Andreas Tjernshaugen Tiaisten salainen elämä

Andreas Tjernshaugen Tiaisten salainen elämä

Alkuteos Meisenes hemmelige liv
Suomentaja Ulla Lempinen

Atena 2016. Kustantajalta. Kiitoksin.

Asumme metsän keskellä, joten linnut ovat osa pihapiiriämme. Talitiaiset ja sinitiaiset viihtyvät niin suojaisella etu- kuin takapihalla, vaikka usein joukossa on myös kuusi-, hömö-, töyhtö- ja pyrstötiaisia. Tiaiset ovat tavallisimpia lintulaudan vieraita meilläkin. Jatkossa lajitarkkailun sijaan pitääkin kiinnittää huomio naaras- ja urostalitiaisen erilaiseen ulkoasuun. Lintulauta on kirjastohuoneemme vieressä, joten tarkkailuasema on suotuisa. Tonttimme puustoa on  raivattu varsin maltillisesti, ainakin jos vertaa tien alun paljaaksi raivattuihin pihoihin. Biologina olen tenttinyt eläinekologiaa, joten minulla on perustietämys tiaisten elämästä. Esittelin talvella Mauri Leivon Lintulaudan elämää -kirjan täällä.

Andreas Tjernshaugen on norjalainen tietokirjailija, mutta ilmeisesti ei biologi. Tiaisten salainen elämä seuraa talitiaisten ja sinitiaisten elämää vuoden kierron verran aloittaen uudesta vuodesta ja päättyen jouluun. Teksti on helppolukuista, mutta luotettavan tuntuista minäkerrontaa.  Ehkä jopa kaipasin biologislangia paikka paikoin. Lopun lähdeluettelo on laaja, mutta lukuihin jaettuna se vaikeuttaa etsintää.

Kirja jakautuu 15 osioon, joissa kerrotaan mm.

Uusi vuosi alkaa pihabongauksesta, jatkuu pesäpaikalla, kevään äänellä, sen oikean löytämisellä ja kerrotaan tali- ja sinitiaisen tuntomerkit.

Suloista musiikkia kertoo tiaisparista, höyhenpuvusta, laulusta, reviirin koosta ja pesänrakennuspuuhista. Reviiristä todetaan, että tiaispari puolustaa reviiriään omaa lajiaan mutta ei muita tiaislajeja vastaan. Laulu toimii ikään kuin varattu-kyltti, joka lintulajilla on omanlaisensa laulu, joka kertoo muille, että täällä asuu jo talitiaiskoiras.

Yhteiselämää kertoo kevätrutiineista, aamulaulusta, huolenpidosta ja uskottomuudesta. Tiaisten sosiaalinen kanssakäyminen on kaikin puolin mielenkiintoista:

Jos suosittu koiras haluaa houkutella vierailevia naaraita luokseen varhain keväällä, vaikka puoliso pitää vahtia, se saattaa osoittaa tulokkaalle pesimäpaikan reviiriltään, mahdollisimman kaukaa ensimmäisen puolison pesästä. Yleensä ensimmäinen naaras saa siitä huolimatta vihiä tapahtumista ja ajaa tunkeilijan pois. Se pitää puolisoaan tiukasti silmällä ja seuraa hanakasti perässä, jos koiras yrittää livahtaa pidemmille lentoreissuille.

Munia ja poikasia kertoo pesistä taistelusta kirjosieppojen kanssa, hautomisesta ja poikasten hoidosta.

Melkeinpä liikaa lintuja -osio vierailee Kolsåstoppenissa, Oslon yliopiston tutkimusalueella, johon on ripustettu viisisataa linnunpönttöä ja joista tutkijat tarkastavat, rekisteröivät ja rengastavat kaikki poikaset.

Perhe-elämää kertoo tiaisten pesinnästä, toukkahuipusta, ravintotottumuksista ja haukoista. Kolmen viikon aikana, jotka talitiaisenpoikaset viipyvät pesässä, vanhemmat tuovat jälkikasvulleen ehkä 10 000 toukkaa yksi kerrallaan.

Äänen löytyminen kertoo miten opetellaan laulamaan ja mm. että kyky matkia on tyypillistä joillekin lintulajeille.

Nokkelat pikkulinnut toteaa, että oppivaisuudestaan huolimatta tiaiset eivät ole lintumaailman nokkelimpia, sillä varislinnut ja papukaijat vetävät tässä suhteessa pisimmän korren. Lisäksi pohditaan millaista on olla tiainen.

Lähteä vai jäädä kertoo, että suuri osa Norjassa pesivistä linnuista muuttaa pois talveksi, mutta tiaiset jäävät paikoilleen tai muuttavat vain vähän matkaa, harvat muuttavat pois Norjan alueelta.

Eloon jääminen. Jokaisella tiaislajilla on oma hieman erilainen tapansa ruokailla. Tali- ja sinitiaiset ovat sopeutuneet pärjäämään kylmässäkin, jos ravintoa riittää. Kuitenkin suuri osa  tiaisten poikasista ei selviä vuoden ikäisiksi. Lisäksi pohditaan muuttuvaa maisemaa ja ilmaston lämpenemistä.

Pyydyksessä kertoo lintujen rengastamisesta ja lintujen selviämisestä ja kuinka kauan ne elävät.

Haukkojen, kissojen ja muiden petojen suuhun joutumisen ohella tiaisia uhkaavat jatkuvasti myös pienen pienet viholliset: niiden höyhenillä, verellä ja lihaksilla itseään elättämään pyrkivät virukset, bakteerit ja monenlaiset loiset. Myös ravinnon puute talvipakkasilla vaatii veronsa. Lisäksi moni lintu menehtyy lennettyään ikkunaan, päin autoa ja niin edelleen.

Joulu. Joululyhteen laittaminen linnuille on vanha pohjoismainen perinne ja edelleen voimissaan, vaikka papit 1700-luvulla yrittivät panna pisteen tälle tavalle, jota pitivät pakanallisena uhrilahjojen antamisena. Tiaiset eivät kuitenkaan välitä lyhteistä.

Lopuksi annetaan vinkkejä ruokkimisesta, linnunpöntöistä ja lintujen tunnistamisesta.

Pane tarjolle erilaista syötävää, niin saat pihalle eri lintulajeja. Kokeile erilaisia siemeniä ja pähkinöitä, kaurahiutaleita ja leivänmuruja (ei ranskanleipää) sekä hedelmiä ja marjoja. Kerää syksyllä esimerkiksi pihlajanmarjoja ja omenoita pakastimeen ja tarjoa niitä talvikuukausina.

Tiaisten salainen elämä on kiinnostava lukupaketti kaikille lintujen ystäville. Siitä löytyy yllättävän paljon mielenkiintoista uutta tietoa. Tiesitkö esimerkiksi, että jokainen hömö- tai kuusitiainen kerää talvivarastoon noin 50.000 siementä tai hyönteistä.

Blogeissa toisaalla: Tarukirja