kuolemaa.

Itsenäinen elin kertoo tohtori Tokain tarinan, joka riutuu onnettoman rakkauden takia pois. Nainen, hänen rakastettunsa on varattu, toisen miehen vaimo. Hän olisi ollut valmis hyväksymään häviön aviomiehelle, mutta häviö kolmannelle murtaa hänet.

Kino

Ensimmäinen kävijä, joka huomasi baari Kinon viihtyisäksi paikaksi, ei ollut ihminen, vaan harmaa kulkukissa.

Kinossa myyntimies saapuu päivää aikaisemmin työreissultaan Tokion Kasaissa sijaitsevaan kotiinsa löytääkseen vaimonsa työkaverin seurasta makuuhuoneestaan. Kino irtisanoutuu ja perustaa avioeron jälkeen baarin eräälle Tokion sivukujalle. Baarissa hän kohtaa oudon kulkijan kirjan ja lasin ääressä, tupakan polttamia selässään kantavan naisen sekä hiljaisen harmaan kumppanin, joka täyttää mahansa, viettää lepohetken ja häipyy kujille.

Miehiä ilman naisia

M ja minä seurustelimme noin kaksi vuotta. Se ei ollut pitkä aika. Mutta niillä vuosilla oli painoa. Voi sanoa, että seurustelimme vain kaksi vuotta. Voi myös sanoa, että seurustelimme niinkin kauan kuin kaksi vuotta. Se riippuu tietenkin näkökulmasta. Ja vaikka puhunkin seurustelusta, tapasimme vain kaksi tai kolme kertaa kuussa. Hänellä oli syynsä ja minulla omani. Ja valitettavasti emme olleet enää 14-vuotiaita. Ja ne meidän monenlaiset syymme kariuttivat suhteemme.

Niminovelli Miehiä ilman naisia päättää kokoelman. Se kertoo tarinan miehestä, joka herää yhden aikaan yöllä puhelimen soittoon. Mies on rakastanut naista nimeltä M. Tämän naisen aviomies soittaa ja kertoo naisen kuolleen.

Murakamin tarinankerronta on tuttua. Tutut elementit The Beatles, kansainväliset brändit ja toistuvat teemat  ovat läsnä.   Nainen on tietynlainen, objektin omainen, seksuaalinen, mutta siihen olen tottunut kirjailijan seurassa. Miehiä ilman naisia on meille Murakamin faneille lukuelämys, mutta tämä on myös erinomainen johdatus Murakamia aloittelevalle. Minulla tämä kirja on aivan erityinen, sillä se avasi jonkin oudon novellilukon minussa, sillä nyt suhtaudun niihin avoimemmin mielin.  Luettuani ensimmäisen novellin ahmin jo seuraavaa.  Tämä uutukainen edustaa ehdottomasti kirjailijan parhaiden teosten tasoa. Valehtelisin, jos sanoisin, että en punninnut tätä teosta lokakuun osalta.  Kaiketi meistä jokainen puntaroi samaa omassa mielessään. Murakami olisi varmasti mieluinen vaihtoehto kustantajille, kauppiaille ja lukijoille missä tahansa.

Blogeissa toisaalla: Arja ja Mitä luimme kerran